Näytelmiin

Tahtoo. Hän.

Jos arviolta nyt oltaisiin puolivälissä (vasta! vai jo?) Kikin kyynärnivelleikkauksesta-paranemisoperaatiota. Niin ei tässä nyt vielä ehkä kannata mitään suunnitella. Se neljä kuukauttakin on luultavasti vain arvio, voi mennä pidempäänkin tuossa koiran ontumisessa. Ja niin kauan kun se ontuu niin ei ole mitään järkeä ilmoitella sitä näytelmiin. Toisaalta toki näyttelyilmot pitää tehdä todella hyvissä ajoin. Mutta silti. Ei ole järkeä. Tietenkään en voi tietää etukäteen miltä tulevaisuus näyttää. Siis sittenkään kun olen ehkä joskus tulevaisuudessa Kikin jonnekin ilmonnut (jos oletetaan, että se joskus on mahdollista), niin saattaa tulla takapakkeja tai mitä lie, jonka takia se sitten ontuileekin pienen hetken just silloin kun ollaan menossa jonnekin näytille. Tai en mä tiedä miten tää juttu tulee menemään, että kun tästä toipumisurakasta selvitään, niin onko mulla sitten koko loppukoiran elämän ontumaton koira - vai saikataanko me tätä kyynärjuttua hamaan tulevaisuuteen asti?

Kikillä on nyt tosi mahtava turkki. Tietysti se sen sitten tiputtaa pois kun juoksu joskus on ohi. Eiks nartuilla niin ole tapana? Sitten tulee se epämääräinen kaks-karvaa selässä ristiin turkki, mikä on nuorilla lapinkoirilla. Miten lie kauan semmonen epäturkki onkaan?

Niin. Onhan mulla toinenkin koira. Mikä estää ilmoittamasta sitä näyttelyihin jos niihin niin halajan? No se, että kun pitäisi ensin selvittää ja sitten vielä toimiakin, että siis miten tänä vuonna saan sille sen poikkeusluvan. Eli että voin antaa sille virtsankarkailulääkettä huolimatta näytelmiin menemisistä. Muistelisin, että mun tarttee käyttää koira eläinlääkärissä eli joku vuosi tarkastus, tai jotain sellaista. Mutta pitääkö lupa anoa uudestaan Kennelliitosta? Vai riittääkö se, että päivittää sen ell-liitteen?

Sitten. Miksi edes haluan viedä koirani näyttelyihin? Onks niissä edes nyt niin kivaa? Joskus on, joskus ei. Enimmäkseenhän näyttelyt ovat kauheeta odottamista. Karvat tippuvat ennen näyttelyä. Pitää herätä tuhannen aikaisin ja ajaa näyttelypaikalle. Etsiä parkkipaikka, toivoa ettei joudu jonnekin hevonkuuseen epämääräiselle pellolle parkkeeraamaan. Sieltä sitten raahaa koirat, häkin, repun jne näytelmäalueelle. Tai rokotusten ja numerolapun tarkistukseen. Koirat kiskovat ja huutavat. Kaivat paperit kassista, kädet ovat jäässä, pidät toisella kädellä kiskovia koiria ja toisella kädellä ojennat niitä tärkeitä papereita toimitsijoille. Saat tehtyä tarpeelliset jutut siinä tiskillä, kaivelet mahdollisesti rahaa jostakin ja ostat näyttelyluettelon. Luettelon jolla loppujen lopuksi et tee juuri mitään. Tai onhan sitä kiva lueskella siellä näyttelyssä kun odotat tuntikausia oman koiran esiintymisvuoroa. Kirjaa nyt on ihan turha ottaa mukaan, koska siihen ei pysty keskittymään kuitenkaan. Kun näyttelynumerolapussa on raksi tai muu merkintä, niin pistät koirien paperit takaisin kassiin ja keräät taas roinasi ja raahaudut ihmis- ja koiravilinässä omalle kehälle. Pidät tavaroita kun kepo kasaa häkin (luultavasti kepo on myös raahannut osan tavaroista näytelmäalueelle - tai taluttanut niitä koiria, tai sekä että). Jos kepo ei ole mukana niin, pyydät jotain muuta auttamaan joko koirien pitämisessä tai häkin kasaamisessa.

Koirat häkkiin, tuolit kasaan ja vuorossa on x määrää odottamista. Mahdollisesti käytät koiria välillä pissalla. Harjaat koirat, luultavasti liian aikaisin niin, että ne pitää pistää vielä takaisin häkkiin odottamaan. Ostoskojuilla on ihan turha kierrellä, koska paikkaa kehän laidalta nyt ei vain voi jättää. Ei voi, vaikka ennen oman rodun alkamista on vielä viis rotua jäljellä. Jos kepo on mukana niin se käy hakemassa kahvit ja jotain syötävää.

Lopulta koirat esiintyvät kehässä. Jos kyseessä on ulkonäyttely tai muu kylmä tila, niin itsellä on jo niin kylmä ettei tuloksella ole mitään väliä. Sitä vain toivoo, että pääsisi kotimatkalle lämmittelemään autoon. Tai itsellä on jo niin kamala nälkä ettei millään myöskään ole mitään väliä. Luultavasti myös huolella miettimäsi näytelmänamit ovat vääränlaisia eikä koiraa voisi ne kehässä vähempää kiinnostaa. Luultavasti koirakin on nälkäinen ja pyrkii syömään kaikkea sitä kivaa mitä edellisiltä kehässä olijoilta on pudonnut lattialle/maahan.

Kehässä ollaan niin pieni hetki, että jos sinne astuu väärällä jalalla niin kehässä oloaikana tilannetta ei ehdi korjaamaan. Riippuen toki tuomarista kuinka paljon koiraa voi samalla siellä kouluttaa. Montako kierrosta voidaan yrittää liikkua neljällä jalalla (koira) ja miten paljon koiraa seisottaa.

Jos kepo on mukana niin itse ei tarvitse mennä kehään, koska kepo on parempi koirien esittäjä.

Jos huonosti (?) käy, niin päivä ei ole siinä vaiheessa edes ohi kun koirat ovat esiintyneet rotukehässä. Odottaminen jatkuu. Siinä sitä sitten katselee kun kehissä koirat vähenevät ja talkooväki alkaa pikkuhiljaa purkamaan kehiä pois. Tässä välissä saatat ehkä käydä vessassa, jos odotusaikaa on useita tunteja. Jos aikaa on vain vähän niin sinnittelet, vaikka oman rotusi ryhmäesiintyminen ei edes olisi ensimmäisten joukossa. Koiria toki pitää jaloitella, joskus innostut reenimään niiden kanssa kun tilaa on yhä enemmän ja enemmän. Ei tietenkään näyttelyreeniä vaan tokoa tms ;)

Lopulta jatkokehät alkavat ja loppuvat ja voit raahautua tavaroiden ja koirien kanssa autolle ja ajella z sataa kilometriä takaisin kotiin.

Miksi sitten käydä näyttelyissä jos siellä on noin ankeaa?

1. Jos on onni myötä niin näyttelyyn on ilmoittanut joku muukin saman rotuisen koiran, joten saatat nähdä toisia oman rodun harrastajia. Useimmiten et, mutta se on kuitenkin mahdollista. Erikois- ja tittelinäyttelyissä (sekä ulkomailla, etenkin Ruotsissa) muiden näkeminen on otollisempaa
2. Ihmiset. Joitain henkilöitä tapaa vain näyttelyissä. Tietysti kaikilla yleensä on kiire, jokaisella on oma aikataulunsa, milloin pitää buunata ja tuunata omia koiria, milloin juosta kehässä oman tai jonkun muun koiran kanssa jne. Mutta jossain välissä sitä yleensä silti ehtii vaihtaa kuulumiset koiranäyttelykavereidenkin kanssa. 
3. On kiva kuulla (/lukea arvostelusta) mitä mieltä eri tuomarit ovat omasta koirasta
4. Valokuvaus. Näyttelyt ovat oivia paikkoja kameran ulkoilutukselle. Paitsi sisänäyttelyt kun valo ei riitä mihinkään. Eikä talvinäyttelyt kun kamera ja sormet jäätyvät. Eikä sateiset kesänäyttelyt ...