Tohtiikohan sitä myöntääkään 
kuinka vähän sitä on tullut treenittyä peilin edessä sitä perusasentoa.. Treenitty kuitenkin on hieman. Eli sarjassamme: älä katso koiraan vaan luota että se tekee oikein! Toisaalta kyllä nuo sisätreenailut on siinä mielessä hauskoja kun molemmat koirat ovat ihan tohkeissaan "minä-minä-minä!" - ja toisaalta tuo tietysti hankaloittaa eikä aina hoksaa eristää koiria toisistaan (jolloin toinen piipittää siellä oven takana; miksi aina tuota aletaan eikä ikinä minua?)
Eilen tullessani Virpiniemestä vein Merrin sisälle ja lähdin Nemin kanssa pihailemaan. Ja tajusin etten ole hetkeen aikaan käyttänytkään pelkästään Nemiä lenkillä - siis muuta kuin silloin kun olemme olleet jossain treenailemassa. Nemi oli hyvin kontaktihakuisella päällä
Onneksi mulla oli lihapullia vielä agitreenien jäljiltä taskussa, joten pystyin palkkailemaan Nemiä hyvästä käytöksestä ja tekemään muutamia tokomaisia harjoituksiakin.
Ja tajusin sitten sellaisen asian, että useat kerrat kun olen palkannut Nemiä lenkillä ollessa seuraamisesta niin en ole sanonut "seuraa" -käskyä. Olen vain huomannut, että Nemi tarjoaa seuraamista ja kehunut sitä siitä ja antanut mahdollisesti jonkun palkankin... ilman, että käskysana olisi samalla vahvistunut.
Harjoittelimme siis seuraamista pienissä pätkissä, seuraamisesta pysähtymistä (palkka ja kehuja kovasti jos koira istuu oikeaan paikkaan pysähdyttäessä) ja haltuunottoa / luoksetuloa. Onneksi tajusin aika varhaisessa vaiheessa tuon käskysanojen käyttämättömyyteni, jotta tuli niitä sitten kuitenkin käytettyäkin. Ja muistin jopa treenailla sitä seuraamista niin etten katsonut koiraan, seuraamispätkät oli siksikin hyvin lyhyitä jotta kerkesin äkkiä palkkaamaan koiran (oikeasta tekemisestä) ja "kurkistamaan" että se tekee oikein..
Kotipihalle saavuttuamme kaivoin vielä tennispallon taskusta ja heittelin sitä hetken Nemskulle. Ilman sen kummempaa "opetusta". Kunhan leikimme hetken. Tai, taisi siinä ehkä jotain "käskytystäkin" olla... Eli käskin koiran joko istumaan tai maahan, heitin pallon, koira ryntäsi pallon perään, toi pallon melkein mulle asti, pyysin tuomaan pallon mulle saakka, Nemi toi hieman lähemmäs - niin että ylsin palloon, palkkasin koiran lihapullan murusella, otin pallon, käskytin taas ja heitin... jne
Ja Merri oli eteisessä katkeran oloisena kun tulin sisälle.. "miksei mun kanssa ikinä tehdä mitään kivaa" eipä tehdä niin, kun neiti oli kotva sitten ollut agiharkoissa...
kuinka vähän sitä on tullut treenittyä peilin edessä sitä perusasentoa.. Treenitty kuitenkin on hieman. Eli sarjassamme: älä katso koiraan vaan luota että se tekee oikein! Toisaalta kyllä nuo sisätreenailut on siinä mielessä hauskoja kun molemmat koirat ovat ihan tohkeissaan "minä-minä-minä!" - ja toisaalta tuo tietysti hankaloittaa eikä aina hoksaa eristää koiria toisistaan (jolloin toinen piipittää siellä oven takana; miksi aina tuota aletaan eikä ikinä minua?) Eilen tullessani Virpiniemestä vein Merrin sisälle ja lähdin Nemin kanssa pihailemaan. Ja tajusin etten ole hetkeen aikaan käyttänytkään pelkästään Nemiä lenkillä - siis muuta kuin silloin kun olemme olleet jossain treenailemassa. Nemi oli hyvin kontaktihakuisella päällä
Onneksi mulla oli lihapullia vielä agitreenien jäljiltä taskussa, joten pystyin palkkailemaan Nemiä hyvästä käytöksestä ja tekemään muutamia tokomaisia harjoituksiakin. Ja tajusin sitten sellaisen asian, että useat kerrat kun olen palkannut Nemiä lenkillä ollessa seuraamisesta niin en ole sanonut "seuraa" -käskyä. Olen vain huomannut, että Nemi tarjoaa seuraamista ja kehunut sitä siitä ja antanut mahdollisesti jonkun palkankin... ilman, että käskysana olisi samalla vahvistunut.
Harjoittelimme siis seuraamista pienissä pätkissä, seuraamisesta pysähtymistä (palkka ja kehuja kovasti jos koira istuu oikeaan paikkaan pysähdyttäessä) ja haltuunottoa / luoksetuloa. Onneksi tajusin aika varhaisessa vaiheessa tuon käskysanojen käyttämättömyyteni, jotta tuli niitä sitten kuitenkin käytettyäkin. Ja muistin jopa treenailla sitä seuraamista niin etten katsonut koiraan, seuraamispätkät oli siksikin hyvin lyhyitä jotta kerkesin äkkiä palkkaamaan koiran (oikeasta tekemisestä) ja "kurkistamaan" että se tekee oikein..
Kotipihalle saavuttuamme kaivoin vielä tennispallon taskusta ja heittelin sitä hetken Nemskulle. Ilman sen kummempaa "opetusta". Kunhan leikimme hetken. Tai, taisi siinä ehkä jotain "käskytystäkin" olla... Eli käskin koiran joko istumaan tai maahan, heitin pallon, koira ryntäsi pallon perään, toi pallon melkein mulle asti, pyysin tuomaan pallon mulle saakka, Nemi toi hieman lähemmäs - niin että ylsin palloon, palkkasin koiran lihapullan murusella, otin pallon, käskytin taas ja heitin... jne
Ja Merri oli eteisessä katkeran oloisena kun tulin sisälle.. "miksei mun kanssa ikinä tehdä mitään kivaa" eipä tehdä niin, kun neiti oli kotva sitten ollut agiharkoissa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti