Ihmisen pääkoppa on kyllä kummallinen paikka. Nyt mulla silti on jotenkin seesteinen olo, ja ajattelin sen sitten kertoa tännekin, että muistan joskus sellaisenkin hetken olleen ;-)
Muutaman päivän päästä tulee neljä viikkoa Kikin tähystysleikkauksesta.
Mä oon ihan hirvittävän monta kertaa ajatellut erilaisia tsemppi -viestejä mitä olen saanut. Varsinkin sitä missä kerrottiin minun olevan kärsivällinen - kun kärsivällisyyttä nyt tarvitaan. Ehkä mä joissain kohti olenkin kärsivällinen, tai kärsivällisempi kuin joku muu. Tai sitten se viesti vain sai minut luulemaan niin ;-)
Mulle on muodostunut rutiinit Kikin kanssa. Välillä väsyttää todella paljon, mutta onneksi ei tarvi kukkua öitä vaan voi mennä ajoissa nukkumaan. Välillä tuntuu, että tulen mökkihöperöksi, mutta uskon, että sekin vähitellen vähenee kun pystytään yhä enemmän liikkumaan ja tekemään asioita.
Melkein voin sanoa, että ehkä mä en sitä agiakaan kuitenkaan inhoa - tai kaikkia niitä, jotka sitä voi harrastaa ;-) Perjantaina pelkäsin, että tekeekö heikkoa kun näin yhtä Kikin alkeisryhmätoveria, mutta siitäkin selvisin hengissä (ja nekin selvisi, hekoheko). Oon vatuloinut mielessäni, että haluanko ja kykenenkö milloin menemään katsomaan agikisoja. Tänä viikonloppuna olisi ollut Okk:n kisat ja ens viikonloppuna on Activen kisat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti