Niin se wappu

Lauantai-iltana tehtiin eväitä. Sunnuntaiaamuna keitettiin kahvi ja pistettiin se termariin ja pakattiin eväät kasseihin ja ajettiin keskustaan. Oltiin varattu Scandicista huone niin kummatkin sai juoda pari lasia skumppaa ilman autoiluhuolista. Auto ajettiin Scandicin parkkiin ja käveltiin sieltä Linnasaareen perinteiselle piknikille. Minä kannoin Kikiä suurimman osan kävelymatkasta, jotta sen ei tarvinnut väsyttää itseään kävelymatkaan ja jotta matka sujui joutuisammasti. Piknikpaikalle päästyämme havaittiin, että siellä oli jo kosolti väkeä, mutta sopiva tila nurtsilta kyllä löytyi, joten piknikhuopa esille ja "leiri pystyyn". Syötiin hitaasti eväitä muutamien tuntien ajan ja välillä käytin Kikiä pikkukävelyllä. Kiki ihmetteli väenpaljoutta, mutta ei ollut esim skumppapullon avauspoksahduksista  -taikka muista äänistä- moksiskaan. Koirien suhteen piknikillä oli yleisöennätys, laskin nähneeni ainakin viisitoista muuta koiraa kuin mitä omamme. 

Kikillä riitti ihailijoita, muutamat kävivät jopa rapsuttelemassa pentukoiraa.

Saatuamme tarpeeksemme piknikistä kävelimme hotellille. Toriranta oli täynnä roskia, myös lasinsiruja, joten kannoin taas osan matkasta Kikiä. Tosin pentu ei ollut moisesta kovinkaan iloinen ja kiljui sylissäni, eipä sitä kehannut sitten kovin montaa kortteli kiljututtaa, joten kun se hieman rauhoittui niin laskin sen alas ja annoin teputtaa itse seuraten koko ajan tarkasti ettei se mene niihin paikkoihin missä oli lasinsiruja ja ettei se olisi häiriöksi muille ihmisille törttöillessään sinne sun tänne.

Hotellihuoneeseen raahattiin Kikille myös häkki, sitä oli pidetty muutama päivä kotona makkarissa joten koira oli tottunut nukkumaan ja leikkimään siellä (toki  tähän auttoi myös se, että Kikillä oli synnyinkodissaan pentuaitauksessa kangashäkki jossa se toisinaan oleili/nukkui :)). Ensin meinattiin, että pitääkö pentu sulkea häkkiin yöllä ettei visiitti tule kalliiksi jos koira tuhoaa hotellihuonetta, mutta totesimme pennun olevan sen verran väsynyt että suurta vaaraa tuhoamistouhuille ei ollut (plus oletimme heräävämme jos jotain erityistä alkaisi tapahtumaan).

Myöhemmin wappupäivänä kävimme uuden kävelyretken torirannassa ja Kiikelissä/Heinäpäässä. Taas riitti pentukoiralla ihmeteltävää ja se jumi joihinkin paikkoihin vaan kummastelemaan ihmisiä ja mitä milloinkin. Nemiä selvästi otti vähän päähän niin hidas lenkkivauhti. Kiki sai vapunaikana monenmoisia kokemuksia, useita pikkukävelyitä ihan keskustan tuntumassa - nähtiin ihmisiä, koiria, kadunlakaisijoita, skeittaajia, ja ties mitä kaikkea. Hissiinkin se tietysti pääsi, tosin varmuuden varuilta kannoin pentua hotellin käytävillä (ettei se pissaisi matolle) ja hississä (ettei sattuisi mitään ikävää).