"Kikiä on perheen toinen koira näykkäissyt ja suun alueelta on tullut verta. Alaetuhampaiden tyvestä ikenestä löytyy pieni hampaan jälki. Muita vaurioita ei näy. Suun limakalvon haavat paranevat itsestään hyvin. Mikäli alue turvottaa tai Kikin käytös muuttuu, ottakaa uudelleen yhteyttä eläinlääkäriin." -Hoitava eläinlääkäri Miia Rosenqvist-Salo
Asiahan lähti liikkeelle siitä, että rapsuttelin Nemiä ja Kiki tuli mustasukkaisena hyppimään siihen likelle. Minä ja Nemi oltiin sängyssä ja Kiki hyppeli haukkuen sänkyä vasten. Yritin häätää Kikä pois vähemmän hyvällä menestyksellä. Nemi näytteli hampaitaan ja eipä aikaakaan kun Kiki juoksi uikuttaen huoneen toiseen laitaan. Oltiin Oulun keskustassa Scandicissa. Eetu piteli Kikiä ja pennun kuonoalueelta tuli verta. Verta oli roiskunut myös huoneen lattialle koiran rynnistäessä sinne toiselle puolelle huonetta.
Kiitin onneani ja itseäni, että olen joskus tallentanut puhelimeeni ties mitä ell numeroita, myös muita kuin vakkarieläinlääkäriaseman numeron. Wappu ja sunnuntai, eihän sitä muu olisi edes auki kuin päivystys. Kuuntelin hissimusiikkia ja sanelin asiani lopulta automaattiin. En tykkä puhelinvastaajista, mutta nytpä ei ollut puhe siitä mistä minä tykkään. Ei kestänyt kauaakaan kun sieltä soitettiin takaisin. Sanottiin, että tulla klo 21 aikoihin, viimeistään 21.30. Kello oli tuossa vaiheessa 20.40.
Otin Kikin syliin ja kävelin hotellin vastaanottoon ja pyysin heitä soittamaan minulle taksin, sellaisen taksin jonne voi ottaa koiran mukaan. Vastaanotossa ollut mies oli koiraihmisiä, joten pyysi taksin kiireellisenä ja oli muutenkin kovin ystävällinen. Taksi tuli ja me hypättiin Kikin kanssa kyytiin. Kiki matkusti hiljaa ja hienosti sylissäni. Poratielle matka maksoi hitusen yli 15 euroa.
En ollut aiemmin käynyt ko paikassa, oliskohan se Oulun kaupungin eläinlääkäri?! Ilmoittauduin vastaanottovirkailijalle, joka otti tietomme ylös. Käytin Kikin puntarilla, pentu painaa 3,3 kg. (pannan kanssa) Odoteltiin aulassa, ei itseasiassa edes kovin pitkään.
Päästiin eläinlääkärin huoneeseen. Nostin pennun pöydälle ja ell tutki koiraa. Että missä se haava oikein on. Karvat olivat päänalueelta kuivat, joten haava tuskin olisi missään siellä. Ei klimppiintynyttä verta missään tms. Lopulta hetken tutkittuaan ell löysi reiän, hyvin pienen sellaisen, tosiaan Kikin suusta. Ikenestä.
Eikä Nemikään saanut tuomiota hullusta aggressiivisesta koirasta, koska ei ollut purrut purrut pentua vaan hammas nyt vain oli osunut pentuun (tai oli pienesti näykkässyt tms). Kiitin eläinlääkäriä. Olin onnellinen ettei pahemmasti sattunut ja maksoin käyntilaskun 82 euroa.
Periaatteessa siis ns turha käynti. Mutta koska itse en tiennyt minne reikä oli tullut ja koska halusin varmistaa ettei käynyt pahemmin niin parempi oli varmistaa. Ja tulipahan testattua päivystyspalvelun toimivuus, matkusteltua pennun kanssa taksilla, sainpa tietää mitä pentu painaa jne.
Selviydyttyäni ulos eläinlääkäristä soitin taksikeskukseen. Sanoin minne haluan taksin ja muistin kertoa tarvitsevani sellaisen kyydin mihin saa tulla koiran kanssa. Keskuksessa kysyttiin minkä kokoinen koira ja kerroin kyseessä olevan pennun joka matkustaa sylissä. Ei mennyt kuin ehkä viis minuuttia kuin taksi tuli. Taas pentu matkusti hyvin ja kyyti maksoi saman kuin mitä mennessäkin.
Respassa juttelin vielä hetken sen saman vastaanottovirkailijan kanssa (hällä on karjalankarhukoiria). Huoneessa Kiki nukkui puoltuntia-tunnin, annoin sille sitten ruuan ja käytin iltakakalla. Pihalla se oli taas reipas ja komenteleva itsensä.
Yö sujui ihan hyvin, neljän aikaan pentu heräsi ja pissasi lattialle (siivosin), sitten se leikki hetken leluillaan ja repi pahvilaatikkoa sekä söi puruluuta. Pissasi uudestaan (siivosin) ja alkoi sitten nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti