Joo, joulut on sitten vietetty ja lomat pidetty. Tosin lomaa jatkoin sairastelun merkeissä (flunssaa, yskää, nuhaa, ehkä kuumetta, äänen menetystä yms "kivaa"), eikä vieläkään näytä tauti hellittäneen, joten saas nähdä mitä tuleman pitää. Puoli kuntoisena kipittelen siis huomenna Kajjaanin Pallohallissa ensin näytelmäkehässä ja sitten agiliidoissa. Odotukset menestysten suhteen eivät siis ole kummoiset.
Toiveissa kuitenkin on kuntoutuminen loppukuusta, sillä maksoin itseni kipeäksi ja ilmoitin Merrin Torkk:n kisoihin Kemiin ja Okk:n kisoihin Haukiputaalle. Yhteensä siis 10 starttia
Tänään kävin koirien kanssa pitkästä aikaa Haukkukeitaalla, lenkillä siis. Onneksi siellä ei näkynyt ketään muuta (tai okei, näkyi sitten kun olin menossa jo takaisin autolle), joten pystyin pitämään koirat irti (lähes) koko ajan. Nemi pinkoi ihan onnessaan miljuunaa pitkin peltoa, risukkoja ja metsää. Myös Merri meni paikoitellen kohtuu lujaa, mutta pysytteli enemmän mun lähellä. Toki kun vaihdoin suuntaa - risteilin epämääräisesti, koska halusin koirien tarkkailevan mun kulkusuuntaa - niin jostain suunnalta Nemi tuli satasta ja kaasutti taas eteenpäin. Eli kyllä kakrukin pysyi selvillä siitä, että missä olen ja mikä on menosuunta milloinkin. Oli mulla toki nameja (light-nutroja, jee) mukana, joten kutsuin koirat epämääräisen tasaisin väliajoin luokse ja annoin niiden sitten taas mennä.
Nemi näppäränä tyttönä selvitti sen "pelottavan" reikäisen rautasillankin (yksi leveämmän ojan ylitys) ja kipitti ojan yli - just siinä kohtaa sattui olemaan jopa jäätä. Eli sillalle neiti ei tullut edelleenkään.
Muutoin onkin ollut niin huonot kelit, että kunnon pitkät lenkit ovat olleet harvassa. Tai pari kertaa tuli joululoman aikana käytyä metsässä irtipitolenkillä, ja jälkimmäisellä niistä lenkeistä tämän karmean flunssankin taisin saada.. kun en ollut pukeutunut kunnolla.
Toiveissa kuitenkin on kuntoutuminen loppukuusta, sillä maksoin itseni kipeäksi ja ilmoitin Merrin Torkk:n kisoihin Kemiin ja Okk:n kisoihin Haukiputaalle. Yhteensä siis 10 starttia
Tänään kävin koirien kanssa pitkästä aikaa Haukkukeitaalla, lenkillä siis. Onneksi siellä ei näkynyt ketään muuta (tai okei, näkyi sitten kun olin menossa jo takaisin autolle), joten pystyin pitämään koirat irti (lähes) koko ajan. Nemi pinkoi ihan onnessaan miljuunaa pitkin peltoa, risukkoja ja metsää. Myös Merri meni paikoitellen kohtuu lujaa, mutta pysytteli enemmän mun lähellä. Toki kun vaihdoin suuntaa - risteilin epämääräisesti, koska halusin koirien tarkkailevan mun kulkusuuntaa - niin jostain suunnalta Nemi tuli satasta ja kaasutti taas eteenpäin. Eli kyllä kakrukin pysyi selvillä siitä, että missä olen ja mikä on menosuunta milloinkin. Oli mulla toki nameja (light-nutroja, jee) mukana, joten kutsuin koirat epämääräisen tasaisin väliajoin luokse ja annoin niiden sitten taas mennä.
Nemi näppäränä tyttönä selvitti sen "pelottavan" reikäisen rautasillankin (yksi leveämmän ojan ylitys) ja kipitti ojan yli - just siinä kohtaa sattui olemaan jopa jäätä. Eli sillalle neiti ei tullut edelleenkään.
Muutoin onkin ollut niin huonot kelit, että kunnon pitkät lenkit ovat olleet harvassa. Tai pari kertaa tuli joululoman aikana käytyä metsässä irtipitolenkillä, ja jälkimmäisellä niistä lenkeistä tämän karmean flunssankin taisin saada.. kun en ollut pukeutunut kunnolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti