Nemin agiliitelyt

Nemi on haettu, harkittu, valittu ja
ostettu harrastuksia silmällä pitäen. Toivomuksena ja vienona pyyntönä
ja aikomuksena ainakin kokeilla sen kanssa agiliitoa. Jos koira ei
lajiin syty, niin sitten ei syty ja sitten touhutaan jotain muuta.

Ensimmäisen
kerran Nemi näki agilityesteet muutaman kuukauden ikäisenä. Se kun
pääsi jo pienestä pitäen seuraamaan vierestä kun "sisko" -eli Merri-
treenasi tai kilpaili. Kisapaikoilla Nemi otti ihanan rennosti, katseli
hetken ympärilleen ja sitten rupesi nukkumaan. Tiedä tuota sitten oliko
se vain pennun nopeaa väsähtämistä vai sitä mainiota luonnetta..
Ainakin tuo edelleenkin joissain paikoissa osaa rentoutua, joten ehkei
se siihen vauvaikään täysin liittynyt.

Pari
kertaa ollessani Merrin kanssa treeneissä, otin Neminkin välillä mukaan
hauskan pitoon. Eli Nemi sai mennä pari kertaa putkesta ja "hypätä"
rimojen yli. Hyppäämistä tuossa ei tullut, koska rimat olivat maassa,
mutta olipahan hieman jotain tunnelmaa siitä, että mitä se agility
voisi olla. Eli kivaa leikkiä minun kanssani :)

Tammikuun
ensimmäisellä viikolla Nemi pääsi sitten kunnolla kokeilemaan
agiliitoa, kun olimme viikon mittaisella agilityn alkeiskurssilla.
Vaikka laji ei itselle enää olekaan uusi, niin vaikeuksia silti tuntuu
olevan. Nemi kun vaikuttaa ihan erilaiselta agilitykoiralta kuin mitä
Merri. Se kun on nopea! Ei
nyt ehkä sillä tavalla nopea kuin mitä jotkut agikoirat ovat -hankala
vielä verrata- mutta selkeästi nopeampi kuin Merri. Lisäksi pientä
eroavaisuutta tulee siinä, että Nemi on maxi. Se kun on pari senttiä
Merriä korkeampi, joten ei ole mitään toiveita saada siitä mediä, kun
Merrikin on aikalailla rajatapaus.

Mitä Nemi sitten tuumasi
esteistä? Varsinaisesti se ei niitä arkaile, tai ei ollenkaan. Mutta
putket ja pussi hieman epäilyttivät. Tai siis saan oikeasti tehdä
töitä/käskyttää, jotta koira menisi niihin. Ja kun tehdään pieniä
ratoja, niin tuo tuntuu itseltä välillä unhottuvan :(
Pujottelun
opettelu aloitettiin suoraan suorilla kepeillä (Merri on opetellut sen
kujalla ja vinoilla). Ensin peruuttamalla ja sitten jo oikein päin.
Alkeiskurssiviikolla tuossa edettiin jo kivasti.
Puomia
harjoiteltiin aluksi hihnan kanssa, kouluttajan avustuksella. Oli
hieman vaikeuksia, hihna kiristi tai löysyi. Olin liian nopea tai liian
hidas, namit olivat väärässä paikassa väärään aikaan jne. Lopulta
kuitenkin tuli onnistuneitakin suorituksia. Päästiin pois hihnasta.
Nemi kirmasi vauhdilla puomin, ja tippui puomilta. Minä meinasin saada
sydärin, kun säikähdin... "alkaakohan se nyt pelkäämään puomia?" Mutta eikä mitä, Nemi ei ollut moksiskaan. Mitä nyt meno hidastui hieman.
Käytännöksi otettiin, että viedään nami kontaktin alasmenolle. Ja hidastus/pysähdys käsky ennen kontaktia.

A-este
tuotti hieman päänvaivaa. Nemi kun tuli meni sen vauhdilla. Miten
saadaan se pysähtymään kontaktilla? Aluksi namia oli sekä kontaktilla
että maassa. Sitten välillä namipussi kädessä, ja pussi koiran kuonon
eteen. Samalla käskytystä, että "seis!". Ja sieltä se pikku hiljaa lähti menemään. A:n suorittaminen on Nemistä ihan sika-kivaa! A:lle voi sännätä mistä päin hallia tahansa...

Keinu otettiin rauhallisesti. Tai siis yritettiin ottaa. Tuota
treenattiin siis muutamia kertoja. Kouluttajan avustuksella. Namia
syöden puolivälissä ja lopussa. Kun Nemi tajusi idean, niin meni
muutaman kerran ihan hyvin.


Reilun kuukauden tauon
jälkeen Nemin agiliitelyt jatkuivat. Tällä kertaa harjoitellaan
lappalaiskoirien omassa ryhmässä, kouluttajan ja treenipaikan ollessa
sama kuin alkeiskurssillakin. Lappalaiskoirien kurssi kestää helmikuun,
maaliskuun ja loppuen huhtikuun toisena sunnuntaina. Näillä näkymin
siis noin.

Ensimmäisellä treenikerralla Nemi oli innokas.
Ravasi puomin ja a:n päästä päähän (tai ei toki a:ta noin ;)) ennen
kuin kerkesin edes aivastaa. Hyppeli hypyt vauhdikkaasti, tosin välillä
siivekkeen yli, kun oli niin kiire aalle..  Omat käskytykset
olivat pielessä. Tässä-käskyt unhottuivat. Esteille ohjaus ei toiminut,
eli oli huonoa.. Nemi lipesi käsistä.. ja kirmasi aina kohti aata
(sinne kun oli suunta, ja siellä kouluttaja vartioi namikuppia). Ennen
rataharjoittelua pujottelu sujui jo kohtuu hyvin, mutta kun kepit
olivat osana rataa, niin Nemi suoriutui niistä huonosti. Josta
syyllinen olen tietysti minä, huono käskytys eli vääräaikainen liian
myöhässä. Liian kumara asento jne..
Ei ole helppoa ei, mutta jospa se tästä... :)