torstai 14. elokuuta 2008

Pitikin mennä nuolaisemaan ja johan se sitten tipahti


Voi kehveli.

Aloitetaan ensin mallikkaasti. Riennetään innokkaasti agikentältä tokokentälle jatkamaan Merrin aktiivi-iltaa. Merri ei meinaa pysyä pelihousuissaan kun se on niin innoissaan menossa tokottamaan (lue: ansaitsemaan nakinpaloja).

1. paikallaolo
Piiloilen 3,5 min. Merri pysyy kuin tatti paikallaan. Yksi koira on noussut paikaltaan ja käynyt kävelyllä jossain siellä missä koirat makoili. Toinen koira myös levottomana ja taisi nousta pois makuulta ja sitä on palauteltu takas oikeaan asentoon. Minen tiedä näistä mitään kun olen siellä piilossa - Merri ei välitä muista ja on loistavasti paikallaan. Palkkaan koiran sinne maahan ja vapautan koiran.

Hyppy
Lähtee hieman haluttomasti hyppyyn, istuminen ja paluu menee muuten hyvin, mutta sivulla olo on ihan törkeen vino. Uusinnassa ohjaan koiran sivulle, joka toki menee paremmin kuin edellinen, mutta koira lähtee huonosti hyppyyn kun mulla on jo se nami siinä ulottuvilla (Merri on sitä mieltä, että mitä sitä turhia esteen takana käymään kun namin voisi syödä heti).
Läksyksi enemmän leikitystä esteen yli (intoa hyppyyn lisää) - eli oikeastaan sama homma kuin Nemin kanssa.

Hyppynouto
Muuten ihan hyvä, mutta turhan innokas hakemaan kapulaa eli pitää vähän pidätellä kun heitän kapulan. Ja sitä loppua pitää hio, eli kapulan kanssa sivulle tuloa (erillisenä ilman estettä).

Kaukot
Ensin otin itsekseni, vaihtelevasti palkaten (heitin joko pallon tai namin, yhden tai useamman siirtymän jälkeen). Etäisyyttä 3-6 metriä. Toimi minusta hyvin, napakalla käskyllä koira teki mitä piti.
Mutta kun otin niin, että muut katsoivat.. niin eka virhe oli se että koira meni suoraan vinoon maahan (no niinhän se monesti tekee eli hieman löhöää) ja sitten hitusen siirtyili asentojen vaihdossa. Tekniikka ei kuulemma ole hallussa... huoh.
Pitää treeniä niin, että olen ihan lähellä. Ja tässäkin pitää välttää sitä yli-innokkuutta eli pomppimista.

Mistäpä löytyisi se kultainen keskitie? Toisaalta tykkään, että Merri on innokas. Mutta liika innokkuus onkin tokossa hallaa (joissain jutuissa ainakin).

Lisäksi tein väliaikoina seuraamisia, vaihtelevasti palkaten, eli tosi lyhyitä pätkiä ja hieman pidempiä. Käännöksiä ja heti palkka. Tai käännöksiä molempiin suuntiin ja palkka. Täyskäännöksiä ja juoksua. Sekä sivuaskeleita. Näissä Merri oli tosi hyvin mukana.
Liikkeestä seisominen ja maahanmeno menivät arpoen oikein, seisomisessa ei kestä multa kamalasti liikkumista. Kävin palkkaamassa välillä kun koira seisoi ja liikuin sitten hieman lisää. Jospa se vähitellen oppisi pysymään paremmin paikallaan.
Otin myös alon luoksetuloa lyhyellä etäisyydellä (6m?), jossa hioin loppuasentoa.

2. paikallaolo
Ihan viimeiseksi otettiin taas paikallaolo. Mutta nyt vaihdettiinkin piilopaikkaa, enää ei menty mökin kuistille vaan mailavaraston portaitten taakse. Merri "varma koira" laitettiin johki levottoman koiran viereen. Mutta Merripä nousikin istumaan kun olin hetken ollut piilossa, kävin palauttamassa sen takas maahan. Menin takaisin piiloon, ja kas mitä näenkään.. Merrihän se siellä istuu. Ja taas pistämään koira maate. Sitten käväisin vain piilossa ja palasin palkkaamaan koiran sinne maahan.. ja sitten olikin aika jo ohitse (voi kehveli!!).
tuolla oli hirveesti hyttysiä, jotka jo aiemmin kiusasivat Merriä naamasta.. ja taisi joku sanoa että sillä oli ekan istumaan nousemisen aikoihin ollut hyttynen jossain naamanosassa. Että ymmärränhän minä sen, itsekin hyttysiä inhoavana.. mutta mutta. toivottavasti se hyvä piilo-paikallaoloilu ei loppunut nyt tähän.


Ei kommentteja: