Viikko 7 - Nemin pekot

Nemi pääsi pitkästä aikaa
mettätreeneihin. Huolimatta siitä, että tämä viikko on supervilkas
Nemille niin päätin ottaa sen mukaan ja jättää Merrin kotiin. Nemi kun
ei ollut päässyt etsimispuuhiin pitkään aikaan. Koska oli minun vuoro
päättää missä harjoitellaan, niin olimme Kiimingin metsissä -ei hirmu
kaukana kotoa siis.

Aluksi
Nemille otettiin ilmaisuharjoituksia. Eli yksi ryhmäläisistä sai
minulta makkaranpalasia (hk:n sinistä) ja meni hieman kauemmaksi,
samalla kertoen Nemille "täällä ne sun makkarat menee" yms ;) Päästin
Nemi hänen luokseen (valjaissa ja liinassa). Ja henkilö piti kättään
nyrkissä ja ojennettuna ja odotti, että Nemi haukkuisi. Kas kummaa,
normaalisti kovinkin äänekkäästä koirasta tuli hiljainen tyttö. Kovasti
se tarjoili kaikenlaisia osaamisiaan. Hetken aikaa meni ennen kuin
koira turhautui ja haukahti, josta seurasi kehut ja makkaran syönti.
Tämä toistettiin muutamaan kertaan. Ja vaihdettiin henkilöä ja paikkaa.
Sama homma toistui. Ja sitten koira autoon miettimään hetkeksi asiaa
(ja joku toinen koira pääsi harjoittelemaan).

Hetken
mietintätauon jälkeen -kun toinen koira oli treenannut- Nemille meni
kolme maalimiestä piiloon. Yksi kerrallaan. Tarkoitus oli, että kun
Nemi tulee niin se istuutuu kadonneet eteen (tai on muuten
rauhallisesti paikoillaan) ja sille syötetään yksitellen namit. Ei siis
odoteta sen ilmaisevan vielä tässä vaiheessa maali"miehiä".

Kun
ensimmäinen maali oli kadonnut metsikköön, otin Nemin autosta ja kytkin
sille liinan. Odotin, että se rauhoittuu hieman ja käskin sen sivulle.
Kun se oli ollut hetken rauhassa sivulla palkkasin sen ja päästin
vapaaksi. Nemi lähtikin innolla matkaan - ja juoksi aika nopeasti
metsätietä sinne päin minne maalikin oli mennyt. Hetken päästä alkoi
kuulumaan haukkua, Nemi oli ollut (minä tulin hieman hitaammin perässä
;)) parin metrin päässä kadonneesta kun sille oli tullut pieni
mörköilykohtaus. Kun minä pääsin metsään asti Nemin turvaksi niin se
meni jo reippasti "mummon" luo syömään makkaraa. Nätisti se istui siinä
edessä ja söi :) Lopulta maali kuljetti Nemin vielä tielle namien
avulla, jottei koira lähtisi lipettiin ja hylkäisi eksynyttä.
Seuraava maalimies oli mennyt tällä välin piiloon. Sen Nemi löysi myös sukkelaan ja se ei ollut niin pelottava kuin edellinen.

Kolmas
maalimies löytyi metsätieltä muutaman kymmenen metrin päästä. Se oli
aika pelottava. Nemi huomasi sen mörön kyllä jo kaukaa, mutta hieman
sille piti huudella, että mikäs kumma kiviolento siihen on tulla
tupsahtanut. Kun "kivi" rupesi puhumaan Nemi tajusi sen olevankin tuttu
ja mukava ja meni häntä heiluen "mörön" luo syömään makkaraa :)