Kysyin muutama viikko sitten kaverilta neuvoa, josko treenaisin Kikin kanssa jälkeä. Että jos se olisi puuhaa mikä olisi pennullekin sopivaa eikä liian rankkaa -fyysisesti ainakaan. Saisi vähän mietittävää ja villi pentu edes hetkeksi väsähtäisi. No, enhän mä mitään aikaiseksi saanut. Kunnes eilen ajelin koirien kanssa Jäälin hiekkakankaille. Tein ensin hietikolle Kikille pienen testi jäljen - tarkoitus oli palkata se jos havaitsen sen jäljestävän niitä jälkiäni. Jälki hiekalle siksi, että erotan siitä varmasti omat jälkeni ja tiedän jäljestääkö koira vai ei. Jahka olin ne jäljet tehnyt niin siirryin hietikolta metikköön (ts metsämäinen aukea se oli eli ei tiheää puustoa) ja kävelin parikymmentä metriä ja jätin Nemille sinne palkkarasian.
Hain Kikin autosta. Laitoin sille jälkiliinan (nyt toinen pihanaruista pääsi siihen käyttöön mihin se oikeasti on tarkoitettu) ja sehän suunnisti heti sinne päin minne oli jäljen tehnyt. Mutta vasta kun ajattelin koiran palkkaamista, niin se oli jo kääntynyt metsään ja käveli määrätietoisesti Nemin palkkarasialle. Öö, teinkö pikkukoiralle ihan liian iisin jäljen? Taisinpa tehdä. Tottakait palkkasin Kikin kun se niin hienosti jäljesti <3
(mulla oli taskussa Kikille omapalkkarasia, jonka siis avasin ja annoin sille)
Sitten vein Kikin autoon, hain Nemin ja Nemi pääsi kipittämään sen Kikin ajaman jäljen ja syömään sen oman palkkansa.
Sitten hain Kikin autosta ja vaihdoin koirille remmit ja käytin niitä vielä lenkillä. Se hiekka oli Kikin mielestä kyllä tosi jännäelementti (kuten epämääräisestä kuvasarjasta voi päätellä :)).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti