Yöllä ponkaisin kahden aikaan ylös: Kiki haluaa ulos. Äkkiä, äkkiä, älä vain pasko luirua lattialle. Mentiin takapihalle. Koira pissas kaks kertaa ja kiehnäili sitten hangella; sillä ei ollut kiire minnekään, katseli tähtitaivasta ja kuunteli myrskytuulta. No, olin niin tylsä, että patistin sen sisälle niin pääsin takaisin nukkumaan.
Kello herätti vartin yli kuus. Lähdin Kikin kanssa kävelylle; se oli huomattavasti pirteämpi kuin edellisillan lenkillä. Enempi oma ittensä. Kierrettiin pikkupäiväkotilenkki. Koira pissas pari kertaa muttei kakannut. Sillä välin Eetu antoi Nemille aamuruuan ja käytti sen lenkillä (koira kakkas).
Sitten omat aamutoimet ja sitten lähdettiin ajelulle. Heitin Eetun töihin ja ajelin koirien kanssa Oulunsaloon. Kikillä oli näet ysiltä fyssariaika. Kävelytin hieman Kikiä, sitten mentiin sisälle ja laitoin varalta koiralle juoksuhousut jalkaan (niihin ei kylläkään tullut mitään hoidon aikana, mutta olin kohtelias kuitenkin). Hoidon jälkeen käytin Kikin pissalla ja ajelin kenkätohtorille hakemaan talvikenkäni korotuksesta (maksoi 124 euroa, ehkä pitäisi yrittää hankki joku maksusitoomus?). Sitten ajoin kaupan kautta kotiin (oli kauhee nälkä, joten hain salaatin - just semmosen mistä on uutisoitu kuinkaa kauppojen "tee-se-itse" -salaattibaarit ovat bakteerikeskuksia). Sitten käytin Nemin pissalla ja vein koiran ja kassit sisälle. Annoin Nemille pienen puruluun ja menin hakemaan Kikin autosta. Käytin sen pissalla ja toin sisälle. Annoin Kikille vähän syötävää (enimmäkseen eilen keitettyä riisilitkua ja tehobaktia). Ilokseni se ei syöksynyt heti takapihan oven luo vaatimaan ulospääsyä vaan simahti olkkarin lattialle ja on uinunut siitä lähtien.
Siitä fyssarikäynnistä ja akupunktiosta kerron vähän myöhemmin tarkemmin.
edit 21:40
Ja mitä tähän päivään muutoin tulee, niin Kiki sai iltaruualla pikkuisen nappuloita ja riisilitkua. Iltalenkillä kakkasi pienen normaalin pökäleen. Oli vissiin tylsä lenkki kun rupesi riekkumaan. Eetu käytti Nemin iltalenkillä niin mun ei tarvinnut liukastella heti uudestaan. Pihalla on järjettömän liukaasta ja tuulee kovasti. Koirat ovat makoilleet, plus tuhosivat yhden pahvilaatikot mihin pistin namit niille. Lisäksi Kiki remusi hieman muiden pahvilaatikoiden kanssa ja järsi jonkun aikaa luulta (jota pidin sille).
En olisi ehkä joskus uskonut, että käytän koiraani akupunktiossa. Kuulostaa samanlaiselta huuhaalta kuin kaikenmaailman osteopaatitkin ;-) Fyssarillehan Kikin veinkin ja se sai sitten samalla niitä neuloja kehoonsa. Kahteen eri paikkaan 3(-4) neulaa kerrallaan. Siis kun oli kyljellään niin takaosaan koiraa (ehkä parempi kun en edes yritä sanoa minne sen tarkemmin kun kuitenkin menee muisteloni pieneen ;-))
Kiki makasi hienosti kyljellään kun ne neulat pistettiin siihen. Mä pikkuisen rapsuttelin sillon koiraa eikä se liikahtanutkaan. Sitten sillon kun neulat olivat koirassa niin se huohotteli menemään, räkä valui nenästä ja koiran silmät luppasivat kun ei ihan voinut nukahtaa (kroppa olisi halunnut uinahtaa mutta mieli ei antanut periksi - tai jotain).
Tämä kirjoitus nyt vähän hyppii asiasta toiseen. Mutta ei mahda mitään. Mä mietin tässä joku päivä, että kun sillon lokakuussa (tai marraskuussa) kovasti kyselin niiden aktivointijuttujen perään, niin loppujen lopuksi ei me kauheasti olla tehty erilaisia juttuja. Joo jotain tietty, on tullut sellaiset rutiinit, että millon pidetään tempputuokioita. Joinain päivinä jää tempputuokiot vähemmälle kuin toisina. Onhan tuo koira välillä rasittavan aktiivinen, mutta ei itseasiassa niin paha kuin pelkäsin. Kuten olen aiemmin jo kertonut niin sisällä se makoilee paljon, nukkuu tai vaan seurailee talon tapahtumia. Luulen, että Nemi on tässä hyvää seuraa - koska Nemi tekee just samoin (Kikin ei tarvitse kuin matkia idoliaan) :-)
Fyssari kyseli mitä ollaan tehty. Kertoilin jotain juttuja. Sitten hän kokeili leikatusta jalasta liikeradan. Ts teki sen saman jumpan mitä mulle neuvoi ja mitä olen silloin tällöin koiralle tehnyt. Kokenut huonoa omaatuntoa kun en ole joka päivä muistanut/saanut aikaiseksi tehdä. Mutta eikä mitä; jalka liikkui jo tosi hyvin. Joten meidän "silloin tällöin" on ollut tarpeeksi eikä samaa jumppaa ole tarpeen enää jatkossa tehdä.
Muutenkin olin vähän sillain niin kuin huono oppilas läksyjen tarkistuksessa, että mitenkähän tässä nyt käy kun ei me nyt hulluna olla jumpattu/temppuiltu. Mutta kuulemma on parempi, että on välipäiviä eikä todellakaan kannata monta kertaa päivässä veivata jotain juttuja. Voi hyvinkin tulla takapakkeja ja suoranaisia romahduksia toipumisessa jos kokoajan hinkkaa jotain. Että koiran kuntoutuksessakaan ei kannata mennä överiksi. Vaikka netistä löytyy kaikenlaisia kuntoutusohjeita ja aktivointivinkkejä niin mihin tahansa ei kannata ryhtyä. Meiltähän löytyisi dobopallero, millä voisi koiraa jumppauttaa - paitsi että ei voi. Ei Kikiä - ei vielä. Eli vaikka kaikenlaista mukahyödykästä olisi tai voisi ostaa tai jotain niin kaikki nyt ei vain ole (tälle) koiralle hyväksi.
Jotenkin tuli mieleen nuo palstat mitä lueskelen. Että ihmiset tosi herkästi uskovat -tai vaikuttavat siltä - mitä muut asioista sanovat. Että vaikka olisi kokemustakin melko samanlaisesta aiheesta niin ehkä ei tällaisessa asiassa kannata kuunnella/lukea (niin että tekee just niin perässä) täysin niitä toisia koiraharrastajia. Jokainen tapaus on kuitenkin omanlaisensa.
Että jos mun koiralle on nyt sanottu, että kannattaa tehdä peruutusharjoituksia, cava-treenejä, pientä jalkajumppaa, maltillisia hihnalenkkejä, jalkojen nostelua, vesikävelyä ja niin se ei tarkoita, että näitä samoja voi tehdä kaikille muillekin leikkauspotilaille/kuntoutujille.
Ainiin. Pitää seurata (Kikin) painoa - sitten kun voi liikkua enemmän niin koiralle ehkä voi antaa enemmän ruokaa - nyt vaikutti kuulemma tosi hyvältä eli Kiki ei ole päässyt lihomaan syöttöporsaaksi vaikka liikkumista on pitänyt rajoittaa.
Kikin liike vaikutti kuulemma hyvältä. Toipuminen edistyy siis hyvin. Mutta kannattaa jatkaa samaanmalliin. Eli ei tässä vielä revittelemään kannata ruveta, eli kuntoutus/toipilaselämä jatkuu vielä. Onneksi rutiinit ovat jo muodostuneet.
Seuraavan kerran mennään fyssarille maaliskuun alussa.
edit 21:40
Ja mitä tähän päivään muutoin tulee, niin Kiki sai iltaruualla pikkuisen nappuloita ja riisilitkua. Iltalenkillä kakkasi pienen normaalin pökäleen. Oli vissiin tylsä lenkki kun rupesi riekkumaan. Eetu käytti Nemin iltalenkillä niin mun ei tarvinnut liukastella heti uudestaan. Pihalla on järjettömän liukaasta ja tuulee kovasti. Koirat ovat makoilleet, plus tuhosivat yhden pahvilaatikot mihin pistin namit niille. Lisäksi Kiki remusi hieman muiden pahvilaatikoiden kanssa ja järsi jonkun aikaa luulta (jota pidin sille).
En olisi ehkä joskus uskonut, että käytän koiraani akupunktiossa. Kuulostaa samanlaiselta huuhaalta kuin kaikenmaailman osteopaatitkin ;-) Fyssarillehan Kikin veinkin ja se sai sitten samalla niitä neuloja kehoonsa. Kahteen eri paikkaan 3(-4) neulaa kerrallaan. Siis kun oli kyljellään niin takaosaan koiraa (ehkä parempi kun en edes yritä sanoa minne sen tarkemmin kun kuitenkin menee muisteloni pieneen ;-))
Akupunktio (myös akupunktuuri, neulahoito, pistelyhoito; lat. acus 'neula' + lat. pungere pistää; kiin. 針灸, zhēn jǐu) on uskomuslääkintää, jossa hoito tapahtuu pistämällä neuloja potilaan kehoon. Akupunktioon luottavien mielestä se vähentää kipua, hoitaa hedelmättömyyttä ja tauteja, estää tauteja tai edistää terveyttä yleisesti.[1] Lähde: wikipedia
Vaikka akupunktion vaikutusmekanismeja ei vielä täysin ymmärretä, sen on todettu lisäävän endorfiinien eritystä ja vähentävän kivun tuntemuksia. Myös länsimaisen lääketieteen harjoittajat ovat havainneet akupunktion auttavan kroonisen kivun lievityksessä esimerkiksi tuki- ja liikuntaelinsairauksista ja ihosairauksista kärsiviä potilaita.
Akupunktiolla hoidetaan mm. koiran nivelrikkomuutosten aiheuttamia kipuja sekä jäykkyyttä, ontumista ja haluttomuutta liikkua. Lähde: Evidensia
Kiki makasi hienosti kyljellään kun ne neulat pistettiin siihen. Mä pikkuisen rapsuttelin sillon koiraa eikä se liikahtanutkaan. Sitten sillon kun neulat olivat koirassa niin se huohotteli menemään, räkä valui nenästä ja koiran silmät luppasivat kun ei ihan voinut nukahtaa (kroppa olisi halunnut uinahtaa mutta mieli ei antanut periksi - tai jotain).
Tämä kirjoitus nyt vähän hyppii asiasta toiseen. Mutta ei mahda mitään. Mä mietin tässä joku päivä, että kun sillon lokakuussa (tai marraskuussa) kovasti kyselin niiden aktivointijuttujen perään, niin loppujen lopuksi ei me kauheasti olla tehty erilaisia juttuja. Joo jotain tietty, on tullut sellaiset rutiinit, että millon pidetään tempputuokioita. Joinain päivinä jää tempputuokiot vähemmälle kuin toisina. Onhan tuo koira välillä rasittavan aktiivinen, mutta ei itseasiassa niin paha kuin pelkäsin. Kuten olen aiemmin jo kertonut niin sisällä se makoilee paljon, nukkuu tai vaan seurailee talon tapahtumia. Luulen, että Nemi on tässä hyvää seuraa - koska Nemi tekee just samoin (Kikin ei tarvitse kuin matkia idoliaan) :-)
Fyssari kyseli mitä ollaan tehty. Kertoilin jotain juttuja. Sitten hän kokeili leikatusta jalasta liikeradan. Ts teki sen saman jumpan mitä mulle neuvoi ja mitä olen silloin tällöin koiralle tehnyt. Kokenut huonoa omaatuntoa kun en ole joka päivä muistanut/saanut aikaiseksi tehdä. Mutta eikä mitä; jalka liikkui jo tosi hyvin. Joten meidän "silloin tällöin" on ollut tarpeeksi eikä samaa jumppaa ole tarpeen enää jatkossa tehdä.
Muutenkin olin vähän sillain niin kuin huono oppilas läksyjen tarkistuksessa, että mitenkähän tässä nyt käy kun ei me nyt hulluna olla jumpattu/temppuiltu. Mutta kuulemma on parempi, että on välipäiviä eikä todellakaan kannata monta kertaa päivässä veivata jotain juttuja. Voi hyvinkin tulla takapakkeja ja suoranaisia romahduksia toipumisessa jos kokoajan hinkkaa jotain. Että koiran kuntoutuksessakaan ei kannata mennä överiksi. Vaikka netistä löytyy kaikenlaisia kuntoutusohjeita ja aktivointivinkkejä niin mihin tahansa ei kannata ryhtyä. Meiltähän löytyisi dobopallero, millä voisi koiraa jumppauttaa - paitsi että ei voi. Ei Kikiä - ei vielä. Eli vaikka kaikenlaista mukahyödykästä olisi tai voisi ostaa tai jotain niin kaikki nyt ei vain ole (tälle) koiralle hyväksi.
Jotenkin tuli mieleen nuo palstat mitä lueskelen. Että ihmiset tosi herkästi uskovat -tai vaikuttavat siltä - mitä muut asioista sanovat. Että vaikka olisi kokemustakin melko samanlaisesta aiheesta niin ehkä ei tällaisessa asiassa kannata kuunnella/lukea (niin että tekee just niin perässä) täysin niitä toisia koiraharrastajia. Jokainen tapaus on kuitenkin omanlaisensa.
Että jos mun koiralle on nyt sanottu, että kannattaa tehdä peruutusharjoituksia, cava-treenejä, pientä jalkajumppaa, maltillisia hihnalenkkejä, jalkojen nostelua, vesikävelyä ja niin se ei tarkoita, että näitä samoja voi tehdä kaikille muillekin leikkauspotilaille/kuntoutujille.
Ainiin. Pitää seurata (Kikin) painoa - sitten kun voi liikkua enemmän niin koiralle ehkä voi antaa enemmän ruokaa - nyt vaikutti kuulemma tosi hyvältä eli Kiki ei ole päässyt lihomaan syöttöporsaaksi vaikka liikkumista on pitänyt rajoittaa.
Kikin liike vaikutti kuulemma hyvältä. Toipuminen edistyy siis hyvin. Mutta kannattaa jatkaa samaanmalliin. Eli ei tässä vielä revittelemään kannata ruveta, eli kuntoutus/toipilaselämä jatkuu vielä. Onneksi rutiinit ovat jo muodostuneet.
Seuraavan kerran mennään fyssarille maaliskuun alussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti