Ostetaan tokokisahermot!

Niinpä niin. Kaveri sai ylipuhuttua mut ilmoittatumaan elokuun lopun tokokokeisiin. Mitkä olivat siis kahden eri tahon järjestämät, samalla tuomarilla. Oulussa molemmat kokeet. Ajattelin, että meneehän se sitten molemmat koirat samana päivänä samassa kokeessa samoilla jännittämisillä. Voihan Erkki-Merkki!

Jos tuomari toteaa mulle kokeen aikana että: "Jos minä näen kuinka paljon sinä jännität - niin arvaa kuinka hyvin koira sen huomaa, ja reagoi siihen" Niinpä niin! Huomasi varmasti. Mun rekuissa huomaa tuon maanhaisteluna yms haahuiluna ja haukkumisena. Eivät raasut tiedä mitä tehdä kun "mamma" on ihan epänormaali

Mähän lähdin kokeisiin sillä mielin, että Nemi osaa alokasluokan liikkeistä kaikki muut paitsi hypyn. Ja että Merrin kanssa menen "rallattelemaan" - siis kyllä sekin jollain tasolla ne liikkeet osaa, mutta enemmän luotin Nemin taitoihin.

---

Eka koe päivä...

Lauantai 29.08.09 Kaukovainion kenttä

Tuomari: Allan Aula

Järjestäjä: KAS

Koejärjestys lauantaina oli evl-voi-avo-alo

Saavuin Kaketsulle siinä vaiheessa kun voi-luokka oli menossa. Satoi vettä, enemmän ja vähemmän koko päivän (ei kuitenkaan missään vaiheessa ihan kaatamalla). Ilmoittauduin ja katselin suorituksia jonkin aikaa. Sitten hain Merrin autosta ja "lämmittelin" ts yritin saada sitä kisavireeseen. Merri veti kohti "kehää" joten sen into oli ainakin kohillaan.

Merri oli toisessa avo:n paikallamakuu ryhmässä, vieressään auspai-uros ja berni-narttu.

Pisteet ja kootut selitykset:

Paikalla makaaminen 8 - oli noussut istumaan hieman ennen loppua. Tai ainakin istua törrötti siellä kun palasin piilosta. Auspai oli lähtenyt liikenteeseen... että hyvä kun Mersu sentään istui paikallaan.

Seuraaminen taluttimetta 7,5 - melkein heti alkuun rupesi haahuttamaan, lisäkäskyllä sain sen kuitenkin takas haltuun ja loppuosa seuruusta oli oikein nättiä. Tosin perusasennot taisivat puuttua tai olivat turhan vinoja. Siitä loppuosasta seuruuta tykkäsin kuitenkin itte, tosi hyvää Merriksi.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8 - Varmistin eli hidastin omaa menoa samalla kun käskin. Tuomari tulkitsi sen kaksoiskäskyksi. Mikä tietty oli ihan oikein tulkittu - ennemmin kuitenkin varmistus ja sitä myöten pisteitä kuin ei pisteitä ollenkaan...

Luoksetulo 5 - Merri kun jäi istumaan sinne "alkuun" niin se mokoma haukkua pötkötti koko ajan kun kävelin sinne "toiseen päähän". Tuotapa se ei ole ennen tehnytkään. Ei aikomustakaan pysähtyä. Käsimerkillä yritin siis pysäyttää koiran. Tuomari sanoi, että haukkuminen vaikuttaa sitten kokonaisarviointiin - muuten tuosta ei olisi voinut tulla pisteitä ollenkaan.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 0 - Tämä oli se kohta kun  tuomari kommentoi mun hermoilusta. Koira meni maihin. Kun mun käsky oli ihan outo -epänormaali.

Noutaminen 7,5 - Sanoin koiralle 'paikka' ennen valmiina oloa ts suorituksen alkua. Nyt se odotti jopa että heitin kapulan. Toi eteen, ei ehkä kaikkein nätimmin. Mutta ei tiputtanut vaan ootettiin liikkurin käskyä ja sitten sain siltä sen kaapulan. Sitten käskyllä sivulle. Taisi olla vinoperusasento. Ei ehkä hyvät pisteet, mutta olen kyllä varsin tyytyväinen koiran suoritukseen, niin paljon kun on noutoa yritetty hioa ja koira tiputellut kapulaa jne. Pitkä matka vielä priima-suoritukseen, mutta kyllä tämäkin tähän kohtaa jo mulle kelpaa :)

Kauko-ohjaus 9 - Yhdessä kohtaa vaati kaksoiskäskyn, muutoin tosi hyvä. Ja minä kun olen hakannut päätäni seinään viime aikojen reeneissä kun koira tarjoaa seisomista. Tai menee maassa olosta lievän seisomisen kautta istumaan. Ja ties mitä kaikkea. Ja kokeessa koira suorittaa liikkeet lähes tulkoin täydellisesti!

Estehyppy 0 - koira otti ja meni haistelemaan hypyn etuosaa, siinä vaan oli ja nuuskutti. Kutsuin pois ja lähetin uuelleen esteelle, jolloin koira teki tän täysin oikein. Mutta se oli myöhästä, kun kerta olin aloittanut alusta tms

(eräs muu koira viikonlopun jommassa kummassa kokeessa kävi hyppimässä esteen ees taas - ja teki sitten hypyn ja sai siitä pisteitä?! tosin voihan se olla että se ei ollut vielä "valmis" kun hyppeli - mutta silti, eikös tuosta ois pitänyt tulla nolla. vai onko se ihan sama mitä koira tekee sillä välin kun ei ole varsinainen liikkuroitava suoritus meneillään?)

Kokonaisvaikutus 8,5 - haukkumisista rokotti.

Pisteet yhteensä 120,5 ja AVO3

Nemi puolestaan pääsi omaan koettelemukseensa ekassa paikallaoloryhmässä. Toisella puolen oli saksanseisojauros ja toisella puolen snautseriuros.

Virittelyn aikana Nemi toimi kuin herranterttu. Hiljaa ja hyvällä motivaatiolla. Tehden kaiken mitä pyysin.

Luoksepäästävyys 10 - Reeneistä opittuna en oikein tiennyt pitääkö mun katsoa koiraa vai tuomaria. En muista mitä tein, mutta Nemi istua napitti paikallansa kun tuomari-setä kävi hieman silittelemässä sen päätä. Täydellistä!

Paikalla makaaminen 9 - Hiukka pelottavaa. Ohjaajalle siis. Vieressä ollut saksanseisoja nousi ylös ja hengaili ties mitä kaikkea. Nemi pysyi kuitenkin paikallaan, vaikka oli hitusen levoton. Nenä nousi haistelemaan seisojan suuntaan. Ennakoi loppuistumisen, siitä pistemenetys.

Seuraaminen kytkettynä 9 - Pientä haparointia taisi jossain kohtaa olla, vai jäikö joku perusasento tekemättä tai jotain. Mutta remmi ei kiristynyt ts sillä ei tarttenut pelata alkuunkaan. Nättiä työskentelyä.

Seuraaminen talutimetta 6,5 - Nyt koira keksi, että tässähän voi vaikka haistella maata ja tehdä omiaan. En muista montako käskyä annoin.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8 - Ihan sama kuin Merrin kanssa. Eli varmennus maahanmenosta eli tuplakäsky.

Luoksetulo 10 - Tämä tehtiin taidon mukaan. Vauhdilla mun luo ja sivulle.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 0 - Nemi istui.

Estehyppy 0 - En sanonut pysäyskäskyä tarpeeksi ajoissa, joten koira oli melkein mun kohalla kun seisastui. Joten ei pisteitä siittä. Enpä kyllä niin pienen reenin jälkeen olisi olettanutkaan.

Kokonaisvaikutus 9 - eli välillä kakru oli asiassa mukana.

Pisteitä yhteensä 136 ja ALO3.

Nemi olisi lauantaina -vielä- varmasti tehnyt töitä paremmalla sykkeellä jos allekirjoittanut ei olisi ollut syvällä jännityksen aallokossa. Toisekseen allekirjoittanut ei osaa hallita kakrun hermoja, siis kehumisastetta. Taisin nostattaa koiran kierroksia liian "kovalla" kehumisella - kyykyssä rapsuttelua jolloin koira riehaantuu. Se kun riehaantuu niin helposti. Sille pitäisi kait olla enemmän saksalainen tyyli - ts vähäeleinen kiitos kehu ja kunnon riekku leikit vasta myöhemmin

---

toka koe päivä ...

Sunnuntai 30.08.09 Myllyojan kenttä

Tuomari: Allan Aula

Järjestäjä: Suomen Briardit ry

Tässä kokeessa ei arvostelut muuta kuin alemmat luokat. Alokasluokan koirakkoja oli ilmoittautunut 19 ja avoja 10. Alokkaat oli jaettu kahteen ryhmään, joista jälkimmäiseen kuului Nemi. Joten meidän ryhmän osuuden olisi aikataulun mukaan pitänyt alkaa klo 10.

Aamuvarhain kuuntelin kotona, kun vettä satoi kuin saavista kaatamalla. Että kiva tässä nyt sitten lähteä kokeeseen... Sateesta johtuen (säästyin yhdeltä tassujen pesutuokiolta) päätin jättää koirien aamulenkin kotosalla tekemättä ja ajella hieman aiemmin jo Myllikselle ja lenkittää koirat siellä. Saavuin siis kentän viereisessä olleelle parkkikselle yhdeksän tienoilla, kävin ilmoittautumassa ja lähdin koirien kanssa lenkille.

Sitten koirat autoon ja hetkeksi seurailemaan kentän tapahtumia. Ja sitten hakemaan Nemi virittelyä varten, sekä tottumaan paikalla hengaileviin koiriin yms yleiseen tunnelmaan.

Paikallaolossa Nemi oli laitimmaisessa paikassa, vierustoverina Maija-göötti.

Luoksepäästävyys 9 - Tällä kertaa Nemi ei ihan kestänyt. Eli ensin istui ja sitten nousi seisomaan tuomarin ollessa sen luona.

Paikalla makaaminen 10 - Taas olin hermoraunio! Nimittäin kehän likelle tuli jotain koiria, tai jostain muusta syystä mitä en tietty nähnyt, kentän ulkopuolella alkoi mieletön riekunta. Siis haukkumista ja leikkimisilokiljahteluja - muutaman koiran taholta siis. Nemiä kiinnosti tuo toiminta ihan mahottomasti! Ainakin puolet paikallaoloajasta Nemi tuijotti jonnekin kentän ulkopuolelle - ei muhun. Pysyi kuitenkin, jopa siihen asti että sai käskyn nousta sivulle.

Seuraaminen kytkettynä 8,5 - Aluksi hyvää ja sitten rupesi tarvimaan hihna-apuja.

Seuraaminen vapaana 0 - Ei seuraamisesta tietoakaan. Haahutusta, haistelua ja haukkumista.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0 - koira ei lähtenyt seuraamaan, joten mitä siinäkään tilanteessa oikein voi tehdä?

Luoksetulo 8 - Muuten hyvä, paitsi että loppuosan mun luo juoksemisesta koira huusi. Siis haukkui.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 0 - Ei tainnut tähänkään lähteä mukaan tekemään mitään.

Estehyppy 0 - Nyt sanoin seisomiskäskyn aiemmin kuin eilen. Mutta koira ei malttanut pysyä paikallaan. Hypylle se kyllä irtoaa, jos jotain positiivista siitä yrittää hakea.

Kokonaisvaikutus 5 - Ei ihan ollut Nemin päivä.

Pisteitä 85, ei tulosta. eli ALO 0.

Luulenpa, että Nemin pää ei kestänyt kahta peräkkäistä koetta. Se oli vielä ihan väsy eilisestä. Ja edellisen päivän kokeen pilasin ihan itte turhalla jännittämiselläni.

Mutta siinä missä Nemi oli ihan väsy eikä jaksanut keskittyä mihinkään, niin Merri sitä vastoin oli erittäin yhteistyökykyisellä tuulella. Temputtelin sen kanssa ennen kehään menoa ja meillä oli varsin kivaa keskenämme. Mitä nyt kentän laitamilla ollut saksanpaimenkoiraa Merrin piti välillä vilkuilla epäluuloisesti ja murahdella hitusen. Sain sen kuitenkin unhoittamaan -kait?- sakemannin ja keskittymään mun kanssa touhuttamiseen.

Kisalistasta (joita ei jaettu kaikille, ts en saanut omaa katsoin vain ilmoittautumisen yhteydessä ketkä olisivat paikallaolokaverit) olin selvittänyt että paikallaolossa ei olisi mitään "pahoja" koiria. Siis sellaisia rotuja mitkä vetävät Merrin nenään hernepalkokasveja. Toisin kuitenkin kävi. Kuinkas muutenkaan. Sillä kokeesta oli aika paljon poissa koirakkoja.

Avo-koirakot suorittivat paikkaolon yhdessä erässä. Me menimme kehään erään göötin perässä ja kehäänmeno tarkistuskessa nämä kaksi ruåtsalaista ärähtivät toisillensa (kuulemma se toinenkin oli narttu). Kun pääsin paikallaolo paikalle, niin Merri tajusi, että sen viekkukaverina on Just se Sama Paha Sakumanni. Merri raivostui, mutta sain sen parilla näennäis-perkeleellä ruotuun.

Paikallamakaaminen 0 - Jollen nyt ihan väärin muista, niin Merri taisi tarvita kaksi käskyä että sain sen maahan. Jätin koiran erittäin voimakkaalla "paikka"-käskyllä, sillä tiesinhän miten tukala tilanne noiden koirien välissä makaaminen sille oli. Menimme toimitsijateltan taakse piiloon, Tuija näytti välillä peukkua sen merkiksi että hyvin menee. Siis että koira on maissa ja kaikki ok. Kunnes kuuluu tuomarin sanomana "26". Mikä tarkoitti siis minua. Merri hipsi vähin äänin telttaa kohti ts sitä "hajuvanaa" mistä olin kulkenut kehän poikki. Saavutin koiran, pistin hihnaan ja kuljetutin kentän reunalle. Ja sieltä melkein heti takaisin riviin. Aika tuli täyteen hyvin pian. Tuomari sanoi, että koira oli maannut hyvin rauhallisesti - ilman mitään rauhattomuuksia -  2,6 minuuttia ja sitten vaan noussut ylös ja hilputtanut pois.

Seuraaminen taluttimetta 7 - Välillä hyvää ja välillä huonoa. Taisi loppua kohti tulla kyllästyminen. Tuomari kysyi olenko koettanut reenata niin, että jos näyttää siltä että kyllästyttää niin vaihtaisin suuntaa tai nopeutta tms. Olenhan minä - suoria pätkiä tulee reenattua melko vähän juuri tästä syystä.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0 - Seisoi, koska en varmistanut kuten ed. päivänä. Voihan kökkelö!

Luoksetulo 5 - Sama toistui kuin ed päivänä. Tosin nyt oltiin ihan hiljaa. Eli läpijuoksu. Yritin heiluttaa kättäni pysäyksen merkiksi.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 9,5 - Voi ellun kanat! Merri ei ole ikinä -edes reeneissä- tehnyt tätä liikettä näin hyvin. Pysäs, ja kesti takana käymisen. Perusasennon vinoudesta puoliskopistettä jäi pois. Mutta oon tosi tyytyväinen tähän!!!

Noutaminen 8 - Merri oli ihan into pöhkeenä! Sanoin sille parikin paikka-käskyä ennen kuin olin valmis. Silti se lähes tulkoon varasti kapulalle.Luovutus mun edessä ja siitä sivulle.

Kauko-ohjaus 10 - Nyt ei 2-käskyjä tms. Ihan täydellistä!

Estehyppy 10 -

Kokonaisvaikutus 9 - Nyt Merri oli tekemässä mun kanssa asioita. Eikä huutanut yhtään missään kohtaa! Itte mokasin sen maahanmenon ja Merrin tietäen en ihmettele yhtään ettei se kestänyt olla sen sakun vieressä.

Pisteitä yhteensä 123, AVO3.

Tästä vikasta koesuorituksesta jäi hyvä mieli, vähistä pisteistä huolimatta. Nuo molemmat nollasuoritukset on kohtuu helppo saada kuitenkin pisteille. Eli Merrin tulette näkemään jatkossakin, joskus, tokokokeessa. Nemistä en ole niinkään varma... *huohhuohhuoh*

Toko tainnuttaa

jalat siinä missä agikin. Ei tartte kuin seistä pihalla koko päivä, hieman käveleskellä & juosta - välillä muhkuraisemmalla alustalla kuin toisinaan (kaketsun kentän parkkis oli aika ikävä liikkua -- mutta siinä tuli kuitenkin tsempattua koiraa ennen kehään menoa). Eipä ole aikoihin ollut jalka niin rikki kuin oli la-iltana - ja sitten hieman lisää su-iltana.

Eli se siitä iisisti ottamisesta.

Tälle viikkoa on tiedossa neljät agiharkat ja seittemän agiratarallattelua - joten saas nähdä onko mulla su-iltana jalkoja enää ollenkaan. Sinnillä kuitenkin loppuun asti.

Viuuuuh - liitäähän se (tehotorstain neljäs ja viimeinen osa)

Torstai-iltapäivänä ajeltiin vielä perinteisesti agiharkkoihin Haukiputaalle. Jossa oli Nemin vuoro liitää. Puolet ryhmästä tekivät 28 esteen radan (eli sama rata kuin Merrin edellispäivän harkoissa, tosin Merri ryhmätovereineen teki radasta vain 22 ekaa estettä) ja Nemi plus yks muu teki hivenen erilaisemman version radasta - ja senkin kahdessa pätkässä (rata meni kuitenkin jonnin verran erilailla kuin mitä se Mersun versio oli).

Sillä välin kun ne kaksi pidempää rataa tekevät liitelivät niin myö harjoittelimme aata jonka alla oli putki. Lähtö siis hypyltä ja sitten aalle. Tämä sujui vallanmainiosti joka kerta. Siirtelin hivenen sitä putkea lähemmäksi aata, mutta ei Nemillä ollut mitään aikomustakaan mennä putkeen.

Sitten tein myös aita-aita-pujottelu pätkää ja muutamilla kerroilla jatkoimme vielä pujosta keinulle.

Ensin ihan vaan pujoon lähetystä (hyppyjen kautta toki) ja hieman vedätystä pujolla. Ja sitten niin, että kun koira oli ampassut putkeen niin leikkasin pujon takana. Voi rihkama! Tämä sujui ihan älyttömän hyvin. Nemin katse oli etiäpäin eikä sitä häirinnyt hiventäkään se mitä minä tein siellä takana. (Vielä tänäkään päivänä Merri ei taida kestää pujottelussa tuota takana leikkausta)

Lisäksi tosiaan sitä pujosta keinulle menoa. Missä ekalla kerralla menin hösäämään keinun vierelle - minkä Mari tietysti heti näki; sillä naisella on kyllä silmät kaikkialla (se rata  oli toisella kentällä) ja jäin oitis "kiinni" Tokalla kerralla pidin tietosesti käteni kurissa kun koira oli esteellä. Ja niinpä niin, ei se koira mua siinä tarvinnunna.

Ratapätkä huolestutti. Siis se alku. Joka taas alkoi aita-aita-puomi. Että mitäs nyt jne jne nynnyilyä. Mari väitti Nemin olevan Merriä parempi... epäilin tuota, mutta olihan se. Vain mun korvien välissä oli ongelma, ei koiralla... Hypyt ja putki hyvin. Sitten mentiinkin hypyn kautta pujotteluun (eikä keinulle kuten Mersun reenissä). Putken jälkeen tein joko persjätön tai valssin (ei muistu mieleen, muistaakseni oli tarkoitus ainakin tehdä persjättö). Koira tuli hyvin mukana ja meni hyvin pujotteluun. Pujon edessä ootti suora putki, jonne koira ampaisi ehkä ysi-kepin kohdalla. Meni kuin ohjus. Marin neuvosta käskytin kepakot loppuun asti (yleensähän en sano estekäskyä loppuosassa estettä enää), jolloin se malttoi työskennellä. Onneksi. Sitten sinne putkeen ja hivenen menin varmistelemaan seuraavaa hyppyä mikä oli ns takaahyppy. Sitten pystyinkin jo lähettämään koiran aalle (yks hyppy toki liidettiin siitä välistä). Ja siihen stoppi. Hyvä sellainen

Toinen pätkä alkoi aa:n alastulosta. Eli istutin koiran esteelle ja päästin luvan kanssa liikkeelle. Sitten aita-takaahyppy- ja jokusia aitoja. Nemi irtoili, liisi, sitten yks persjättö, aita ja takaahyppy. Tosin tämä takaahyppy ei sujunut kun Nemi koko ajan bongasi missä Mari oli --- kuvitteli vissiin että sillä on palkka ja niin pois päin. Ihan vikaksi otettiin ne pari vikaa hyppyä uusiksi jotta nekin sujuivat.

Mutta voi Vinde mikä vauhti ja tekemisen meninkin kakrulla oli!

(tämä ei voi tarkaoittaa mitään muuta kuin sitä, että juoksu alkaa varmaan ihan kohta)

---

Reenin jälkeen käytiin perinteisellä yhteislenkillä. Nyt kuitenkin koko konkkaronkka temmelsi vapaina. Tosin näytti vähän siltä, että sakki oli kahessa laumassa: mustat  (portugeesi, rlapkot ja lappor-pentu) ja ne muut (partikset). Kun koirat oli jäähytelty niin ihmiset kävivät vielä jälkipuintikahveilla läheisellä huoltsikalla.

Kivvaa meininkiä

Hopp över hinder (tehotorstain kolmas osa)

Kaketsulta ajoin takaisin Haukkikselle, katsomaan millä mallilla tokon hyppy on kumpaisellakin koiralla.

Merri selvästikin eka seisoo esteen takana, istuu kyllä kun käsken. Tähän hätään en ehdi saamaan sitä sulavammaksi, joten saa luvan kelvata. Mulle se on ihan hyvällä mallille ts kelpaa, mutta tuomari toki voi olla ihan toistamieltä

Entäpä Nemi. Hyppy-käskyllä se tosiaan hyppää todella nopeasti esteen yli ja kiertää samantien takaisin mun luo - saamaan palkkaa. Tästä toiminnasta voin syyttää täysin itseäni, mitäpä olen tehnyt sen kanssa niin paljon hypylle irtoamisia (agia).

Nytpä teimmekin niin, että menin itse hivenen lähemmäksi estettä. Vaihdoin käskysanan (joka nyt on "este" - saas nähdä muistanko sitä edes käytännössä, mutta poikkeaa ainakin ns yleensä käyttämistäni) ja kun koira oli hypännyt niin palkkasin sen esteen yli. Näitä tehtiin jokunen. Sitten liitin siihen seisomis-käskyn (jota kyllä arvoin olisiko se 'seiso' vai s'top') ja palkkasin samoin esteen yli. Ja varoin päästämästä koiraa tulemaan hypyn kautta takaisin. Sitten teinkin jo niin, että kun olin käskenyt koiraa pysäämään esteen taakse niin toistelin sitä pysäämiskäskyä ja siirryin koiran vierelle. Hienosti meni!

Tosin en usko alkuunkaan, että koira olisi tuosta yhdestä harjoituskerrasta oppinut ko liikettä, mutta olipa tuo kuitenkin ihan hyvää suuntaa-antava juttu. Eli selvästikin opittavissa. Tässä kohtaa Nemi oli hieno, oikein kuuliainen pikkuoppilas

Kaketsu (tehotorstain toka osa)

Haukkikselta siirryin Kaukovainion pelikentälle tokottamaan, samalla kokoonpanolla kuin tiistaina. Tällä kertaa tokottelin ensin Merrin kanssa.

Paikallaolo - ei hyvä vieläkään

Seuraaminen - huonompaa kuin tiistaina. Mielenkiinto katosi taas välillä jonnekin. Toisaalta kun tein lyhyitä pätkiä ja pyysin koiraa välillä touhuamaan muuta (temputtelua) niin vire löytyi taas paremmin.

Liikkeestä maahanmeno - oikialla painokkuudella tehtynä hyvä.

Liikkeestä seisominen - ei kestänyt takana käyntiä

Nouto - Nyt toi eka eteen ja vasta käskyllä siirtyi sivulle. Positiivista tässä oli se, että ei tiputtanut kapulaa vaikka käskin koiraa siirtymään sivulle. Vähän herran haltuun miten menee kokeessa... Pitää muistaa sanua koiralle odota tai paikkakäsky ennen omaa valmiutta. Ettei varasta... Parilla kerralla toi taas sivulle ihan ok:sti.

Ne perusasennothan on Merrillä välillä ihan hanurista. Mutta en ole niihin nyt panostanut - ts välillä kun yritän panostaa niin ei ne silti siitä mihkään muutu. En vissiin osaa olla turhantarkka, kuten tässä lajissa pitäs.

Kaukot. Ei hyvä. Koira tarjoaa kaikenlaisia asioita mm ryömimistä. Tosin tähän sain hyvän vinkin Tuijalta. Jonka Merrikin tajusi, joten ehkä se taas tästä.

Ainiin, positiivista. Nyt juoksuseuruussa koira ei riehaantunut, kuten tiistiana. Eli se sentäs oli paremmin.

Entäpä Nemi.

Luoksepäästävyys - tosi hyvä, nyt ei kiivennyt Tuijan syliin

Paikallaolo - priima.

Luoksetulo - loistava.

Liikkeestä seisominen - hieno. Vai ennakoikohan loppuistumisen? Hyvä kuitenkin.

Liikkeestä maahanmeno - kun muistin äänenpainot ja lievän hidastuksen niin bueno.

Seuraaminen - haahuiluja. Sitten ensin lyhyitä pätkiä joista palkkaa, ja motivaatio alkoi taas löytyä. Alokkaan seuruut on kyllä niin ärsyjä. Jos sen motivaation ja työskentelyhalun menettää niin sen menettää - tuo koira on kyllä niin ON / OFF ettei mittään määrä. Joko sitä tehhään ylisuloisesti satakymmenenprosenttisesti töitä tai sitten sitä haahutellaan.

Läksyjä lukemassa (tehotorstain eka osa)

Torstaiaamuna ajelin Haukkikselle, jossa käytin koirat aamulenkillä. Tuon jälkeen kattelin onko puomi koottuna (lue:käytettävissä) kentällä ja missä kohtaa kenttää se on. Noh, estehän oli hivenen vinossa, mutta käytettävissä kuitenkin (nurkassa siis).

Laitoin kaksi hyppyä kentän pituus suunnan mukaisesti suoraan linjaan, niin että sinne puomille tuli sitten vinokulma/käännös. Ja sitten reenin sitä aloitusta. Merrin kanssa siis. Merri ekan hypyn taakse ja itte menin puomin nousukontaktin kohdille. Kun tämä sujui niin siirryin hivenen kauemmaksi. Tuli hyviä  toistoja, mutta jossain kohtaa koira joko jätti kakoshypyn hyppäämättä tai ei tullut puomille. Joten pistin namipalalautasen kakoshypyn taakse, jolla sain sen tulemaan suoraan ne hypyt ja sitten kääntymään puomille.

Näillä jokusilla toistoilla sain aikaiseksi sen, että pystyin olemaan about puolivälissä puomia (ainakin ekojen jalkojen tolla puolen) ohjaamassa koiraa esteille

(Nemi pääsi tekemään pelkästään puomin ja aan (molemmat 2 kertaa), niin että tein valsseja yms koukeroita esteen jälkeen sillä välin kun koira napotti esteellä - hytkähtelyjä en oikein ossaa tehdä, mutta pitänee kehittäytyä tässäkin aiheessa ))

Jottain hyvvää ja jottain kehitettävää

Mersun agi keskiviikkona. 22 esteen rata kahessa pätkässä. Eka pätkä meni ekalla kerralla kohtuullisesti, mutta kehitettävää löytyi. Mm se alku. Eli 2 aitaa ja sieltä puomille (hivenen vino lähestyminen), ohjaus hyppyjen takaa. Tosin mä olin tietty tavan nynnyilyni mukaan liian lähellä hyppyjä. Puomin vieressä oli siis A, eli koiralla oli suorempi yhteys aalle kuin puomille, jollei koiralle kertonut tarpeeksi ajoissa minne ollaan menossa.

Harjoittelimme siis mun kääntymistä, oikea-aikaista ohjausta, ja sitä että Mersu tulisi sinne puomille eikä juoksisi vain mun luo. Tässä piti olla kyllä tarkkana, jotta koira meni esteelle. Eli en voinut olla edes puomin ekojen jalkojen kohalla.

Koska koiruus oli kohtuu irtoavalla tuulella niin hypyt meni hyvin samoin irtoaminen putkeen - tosin mä jäin ihan turhia ihailemaan sen menoa ja myöhästyin seuraavasta persjätöstä. Sitä taidettiin tehdä kanssa muutaman kerran...

Toisen pätkän oli suunnitellut niin, että en edes yritä leikkausta tai persjättöä pussin jälkeen vaan ohjaan koiran hypyille juosten itse hyppyjen ja puomin välistä. Tämä sujuikin ihan kivasti. Tökkö tuli aan jälkeen, kun olin huonommalla puolen estettä. Siis seuraavia esteitä (2 hyppyä) silmällä pitäen huonolla puolen. Vauhdittamattomasta tilasta leikkaaminen ei vaan tuon koiran kanssa onnistu.

Mikon neuvosta otin vaarin ja tein persjätön aata edeltävälle hypylle - kerkesin ihan hyvin - jolloin olin siellä "paremmalla aan puolella" ja ne loppu hyppelötkin sujuivat paremmin. Lisäksi tehtiin irtoamisharjoitus yhelle pussin jälkeisistä hypyistä (Mikko heitti pallon), jolloin Merri luonnollisesti irtosi paremmin sinne esteelle.

Taas oli kivaa ja kehittävää. Ja Merri pääsi ulkoilemaan reenin jälkeen lagrom-Tinkan ja Nemin (rlapko) kanssa. Sanna käytti ystävällisesti koiriani myös pulikoimassa (kiitos! --- itte en käyttänyt kun se rinne oli sen verran jyrkkä ja kivinen)

Ihan uus

..kipu on tuntunut jalassa viime aikoina. Siinä oikeassa siis. En tiedä ovatko jotkut kengät liian pienet eli puristaako kenkä - vai mistä ihmeestä on kyse. Siis jalkaterän päällyosaan sattuu. Tai miten sen paikan ikinä selittäisikään. En tiedä onko se hivenen turvonnut. Ainakin se on sekä kosketusarka että sattuu ihan muutenkin vaan.

Plus näillä viime aikojen touhotusmäärillä jalka on muutenkin -taas vaihteeksi- kipeä. Pitää ottaa tovi taas vähän rennommin, joten ehkä se tästä taas.

Ja se vasemman jalan Pinkki on jo aika toivoton. Siis reikä siinä kantapään kohdalla. Ihan läpiastirikki se ei siis vielä ole, mutta ikävän tuntuinen kuitennii

Tallinna kuvin

Kuvia Tallinna reissulta viime viikonlopulta. Kaikki kuvat by Eetu Heikkinen.





...ja näin lähtee pieneltä koiralta loputkin karvat (noh ei ne kaikki irtokarvat siltikään vielä lähteneet) kehässä pyörähtämisen jälkeen... ;)





Noup, ne eivät ole värivirheellisiä ruotsinlapinkoiria vaan kuvasta löytyy 4 islanninlammaskoiraa ;)

*** Nuo ja loput kuvat löytyvät Picasasta***

edit: kuvat ovat ilmeisesti jostain syystä hävinneet... Vuodatuksessa on tapahtunut joku kumma uudistus jonka kanssa en ole vielä ihan sinut. Mutta ne kuvat löytyvät kuitenkin tuosta ylläolevasta linkistä.

Myllis

Käytiin eilen illalla tokoilemassa tutulla kokoonpanolla (mun ruåttalaiset ja Tuijan ruåttalaiset). Reenissä oli, kuten yleensäkin, jotain hyvää ja jotain huonoa.

Aloitin tokottamisen Nemin kanssa, joka oli ns hyvällä tuulella.

Paikallaolo. Molemmat ruåttalaiset pomppas kuin yhteisestä sopimukesta istumaan. Palattiin takaisin ja käskettiin koirat uuelleen maihin. Jossa ne pysyivätkin ihan hyvin noin 2 minsaa.

Seuraaminen. Siinä mun pitää muistaa vähän hidastaa ennen pysäytystä jotta koira tietää mitä tuleman pitää. Eli että se istuisi pysähdyttäessä (Nemi taitaa kyllä tehä tän paremmin kuin Mersu). Nemi oli toosi hyvällä tatsilla mukana toiminnassa. Kontakti oli loistava. Jossain pidemmässä pätkässä rupesi hivenen edistämään. Juoksuseuruu meni nyt paremmin kuin joskus aiemmin (noh sitähän olen viime aikoina hivenen reenannutkin). Tein sekä hihna että vapaa seuruita.

Luoksepäästävyys. Hetken Nemi malttaa pysyä paikallaan istumassa ja sitten pomppaa ylös. "Jee, ihquu, joku tulee MUN luo...". Nyt tuohon ei auttanut sekään että en katsonut koiraa vaan tulijaa.

Liikkeestä maahanmeno. Eroja suorituksissa, riippuen mun äänenpainosta. Voi kirsu! Siis jää seisomaan jos sanon taviksesti "maahan". Jos taas hivenen hidastan ja sanon "maahan!" niin tekee ihan priimasti. Tämän kun muistaisi sitten kokeessa! Ennemmin vähän pisteiden menetystä ns lievästä avittamisesta kuin ei pisteitä ollenkaan...

Luoksetulo. Vauhdikas ja suoraan sivulle. En tiedä miten tätä parantaisin. Eli hyvä.

Liikkeestä seisominen. Tässä ei tarvi sen kummempia erikoisia äänenpainoja. Tai ainakaan ei eilen tarvinnut... Hyvin pysäs joka kerta ja pysyi.

(Hyppyä ei reenitty, kun ei ollut estettä, mutta sehän on ihan retuperällä - ku Nemi vähän sinkoo ja irtoo...)

Sitten oli Merrin vuoro tokottaa.

Paikallaolo. Jätin koiran, menin piiloon (auton taakse). Merri nousi 2 kertaa istumaan (kävin aina pistämässä takas maihin) ja lopulta en enää mennyt piiloon ollenkaan... Ei tästä kyl hyvää seuraa.

Merri kävi ihan ylikierroksilla. Huusi ja riekku kuin mikäkin.

Seuraaminen. Pikkupätkät ihan ok, mutta esim juoksemisesta ei tullut yhtään mitään - kun Merri villiinty siitä täysin.

Kaukot. Ei tuu mittään, koira liian villissä... tai vaihtoehtoisesti ei ymmärrä yksinkertaista puhetta/käskyä "istu" "? - ei ymmärrä..."

Luoksetulo. Ensin alo-tyyliin, tuli vauhilla. Sitten avomaisesti pallon kanssa. Siis pelkkä se eka osuus luoksarista. Pysäs hienosti kun pallo lensi - sitä kun saisi sen käden liikkeen samanmoiseksi silloinkin kun sitä palloa ei voi käyttää...

Liikkeestä maahanmeno. Pah. Sama homma kuin Nemin kanssa, vaatii tietyn äänenpainon. Pysyy kyl takana käymisen.

Liikkeestä seisominen. Tämä nyt hyvä. Tosin hivenen kääntyy siinä vaiheessa kun olen palaamassa takaisin koiran luo (eli kestää jo sen että ohitan sen ja menen taakse, mutta sitten tulee kyllästyminen).

Nouto. Innokas. Reenin hieman sitäkin että koira ei karkaisi kapulalle. Tässä ei aina edes paikka käsky näytä auttavan... Sitten kun otin noudon kanssa niin haki innolla ja toi sivulle!!! Ja jopa piti sen hetken ennen kuin kiitin ja otin koiralta kapulan. Pari hyvää toistoa saatiin aikaiseksi.

On tokoiltukin

Sekä Tallinnassa (nly-kehässä kun "kehä oli jo loppunut") että kotona. Alkoi kaukot tuntua hetken matkaa jo epätoivoisilta, mutta onneksi Mersu taas eilen muisti mitä ne tarkoittaa. Tosin se saattaa välillä seistä Onkohan se niitä koiria (onko sellaisia, no selitys se on pienikin seliseli..), joille ei voi reeniä välillä muita. Siis jossain välissähän rupesi opettamaan sille kauko -siirtymiin myös seisomista. Ehkä sitä pitää vaan taaplata tuo avo läpi, jos ikinä nyt ees taaplataan, ja vasta sitten ottaa kaukoihin seisominen mukaan ohjelmaan.

Seuraamiset ok. Samoin jäävät. Nämä siis hyviä kumpaisellakin koissulla. Molempien kanssa tehty luoksetuloja, vain alo-tyyliin. Jos otan avo-luoksareita Mersun kanssa niin se himmailee.

Tallinna

Käytiin viikonloppureissulla Tallinnassa. Hypättiin Rovaniemeltä lähteneeseen bussiin Oulun linja-autoasemalla ennen sianpieremää perjantaiaamuna. Perjantai-iltana matkustettiin Tallink SuperStarilla Tallinnaan, jossa majoituttiin Tallink Express Hotellissa. Laivamatka ei onneksi kestänyt kuin kaksi tuntia, koirat olivat tämän ajan bussissa häkeissänsä (ts meidän koissut samassa häkissä). Hieman minua tämä järjestely epäilytti, mutta hengissä säilyivät kaikesta huolimatta -onneksi.

Lauantaiaamuna ajeltiin näyttelypaikalle, mikä oli "montussa" ollut urheiluareena. Kehäalustana siis tasainen nurmikko. Kehät olivat suhteellisen suuria, joten ei sen puoleen valittamista. Myös sää oli enemmän kuin hyvä, ts vähän turhankin lämmin... Onneksi rlk:t olivat samassa kehässä islanninlammaskoirien kanssa, joten koirat pääsivät kanssa matkustajien telttaan...

Norjalainen Wera Hubenthal antoi iloksemme sekä Merrille että Nemille pinkit nauhat. Meidän karvattomat... saivat kuitenkin ERIt. Mikä oli enemmän kuin uskallettiin toivoa. Olin ilmoittanut Merrin AVOimeen ja Nemin VALioihin. Taktikointiyritys ei tällä kertaa auttanut... ja näinpä ollen hivenen harmittaa kun ei ilmonnut Mersua veteraaneihin. Jos nimittäin olisin niin Merri olisi nyt BaltianVeteraaniVoittaja-09

eli ne tulokset menivät siis näin:

Urokset:
Care Bears Moon Shadow JUN EH1
Nartut:
Care Bears Moon Saga JUN ERI1 PN4 BALTIANJUNIORVOITTAJA-09
Little Honeys Darfi "Merri" AVO ERI1 PN2 VACA
Care Bears Sun Shine VAL ERI1 PN1 SERT CACIB ROP EE MVA BALTIANVOITTAJA-09 KANS MVA
Herding Instinct's Divan Nemi "Nemi" VAL ERI2 PN3

La-ilta ja su-päivä turisteiltiin. Sunnuntaina käytiin koirien kanssa kävelyllä Tallinnan Vanhassa Kaupungissa (kuuen pystärin sakilla - oli siinä muilla ihmettelemistä kun neljä ihmistä ja neljä islanninlammaskoiraa sekä kaksi ruotsinlapinkoiraa otti Tallinnan kadut haltuun ).

Maanantaiaamuna anivarhain hypättiin pikkuhetkeksi bussiin ja sitten laivaan ja sitten taas bussiin. Illalla oltiin kotona.

Vkon 34 aadee reenit

Mulla on onni, että
a)saan reenata molempien koirieni kanssa hyvien opettajien ryhmissä ja
b)molempien koirien reeniryhmät, ne kanssa harrastajat, ovat mukavaa seuraa

Merrin kanssa reenin kaukaa alotuksia, edelleen mä kauhistelen niitä. Vaikka nytkin meni tosi hyvin - kiitos hyvän open. Edelleen vaan noita reenejä mulle, josko joskus rohkastusin käyttämään niitä kisoissakin.

Lisäksi Mersulle otettiin loppusuoraa, joka ei ollut ihan suora. Ja jonka vikana esteenä oli okseri - mikä tuotti Merrille vähän hankaluuksia. Muutaman kerran se ennemmin ohitti esteen, ja juoksi suoraan palkalle, kuin hyppäsi hypyn. Vaik hyppäs se sen esteenkin sitten loppujen lopuksi.

Radalla tehtiin myös pee--jättö kepeillä, jossa piti hieman rohkastua tekemään se ajoissa. Muut koukerot menivätkin ihan kivasti/ongelmitta.

Mersun reenin jälkeen kävin Sanna, Tinkan ja omien mustieni kanssa lenkillä. Kaikki kolme koiraa humputtelivat iloisesti - irti.

Nemin reenejä edeltävällä lenkillä ihmettelin kun koirani olivat ihan pöh pöh -tuulella. Reenikamuilta kuulin sitten, että sorsastus on alkanut... Mä kun olin aika kummissani, että miks koirat nyt käyttäytyy noin - käytiin nimittäin lenkkeilemässä siellä rannan suunnalla.

Nemin reeneissä piti varoa nynnyilemästä. Taas kerran. Jotkut jutut meni hyvin ja toiset huonommin.

Reenien jälkeen koirat pääsivät hihnalenkille. Siis pari partista, portugeesi, mun rlapkot ja yks lapinporokoiran pentu. Lpk:n penska ja Merri humputtelivat hetken keskenään - siis irti. "Vanhus" tykkäsi kun pääsi juoksemaan miljuunaa penskan kanssa.

Päivityksiä

Blogi-linkkilistassa. Uutuuksina muutama lisäys Oulun alueen koirablogeihin.

Motivaatio kohdalleen

Olen pitkän ajan kuluessa, välillä enemmän kuin toisinaan, yrittänyt saada Nemin maahanmenon nopeammaksi. Merrillähän aikoinaan tuohon auttoi pallo.. Nemin kanssa olen kokeillut sekä leluja (erilaisia) että namipalkkausta. Siltikään en ole saanut selkeää etenemistä asiaan.

Kunnes, pari päivää sitten normaalin ennen ruokailua tehtävän paikallaoloharjoituksen sijasta käskin koirat maahan. Nemi oli jo hetken tuota ennen vouhkannut aiheesta, siis siitä että nyt ON ruoka-aika. Sitten vain sanoin "maahan" - ja ZaDaM. Koira meni maahan ziljardisti nopeampaa kuin aiemmilla yrityksillä.
Ja sai sen ruokansa

Yhteenvetona siis. Nemille oppimismotivaattorina toimii hyvinkin ruokapalkka. Ja olen jumiutunut ehkä liikaa vain sen paikallaolon harjoituttamiseen, mikä sinällään toki sekin on taito mitä pitää pitää koko ajan yllä. Mutta siis muutakin noissa oivallisissa jokapäiväisissä yhteyksissä kannattanee treenauttaa.

Pitänee kehitellä ja tuumia asiaa.

Uusin Canis

...vaikutti ihan hyvältä lehdeltä. Siis siinä oli muutama ihan mielenkiintoinen artikkeli. Kaikkea en vielä ole ehtinyt lukaista, kunhan silmäilin lävitse sen lehden. Mitä nyt agia koskevan jutun ahmin jo pääpiirteittäin lävitse. Ja se mikä kiinnitti jutussa huomiota oli "sala hylky" (tai mitä termiä siinä nyt käytettiinkään). Siis eihän siinä nyt mitään uutta ole... Vaikka ehkei artikkelin tarkoitus muutenkaan ollut olla mitenkään uutuusarvoinen.

Mielenkiintoisia tokojuttuja taisi olla Ruudusta ja .. Tunnistusnoudosta.

Sieni-hajutunnistus-etsintä voisi kiinnostaa lauman toista ihmisjäsentä. Siis jos paneutuisin sellaisen opettamiseen koirille. Allekirjoittanut vaan ei niin välitä sienin popsimisesta, joten se siitä motivaatiosta. Tykkään enemmän Merrin tavasta havaita sienet -- sellainen hauska kettu-hyppy etutassut edellä sienien päälle (siis sama tyyli kuin "myyrästäessä", ymp ymp). Murskaksi vaan niin hyvää tulee

Tarpeelliset merkinnät

Käytiin aamupäivästä Akuutissa syöttämässä koirille matolääkkeet viikonlopun Tallinnan reissua varten.

Nemi painoi edelleen hitusen yli 15kg ja Merri hieman yli 13kg.

Kutistettu agimaanantai

Kävin reenimässä vain Nemin kanssa. Siitä se kutistus, Nemi sai kyllä tehdä hommia ihan "koko rahan edestä"

Eli yksittäisenä takaakiertoja ja pujottelua.
Pikku-reeninä leikkausta puomin ja keinun takana (eri harkat). Siis aita-aita-puomi-muuri ja aita-aita-keinu-aita. Vein namialustan muurin/hypyn taakse ja sillä välin kun koira odotti esteellä niin vein namin ja sitten vapautin koiran palkalle. Tällä kertaa keinun suoritus oli parempi kuin puomin, puomilla jäi ehkä hiukkasen turhan ylös. Keinu taas oli pelottavan hyvä, tosi nopea keinulle meno ja pysäys ku seinaan kun käsky tuli (en tiä oisko pysänny ilman kirraata).

Lisäksi reenittiin sylkkäriä. Eka koira vaan lähetettiin hypylle, jonka takana oli nami. Ja sitten otettiin putki avuksi, eli ensin koira putkeen ja sitten sylkkärillä hypylle. Vasemmalla kädellä ohjatessa piti välillä palkata koiraa siitäkin, että se tuli mun käteen.. ja käskyttää aika voimakkaasti. Sillä muutoin koira ei juuri mua vilkuillut vaan kiisi suoraan putkelta hypyn kautta palkalle...
Oikialla kädellä reenatessa koira kattoi enemmän ohjausta eli tuli siihen mukaan. Toisaalta ei se sillonkaan lähelle kättä/tai mua tullut, mutta kääntyi kyl hienosti - siel vähän kauempana vain.

On jalkoja on ohjausta ja ON persjättöjä

Toisin sanoen 16.08.09 kolmosten agirata. Tuomarina edelleen Sari Mikkilä.

Radalla oli puomin jälkeen hyppyjä heiteltynä jos jotenkin päin, putki ja taas hyppelöitä ja pujotteluun meno. Pähkäsin siinä kun miljuuna miniä teki rataa, että tähän nyt pitäs jotakin kehittää tuohon kohtaa. Että mitä mun väsyneet aivot jaksavat sotasuunnitelmaksi tehdä. Rataantutustumisessa sitten päätin, että tietysti -mä sovellan niitä paljon harjoiteltuja persjättöjä- syteen tai saveen.

Ja voi jösses sentään!!! Meikälikka juoksi, heitteli koiraa toiselta olalta toiselle ja koiruus meni vailla epäröintiä.

Kunnes. A:n jälkeen oli hyppy ja sen jälkeen tiukka käännös (180 astetta). Mä pysähdyn, kun kuvittelen että saan sillä lailla koiran tiukemmin tulemaan hypyn jälkeen siitä hypyn vierestä keinulle (eikä ottamaan takaahyppynä vieressä ollutta hyppyä - kuten useat koirat tekivät). Mutta kun mä pysään, niin koirakin pysää. Mitä siitä, että mun kroppa näyttää hypylle ja kait nyt käsikin näytti? En sitten vissii sanonu sitä hyppyä? Ei niin tarkkaa mielikuvaa, muuta kuin että pysäys ja kielto. Sitten kun sanon hieman kärsimättömänä koiralle että hyppää niin hyppäähän se. Siitä sitten sinne keinulle ja sieltä Eteen. Jonne Merrikin jopa irtoaa (radan 2 vikaa estettä).

Tuloksena siis 5+aikaa 4,85.

Mutta.

NÄITTEKSTE? MÄÄ LIIKUIN - MÄÄ TEIN PERSJÄTTÖJÄ, MONTA PERÄKKÄIN!!!

16.08.09 - Okk kolmosten hyppäri

Mersun eka rata, eilen. Tuomari Sari Mikkilä. Hyppäri.

Tarviiko sitä muuta sanuakaan?

Ai niin, kokeilin juosta niillä jalitsu-kengillä. Ehkä ei kovin hyvä idea

Merri kyl teki töitä, mutta minä en tehnyt sitä mitä olin suunnitellut ja hatusta häthätää paniikissa kehitetyt ideat eivät olleet kovin järkeviä. Tulos silti saatiin, koira sen varmasti teki - tuskin minä ainakaan.

16.08.09 - Okk ykkösten agirata

Kontaktirata oli muutoin samanlainen - tai ainakin hyvin pitkälti samankaltainen - kuin hyppäri. Paitsi että rata aloitettiin edellisen radan maalista. Ekaan putkeen mennään lähemmästä päästä (eri kuin kuvassa). Kakosputkeen (kuvassa este nro 15) mentiin eri päästä kuin viimeksi ns lähemmästä päästä. Samoin seukki putki eri päästä. "Kymppi-putken" paikalla oli A. Ja "kasiputken" paikalla puomi.

Mun kompastuskivi tällä radalla oli tuo kakkosputken jälkeinen hyppy. Yritin siis ehtiä putken jälkeen tekemään jonkun koukeron. Mutta en ehtinyt.. olin liikaa koiran kanssa yhtäaikaa siinä. Ja väärässä kohdassa. Ja väärään aikaan käskytin koiraa, jolla ei ollut kyllä mitään mahkuja hypätä sitä hyppyä. Joten se kiersi sen. Käskytin vielä hyppäämään, muttaa -daa!- en parantanut omaa sijoittumistani ollenkaan Koira kiertää hypyn viel uudestaan. Totean, että tämä oli sitten tässä.. ja jatkan rataa eli käskytän koiran putkeen.

A hyvä! Koira pysähtyy ja pysyy kunnes muuta käsketään. Seukki hyppy ei ehkä ihan niin tiivis käännös kuin olin suunnitellut, mutta ei mitään mieletöntä kaarrosta esim puolille tms Eli ihan ok. Sitten kuitenkin taisi tulla joku kämmi? Eli ei mennyt suoraan pujoon, joten uus lähetys ja sitten pujo ok (loppuun asti kunnolla! :))
Puomi hieno. Ei läpijuoksuja yms viime viikon kämmejä. Luvalla poistuminen esteeltä ja ETEEN!!!! ja sinnehän se lensi - miun pieni agiliituri

eli hyvät fiilikset jäi Nemi liidoista. Koiruus oli irtoavalla ja nopsalla tuulella. Myöskin kuulolla, kun kerta kontaktit onnistu. Ainut vaan, että kartturi ei ollut ihan kartalla koko aikaa. Mutta kyl tää tästä. Ehkä...

16.08.09 - Okk ykkösten hyppäri

Sunnuntaiksi olin varannut itselleni -ja koirille- ohjelmistoon agiliitoa. Koko päivän verran. Eli molemmille kaksi rataa. Päivä alkoi anivarhain. Kasin pintaan olin Haukkiksella

Tässäpä harhamo siitä miten suurinpiirtein muistelen ykkösten hyppärin menneen:

Mitä ihmettä tuollaisella radalla tekee? Ihan karmea aloitus...

Noh, pähkäsin aikani aloittaakko pituuden vierestä vai takaa. Kumpikohan olisi ollut järkevämpi? Noh en uskaltanut kuitenkaan mennä pituuden taakse - epäilin oisinko siitä kuitenkaan osannut ohjata koiraa?? Eli siispä pituuden viereltä koira liikkeelle, minä mokoma jännitin sitä renkulaa - ihan suotta. Koira tulee sen hyvin ja minä sitten tekemään valssia, myöhässä. Se mikä aina Nemin kanssa ei onnistu, onnistu kuitenkin nyt, eli kun kehotan ja tässätän niin se tulee käteen ja saan sen hypylle ja pujotteluun!!!
Koira pujottelee hyvin, seuraava hyppykin ok. Mutta sitten mä olen vielä siinä edellisessä tilanteessa (ihmettelemässä miten onnistuin siinä sikavaikeessa alussa missä niin moni  teki hylsyjä (koirat menivät joko suoraan pituudelta putkeen tai viimeistään ennen pujoa siihen toiseen putkeen) - ja siis vielä vauhdilla). Koiralla tosiaan riitti jalkoja massun alla... Ja käskyä ei varmaan kuulu, tai ohjausta. Ja tulee kielto hypyltä. Saan koiran hypylle ja putkeen, mutta olen edelleen nukuksissa. Ja Nemi liitäää...... putkesta vauhdilla pituuden yli. Joku ei sitten vinkannut koiralleen, ajoissa, että pitäs kääntyä. Noh, mitäs pienistä

Huikkaan koiran matkaani, ja loppurata rallatellaankin puhtaasti maaliin. Niin kuin siis että niin SIISTIÄ!! ja kivvaa. ja koirakin oli niin mähevänä että!