Toisin sanoen 16.08.09 kolmosten agirata. Tuomarina edelleen Sari Mikkilä.
Radalla oli puomin jälkeen hyppyjä heiteltynä jos jotenkin päin, putki ja taas hyppelöitä ja pujotteluun meno. Pähkäsin siinä kun miljuuna miniä teki rataa, että tähän nyt pitäs jotakin kehittää tuohon kohtaa. Että mitä mun väsyneet aivot jaksavat sotasuunnitelmaksi tehdä. Rataantutustumisessa sitten päätin, että tietysti -mä sovellan niitä paljon harjoiteltuja persjättöjä- syteen tai saveen.
Ja voi jösses sentään!!! Meikälikka juoksi, heitteli koiraa toiselta olalta toiselle ja koiruus meni vailla epäröintiä. 
Kunnes. A:n jälkeen oli hyppy ja sen jälkeen tiukka käännös (180 astetta). Mä pysähdyn, kun kuvittelen että saan sillä lailla koiran tiukemmin tulemaan hypyn jälkeen siitä hypyn vierestä keinulle (eikä ottamaan takaahyppynä vieressä ollutta hyppyä - kuten useat koirat tekivät). Mutta kun mä pysään, niin koirakin pysää. Mitä siitä, että mun kroppa näyttää hypylle ja kait nyt käsikin näytti? En sitten vissii sanonu sitä hyppyä? Ei niin tarkkaa mielikuvaa, muuta kuin että pysäys ja kielto. Sitten kun sanon hieman kärsimättömänä koiralle että hyppää niin hyppäähän se. Siitä sitten sinne keinulle ja sieltä Eteen. Jonne Merrikin jopa irtoaa (radan 2 vikaa estettä).
Tuloksena siis 5+aikaa 4,85.
Mutta.
NÄITTEKSTE? MÄÄ LIIKUIN - MÄÄ TEIN PERSJÄTTÖJÄ, MONTA PERÄKKÄIN!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti