Rupesinpa ihan yleisesti miettimään tapausta nimeltä Nemi.
Kyllähän sitä peiliin tulee kovastikin katsottua, kun ajattelee että "miten tässä nyt näin kävi?". Ensinnäkinhän Nemi tuntui (/tuntuu) aivan ihastuttavalta tapaukselta kun se halusi (/haluaa) olla niin lähellä ihmistä. Tulla syliin tai viereen, olla vain siinä lähellä. Nemi rakastaa läheisyyttä ja rapsutuksia, kainalossa nukkumista ja muuta likistelyä.
Eikä minulle tullut mielen viereenkään ajaa koiraa pois siitä likistelemästä, lähinnä kait vain ajattelin että "Jes, tämä toinen koira tykkää paijailuista, kun tuo Merri on enemmän cool eikä turhia hellittele".
Olenko minä siis tahtomattani opettanut Nemistä läheisriippuvaisen? Nemihän tuntuu tarvitsevan joka päivä sen rakkaus-annoksensa. Kun normaalit rutiiniasiat (syömiset, ulkoilut jne) on tehty ja istahdan sohvalle katsomaan telkkaria tms niin Nemi änkeää siihen viereen - joskus jopa tuntuu, että se vasta siinä kohtaa "huokaisee helpotuksesta" ja rauhoittuu. Joskus olen myös ajatellut, että mahtaako Nemi nukkua juurikaan silloin kun me olemme poissa kotoa, kun se sitten iltaisin on niin väsyneen (ja tyytyväisen/onnellisen) oloinen voidessaan nukkua sohvalla tai lattialla.
Ei se kuitenkaan kotona ollessamme kiehnää koko ajan vieressä, mutta tarkkailee kyllä tilannetta ja pyrkii olemaan samassa huoneessa ainakin toisen meistä kanssa. Sillä ei ole tarvetta paimentaa meitä samaan huoneeseen (kuten Merrillä oli nuoruudessaan), mutta jomman kumman kanssa samassa huoneessa se haluaa olla.
Pari kertaa Nemiltä on päässyt hätä-ulvahdus kun se on tajunnut jääneensä johonkin huoneeseen (nukkumaan) ja muut ovat siirtyneet eri paikkaan. Sieltä se on sitten kipittänyt vauhdilla ihmisen (/ihmisten) tykö. Useimmiten aivan liki.
Vessaan, saunaan tai suihkuun se ei pyri. Tai ei ainakaan saa arpuusia jollei pääse - eikä toisaalta repeä riemusta kun tulen esim wc:stä.
Tuttuja kohdatessaan se toisinaan on niin riemuissaan, että meinaa "revetä liitoksistaan". Samoin kun tulen (/tulemme) kotiin. Toisinaan näyttää siltä, että Nemiä itseäänkin häiritsee oma into ja vauhko esim kun kohtaa jonkun (tutun) koiran pihalla -tai naapurin. Olemme pyrkineet kehumaan koiraa kun se hellittää hetkeksi innostustaan ja esim ravistelemalla rauhoittelee itsensä/tilanteen.
Tässäpä Nemi aatoksia mitä nyt tuli mieleen, aatokset mahdollisesti jatkuvat myöhemmin...
Kyllähän sitä peiliin tulee kovastikin katsottua, kun ajattelee että "miten tässä nyt näin kävi?". Ensinnäkinhän Nemi tuntui (/tuntuu) aivan ihastuttavalta tapaukselta kun se halusi (/haluaa) olla niin lähellä ihmistä. Tulla syliin tai viereen, olla vain siinä lähellä. Nemi rakastaa läheisyyttä ja rapsutuksia, kainalossa nukkumista ja muuta likistelyä.
Eikä minulle tullut mielen viereenkään ajaa koiraa pois siitä likistelemästä, lähinnä kait vain ajattelin että "Jes, tämä toinen koira tykkää paijailuista, kun tuo Merri on enemmän cool eikä turhia hellittele". Olenko minä siis tahtomattani opettanut Nemistä läheisriippuvaisen? Nemihän tuntuu tarvitsevan joka päivä sen rakkaus-annoksensa. Kun normaalit rutiiniasiat (syömiset, ulkoilut jne) on tehty ja istahdan sohvalle katsomaan telkkaria tms niin Nemi änkeää siihen viereen - joskus jopa tuntuu, että se vasta siinä kohtaa "huokaisee helpotuksesta" ja rauhoittuu. Joskus olen myös ajatellut, että mahtaako Nemi nukkua juurikaan silloin kun me olemme poissa kotoa, kun se sitten iltaisin on niin väsyneen (ja tyytyväisen/onnellisen) oloinen voidessaan nukkua sohvalla tai lattialla.
Ei se kuitenkaan kotona ollessamme kiehnää koko ajan vieressä, mutta tarkkailee kyllä tilannetta ja pyrkii olemaan samassa huoneessa ainakin toisen meistä kanssa. Sillä ei ole tarvetta paimentaa meitä samaan huoneeseen (kuten Merrillä oli nuoruudessaan), mutta jomman kumman kanssa samassa huoneessa se haluaa olla.
Pari kertaa Nemiltä on päässyt hätä-ulvahdus kun se on tajunnut jääneensä johonkin huoneeseen (nukkumaan) ja muut ovat siirtyneet eri paikkaan. Sieltä se on sitten kipittänyt vauhdilla ihmisen (/ihmisten) tykö. Useimmiten aivan liki.
Vessaan, saunaan tai suihkuun se ei pyri. Tai ei ainakaan saa arpuusia jollei pääse - eikä toisaalta repeä riemusta kun tulen esim wc:stä.
Tuttuja kohdatessaan se toisinaan on niin riemuissaan, että meinaa "revetä liitoksistaan". Samoin kun tulen (/tulemme) kotiin. Toisinaan näyttää siltä, että Nemiä itseäänkin häiritsee oma into ja vauhko esim kun kohtaa jonkun (tutun) koiran pihalla -tai naapurin. Olemme pyrkineet kehumaan koiraa kun se hellittää hetkeksi innostustaan ja esim ravistelemalla rauhoittelee itsensä/tilanteen.
Tässäpä Nemi aatoksia mitä nyt tuli mieleen, aatokset mahdollisesti jatkuvat myöhemmin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti