tiistai 14. helmikuuta 2006

Nemin tokoilut



Nemi aloitti "tokouransa"
loppukesästä pentu-tokoryhmässä. Penturyhmä kokoontui viikon ajan joka
arkipäivä. Tahti kurssilla oli tiivis, mutta tulipahan opittua alkeet
-tai miten asioita voisi opettaa- aika moneen liikkeeseen. Pari viikkoa
tuon jälkeen siirryttiin alkeisjatkoryhmään, jossa kuljettiin koko
syksy -joka keskiviikko. Lopulta kun juoksu joulukuussa alkoi, niin
tuli tauko treenailuihin. Tauko kesti joulun yli ja joulun jälkeenkin
treenejä on ollut toistaiseksi vain muutamat -tällä kertaa poissaolo
treeneistä on johtunut.. tadaa.. kyllä pakkasista. ;)

Tuo
pidempi tauko teki Nemille todella hyvää. Ennen joulua alkoi tuntumaan
välillä jo kovin epätoivoiselta -enkö ikinä saa sitä pysymään
paikallaan? Jos liikahdan vähääkään niin Nemi liikkuu saman tien, mitä
asialle voisi tehdä? Mutta kas, kun palasimme takaisin ruotuun eli
treenaamaan niin.. Ihme oli tapahtunut Nemi saattaa olla hetken verran
paikallaan! On käynyt jopa niin, että olen voinut jättää sen
luoksetulossa istumaan yksinään paikalleen. Ja olen itse mennyt about
viiden metrin päähän, odottanut käskynantolupaa, sanonut käskyn ja Nemi
on porhaltanut sivulleni. Tuo tuntui jo varsin merkilliseltä
muutokselta reenauksessamme! Toki tuossa sivulle tulossa minun täytyy
sitä hieman ohjata, mutta tuota en pidä pahanakaan asiana, eiköhän se
senkin vähitellen opi.

Seuraaminen sujuu ihan kivasti,
kunhan saan koiran motivoitumaan tekemiseen.. Seuraamisesta maahan meno
onnistuu jo ihmeenkin hyvin. Tai siis välillä tosi hyvin. Hieman siinä
on vielä epäröintiä, eli pitää sanoa tuplakäskyjä yms. mutta koira
pysyy paikallaan. Voin mennä siitä parin metrin päähän, ja palata
sitten takaisin -ja se pysyy siinä! Liikkeestä
seisominen ei suju vielä noin hyvin, Nemillä kun on taipumusta kääntyä
seisomaan poikittain tai minun eteeni (ns. näyttelyasentoon..). Tai
sitten se luulee tehneensä jotain väärin ja meneekin istumaan tai
maahan. Liikkeestä istuminen sujuu about yhtä hyvin kuin maahan
menokin.

Hyppy. Siinä Nemi on innokas, hieman turhankin,
kun on päässyt agilityn makuun ;) Joku kerta harjoiteltiin tuota niin,
että koira seurautettiin hypyn luo. Jolloin Nemi lähinnä kiskoi itsensä
hypylle. Eli ei juurikaan niin kuin ois pitänyt. Joten ollaankin
siirtymässä siihen, että minä olisin paikoillani kun Nemi hyppää -
turhaanhan minä sinne menen kun tarvista sille ei kuitenkaan ole.


Nouto.
Noutaminen on ihan alkutekijöissään vielä. Aluksi homma meni
namipalojen kanssa sähläilyyn, kun Nemi tiesi, että minulla on namia
niin se ei ollut vähääkään kiinnostunut kapulasta. Nyt olen sitten
koittanut saada sitä kiinnostumaan kapulasta, heitellyt sitä sille ja
kun se innostuu niin palkannut. Tosin, kun kehun niin se yleensä tulee
pois kapulan luota. Eli hakemaan sitä namia... Koitan myös kotona kehua
jos se kantaa mulle jotain lelujaan yms, josko se sieltä joskus
löytyisi.




Ei kommentteja: