Merrille rotumestaruus pronssia :)

Kävin likkojen kanssa agi-retkellä Vaasassa. Matkaan lähdettiin perjantai-iltana, ekan yön olin vanhempieni luona Lohtajalla. Josta jatkettiin matkaa lauantaiaamuna (hieman ennen kuutta olin jo tien päällä huristelemassa kohti Vaasaa). Onni on ilmastoitu auto! Hellettä nimittäin piti koko viikonlopun ajan.

Vaasassa en ollutkaan käynyt kisaamassa aikoihin, moneen vuoteen. Kisapaikan kyllä tiesin, eli sinne osasin. Mutta järjestelyt olivat hieman muuttuneet.. aiemmin olisi pystynyt ajamaan autolla ihan kentän viereen, enää se ei ollut mahdollista. Onneksi oli (se pienempi) metallihäkki mukana niin sain sen raahattua kentän laidalle ja sullottua koirat sinne. Alkuperäinen suunnitelma oli, että koirat olisivat olleet autohäkissä - luukku tietty auki. Mutta nyt se olisi ollut välimatkan takia hivenen hankalaa.

Vaasassa kisattiin lauantaina lappalaiskoirien rotumestaruuksista. Ja paikalla olikin ilahduttavan paljon lappalaisia. Ruotsinlapinkoira edustustakin oli ennätysmäärin paikalla: ykkösissä Nemi, Nasta ja Lala sekä kolmosissa ollut Merri. Suhteutettuna rotuun ja ties mihin tuo oli huippu saavutus, siis kaikki nykyään agissa kisaavat ruotsinlapinkoirat olivat paikalla! Siis Suomessa vaikuttavat rlk:t.

Tuomarina viikonlopun ajan toimi Anne Savioja. Ravasin Merrin kanssa vain lauantain radat ja Nemin kanssa neljä rataa (eli la+su), Nemin rallatteluista teen toisen raapustuksen.
Tuomari laittanee radat sivullensa, eli ne löytynevät varmastikin joskus tuolta: http://www.possulandia.tarinoi.fi/24

Rotumestaruus-skabailuun vaikutti lauantain molemmat radat. Ensin oli tavis-agi-rata ja sitten hyppäri. Molemmilta piti saada tulos jo halusi sijoittua rotumestiksessä (yhteenlaskettu tulos). Ei erikseen jakoa kokoluokittain, mutta tasoluokittain kuitenkin.

Agirata oli haastava. Ts siinä oli hankala pujoon meno. Aika pitkä vienti missä likellä oli putki. Eikä radan haasteet siihen loppuneet, mutta toki kolmosten radoilla pitää omat jujunsa ollakin. Merri melkein meni sinne putkeen, mutta kääntyi kutsusta luokseni.. ilman, että olisi tullut kieltoa. Seuraava lähes-putkeen-meno tapahtui pujon jälkeen. Siinä kun piti tehdä yksi takaa-hyppy ennen putkea. Taas sain tilanteen pelastettua ilman kieltoa, mutta aikaa taisi palaa.
Sitten kiirehdin väärässä kohtaa, enkä katsonut suorittaako koira aata kunnolla. Ja eihän se kuulemma ollut suorittanut, en huomannut mitää tästä siellä radalla. Keskityin jo tulossa oleviin hyppelöihin. Rataantutustumisessa olin ajatellut ensin paria valssia, mutta keksin sitten, että persjättöjähän mun tietty pitää viljellä... Tosi paikan tullen en kyllä kerennyt tekemään kuin ekan persjätön, toiseen kohtaan tuli väkistenkin leikkaus. Jossa ei tullut tökköä, jes!! (Ehkäpä keskiviikon leikkaus-reenistä oli hyötyä )
A-radalta tulokseksi 5 plus 4,02 sekuntia yliaikaa. Siis noin vähän yliaikaa, siistii!!!

Hypäri. Alussa kolme hyppelöä suorassa linjassa, sitten ässä putki... ja ja jossain kohtaa ässänväärä-hypelöitä. Hyvin rullaili. Olin ennen koiraa maalissa Mulla ei loppunut siis kunto Kiva rata. En osaa äkkiseltään sanoa missä oltas voitu mennä nopeampaa, siis joo toki mun jalat vois toimia paljonkin nopeemmin... mutta toisaalta se ei välttämättä nopeuta juttuja, kun Merri tekee asioita omaan tahtiinsa.
Tulos: 0 ratavirhettä + 6,04 sek yliaikaa.

Jotta tuohon oltiin päästy niin olin ollut kisapaikalla jo ennen kaheksaa (aamulla). Pihalla koko päivän. Ravannut koirien kanssa ees sun taas, kipittänyt Nemin kanssa kaksi rataa, raatannut agikansan kanssa, katsonut muiden suorituksia ja vain odottanut että josko Mersun vuoro tulisi. Pihalla oli ihan sikakuuma, pilven hattaraa ei näkynyt missään.

Pois kisapaikalta lähdin ilta ysin jälkeen... että jotta pitkä oli päivä. Mutta vaikka näin oli, niin Merrin radoille sain hienosti zempattua itseni. Ja toisaalta sen kanssa liitely on helppoa, toki pitää keskittyä, mutta ainakin tietää miten Merriliini kulukee... sellaisia suuria yllätyksiä ei tule (kuten kakrun kanssa näyttää tulevan). Vaikka kaippa se yhteistyö se "tatsi" kehittyy ajanmittaan kakrunkin kanssa.

Lappalaiskoirien rotumestaruus palkintojen jakoon kuulutettiin
1)Jaava 2)Viivi 3)Kaarna
Kävin kysymässä -tilanteen jälkeen- Merrin tulosta kisajärjestäjiltä, ja ilmeisesti se oli parempi kuin Kaarnan. Mutta ei Kaarnan palkintoja poiskaan juostu. Meillekin löytyi joku ylijäämä ruusuke ja lahjakortti (kissan/koiran ruokaan). Joten en nyt ole ihan satavarma tästä pronssista, mutta ... sellaisen käsityksen sain kun järjestävän tahon kanssa tuloksia katsottiin, että Merri olisi tullut kolmanneksi. Samoin joku muukin taisi -sitten sunnuntaina- niitä tuloksia niin laskeskella.

Eipä silti. Oleellisinta oli se, että sain tehtyä hyvät radat Mersun kera. Oli sujuvaa ja kivvaa. Etukäteen olin ajatellut, että en välitä tippaakaan siitä, että on ns pakkorako, pakko saada tulos molemmilta radoilta jos  kuvitteleekaan että on mitään mahkuja sijoittua rotumestiksissä.  Paikalla kuitenkin oli paljon hyviä 3-luokan koirakkoja, joten me mentiin vaan tekemään kivoja rallatteluja. Ja näköjään se ajatusmaailma tuotti hyvää jälkeä.
Kentän likellä oli nurmialue jossa pääsin kivasti palkkailemaan koiraa suoritusten jälkeen palloleikeillä

Yövyin likkojen kanssa Hotel Silveriassa, jonne oli kisapaikalta lyhyt ja helppo matka. Hotellissa koin mukavan yllätyksen, yöpymisemme maksoi kolkyt egee vähemmän kuin mitä olin luullut...