Torstai-iltapäivänä ajeltiin vielä perinteisesti agiharkkoihin Haukiputaalle. Jossa oli Nemin vuoro liitää. Puolet ryhmästä tekivät 28 esteen radan (eli sama rata kuin Merrin edellispäivän harkoissa, tosin Merri ryhmätovereineen teki radasta vain 22 ekaa estettä) ja Nemi plus yks muu teki hivenen erilaisemman version radasta - ja senkin kahdessa pätkässä (rata meni kuitenkin jonnin verran erilailla kuin mitä se Mersun versio oli).
Sillä välin kun ne kaksi pidempää rataa tekevät liitelivät niin myö harjoittelimme aata jonka alla oli putki. Lähtö siis hypyltä ja sitten aalle. Tämä sujui vallanmainiosti joka kerta. Siirtelin hivenen sitä putkea lähemmäksi aata, mutta ei Nemillä ollut mitään aikomustakaan mennä putkeen.
Sitten tein myös aita-aita-pujottelu pätkää ja muutamilla kerroilla jatkoimme vielä pujosta keinulle.
Ensin ihan vaan pujoon lähetystä (hyppyjen kautta toki) ja hieman vedätystä pujolla. Ja sitten niin, että kun koira oli ampassut putkeen niin leikkasin pujon takana. Voi rihkama! Tämä sujui ihan älyttömän hyvin. Nemin katse oli etiäpäin eikä sitä häirinnyt hiventäkään se mitä minä tein siellä takana. (Vielä tänäkään päivänä Merri ei taida kestää pujottelussa tuota takana leikkausta)
Ensin ihan vaan pujoon lähetystä (hyppyjen kautta toki) ja hieman vedätystä pujolla. Ja sitten niin, että kun koira oli ampassut putkeen niin leikkasin pujon takana. Voi rihkama! Tämä sujui ihan älyttömän hyvin. Nemin katse oli etiäpäin eikä sitä häirinnyt hiventäkään se mitä minä tein siellä takana. (Vielä tänäkään päivänä Merri ei taida kestää pujottelussa tuota takana leikkausta)
Lisäksi tosiaan sitä pujosta keinulle menoa. Missä ekalla kerralla menin hösäämään keinun vierelle - minkä Mari tietysti heti näki; sillä naisella on kyllä silmät kaikkialla (se rata oli toisella kentällä) ja jäin oitis "kiinni" Tokalla kerralla pidin tietosesti käteni kurissa kun koira oli esteellä. Ja niinpä niin, ei se koira mua siinä tarvinnunna.
Ratapätkä huolestutti. Siis se alku. Joka taas alkoi aita-aita-puomi. Että mitäs nyt jne jne nynnyilyä. Mari väitti Nemin olevan Merriä parempi... epäilin tuota, mutta olihan se. Vain mun korvien välissä oli ongelma, ei koiralla... Hypyt ja putki hyvin. Sitten mentiinkin hypyn kautta pujotteluun (eikä keinulle kuten Mersun reenissä). Putken jälkeen tein joko persjätön tai valssin (ei muistu mieleen, muistaakseni oli tarkoitus ainakin tehdä persjättö). Koira tuli hyvin mukana ja meni hyvin pujotteluun. Pujon edessä ootti suora putki, jonne koira ampaisi ehkä ysi-kepin kohdalla. Meni kuin ohjus. Marin neuvosta käskytin kepakot loppuun asti (yleensähän en sano estekäskyä loppuosassa estettä enää), jolloin se malttoi työskennellä. Onneksi. Sitten sinne putkeen ja hivenen menin varmistelemaan seuraavaa hyppyä mikä oli ns takaahyppy. Sitten pystyinkin jo lähettämään koiran aalle (yks hyppy toki liidettiin siitä välistä). Ja siihen stoppi. Hyvä sellainen
Toinen pätkä alkoi aa:n alastulosta. Eli istutin koiran esteelle ja päästin luvan kanssa liikkeelle. Sitten aita-takaahyppy- ja jokusia aitoja. Nemi irtoili, liisi, sitten yks persjättö, aita ja takaahyppy. Tosin tämä takaahyppy ei sujunut kun Nemi koko ajan bongasi missä Mari oli --- kuvitteli vissiin että sillä on palkka ja niin pois päin. Ihan vikaksi otettiin ne pari vikaa hyppyä uusiksi jotta nekin sujuivat.
Mutta voi Vinde mikä vauhti ja tekemisen meninkin kakrulla oli!
(tämä ei voi tarkaoittaa mitään muuta kuin sitä, että juoksu alkaa varmaan ihan kohta)
Reenin jälkeen käytiin perinteisellä yhteislenkillä. Nyt kuitenkin koko konkkaronkka temmelsi vapaina. Tosin näytti vähän siltä, että sakki oli kahessa laumassa: mustat (portugeesi, rlapkot ja lappor-pentu) ja ne muut (partikset). Kun koirat oli jäähytelty niin ihmiset kävivät vielä jälkipuintikahveilla läheisellä huoltsikalla.
Kivvaa meininkiä
Kivvaa meininkiä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti