Eilen oli taas kivat agi-harkat Nemin kanssa Activella.
Treenittiin esteen kanssa niitä poispäin kääntöjä (onko nää nyt niitä jaakkoja?), tarkkana sai olla ettei Nemi hypännyt hyppyä suoraan. Mutta toki tehtiin useita onnistuneitakin suorituksia. Pitänee treeniä tuota kotona molemmin puolin paljon lisää. Ja muissa tilanteissa ottaa edelleen kuiva käännös treeniä.
(tässä treenissä piti tehdä myös ns. kaisat - hihhii! sisäpiirin vitsi
)
Sitten tehtiin leikkauksia. Eka koira suoraan putkeen ja sieltä sitten parille hypylle jotka oli suorassa linjassa joiden jälkeen palkka. Ja sitten niin, että ensin kääntö oikealle. Ja sitten kääntö vasemmalle (suorien hyppyjen jälkeen). Vasemmalle käännyttäessä piti tehdä putken jälkeen persjättö, joka kylläkin allekirjoittaneella väänty monesti valssiksi.
Tein kuulemma rohkeita leikkauksia, kas en ite huomannut sitä ollenkaan. Nemi kulki muuten hyvin, mutta ei mennyt putkeen kun sanoin (yhdellä kertaa) - pöh ja pyh, Mari väitti että syy siihen miksi Nemi juoksi puomin alle oli se että mun kroppa näytti sinne suuntaan. Onko sillä nyt niin suurta väliä minne se kroppa näyttää jos käsky on selvä?
(ratapiirrosta voi ihailla treenikaveri Hurjan blogissa)
Lopuksi harjoittelimme vielä ns vääränpään putkea. Eli hyppy ja mutkaputki niin, että hypyltä tultaessa putken suu olisi houkuttelevasti edessä, mutta pitääkin saada koira sinne toiseen päähän. Tää oli huisia! (pelottavaa siis) Piti kääntää sitä kroppaa, ottaa koira vastakkaiseen käteen ja päästää putkelle. Oikein meni, vaikka pelottikin
Lisäksi otin pujoon lähetyksiä. Hehkutin koiralle estettä ja sitten päästin irti ja koira kävi pujottelemassa (palkka lopussa) mun katsellessa sieltä muutaman metrin päästä (mistä siis laitoin koiran matkaankin).
Ai niin, Nemi kaivoi reenikassista tutti-vinkulelunsa. Tahtoi sen palkaksi ja juoksi se suussaan onnellisesti pitkin hallia onnistuneiden treenien jälkeen.
Treenittiin esteen kanssa niitä poispäin kääntöjä (onko nää nyt niitä jaakkoja?), tarkkana sai olla ettei Nemi hypännyt hyppyä suoraan. Mutta toki tehtiin useita onnistuneitakin suorituksia. Pitänee treeniä tuota kotona molemmin puolin paljon lisää. Ja muissa tilanteissa ottaa edelleen kuiva käännös treeniä.
(tässä treenissä piti tehdä myös ns. kaisat - hihhii! sisäpiirin vitsi
)Sitten tehtiin leikkauksia. Eka koira suoraan putkeen ja sieltä sitten parille hypylle jotka oli suorassa linjassa joiden jälkeen palkka. Ja sitten niin, että ensin kääntö oikealle. Ja sitten kääntö vasemmalle (suorien hyppyjen jälkeen). Vasemmalle käännyttäessä piti tehdä putken jälkeen persjättö, joka kylläkin allekirjoittaneella väänty monesti valssiksi.
Tein kuulemma rohkeita leikkauksia, kas en ite huomannut sitä ollenkaan. Nemi kulki muuten hyvin, mutta ei mennyt putkeen kun sanoin (yhdellä kertaa) - pöh ja pyh, Mari väitti että syy siihen miksi Nemi juoksi puomin alle oli se että mun kroppa näytti sinne suuntaan. Onko sillä nyt niin suurta väliä minne se kroppa näyttää jos käsky on selvä?
(ratapiirrosta voi ihailla treenikaveri Hurjan blogissa)
Lopuksi harjoittelimme vielä ns vääränpään putkea. Eli hyppy ja mutkaputki niin, että hypyltä tultaessa putken suu olisi houkuttelevasti edessä, mutta pitääkin saada koira sinne toiseen päähän. Tää oli huisia! (pelottavaa siis) Piti kääntää sitä kroppaa, ottaa koira vastakkaiseen käteen ja päästää putkelle. Oikein meni, vaikka pelottikin
Lisäksi otin pujoon lähetyksiä. Hehkutin koiralle estettä ja sitten päästin irti ja koira kävi pujottelemassa (palkka lopussa) mun katsellessa sieltä muutaman metrin päästä (mistä siis laitoin koiran matkaankin).
Ai niin, Nemi kaivoi reenikassista tutti-vinkulelunsa. Tahtoi sen palkaksi ja juoksi se suussaan onnellisesti pitkin hallia onnistuneiden treenien jälkeen.
Treenin jälkeen käytin tavalliseen tapaan Nemin jäähdyttelylenkillä hallin likellä.
Sekä ajellessani kotio poikkesin metsässä (haettuani Eetun ja Merrin yliopistolta) Alakylän tienoilla. Joten sekä Merri että Nemi pääsivät juoksemaan poluilla ja mättähillä. Joten Nemi oli hyvin nukkuvaa sorttia jahka päästiin kotio.
Sekä ajellessani kotio poikkesin metsässä (haettuani Eetun ja Merrin yliopistolta) Alakylän tienoilla. Joten sekä Merri että Nemi pääsivät juoksemaan poluilla ja mättähillä. Joten Nemi oli hyvin nukkuvaa sorttia jahka päästiin kotio.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti