Osallistuttiin tänään Kikin kanssa koreo-kurssille (10.30-14.30), jonka aikana mieleeni muotoutui, että pistetään koko homma uusiksi. Paitsi ei biisiä, siitä pidän edelleen ja se kuuluu Kikille kuin kirsu päähän. Eli vaihdetaankin fs:stä htm:ään. Freestyleä ei silti kokonaan hyljätä eli edelleen treenaillaan erilaisia temppusia ja se yks nolohko biisi minkä keksin koiralle kauan kauan sitten niin se kummittelee mielessä edelleen - eli ehkä me sitten joskus kokeneempina ja viisaampina tehdään siihen sitten se fs-koreo.
Miksi näin? Oikeastaan tuo on monen tekijän summa. Jota avaan jahka olen syönyt :-D
***
Mietin enivei, että se koreo pitäisi remontoida jotenkin, että se on ehkä turhan yksinkertainen? Tämä on kovin ristiriitaista nämä jutut miksi päädyin kokeilemaan kuitenkin sitä htm:ää. Toisaalta siis tuntui, että Kiki tykkäisi tehdä enemmän sitä jos siinä tehtäisiin sen mieluisia temppusia; joita näköjään esim se pujo ei ole jota olin suunnitellut ohjelmaan pariinkin kohtaan. Joten jotenkin tuntuu, että meidän pitäisi osata enemmän, temppujen pitäisi olla varmemmalla pohjalla jos haluttaisiin tehdä fs-ohjelma.
Hankin jo sen laatikon siihen meidän koreoon, tosin se laatikko oli harhaostos, koska se on liian pieni, hieman väärän mallinen ja kun testasin sitä Kikin kanssa niin se keikkui koiran alla. Eli ei tod hyvä. No, eipä ole ensimmäinen vikatikkiostos mitä koiraharrastamiseen tulee ... Eikä sitä siis enää tarvita kun vaihdetaan systeemit kokonaan uusiksi.
Kisaamaan meillä ei ole mitään kiirettä. Eli vaikka kaikki meneekin uusiksi niin ei ole mitään painetta päästä kisaamaan Okk:n kesäkuun kisoissa. Esim. Muutenkin kisapuolelle tarvitaan monenlaista treeniä ennen kuin ollaan valmiita munaamaan itsemme kisanauhojen sisäpuolella. Ennemmin rakennellaan ohjelma mihin olen tyytyväinen ja jonka osaamiseen voin luottaa ja mietitään sitten vasta julkista esittäytymistä ;-)
Samalla tavoin kuin edelleen pidän käsittämättömänä että edes harrastan koko koiratanssia, niin on todella omituista, että minulla on koira joka tykkää seuraamisesta. Tietenkään se ei mikään kone ole, eli ei se aina seuraa (silloin kun pitäisi), mutta sillä on hyvin vahva halu seurata, mikä on minusta sangen kummallista. Sen pienen elämän aikana on ollut lukuisia eri tilanteita joissa se on ollut äärimmäisen rasittava kun se napottaa sivullani tiukassa kontaktissa.
Tottakait mä olen myös ruokkinut (eli sitä saa mitä tilaa) sitä sen kontaktihalukkuutta ja me ollaan treenattu lukemattomia ja taas lukemattomia kertoja ulkoilllessa niin vasemman kuin oikean puolen seuraamista. Koiratanssitermein nämä ovat jotain positioita tms mutta koska en tunne terminologiaa niin parempi kun en puhu niistä mitään.
Se mikä on Kikin temppukavalkaadissa "agi" on myös htm-liike; siis silloin kun siihen otetaan liikkuminen mukaan. Näissä kolmessa (oik, vas ja agi) minulla onkin jo alokasluokkaan vaadittavat osaset hallussa. Sitten vain vaihdellaan tempoa ja fs-temppusilla vaihdetaan koiran seuraamispaikkaa. Yksinkertaista eikö totta? No ei tod :-D
Taas pitää aloittaa alusta biisin kuuntelu ja miettiä millainen seuraaminen mihinkin sopisi, pitää yrittää liikkua musiikin tahtiin jne. Alku- ja lopputemputkin taisivat mennä uusiksi. Tai en oikein tiedä mitä ne voisivat olla. Fs-puolen juttuja ei saa olla mukana kuin 25% koko ohjelmasta joten mitän super spektaakkeleita en voi alkuun ja loppuun rakentaa.
ps. jos työkseni väkertelen verkkosivuja niin aika itsestään selvää tietysti, että tanssista valitsen juurikin htm:n ;-)
sunnuntai 31. maaliskuuta 2019
perjantai 29. maaliskuuta 2019
Nemi neljätoista
Neljätoista vuotta sitten Gottrörassa (Norrtäljessa, Tukholmasta vähän pohjoiseen) syntyi kuusi ruotsinlapinkoiran taimea. Näistä iloisista vesseleistä on jäljellä enää meidän Nemi 💖
Koska keli on karmea (tuulee, vetistä ja ennen kaikkea jäistä) niin Haukkiksen lenkki kutistui aiottua lyhyemmäksi kun aina kun Nemi yritti mennä polulta sivuun hankeen niin se upposi sinne eikä päässyt märässä lumessa etenemään kuten olisi toivonut ja jäisellä tiellä sen(kin) on ikävä tallustaa.
Jätettiin pidemmät reippailut sitten toiseen kertaan, mutta käytiin kuitenkin hallissa hieman herkuttelemassa ja leikkimässä. Nemi rallatti oman vinkulelunsa kanssa (lelun joka on kotona jemmassa ettei Kiki "pilaa" -riko nyt ainakaan- sitä) ihan samalla tavalla kuin monta kertaa paljon nuorempana 😃 Lisäksi napsin koirasta muutamia kuvasia.
Kotiin tultiin herkkukaupan kautta ... ja nyt synttärisankari on päiväunosilla.
Koska keli on karmea (tuulee, vetistä ja ennen kaikkea jäistä) niin Haukkiksen lenkki kutistui aiottua lyhyemmäksi kun aina kun Nemi yritti mennä polulta sivuun hankeen niin se upposi sinne eikä päässyt märässä lumessa etenemään kuten olisi toivonut ja jäisellä tiellä sen(kin) on ikävä tallustaa.
Jätettiin pidemmät reippailut sitten toiseen kertaan, mutta käytiin kuitenkin hallissa hieman herkuttelemassa ja leikkimässä. Nemi rallatti oman vinkulelunsa kanssa (lelun joka on kotona jemmassa ettei Kiki "pilaa" -riko nyt ainakaan- sitä) ihan samalla tavalla kuin monta kertaa paljon nuorempana 😃 Lisäksi napsin koirasta muutamia kuvasia.
Kotiin tultiin herkkukaupan kautta ... ja nyt synttärisankari on päiväunosilla.
tiistai 26. maaliskuuta 2019
Monta tanssijuttua
Koko ajan tapahtuu niin paljon etten tahdo perässä pysyä, mulla on sellainen kutina, että on jäänyt neljät tanssitreenit kirjaamatta blogiin. Muistelen niistä nyt ainakin jotain tähän.
Kauimpana on ne jatkokurssin viimeiset viralliset treenit. Se kerta kun kaikkien piti esittää koreo ts 5-6 ensimmäistä temppua siihen omaan biisiin. Niistä treeneistä on siis nämä kummat kuvat. Mutta muuta en ole treeneistä kommentoinutkaan.
Kikin kanssa päästiin esiintymään aika alkuvaiheessa tuntia, muistaakseni. Mikä oli ihan hyvä juttu, jo pelkästään sen takia, koska loppu tunnista ko hallissa Kiki on aina levottomampi kun viereiselle kentälle alkaa tulemaan treenailijoita eli hallissa alkaa olla enemmän kuhinaa.
Teoriassa olin valmistautunut ihan huolella noihin kyseisiin treeneihin. Teoriassa siksi, että olin kyllä miettinyt koreota, ja jotain pätkiä testannut koiran kanssa mutten ollut kuitenkaan kertaakaan kokeillut pidempää pätkää enkä sovittanut sitä musiikkiin.
Miten se sitten meni? Alku oli hyvä. Kiki tuli nätisti aloitukseen, pysyi paikallaan, pystyin antamaan käsimerkin (musiikin aloitusmerkin). Pujottelunkin se teki, tosin yliohjasin (hyvä tai paha, hyvä se että koira teki huono se että eihän se nyt oikeassa tanssissa tuolta voi näyttää; mutta parempi kuin se mitä taannoin kirjoitin asiasta). "Agikävelyn" jälkeen tulee muutama haukahdus, kenties epäselvää ohjausta minulta. Kuljen myös koko ajan kohti takaseinää (tietoisen epätietoista menoa pois yleisön läheltä?) ja olen paljon selin yleisöön - kehän käyttö siis kaikkea muuta kuin hallussa :-D
En näköjään tehnytkään aiottua puoliympyrää (mun oli tarkoitus vaihtaa suuntaa ns puoliympyrällä ja Kikin pyörähtää 360 astetta / mun ympäri), sillä olisin saanut kulkusuuntani takaisin kohti yleisöä ...
Lopussa teetätin koiralle "paniikissa" twistejä vaikkei ne kuuluneet koreoon. Loppuosassa (siitä mitä tein) olisi pitänyt olla "hidasta taiteellista seuraamista" mutta näytän jäykkäkakalta tokottajalta.
Että joo, ei ihan mennyt suunnitelman mukaan. Mutta. Ehdottomat plussat ovat (joista en voi liiaksi korostaa kuinka iloinen niistä olen)
- Kiki keskittyi tekemään mun kanssa
- Me tehtiin noin minuutin mittainen koreo
- Suurinpiirtein sain tehtyä ne asiat mitä olin suunnitellutkin
- Tuo oli pisin "palkattomuus"treeni Kikille eli en välipalkannut sitä kertaakaan (lopuksi sai rasiasta erikoisnameja)
Eihän se tanssilta näyttänyt, kun ihan kaikkein vaikeinta lajissa on se, että miten saadaan minut näyttämään joltain muulta kuin tikulta kakassa :-D Tai vaivaantuneelta tokottajalta.
***
Noh, sitten on ollut parit treenit Maikkulassa mistä en ole tainnut kertoa mitään. Toinen treenikerta oli aika levoton Kikin osalta. Levottomuus voi osin johtua siitä, että itse en osaa olla rentona treenitovereiden joukossa (en tohdi julkiseen blogiin asiaa sen enempää avata). En muista yhtään opeteltiinko jotain uusia temppuja tuolla kerralla. Joka tapauksessa tehtiin vuorotellen tanssiesitys missä koiran piti antaa tassua, ohjaajan peruuttaa ja koiran tulla siinä mukana, tehdä pyörähdys, pujotella, tehdä pyörähdys ja sitten loppuun seuruuta ja ihan vikaksi jokin omavalintainen temppu. Eka kierros meni Kikin osalta ihan syteen ja saveen. Itseni oli hankala hahmottaa se peruutusosuus, Kiki haukkui ja/tai haisteli maata ja oli kaikki katastrooffin ainekset ilmassa. Pujottelu ei sujunut ja itse en osannut pyöriä. Vika seuraaminen onneksi toimi kait kohtalaisesti. Toinen kierros oli onneksi jo parempi, että ei ihan kökösti koko ajan mennyt.
Viime viikon treeneissä otettiin uutena asiana vadilla pyörimistä / takapää harjoittelua. Sen mukaan vaatimustasot missä kukin oli eli joillekin pointti oli laittaa etutassut vadille ja jotkut taiteili sinne jo takajalkoja. Kikillehän vati on tuttu jo pitkältä pitkältä ajalta. Enimmäkseen on tehty sitä, että Kiki laittaa etutassut vadille ja hieman liikuttaa takajalkoja. Tai sitä että minä seison siinä vieressä ja liikun ja Kiki tyyrää itseään pertsa-asentoon, siinä Kiki on mielestäni jo melko näppärä.
Sitten mulla on ollut pitkäaikainen tavoite, että saisin Kikin ilman mua liikkumaan, ehkä jopa pyörimään siinä vadilla, mutta että miten? Okk:n tanssitreeneissä jotain vinkkejä aiheesta olin saanutkaan ja niitä on talven aikana jonkun verran treenattu, ja edistystä oli tapahtunutkin, mutta aina vaan mä olin siinä likellä kädellä säätämässä. Kunnes sitten Maikkula-treeneissä saatiin Saaralta pari uutta vinkkiä ja kokeiltiin niitä. Pari toistoa tällä tavalla - ja tadaa Kiki tajusi mitä siltä halutaan. Sain jopa otettua yhdestä treenistä kännykkävideon:
Ilo videolla on ihan aitoa kun olin ihan täpinöissäni kun Kiki oppi kuin oppikin tuon tempun :-) Tosin nyt näyttää vähän siltä, että voipi olla pikkasen turhan ylivireinen temppu eli Kiki raakastaa sitä ja tarjoilee sitä tosi mielellään :-D
Tiedän ettei Kikin jalat pysy kokoajan korokkeella kun se tossa pyörii, mutta se nyt on pienin murheistani.
Lisäksi tehtiin taas vuoronperään esitys Saaran valitsemaan musiikkiin. Etukäteen harjoiteltiin (ilman koiria) missä kohdin pitäisi tehdä mitäkin. Meillä nyt ei taaskaan mennyt niin kuin olisi pitänyt, mutta koska sain kuin sainkin Kikin takaisin kontaktiin / tekemään mun kanssa niin julkaisen harjoitusvideon tässä:
***
Viime sunnuntaina meillä sitten oli Haukkiksella koiratanssin teematunti; aiheena kehään meno / esityksen aloitus.
Nuo treenit veti Tiina Jounio.
Ensin Tiina kertoili, että ennen treenejä/esitystä/kisoja koira pitäisi lämmitellä. Siis käyttää lenkillä ja sitten tehdä vähän jotain venytyksiä / jumppaliikkeitä. Aksaajille tuttuja juttuja. Sitten oli puhetta siitä, että omat kisarutiinit tulevat ajanmyötä - ei voi sanoa etukäteen mikä tapa sopii kellekin, että se on ihan koira/kko kohtaista. Ja näinhän se menee, aksassa Merrille ja Nemille muodostui erilaiset tavat siitä miten ne kannatti valmistella ennen kisaradalle menoa. Tuskin ihan ekassa / ekoissa kisoissa (jos sellaisia joskus tulee) Kikin kanssa tietää miten kannattaisi toimia.
Missä koira odottaa omaa vuoroaan, kannattaako sen kanssa tehdä jotain ennen esitystä (ja kuinka paljon), käyttääkkö koira kehääntutustumisessa vai ei (kokoajan meinaan kirjoittaa "rataantutustumisessa" :-D vaikka eihän se se tässä lajissa ole), missä pitää palkkaa (ja kertoako se koiralle etukäteen vai ei) jne.
Sitten Tiina kertoi, että koira pitää viedä vapaana kehään. Tuomareita pitää tervehtiä. Kun on valmiina esitykseen niin pitää antaa merkki siitä, että dj voi laittaa musiikin soimaan - yleensä tuo merkki annetaan käden heilautuksella.
Treeneissä tehtiin kolme kehäänmeno harjoitusta. Tiina soitti samaa biisiä kaikille ja vuorotellen harjoiteltiin (joka kerralle oli siis eri biisi, mutta sama siis kaikille). Sitten improna tehtiin jotain temppuja, mahdollisesti sovitettiin oman koreon temppuja siihen alkuun. Tiina stoppasi biisin eli siihen asti piti jatkaa. Eka pätkä taisi olla jotain 15 sek tms ja vika sitten jopa jo minuutin.
Mulla oli taas The palkkarasia Kikille jonka olin esitellyt sille. Pidin Kikin siinä sen tanssihihnassa. Ihan vähän on jo pimennossa tuo eka reeni, mutta muistaakseni se meni kohtalaisesti. Tai ainakin alku oli ihan ok, sain koiran kehään nätisti, tervehdin "tuomareita" mentiin aloituspaikalle, annoin musamerkin ja tehtiin pari ekaa temppua. Sitten piti alkaa oikeasti improamaan koska esim pujoon Kiki ei lähtenyt alkuunkaan. Onneksi pätkä oli lyhyt joten homma loppui lyhyeen ja saatiin kait jotain tehtyäkin semifiksusti ennen ku musa loppu.
Toiseen pätkään päätin sitten testata ja irroitin sen hihnan koiran pannasta. Kiki oli ihan nätisti mun vieressä, siinä "portilla", mutta kun annoin sille luvan lähteä liikkeelle niin →↝ Tzadaam, sehän otti ja lähti ... ihan jonnekin muualle kuin hallitusti mun mukaan. Noh, kutsuin sen sitten luokse ja kyllähän se tuli ja sain käskettyä sen lähtöpaikkaan ja hämärästi muistelen, että pystyttiin tekemään se musa-aloitusjuttu joo, mutta kun piti alkaa improamaan temppuja niin eihän se koira täysin hanskassa ollut. Ei mitään muistikuvaa, että saatiinko me improttua biisiin jotain tempuntynkää vai ei.
Tässä nyt oikein megakorostuu se, että jos haluaisi improilla niin mun pään pitäisi olla kasassa. Ja nythän se ei ollut. Mä jännitin jotain liikaa ja koira vaistos sen ja heti oltiin ihan hukassa.
Viimeisenä tehty minsan treeni oli sitten ihan kaoottinen. Kiki haukku ihan hirveästi, oli häthätää välillä kontaktissa ja välillä teki jotain temppuja. Jälkiviisaana keksin kaikenlaista, mitä siinä en sitten älynnyt. Että kun sen tunti oli loppumassa ja sinne halliin oli tulossa sitä hälinää niin vähin mitä mä olisin voinut tehdä olisi ollut se, että olisin maltillisesti teettänyt Kikillä jonkun helpon/kivan tempun (ilman mitään tanssillista yritystä) ja palkannut koiran siitä. Kun se ois saanut välissä palkkaa niin se olisi saattanut motivoitua tekemäänkin jotain eikä vain olemaan levoton.
Että vaadin koiralta ihan liikaa siihen nähden mitä me osataan.
Mutta ihan opettavaista joo. Että jos mä jännitän niin koira ei ole sekään rento eikä toimi ideaalisti.
Lisäksi (ennen siis tuota vikaa harjoitusta) oli puhetta erilaisista kisakehistä esim. Jyväskylässä vasta olleet koiratanssikisat, Messari ja Okk:n tanssit. Mainitsin siitä, että oon kuullut kisoissa sanotun/toivotun ymmärrystä koiran arkuuteen ts ettei meluttaisi kovasti. Mutta se ei kuulemma ole oikein, että jos joku älyää pyytää hiljaisuutta / huomaavaisuutta ja joku toinen ei älyä niin sitten on epäreilua kun toisen aikana mekastetaan ja toisen ei (mikä toki on aina (huonosta)tuuristakin kiinni että millaisia häiriöitä kulloinkin kisapaikalla on).
Kauimpana on ne jatkokurssin viimeiset viralliset treenit. Se kerta kun kaikkien piti esittää koreo ts 5-6 ensimmäistä temppua siihen omaan biisiin. Niistä treeneistä on siis nämä kummat kuvat. Mutta muuta en ole treeneistä kommentoinutkaan.
Kikin kanssa päästiin esiintymään aika alkuvaiheessa tuntia, muistaakseni. Mikä oli ihan hyvä juttu, jo pelkästään sen takia, koska loppu tunnista ko hallissa Kiki on aina levottomampi kun viereiselle kentälle alkaa tulemaan treenailijoita eli hallissa alkaa olla enemmän kuhinaa.
Teoriassa olin valmistautunut ihan huolella noihin kyseisiin treeneihin. Teoriassa siksi, että olin kyllä miettinyt koreota, ja jotain pätkiä testannut koiran kanssa mutten ollut kuitenkaan kertaakaan kokeillut pidempää pätkää enkä sovittanut sitä musiikkiin.
Miten se sitten meni? Alku oli hyvä. Kiki tuli nätisti aloitukseen, pysyi paikallaan, pystyin antamaan käsimerkin (musiikin aloitusmerkin). Pujottelunkin se teki, tosin yliohjasin (hyvä tai paha, hyvä se että koira teki huono se että eihän se nyt oikeassa tanssissa tuolta voi näyttää; mutta parempi kuin se mitä taannoin kirjoitin asiasta). "Agikävelyn" jälkeen tulee muutama haukahdus, kenties epäselvää ohjausta minulta. Kuljen myös koko ajan kohti takaseinää (tietoisen epätietoista menoa pois yleisön läheltä?) ja olen paljon selin yleisöön - kehän käyttö siis kaikkea muuta kuin hallussa :-D
En näköjään tehnytkään aiottua puoliympyrää (mun oli tarkoitus vaihtaa suuntaa ns puoliympyrällä ja Kikin pyörähtää 360 astetta / mun ympäri), sillä olisin saanut kulkusuuntani takaisin kohti yleisöä ...
Lopussa teetätin koiralle "paniikissa" twistejä vaikkei ne kuuluneet koreoon. Loppuosassa (siitä mitä tein) olisi pitänyt olla "hidasta taiteellista seuraamista" mutta näytän jäykkäkakalta tokottajalta.
Että joo, ei ihan mennyt suunnitelman mukaan. Mutta. Ehdottomat plussat ovat (joista en voi liiaksi korostaa kuinka iloinen niistä olen)
- Kiki keskittyi tekemään mun kanssa
- Me tehtiin noin minuutin mittainen koreo
- Suurinpiirtein sain tehtyä ne asiat mitä olin suunnitellutkin
- Tuo oli pisin "palkattomuus"treeni Kikille eli en välipalkannut sitä kertaakaan (lopuksi sai rasiasta erikoisnameja)
Eihän se tanssilta näyttänyt, kun ihan kaikkein vaikeinta lajissa on se, että miten saadaan minut näyttämään joltain muulta kuin tikulta kakassa :-D Tai vaivaantuneelta tokottajalta.
***
Noh, sitten on ollut parit treenit Maikkulassa mistä en ole tainnut kertoa mitään. Toinen treenikerta oli aika levoton Kikin osalta. Levottomuus voi osin johtua siitä, että itse en osaa olla rentona treenitovereiden joukossa (en tohdi julkiseen blogiin asiaa sen enempää avata). En muista yhtään opeteltiinko jotain uusia temppuja tuolla kerralla. Joka tapauksessa tehtiin vuorotellen tanssiesitys missä koiran piti antaa tassua, ohjaajan peruuttaa ja koiran tulla siinä mukana, tehdä pyörähdys, pujotella, tehdä pyörähdys ja sitten loppuun seuruuta ja ihan vikaksi jokin omavalintainen temppu. Eka kierros meni Kikin osalta ihan syteen ja saveen. Itseni oli hankala hahmottaa se peruutusosuus, Kiki haukkui ja/tai haisteli maata ja oli kaikki katastrooffin ainekset ilmassa. Pujottelu ei sujunut ja itse en osannut pyöriä. Vika seuraaminen onneksi toimi kait kohtalaisesti. Toinen kierros oli onneksi jo parempi, että ei ihan kökösti koko ajan mennyt.
Viime viikon treeneissä otettiin uutena asiana vadilla pyörimistä / takapää harjoittelua. Sen mukaan vaatimustasot missä kukin oli eli joillekin pointti oli laittaa etutassut vadille ja jotkut taiteili sinne jo takajalkoja. Kikillehän vati on tuttu jo pitkältä pitkältä ajalta. Enimmäkseen on tehty sitä, että Kiki laittaa etutassut vadille ja hieman liikuttaa takajalkoja. Tai sitä että minä seison siinä vieressä ja liikun ja Kiki tyyrää itseään pertsa-asentoon, siinä Kiki on mielestäni jo melko näppärä.
Sitten mulla on ollut pitkäaikainen tavoite, että saisin Kikin ilman mua liikkumaan, ehkä jopa pyörimään siinä vadilla, mutta että miten? Okk:n tanssitreeneissä jotain vinkkejä aiheesta olin saanutkaan ja niitä on talven aikana jonkun verran treenattu, ja edistystä oli tapahtunutkin, mutta aina vaan mä olin siinä likellä kädellä säätämässä. Kunnes sitten Maikkula-treeneissä saatiin Saaralta pari uutta vinkkiä ja kokeiltiin niitä. Pari toistoa tällä tavalla - ja tadaa Kiki tajusi mitä siltä halutaan. Sain jopa otettua yhdestä treenistä kännykkävideon:
Ilo videolla on ihan aitoa kun olin ihan täpinöissäni kun Kiki oppi kuin oppikin tuon tempun :-) Tosin nyt näyttää vähän siltä, että voipi olla pikkasen turhan ylivireinen temppu eli Kiki raakastaa sitä ja tarjoilee sitä tosi mielellään :-D
Tiedän ettei Kikin jalat pysy kokoajan korokkeella kun se tossa pyörii, mutta se nyt on pienin murheistani.
Lisäksi tehtiin taas vuoronperään esitys Saaran valitsemaan musiikkiin. Etukäteen harjoiteltiin (ilman koiria) missä kohdin pitäisi tehdä mitäkin. Meillä nyt ei taaskaan mennyt niin kuin olisi pitänyt, mutta koska sain kuin sainkin Kikin takaisin kontaktiin / tekemään mun kanssa niin julkaisen harjoitusvideon tässä:
***
Viime sunnuntaina meillä sitten oli Haukkiksella koiratanssin teematunti; aiheena kehään meno / esityksen aloitus.
Nuo treenit veti Tiina Jounio.
Ensin Tiina kertoili, että ennen treenejä/esitystä/kisoja koira pitäisi lämmitellä. Siis käyttää lenkillä ja sitten tehdä vähän jotain venytyksiä / jumppaliikkeitä. Aksaajille tuttuja juttuja. Sitten oli puhetta siitä, että omat kisarutiinit tulevat ajanmyötä - ei voi sanoa etukäteen mikä tapa sopii kellekin, että se on ihan koira/kko kohtaista. Ja näinhän se menee, aksassa Merrille ja Nemille muodostui erilaiset tavat siitä miten ne kannatti valmistella ennen kisaradalle menoa. Tuskin ihan ekassa / ekoissa kisoissa (jos sellaisia joskus tulee) Kikin kanssa tietää miten kannattaisi toimia.
Missä koira odottaa omaa vuoroaan, kannattaako sen kanssa tehdä jotain ennen esitystä (ja kuinka paljon), käyttääkkö koira kehääntutustumisessa vai ei (kokoajan meinaan kirjoittaa "rataantutustumisessa" :-D vaikka eihän se se tässä lajissa ole), missä pitää palkkaa (ja kertoako se koiralle etukäteen vai ei) jne.
Sitten Tiina kertoi, että koira pitää viedä vapaana kehään. Tuomareita pitää tervehtiä. Kun on valmiina esitykseen niin pitää antaa merkki siitä, että dj voi laittaa musiikin soimaan - yleensä tuo merkki annetaan käden heilautuksella.
Treeneissä tehtiin kolme kehäänmeno harjoitusta. Tiina soitti samaa biisiä kaikille ja vuorotellen harjoiteltiin (joka kerralle oli siis eri biisi, mutta sama siis kaikille). Sitten improna tehtiin jotain temppuja, mahdollisesti sovitettiin oman koreon temppuja siihen alkuun. Tiina stoppasi biisin eli siihen asti piti jatkaa. Eka pätkä taisi olla jotain 15 sek tms ja vika sitten jopa jo minuutin.
Mulla oli taas The palkkarasia Kikille jonka olin esitellyt sille. Pidin Kikin siinä sen tanssihihnassa. Ihan vähän on jo pimennossa tuo eka reeni, mutta muistaakseni se meni kohtalaisesti. Tai ainakin alku oli ihan ok, sain koiran kehään nätisti, tervehdin "tuomareita" mentiin aloituspaikalle, annoin musamerkin ja tehtiin pari ekaa temppua. Sitten piti alkaa oikeasti improamaan koska esim pujoon Kiki ei lähtenyt alkuunkaan. Onneksi pätkä oli lyhyt joten homma loppui lyhyeen ja saatiin kait jotain tehtyäkin semifiksusti ennen ku musa loppu.
Toiseen pätkään päätin sitten testata ja irroitin sen hihnan koiran pannasta. Kiki oli ihan nätisti mun vieressä, siinä "portilla", mutta kun annoin sille luvan lähteä liikkeelle niin →↝ Tzadaam, sehän otti ja lähti ... ihan jonnekin muualle kuin hallitusti mun mukaan. Noh, kutsuin sen sitten luokse ja kyllähän se tuli ja sain käskettyä sen lähtöpaikkaan ja hämärästi muistelen, että pystyttiin tekemään se musa-aloitusjuttu joo, mutta kun piti alkaa improamaan temppuja niin eihän se koira täysin hanskassa ollut. Ei mitään muistikuvaa, että saatiinko me improttua biisiin jotain tempuntynkää vai ei.
Tässä nyt oikein megakorostuu se, että jos haluaisi improilla niin mun pään pitäisi olla kasassa. Ja nythän se ei ollut. Mä jännitin jotain liikaa ja koira vaistos sen ja heti oltiin ihan hukassa.
Viimeisenä tehty minsan treeni oli sitten ihan kaoottinen. Kiki haukku ihan hirveästi, oli häthätää välillä kontaktissa ja välillä teki jotain temppuja. Jälkiviisaana keksin kaikenlaista, mitä siinä en sitten älynnyt. Että kun sen tunti oli loppumassa ja sinne halliin oli tulossa sitä hälinää niin vähin mitä mä olisin voinut tehdä olisi ollut se, että olisin maltillisesti teettänyt Kikillä jonkun helpon/kivan tempun (ilman mitään tanssillista yritystä) ja palkannut koiran siitä. Kun se ois saanut välissä palkkaa niin se olisi saattanut motivoitua tekemäänkin jotain eikä vain olemaan levoton.
Että vaadin koiralta ihan liikaa siihen nähden mitä me osataan.
Mutta ihan opettavaista joo. Että jos mä jännitän niin koira ei ole sekään rento eikä toimi ideaalisti.
Lisäksi (ennen siis tuota vikaa harjoitusta) oli puhetta erilaisista kisakehistä esim. Jyväskylässä vasta olleet koiratanssikisat, Messari ja Okk:n tanssit. Mainitsin siitä, että oon kuullut kisoissa sanotun/toivotun ymmärrystä koiran arkuuteen ts ettei meluttaisi kovasti. Mutta se ei kuulemma ole oikein, että jos joku älyää pyytää hiljaisuutta / huomaavaisuutta ja joku toinen ei älyä niin sitten on epäreilua kun toisen aikana mekastetaan ja toisen ei (mikä toki on aina (huonosta)tuuristakin kiinni että millaisia häiriöitä kulloinkin kisapaikalla on).
Ennakkotietoja Erkkarista
Kuulinpa tuossa vähän aikaa sitten, että Lappalaiskoirat ry:n seuraava erikoisnäyttely on Kajaanissa. Jei. Se oli ensimmäinen ajatukseni. Kun Kajaanihan on tosi lähellä täältä päin katsottuna (vain pari sataa kilometriä).
Jei muuttuikin kuitenkin eiksi, kun kuulin lisätietoja. Erkkari pidetään Pallohallissa. Tuttuakin tutummassa hallissa missä on käyty monet agikisat ja näyttelyt (Merri ja Nemi on käynyt, Kiki ei ole käynyt siellä koskaan; ja sille on syynsä etten ole pikkukoiraa ilmoitellut esim The tamminäyttelyyn). Erkkari viikonlopusta tulee superviikonloppu, minkä luulisi olevan Tosi Jees isolle osalle lappalaiskoiraharrastajista. Tuona lokakuisena viikonloppuna lauantaina hallissa on epävirallinen pentunäyttely ja rotumestaruustokokokeet ja sunnuntaina siellä sitten on erikoisnäyttely ja rotumestaruusagilitykilpailut. Sekä toko- että agiskabat ovat luonnollisesti avoimet kaikille eli normaalit kisat/kokeet mutta joissa vain etuoikeus lappalaiskoirilla (vaikuttaa tokossa).
Mä ehkä voisin viedä Kikin Pallohalliin jos siellä olisi pelkästään erikoisnäyttely, mutta ainakin just nyt ajattelen, että agility on sille liikaa. Sillä ainakin harjoitustilanteissa Kikillä menee ensin kuppinurin ja sitten alkaa hirvittämään jos sen pitää tehdä jotain samaan aikaan (samassa hallissa) missä aksataan.
Että jei vaan ja silleesti.
Jei muuttuikin kuitenkin eiksi, kun kuulin lisätietoja. Erkkari pidetään Pallohallissa. Tuttuakin tutummassa hallissa missä on käyty monet agikisat ja näyttelyt (Merri ja Nemi on käynyt, Kiki ei ole käynyt siellä koskaan; ja sille on syynsä etten ole pikkukoiraa ilmoitellut esim The tamminäyttelyyn). Erkkari viikonlopusta tulee superviikonloppu, minkä luulisi olevan Tosi Jees isolle osalle lappalaiskoiraharrastajista. Tuona lokakuisena viikonloppuna lauantaina hallissa on epävirallinen pentunäyttely ja rotumestaruustokokokeet ja sunnuntaina siellä sitten on erikoisnäyttely ja rotumestaruusagilitykilpailut. Sekä toko- että agiskabat ovat luonnollisesti avoimet kaikille eli normaalit kisat/kokeet mutta joissa vain etuoikeus lappalaiskoirilla (vaikuttaa tokossa).
Mä ehkä voisin viedä Kikin Pallohalliin jos siellä olisi pelkästään erikoisnäyttely, mutta ainakin just nyt ajattelen, että agility on sille liikaa. Sillä ainakin harjoitustilanteissa Kikillä menee ensin kuppinurin ja sitten alkaa hirvittämään jos sen pitää tehdä jotain samaan aikaan (samassa hallissa) missä aksataan.
Että jei vaan ja silleesti.
Rokotusaika
Varasin tänään Nemille rokotusajan; 4.4. Herttaisesta. Aamulla muistin jopa tarkistaa, että TOKOn SM-kilpailuista voitettu Evidensian lahjakortti ei ole enää voimassa. Siispä tein ajanvarauksen Haukiputtaalle Herttaiseen.
sunnuntai 24. maaliskuuta 2019
Läpi
Missä kohdin Kiki alkoi ahdistumaan pujotreenistä? Mä kuvittelin meidän jossain vaiheessa osanneen sen ihan semihyvin, mutta nykyisin lähes joka kerta jos sitä tehdään niin Kiki vastustaa
- joko tekemällä ekan siirtymän ihan oikein ja sen jälkeen tulemalla agiin tai ei mihinkään "temppuun"
- joko kiepsauttamalla itsensä jonnekin ihan muualle heti alkuun
- tekemällä kyllä, mutta vähän kankeasti - ja luultavasti haukkuen samalla
Luultavasti mä teen jotain väärin (jos en muuten niin Kikin mielestä), kun vain tietäisin että mitä. Jos en saa pujoa sujumaan paremmin niin pitää vaihtaa koreota. Harmi vain, että olin suunnitellut siihen pariinkin otteeseen pujottelut. Hankala reenatakin ko liikettä kun koiraa selvästi ärsyttää siinä joku juttu.
- joko tekemällä ekan siirtymän ihan oikein ja sen jälkeen tulemalla agiin tai ei mihinkään "temppuun"
- joko kiepsauttamalla itsensä jonnekin ihan muualle heti alkuun
- tekemällä kyllä, mutta vähän kankeasti - ja luultavasti haukkuen samalla
Luultavasti mä teen jotain väärin (jos en muuten niin Kikin mielestä), kun vain tietäisin että mitä. Jos en saa pujoa sujumaan paremmin niin pitää vaihtaa koreota. Harmi vain, että olin suunnitellut siihen pariinkin otteeseen pujottelut. Hankala reenatakin ko liikettä kun koiraa selvästi ärsyttää siinä joku juttu.
lauantai 23. maaliskuuta 2019
Tuulinen Nallikari
Alkuillasta lenkitin koirat Nallikarissa, Nemin kanssa kävelin vajaan tunnin ja Kikin kanssa hieman vähemmän aikaa. Keväinen keli oli varsin vaihteleva, kulkureittien osalta siis: sulaa asfalttia, lällyä hiekkatietä, jäisiä teitä, loskaisia teitä, suuria lätäkköjä reittien varrella sekä ihan talvisia/lumisia reittejä. Nemin lenkin aikana otin kännyräpsyjä, Kikin kanssa en käynyt ihan rantsussa ollenkaan - koska siellä rannalla oli sellaisia lauta-liitäjiä joiden liikkeestä lähti Ääntä mikä jo kauempana selvästi hieman arvelutti Kikiä. Nemi taas kun havaitsi ne liitelijät (meni pitkin jäätä/rantaa eestaas, kun oli tosi kova tuuli) niin sen mielestä ne ei kait olisi saaneet olla siellä tai ne muuten kiihdyttivät mummoa kovasti ...
Ainiin, Kikistä vielä mainittakoon, että sen kanssa saatiin tehtyä paljon hyviä ohitusharjoituksia; koiruus on jo melko hyvin oppinut tarjoamaan kontaktia myös silloin kun koira tulee vastaan (eikä pelkistä ihmisistä ja muista kulkijoista kuin aiemmin). Kontaktintarjoaminen tosin ei jostain syystä toimi kun lähdetään kotoa, omalla reviirillä pitää ilmeisesti vahtia (tai jotain).
Ainiin, Kikistä vielä mainittakoon, että sen kanssa saatiin tehtyä paljon hyviä ohitusharjoituksia; koiruus on jo melko hyvin oppinut tarjoamaan kontaktia myös silloin kun koira tulee vastaan (eikä pelkistä ihmisistä ja muista kulkijoista kuin aiemmin). Kontaktintarjoaminen tosin ei jostain syystä toimi kun lähdetään kotoa, omalla reviirillä pitää ilmeisesti vahtia (tai jotain).
torstai 21. maaliskuuta 2019
Liinalenkkejä
Mun olisi pitänyt mennä salille, laiskimuslurjimus on vallannut mieleni sen osalta. Mutta punttikuntoilun sijasta kiertelin koirien kanssa Haukkiksen metsissä ja (rehevöittyneillä) niityillä.
Kuten vanhojen koirien kuuluukin, niin Nemi luki ajatukseni, että minne päin tällä kertaa suunnataan lenkille. Yleensähän nykyään liikuskelen Haukkiksen maastossa enimmäkseen siellä puolen missä on frisbiigolf-reitit, mutta nyt mentiin sillan yli metsäpoluille ja pelloille. Nemi oli liinassa kun ei se enää oikein kuule kutsuhuutoja (tai mitään muutakaan) ja Kiki siks ... kun en luota siihen satavarmasti. Kikin lenkin aikana nähtiin pari muuta koiraa; Nemi sai ulkoilla ihan omassa rauhassaan.
ps. ei käyty hallilla ollenkaan vaikka Haukkiksen maastossa oltiinkin, tämä siksi, koska alkuillasta Kikillä on ohjatut tanssireenit Maikkulassa :-)
maanantai 18. maaliskuuta 2019
Treenejä tulee, treenejä menee
Jätettiin tänään nosetreenit väliin. Koska tuo aiemmin mainittu kakkakriisi; en olisi tohtinut syöttää Kikille vielä palkkanameja kun en tiedä miten sen maha olisi reagoinut ja olisi ollut melko epäreilua teettää sille tehtäviä ilman palkkausta.
Sen sijaan ilmoitin Kikin sunnuntaille koiratanssin teematunnille. Lisäksi ilmeisesti oltiin mahduttu kuun viimeisenä sunnuntaina olevalle koreokurssille. Näissä molemmissa on kouluttajana Tiina Jounio, joka on oululainen The koiratanssija (=pitkänlinjan harrastaja, kisaaja, koiratanssituomari ja ties missä kaikessa lajiin liittyvässä mukana).*jännää*
Eilen oli tullut sähköpostia, että Maikkulassa jatkuisi koiratansseilu myös nyt meneillään olevan kurssin jälkeen. Luultavasti en kuitenkaan hae ko kurssille, koska tajusin tässä päivänä eräänä, että nyt kun on ollut paljon ohjattuja treenejä niin en ole ehtinyt tämän vuoden puolella juuri ollenkaan käymään vapaavuorotreenimässä Haukkiksella. Ja treenattavia asioita/temppusia on kyllä vinopino, että tekemistä olisi jos ottaisi vain itseään niskasta kiinni ja menisi harkkailemaan niitä.
Sen sijaan ilmoitin Kikin sunnuntaille koiratanssin teematunnille. Lisäksi ilmeisesti oltiin mahduttu kuun viimeisenä sunnuntaina olevalle koreokurssille. Näissä molemmissa on kouluttajana Tiina Jounio, joka on oululainen The koiratanssija (=pitkänlinjan harrastaja, kisaaja, koiratanssituomari ja ties missä kaikessa lajiin liittyvässä mukana).*jännää*
Eilen oli tullut sähköpostia, että Maikkulassa jatkuisi koiratansseilu myös nyt meneillään olevan kurssin jälkeen. Luultavasti en kuitenkaan hae ko kurssille, koska tajusin tässä päivänä eräänä, että nyt kun on ollut paljon ohjattuja treenejä niin en ole ehtinyt tämän vuoden puolella juuri ollenkaan käymään vapaavuorotreenimässä Haukkiksella. Ja treenattavia asioita/temppusia on kyllä vinopino, että tekemistä olisi jos ottaisi vain itseään niskasta kiinni ja menisi harkkailemaan niitä.
Nemin rokotukset; note to yourself
Nemin rokotukset menevät vanhaksi 14.4. Eli sille pitää varata rokotusaika tässä muutaman viikon sisällä.
Eipä ole kauaakaan kun luin jostain päin somea keskustelun vanhojen koirien rokottamisesta, että kannattaako enää jne. Mutta koska kesällä ollaan menossa taas koirien kanssa Ruotsiin niin paperien pitää olla kunnossa, joten enpä sen enempiä mieti pidetäänkö mummokoiran rokotukset voimassa vai ei.
Eipä ole kauaakaan kun luin jostain päin somea keskustelun vanhojen koirien rokottamisesta, että kannattaako enää jne. Mutta koska kesällä ollaan menossa taas koirien kanssa Ruotsiin niin paperien pitää olla kunnossa, joten enpä sen enempiä mieti pidetäänkö mummokoiran rokotukset voimassa vai ei.
Kakkakriisi jatkuu
Kiki ei enää löröile. Nyt se ei kaki ollenkaan; noh aika varovaisella ruokavaliolla on vielä ollut, joten ehkei sen takia vielä pidä huolestua. Mutta sen kanssa (koiran, ei kakan) on raivostuttava ulkoilla, koska se yrittää syödä 90% kakoista mitkä löytää ulkona. Ja tietysti se käyttää kakkojen bongailuun nenäänsä, eli ei auta vaikka itse käyttäisin silmiäni siihen eli etten päästäisi koiraa paikkoihin missä näkyy paskaa. Koska jos Kiki menee kiinnostuneena normaalin näköiseen lumipenkkaan niin luultavasti se on vainunnut lumen alla läjän ...
Miksen anna sen vain nauttia luonnon antimista? Koska se on ällöä. Koska annan koiran pusutella mua kotona. Koska niistä toisten kakoista se voi saada ties mitä mahakierteitä. Kosken yksinkertaisesti vain tahdo sen syövän mitä sattuu.
Miksen anna sen vain nauttia luonnon antimista? Koska se on ällöä. Koska annan koiran pusutella mua kotona. Koska niistä toisten kakoista se voi saada ties mitä mahakierteitä. Kosken yksinkertaisesti vain tahdo sen syövän mitä sattuu.
sunnuntai 17. maaliskuuta 2019
Mattotalkoot
Olikohan to vai pe kun aamulla jouduin pesemään mattoa kun jompi kumpi koirista oli pissinyt pitkälle eteismatolle; onneksi maton toiseen päätyyn joten sen pystyi pesemään kylppärin lattialla eikä mattoa tarvinnut kiikuttaa pesulaan.
Lauantai-iltapäivänä / illalla molemmat koirat oksensivat, Nemi kerran ja Kiki useamman kerran - tottakait myös yksi matto sotkeutui (pienempi, joten sen sain pestyä pyykkikoneella). La-illan iltalenkillä Kiki kakki trööt-läjän ja sotki housukarvansa; josta seurasi pyllypesu lenkin päätteeksi.
Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Kiki herätti meidät pariin otteeseen, ensin joskus kolmen-neljän kieppeillä ja uudestaan pari tuntia myöhemmin. Molemmilla kerroilla käytin sen ulkona, sontaa tuli löysänä ja koira päätyi pihalta suoraan kylppäriin.
Allekirjoittanut vietti päivän agilitykilpailuissa talkoilemassa, sillä välin Eetu käytti koirat aamulenkillä jolloin Kiki kakki heti alkumatkasta kaksi löröä, päivälenkillä eikä iltalenkillä pikkukoiralla ei enää ollut kakkoshätä. Aamulla Kiki ei saanut mitään ruokaa, samoin kuin ei päivälläkään. Alkuillasta annoin sille vähän raejuustoa, maitohappobakteerijauhetta (tehobaktia, muistaakseni) ja kaurapuurovelliä, kun tämä ei aiheuttanut äkkisyöksyä ulos niin koira sai kauravelliä vielä kymmenen aikaan illalla ennen viimeistä iltalenkkiä.
Agikisatalkoilu oli about niin rankkaa kuin muistelen sen olleen silloinkin kun sitä enemmän harrastin. Olen tässä muistellut, että voipi olla, että lakkasin talkoilemasta noin kymmenen vuotta sitten. Merrin ja Marin SM-joukkueratastartista tulee tulevana kesänä kymmenen vuotta ja luulenpa, että kun noihin aikoihin vaihdoin Okk:lta Activelle niin hieman tätä ennen olin todennut, että mun jalat eivät kestä talkoilupäiviä. Nyt eivät hajonneet pelkästään jalat, vaan myös kädet koska nykypäivänä käytössä olevat putkien painot ovat suoraan ... h%/&¤%stä.
Tänään kisasivat ykköset, joista täytyy kyllä sanoa, että kukaan ei ollut niin hazardiohjaaja/koirakko kuin jotkut (kröhöm) olivat silloin vuonna nappikauppa kun itse harrastin lajia. Loppupäivästä radalle pääsivät minikolmoset (pienet ja vielä pienemmät). Pikkupikkukoirat eivät saaneet putkia liikkumaan eivätkä edes rimat tippuneet, joten ratahenkilöillä ei ollut juuri muuta puuhaa kuin olla tärkeän näköisinä päivystämässä ympäri rataa.
Otinpa sitten aikani kuluksi muutaman videon:
Lisäksi muutama kännyräpsy kuva, koska jos agikisoissa on niin siellä kuuluu ottaa kuvia, ei kait siellä muuten mitään järkeä ole olla (järkkäriä oli kyllä ikävä, ja kaiholla katselin jotain joka räpsi jollain megaputkella kuvia aidan toisella puolella).
ps. tienasin nelisen talkoopistettä, kukaan ei taida tietää (tai ainakaan kerro etukäteen), että montako pistettä tarvitaan reeniryhmäpaikkaan ...
Lauantai-iltapäivänä / illalla molemmat koirat oksensivat, Nemi kerran ja Kiki useamman kerran - tottakait myös yksi matto sotkeutui (pienempi, joten sen sain pestyä pyykkikoneella). La-illan iltalenkillä Kiki kakki trööt-läjän ja sotki housukarvansa; josta seurasi pyllypesu lenkin päätteeksi.
Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Kiki herätti meidät pariin otteeseen, ensin joskus kolmen-neljän kieppeillä ja uudestaan pari tuntia myöhemmin. Molemmilla kerroilla käytin sen ulkona, sontaa tuli löysänä ja koira päätyi pihalta suoraan kylppäriin.
Allekirjoittanut vietti päivän agilitykilpailuissa talkoilemassa, sillä välin Eetu käytti koirat aamulenkillä jolloin Kiki kakki heti alkumatkasta kaksi löröä, päivälenkillä eikä iltalenkillä pikkukoiralla ei enää ollut kakkoshätä. Aamulla Kiki ei saanut mitään ruokaa, samoin kuin ei päivälläkään. Alkuillasta annoin sille vähän raejuustoa, maitohappobakteerijauhetta (tehobaktia, muistaakseni) ja kaurapuurovelliä, kun tämä ei aiheuttanut äkkisyöksyä ulos niin koira sai kauravelliä vielä kymmenen aikaan illalla ennen viimeistä iltalenkkiä.
Agikisatalkoilu oli about niin rankkaa kuin muistelen sen olleen silloinkin kun sitä enemmän harrastin. Olen tässä muistellut, että voipi olla, että lakkasin talkoilemasta noin kymmenen vuotta sitten. Merrin ja Marin SM-joukkueratastartista tulee tulevana kesänä kymmenen vuotta ja luulenpa, että kun noihin aikoihin vaihdoin Okk:lta Activelle niin hieman tätä ennen olin todennut, että mun jalat eivät kestä talkoilupäiviä. Nyt eivät hajonneet pelkästään jalat, vaan myös kädet koska nykypäivänä käytössä olevat putkien painot ovat suoraan ... h%/&¤%stä.
Tänään kisasivat ykköset, joista täytyy kyllä sanoa, että kukaan ei ollut niin hazardiohjaaja/koirakko kuin jotkut (kröhöm) olivat silloin vuonna nappikauppa kun itse harrastin lajia. Loppupäivästä radalle pääsivät minikolmoset (pienet ja vielä pienemmät). Pikkupikkukoirat eivät saaneet putkia liikkumaan eivätkä edes rimat tippuneet, joten ratahenkilöillä ei ollut juuri muuta puuhaa kuin olla tärkeän näköisinä päivystämässä ympäri rataa.
Otinpa sitten aikani kuluksi muutaman videon:
Lisäksi muutama kännyräpsy kuva, koska jos agikisoissa on niin siellä kuuluu ottaa kuvia, ei kait siellä muuten mitään järkeä ole olla (järkkäriä oli kyllä ikävä, ja kaiholla katselin jotain joka räpsi jollain megaputkella kuvia aidan toisella puolella).
ps. tienasin nelisen talkoopistettä, kukaan ei taida tietää (tai ainakaan kerro etukäteen), että montako pistettä tarvitaan reeniryhmäpaikkaan ...
keskiviikko 13. maaliskuuta 2019
Ääri-Kiki
Ei ole todellista. Kiki tekee kaiken äärellisesti. Onhan se ennenkin valeraskauksien aikaan ollut -välillä- haluton liikkumaan, mutta nyt se on ihan mahdoton. Aamulenkillä ei ollut halunnut liikkua, vasta kuin sitten kun tajusi että ollaan kotitiellä kotiin päin menossa. Tänään kun käytin sitä sitten iltalenkillä (Eetu käytti koirat aamulenkillä) niin koira kiljui ja pisti hanttiin, että minähän en liiku mihinkään. Siis tuossa autokatoksen/tien kulmilla oli ihan tosissaan sitä mieltä, että en lähde lenkille. Kun en totellut sitä niin kyllä se sitten hetken päästä jollain lailla eteni, muttei todellakaan normisti. Kävi pissalla ja kakalla ja olisi halunnut kääntyä takaisin kotiin. Minä nyt olin kuitenkin päättänyt, että kävellään edes jonkinlainen lenkki - ihan hetkeksi koiria vähän rentotui/rauhoittui kunnes keksi lähteä kiskomaan vauhdilla takaisin kotiin.
Pari päivää sitten Kiki ajoi Nemin pois pediltä jossa oli jotain koirien leluja. Arvaatte varmaan, että lelut lähtivät siinä vaiheessa toiseen huoneeseen (suljetun oven taakse). Viime yönä heräsin kertaalleen siihen kun Kiki petasi, lattiaa, rapina vaan kävi kun koira yritti järjestää laminaattia parempaan järjestykseen.
Rupesinpa sitten tänään surffailemaan oululaisten eläinlääkärien sterilointihinnastoja. Voipi olla että tänä vuonna Kiki joutuu/pääsee sterkattavaksi ...
Pari päivää sitten Kiki ajoi Nemin pois pediltä jossa oli jotain koirien leluja. Arvaatte varmaan, että lelut lähtivät siinä vaiheessa toiseen huoneeseen (suljetun oven taakse). Viime yönä heräsin kertaalleen siihen kun Kiki petasi, lattiaa, rapina vaan kävi kun koira yritti järjestää laminaattia parempaan järjestykseen.
Rupesinpa sitten tänään surffailemaan oululaisten eläinlääkärien sterilointihinnastoja. Voipi olla että tänä vuonna Kiki joutuu/pääsee sterkattavaksi ...
Koiratanssia Maikkulan uudessa koirahallissa
Aloitettiin Kikin kanssa tosiaan viime viikon torstaina koiratanssikurssi Saaran vetämänä Maikkulan uudessa koirahallissa.
En ollut ennen ko hallissa käynyt. Siellä oli avajaiset viikkoa aiemmin, joten olisi voinut mennä avajais-agiepiksiin tutustumaan halliin, mutten saanut mentyä (kameraa ulkoiluttamaan, kuten vähän olin suunnitellut). Hallille oli helppo osata ja pihalla oli iso parkkitila; tai ainakin normaalille reeni-illalle tarpeeksi tilaa autoille - tapahtumien parkkeerauksen riittävyyteen en ota kantaa. Koska halli on asutuksen likellä niin ulkoilutusreitteijäkin löytyy (autoteitä ja pyöräteitä, likellä myös jonkinlainen metsikkö - johon ei tutustuttu nyt joten en tiedä olisiko siellä talviaikaan polkuja kuljettavaksi).
Käytin Kikin lenkillä ennen treenejä, vaikka en ollut aiemmin ko kulmilla kulkenut niin löysin ihan kiva parinkymmenen minuutin lenkuran heti ensimmäisellä yrittämällä. Vaikutti siis kaikkinensa lupaavalta paikalta.
Halliin mentiin sisälle joskus kymmentä vaille reeniajan alkamisen. En tiennyt yhtään millainen halli on sisältä. Mutta sieltähän löytyi jokin pikkuinen keittiöntapainen ja aulatila jossa oli syvennys mistä löytyi naulakko minne ripustaa takki ja häkkejä - joten laitoin Kikin häkkiin siksi aikaa kun riisuin talvitakin ja varustauduin reeneihin (pukemalla treeniliivin päälle ja pistämällä taskuun namusia). Tällä välin edellinen reeniryhmä puuhaili vielä kentällä. Kenttä oli aidattu umpinaisilla metrin/reilun metrin korkuisilla aidoilla, joten reenaajilla on suojattu tila missä harjoitella.
Kentälle oli rakennettu agirata, yhdessä nurkassa esteitä ei ollut, joten kokoonnuttiin sinne tunnin aluksi. Saara kertoi itsestään ja jotain yleisiä asioita koiratanssista. Sen jälkeen jokainen esitteli itsensä ja koiransa. Kaikki koirakot olivat minulle entuudestaan tuntemattomia; paikalla oli jokin pieni vaalea koira (en varmuudella tunnistanut rotua), lagotto, entlebuchinpaimenkoira, bordercollie, flätti ja Kiki (voi olla että oli vielä joku jota en nyt muista).
Saara kertoi mitä treenailtaisiin, ja sen jälkeen levittäydyttiin halliin -sinne agiesteiden sekaan- treenimään. Aiheena oli pujottelu ("läpi") ja ohjaajan ympäri pyöriminen niin että ohjaaja pyörii toiseen suuntaan samalla. Tuttuja temppuja siis, joista jälkimmäistä ei olla paljoa treenitty viime aikoina. Tai Kiki on tehnyt, mutta minä en ole pyörinyt mukana ;-D eli se on hakusessa ts työnalla nytten. Kiki ei oikein halunnut lähteä pujotteluhommiin, tehtiin sitä silti muutaman kerran. Ylipäänsä Kiki oli aika levoton koko tunnin ajan. Ei hysteerinen, mutta levoton.
Tehtiin muitakin temppusia sitten samalla kun oli niin paljon aikaa. Esim peruuttamista ja käsi-pujoa, johon sain Saaralta jatkotreeniohjeita (joita on sitten toteutettukin torstain jälkeen).
Tunnin lopuksi tehtiin vielä vuoronperään musiikkiin jonkinlainen kontaktikävely/temppuilutuokio. Tämä tehtiin aina yksittäin. Meillä meni lähinnä pelkäksi kontaktikävelyksi, koska pääasia oli saada Kiki mun matkaan kun sitä selvästi hieman ahdisti koko homma.
Treenien jälkeen menin käyttämään Kikin uudestaan vielä lenkillä. Kierretiin sama lenkura kuin ennen harjoituksia, mutta toiste päin. Kiki kävi kakalla, ja sen jälkeen kiskoi kauhunvallassa eteenpäin - ts ensin kiskoi taaksepäin ja kun tajusi meidän kääntyneen ns takaisin päin lenkillä niin kiskoi vauhdilla autolle. Syynä tähän oli se, että jostain kuului lämisen ääniä. Siis sellaisia ääniä, mitä kuuluu kun pelataan ulkokaukalossa kiekkoa. Eli hallilla koira ei pelännyt, mutta sen jälkeen kyllä :-(
Itsellä sitten oli vielä sellainen juttu, että illalla ja varsinkin seuraavana päivänä oli jalkapöytä "muusina" enkä keksinyt muuseilulle mitään muuta syytä kuin sen, että se Maikkulan halli taitaa olla liian pehmeä mun jaloille. Tuollaista muusijalkailua ei ole itsellä ollut aikoihin (mutta tunne oli varsin tuttu aksa-ajoilta, silloinhan sitä tuli tassuteltua ties millaisilla kentillä ja halleilla). Mutta seuraavat treenikerrat kertonevat vasta että oliko tosiaan jalkakipuiluun syynä liian pehmeä tekonurmi (jos näin käy, niin tämä lienee ensimmäinen ja viimeinen kurssini ko hallissa, mitäpä sitä itseäni kiusaamaan kun Oulun alueelta löytyy muitakin harrastuspaikkoja).
En ollut ennen ko hallissa käynyt. Siellä oli avajaiset viikkoa aiemmin, joten olisi voinut mennä avajais-agiepiksiin tutustumaan halliin, mutten saanut mentyä (kameraa ulkoiluttamaan, kuten vähän olin suunnitellut). Hallille oli helppo osata ja pihalla oli iso parkkitila; tai ainakin normaalille reeni-illalle tarpeeksi tilaa autoille - tapahtumien parkkeerauksen riittävyyteen en ota kantaa. Koska halli on asutuksen likellä niin ulkoilutusreitteijäkin löytyy (autoteitä ja pyöräteitä, likellä myös jonkinlainen metsikkö - johon ei tutustuttu nyt joten en tiedä olisiko siellä talviaikaan polkuja kuljettavaksi).
Käytin Kikin lenkillä ennen treenejä, vaikka en ollut aiemmin ko kulmilla kulkenut niin löysin ihan kiva parinkymmenen minuutin lenkuran heti ensimmäisellä yrittämällä. Vaikutti siis kaikkinensa lupaavalta paikalta.
Halliin mentiin sisälle joskus kymmentä vaille reeniajan alkamisen. En tiennyt yhtään millainen halli on sisältä. Mutta sieltähän löytyi jokin pikkuinen keittiöntapainen ja aulatila jossa oli syvennys mistä löytyi naulakko minne ripustaa takki ja häkkejä - joten laitoin Kikin häkkiin siksi aikaa kun riisuin talvitakin ja varustauduin reeneihin (pukemalla treeniliivin päälle ja pistämällä taskuun namusia). Tällä välin edellinen reeniryhmä puuhaili vielä kentällä. Kenttä oli aidattu umpinaisilla metrin/reilun metrin korkuisilla aidoilla, joten reenaajilla on suojattu tila missä harjoitella.
Kentälle oli rakennettu agirata, yhdessä nurkassa esteitä ei ollut, joten kokoonnuttiin sinne tunnin aluksi. Saara kertoi itsestään ja jotain yleisiä asioita koiratanssista. Sen jälkeen jokainen esitteli itsensä ja koiransa. Kaikki koirakot olivat minulle entuudestaan tuntemattomia; paikalla oli jokin pieni vaalea koira (en varmuudella tunnistanut rotua), lagotto, entlebuchinpaimenkoira, bordercollie, flätti ja Kiki (voi olla että oli vielä joku jota en nyt muista).
Saara kertoi mitä treenailtaisiin, ja sen jälkeen levittäydyttiin halliin -sinne agiesteiden sekaan- treenimään. Aiheena oli pujottelu ("läpi") ja ohjaajan ympäri pyöriminen niin että ohjaaja pyörii toiseen suuntaan samalla. Tuttuja temppuja siis, joista jälkimmäistä ei olla paljoa treenitty viime aikoina. Tai Kiki on tehnyt, mutta minä en ole pyörinyt mukana ;-D eli se on hakusessa ts työnalla nytten. Kiki ei oikein halunnut lähteä pujotteluhommiin, tehtiin sitä silti muutaman kerran. Ylipäänsä Kiki oli aika levoton koko tunnin ajan. Ei hysteerinen, mutta levoton.
Tehtiin muitakin temppusia sitten samalla kun oli niin paljon aikaa. Esim peruuttamista ja käsi-pujoa, johon sain Saaralta jatkotreeniohjeita (joita on sitten toteutettukin torstain jälkeen).
Tunnin lopuksi tehtiin vielä vuoronperään musiikkiin jonkinlainen kontaktikävely/temppuilutuokio. Tämä tehtiin aina yksittäin. Meillä meni lähinnä pelkäksi kontaktikävelyksi, koska pääasia oli saada Kiki mun matkaan kun sitä selvästi hieman ahdisti koko homma.
Treenien jälkeen menin käyttämään Kikin uudestaan vielä lenkillä. Kierretiin sama lenkura kuin ennen harjoituksia, mutta toiste päin. Kiki kävi kakalla, ja sen jälkeen kiskoi kauhunvallassa eteenpäin - ts ensin kiskoi taaksepäin ja kun tajusi meidän kääntyneen ns takaisin päin lenkillä niin kiskoi vauhdilla autolle. Syynä tähän oli se, että jostain kuului lämisen ääniä. Siis sellaisia ääniä, mitä kuuluu kun pelataan ulkokaukalossa kiekkoa. Eli hallilla koira ei pelännyt, mutta sen jälkeen kyllä :-(
Itsellä sitten oli vielä sellainen juttu, että illalla ja varsinkin seuraavana päivänä oli jalkapöytä "muusina" enkä keksinyt muuseilulle mitään muuta syytä kuin sen, että se Maikkulan halli taitaa olla liian pehmeä mun jaloille. Tuollaista muusijalkailua ei ole itsellä ollut aikoihin (mutta tunne oli varsin tuttu aksa-ajoilta, silloinhan sitä tuli tassuteltua ties millaisilla kentillä ja halleilla). Mutta seuraavat treenikerrat kertonevat vasta että oliko tosiaan jalkakipuiluun syynä liian pehmeä tekonurmi (jos näin käy, niin tämä lienee ensimmäinen ja viimeinen kurssini ko hallissa, mitäpä sitä itseäni kiusaamaan kun Oulun alueelta löytyy muitakin harrastuspaikkoja).
Noseilut viikoilla 10 ja 11
Kiki oli ihan killeri tämän viikon nosetreeneissä.
Sekä tällä että viime viikolla mä en tiennyt missä haju oli, Katja naksutteli oikeat löydöt ja mä palkkasin sitten koiran. Olisinko kerran tai kaks kerennyt hoksimaan että koira löysi hajun ennen naksautusta. Alanpa siis pikkuhiljaa taas oppimaan lukemaan koiraa - tämä laji vaatisi kyllä jatkuvaa treenimistä, ei sillä että koiralla taidot olisi ruostuneet, mutta oma koiranlukutaito näköjään vaatii reeniä...
Ensimmäisenä tehtiin laatikko&laukkutehtävä; Kiki käveli suoraan sille laatikolle missä haju oli.
Toisessa tehtävässä meni jonkun aikaa, muttei kuitenkaan siinäkään kauaa. Ei otettu aikaa suorituksesta. Hienosti koira paikansi kuitenkin hajun. Kolmannessa tehtävässä koira ei paljoa väärissä paikoissa hengaillut, bongasi hajupilven hyvin pian alueelle tultuamme, mutta ihan suoraan ei kuitenkaan ilmaissut mulle löytöään. Hyvin suoritetti senkin tehtävän. Olisiko aikaa mennyt 40 sek tms.
Sitten tehtiin vielä kaksi etsintää toisessa huoneessa. Ensimmäinen oli yhdessä hyllyssä minne Kiki tunki itsensä. Ruotsinlapinkoiran uteliaisuudesta on kyllä hyötyä tässä lajissa :-) Kiki suoritti nopsasti tehtävän ja viimeisessä treenissä sillä ei mennyt kuin 20 sek kun haju oli löytynyt.
Viime viikollakin noseilu sujui mallikkaasti, mutta niitä hajualueita ja tehtäviä en valitettavasti muista niin tarkkaan.
Väliajoilla reenailtiin välillä erilaisia temppusia; tokojuttuja ja koiratanssijuttuja. Välillä Kiki toki joutui myös vain olemaan (välillä häkissä, välillä ei).
Tänään tuli viesti että ollaan päästy sille rallytokokurssille mille hain paikkaa. Huhtikuussa noseilut vaihtuvat siis ralleiluiksi. Jospa sitten olisi jo sen verran paikat sulaneet, että voisi alkaa omatoimisesti ulkona tekemään hajunetsintäharjoituksia.
Sekä tällä että viime viikolla mä en tiennyt missä haju oli, Katja naksutteli oikeat löydöt ja mä palkkasin sitten koiran. Olisinko kerran tai kaks kerennyt hoksimaan että koira löysi hajun ennen naksautusta. Alanpa siis pikkuhiljaa taas oppimaan lukemaan koiraa - tämä laji vaatisi kyllä jatkuvaa treenimistä, ei sillä että koiralla taidot olisi ruostuneet, mutta oma koiranlukutaito näköjään vaatii reeniä...
Ensimmäisenä tehtiin laatikko&laukkutehtävä; Kiki käveli suoraan sille laatikolle missä haju oli.
Toisessa tehtävässä meni jonkun aikaa, muttei kuitenkaan siinäkään kauaa. Ei otettu aikaa suorituksesta. Hienosti koira paikansi kuitenkin hajun. Kolmannessa tehtävässä koira ei paljoa väärissä paikoissa hengaillut, bongasi hajupilven hyvin pian alueelle tultuamme, mutta ihan suoraan ei kuitenkaan ilmaissut mulle löytöään. Hyvin suoritetti senkin tehtävän. Olisiko aikaa mennyt 40 sek tms.
Sitten tehtiin vielä kaksi etsintää toisessa huoneessa. Ensimmäinen oli yhdessä hyllyssä minne Kiki tunki itsensä. Ruotsinlapinkoiran uteliaisuudesta on kyllä hyötyä tässä lajissa :-) Kiki suoritti nopsasti tehtävän ja viimeisessä treenissä sillä ei mennyt kuin 20 sek kun haju oli löytynyt.
Viime viikollakin noseilu sujui mallikkaasti, mutta niitä hajualueita ja tehtäviä en valitettavasti muista niin tarkkaan.
Väliajoilla reenailtiin välillä erilaisia temppusia; tokojuttuja ja koiratanssijuttuja. Välillä Kiki toki joutui myös vain olemaan (välillä häkissä, välillä ei).
Tänään tuli viesti että ollaan päästy sille rallytokokurssille mille hain paikkaa. Huhtikuussa noseilut vaihtuvat siis ralleiluiksi. Jospa sitten olisi jo sen verran paikat sulaneet, että voisi alkaa omatoimisesti ulkona tekemään hajunetsintäharjoituksia.
tiistai 12. maaliskuuta 2019
Paluumuuttaja
Ilmoittauduin just talkoilijaksi agilitykilpailuihin okk:lle.
Jotta minulla olisi paremmat mahdollisuudet harrastaa Kikin kanssa koiratanssia tulevaisuudessa.
Mihin tämä maailma on menossa - kysynpähän vaan?!?! 😄😄
Eipä silti, niiltä ajoilta joskus "sata vuotta sitten" kun vielä talkoilin aksakisoissa on kyllä ihan hyviä muistoja - mutta paljon on kyllä vettä virrannut Kiiminkijoessa sen jälkeen ...
Aika monta kertaa olen näiden välivuosien aikana harkinnut talkoilua, milloin mistäkin syystä. Koska Kiki nyt kuitenkin kesti tänä vuonna hallissa kursseilut ihmeenkin hyvin, niin yritetään ottaa siedätystä ja riskiä jatkossakin (vaikka koskaan ei tiedä mitä tapahtuu).
Jotta minulla olisi paremmat mahdollisuudet harrastaa Kikin kanssa koiratanssia tulevaisuudessa.
Mihin tämä maailma on menossa - kysynpähän vaan?!?! 😄😄
Eipä silti, niiltä ajoilta joskus "sata vuotta sitten" kun vielä talkoilin aksakisoissa on kyllä ihan hyviä muistoja - mutta paljon on kyllä vettä virrannut Kiiminkijoessa sen jälkeen ...
Aika monta kertaa olen näiden välivuosien aikana harkinnut talkoilua, milloin mistäkin syystä. Koska Kiki nyt kuitenkin kesti tänä vuonna hallissa kursseilut ihmeenkin hyvin, niin yritetään ottaa siedätystä ja riskiä jatkossakin (vaikka koskaan ei tiedä mitä tapahtuu).
maanantai 11. maaliskuuta 2019
Hormooniturkki
Kuva tältä päivältä nukkuvasta Nemistä.
Koska piti jostain ottaa kuva kun testailin tuota kameraa.
Tuo tuon koiran turkki on kyllä ... jotain uskomatonta. Taas olisi harjattavaa; vaikka about samalta se näyttää sittenkin vaikka sitä kuinka kampaan - tai ehkei ihan noin takkuiselta, mutta ihan yhtä karvaiselta.
Koska piti jostain ottaa kuva kun testailin tuota kameraa.
Tuo tuon koiran turkki on kyllä ... jotain uskomatonta. Taas olisi harjattavaa; vaikka about samalta se näyttää sittenkin vaikka sitä kuinka kampaan - tai ehkei ihan noin takkuiselta, mutta ihan yhtä karvaiselta.
Mitä, mitä, mitä ihmettä?
Otin eilen treeneissä kuvia, osa kuvista on ihan mun normisettiä (jokunen ehkä ihan semijees hallikuva, enimmäkseen suttua/epätarkkoja/tarkennus väärässä paikassa). Mutta mitä ihmettä nämä kuvat ovat? Onko vika kamerassa, objektiivissa vai/ja kuvaajassa?
Näitä ei ole editoitu muuta kuin rajasin/pienensin hieman. Valkotasapainon säädin ennen kuvaamista hallin valon mukaan, iso taisi olla tuhat, muita säätöjä en muista ulkoa (saattoi vähän vaihdella), mutta kuvasin siis manuaalilla. Kamerana sony a900 ja putkena minoltan 50mm 1.7.
Näitä ei ole editoitu muuta kuin rajasin/pienensin hieman. Valkotasapainon säädin ennen kuvaamista hallin valon mukaan, iso taisi olla tuhat, muita säätöjä en muista ulkoa (saattoi vähän vaihdella), mutta kuvasin siis manuaalilla. Kamerana sony a900 ja putkena minoltan 50mm 1.7.
sunnuntai 10. maaliskuuta 2019
Prosessi
eli siis "Näin tehtiin Kikin ensimmäinen koiratanssiohjelma" 😃
- Erinäisten temppujen opettamista. (sis koiratanssitreenitunteja ja neuvoja kokeneemmilta)
- Biisin valinta. Niin vaikeaa ja lopulta niin helppoa. Todella takkuinen vaihe.
- Biisin kuuntelua
- Yhteys kaveriin, joka lyhensi biisin (kiitos!)
- Biisin kuuntelu pausetellen ja merkaten vihkoon ylös teemojen/tempojen jne vaihdokset (laulussa ei ole sanoja / laulua, joten se ei auta veisun koreohahmotusta)
- "Mää en osaa mitään", "Tästä ei tule mitään"
- → Yhteys kasvattajaan 💖
Kasvattajalta ideoita koreon alkuun / tekemiseen - Erinäisten temppujen testailua koiran kanssa (tätä monessa välissä, tietysti)
- Lisää biisin kuuntelua
- Mitkä Kikin osaamat temput sopivat biisiin?
- Kuviokelluntaa eli ilman koiraa koreon hahmotusta, sisältäen muun muassa kellostusta siitä kauanko joihinkin liikkeisiin about menee. Jos on 10 sek tai 7 sek tietynlaista vaihdetta biisissä niin mitä siinä ehtii tehdä?
Olen pari kertaa kuntosalilla tehnyt alku- ja loppulämpän aikaan tyhjässä jumppasalissa koreon hahmotusta (tähän kävisi jokin muukin avoin tilakin tietysti, parkkipaikka tms)
Tämä vaihe auttaa myös koreon oppimisessa, hommaan tulee tietysti paljon lisää haasteita siinä vaiheessa kun koirakin on mukana, joten on parempi itse muistaa että mitä olikaan tekemässä ;-) - Lisää biisin kuuntelua, pausettelua, temppujen ylöskirjausta vihkoon
Nyt ollaan menossa siinä vaiheessa, että kun meidän biisin pituus on 1.39 niin en tiedä mitä tehdään 1.21-1.39. Tai noh, lopputemppu on semi -tiedossa. Tai siitä on siis vahva ajatus, mutta en tiedä kauanko siihen pitää varata aikaa - ihan varmasti siihen ei kuitenkaan mene tuota vajaata pariakymmentä sekunttia.
Ideaalitilanteessa koiran kanssa menisi sekunnilleen siten kun olen koreon suunnitellut, mutta niin tuskin tulee tapahtumaan ;-D Pitää nyt kuitenkin olla jonkinlainen ohjelmarunko, mitä yritetään noudattaa.
Tällä hetkellä ajatuksena on, että ohjelmaan tulee myös yks esine/rekvisiittaa, mutta koska tavara on vielä kaupassa niin ... pärjäämme toistaiseksi ilman. Sitten kun se on olemassa niin pitää ehkä säätää vielä sitä, että missä vaiheessa biisiä sitä käytän (se tulee olemaan mukana myös esityksen alussa ja lopussa)
Tänään on sitten debyytti tanssitreeneissä esityksen alusta, tuskin päästään tuonne 1.20 asti vaikka sinne asti on suunnitelma olemassa. Tai itseasiassa sitä esinettä tarvitaan jo kohdassa 1.09 tämänhetkisen suunnitelman mukaan. Joten jos päästään minuutin kohdalle semikunnialla niin ihan mahdottoman hienoa - mutta pessimistisesti ajateltuna tuonne asti pääseminen taitaa olla hattaroita ja vaahtokarkkeja. Varsinkin kun en ole tehnyt biisin kanssa koreota vielä kertaakaan koiran kanssa, olen vain hahmotellut eri temppuja (koiralla ja ilman), tehnyt kuviokelluntaa (mielikuvaharjoitteluna ja käytännössä) jne.
Narttukoiran elämänrytmi
Alkaapi vaikuttamaan siltä, että nyt ollaan Kikin elossa menossa kohti vaihdetta valeraskaus. Ohjelmassa on ollut nysväilyä (sekä kotona että ulkoillessa) ja enenevää petaamista.
perjantai 8. maaliskuuta 2019
Tokon tulevaisuus
Jännä sinällään, että niin tohkeissani kuin aikoinaan tokottamisesta olinkin, niin kun Kikin kanssa kohtasin Suuria Vaikeuksia tokoharrastuksessa niin vaikka muuten olen miettinyt ja pohtinut keinoja selättää joitain ongelmia koiran treenimisessä niin tottelevaisuuskoulutukseen "vakavasti otettavana harrastuksena" en koe intoa paneutua. En jaksa yrittääkään selättää niitä ongelmia (vaikka osa saattaa toki ratketa tässä matkan varrella, muita asioita reeniessä ja koiraa siedätettäessä erinäisiin asioihin) - palkinto siitä, että ongelmat ratkeasivat, ei ole tarpeeksi houkutteleva. Palkkiona olisi pääsylippu tokokokeisiin. Kuka sinne nyt himoitsisi päästä?!? ;-D
Naistenpäivänkakku
Naistenpäivä - mikä ihana tekosyy leipomiselle ;-)
Oikeasti ajatus lähti kyllä siitä, kun jääkaapissa oli yksi kermapurkki mille piti keksiä jokin tarkoitus (se oli ostettu mun synttäreille, mutta silloin sitä ei sitten tarvitukaan).
Kerman lisäksi laitoin kaakkuun (joka on just uunissa) vanHoten -kaakaojauhetta -koska naiset tykkää suklaasta/kaakaosta, tai tämä nainen ainakin- ja tyrnejä (terveellisyyselementti ;-D).
Noh, ei sitä kaakkua pelkästään kaakaojauheella, kermalla ja tyrneillä rakennettu.
Oikeasti ajatus lähti kyllä siitä, kun jääkaapissa oli yksi kermapurkki mille piti keksiä jokin tarkoitus (se oli ostettu mun synttäreille, mutta silloin sitä ei sitten tarvitukaan).
Kerman lisäksi laitoin kaakkuun (joka on just uunissa) vanHoten -kaakaojauhetta -koska naiset tykkää suklaasta/kaakaosta, tai tämä nainen ainakin- ja tyrnejä (terveellisyyselementti ;-D).
Noh, ei sitä kaakkua pelkästään kaakaojauheella, kermalla ja tyrneillä rakennettu.
- Laita uuni päälle (175 astetta)
- voi paketin loppu (ehkä 150g)
- → sulata ja anna jäähtyä
- 2 dl sokeria
- 5 dl vehnäjauhoja
- 2 tl vanilijasokeria
- 2 tl leivinjauhetta
- → sekoita
- purkki kermaa
- 3 kananmunaa
- kahvinloppu (desihkö)
- pari tl kaakaojauhetta
- se sulatettu ja jäähdytetty voi
- → sekoita kuivien ainesten joukkoon
- kääntele taikinan sekaan reilu desi pakkasesta tovi sitten otettuja tyrnejä
- voitele vuoka, kaada taikina siihen, laita vuoka uuniin - odota (noin 50 min)
torstai 7. maaliskuuta 2019
Hallit 6.0
Päivitämpä tätä hallitaulukkoani, koska kävin tänään Maikkulan uudessa koirahallissa.
****
Ensimmäisen hallivertailu
Kilometrit taulukossa ovat omanapaisesti meiltä katsottuna.
****
| Kenen halli | Mitä maksaa (ei jäsen/ ei kurssilainen) | Millainen paikka | Hyvää/huonoa |
| Active, "Ukkis" Haukipudas | 55€ / kk, 175€ / 4 kk | Kumirouhetäytteinen tekonurmi. 2 eri kenttää 24 m * 50 m kuvia | Noin 26 km. Vessa, vesihana Hyvät lenkkimaastot Ei kellonaika rajoituksia Usein agirata kentällä (ehkä molemmilla) jota ei saa purkaa |
| Avarian Sportdogs Oulu | 50 € /kk | Keinonurmi. Treenitilaa n.700 m2. | Noin 24 km. Lenkkimaastot ok. Vessa. Kahvinkeitto mahdollisuus. Treenitilan ja odottelutilan välissä umpiaidat. |
| DogAntti, Liminka | 30€ / kk 250€ / vuosi tai tuntivaraukset 10-25 € / tunti | Kumirouhetäytteinen tekonurmi. 1 kenttä 15-19 astetta 290 m2 Kuvia | Noin 46 km. Vessa |
| Häntä
ja panta, Muhos | 10-30€ / tunti (ajankohdasta riippuen) | Kumirouhetekonurmi Noin 5-10 astetta 11 m * 28 m kuva | Noin 51 km. Wc, kahvinkeitto mahdollisuus |
| Iin
Koirahalli, Ii |
15 € / 1 kk 40 € / 3 kk 65 € / 6 kk tai tuntivaraukset 8-12 € / tunti |
Noin 100 m2 | Noin 32 km. Wc En ole käynyt |
| Iin koiruudet Ii |
9-18 e / tunti 18 e / kk |
135 m2 Matto, lämmin halli. |
Noin 35 km. Wc |
| KAS Oulu | 105€ / 4 kk | Kuivasjärvi: maapohja Koko ? | Kuivasjärvi: 22 km Kylmä, sotkuinen Hyvät lenkkimaastot |
| Kisma Kempele | 18-30€ / tunti | Kempele: tekonurmi 325 m2 Kuvia | Kempele: 34,4 km Wc, keittiö |
| OKK, Haukkis, Hiironen, Oulu | 125€ / 4 kk 50€/ 1kk | Keinonurmi (uusittu syksyllä 2017) 1800 m2; 3 kenttää joista jokainen 20 m * 30 m Kuvia | 24 km Hyvät lenkkimaastot (paitsi talvella kun väylät on latuja täynnä...) Ei vesihanaa Bajamaja Rajoitettu vapaavuoroaika (7-23) |
| Rallyhaukut, Oulu | ? kysy | Lämminhalli 130 m2 | En ole käynyt |
Ensimmäisen hallivertailu
Kilometrit taulukossa ovat omanapaisesti meiltä katsottuna.
Okk:n vuoden koirat 2018
Osallistuinpa sitten Oulun Koirakerhon "Vuoden Koira" -kilpailuihin kun kerta taas jäsen olen (olin viime vuonna ja olen tänä vuonna). Taitaapa olla Nemin viimeiset sijoitukset tällaisissa skaboissa.
Okk palkitsee valiot (käyttövaliot, Suomen muotovaliot, kv-valiot ja arvokisamenestyjät) ja sitten on erilaisia kategorioita joihin voi laskea pisteitänsä tiettyjen ennalta kerrottujen sääntöjen mukaisesti (jotka löytyivät okk:n sivuilta / foorumista).
Koska Kikistä tuli Fi Mva viime vuonna niin laitoin sen tiedot eteenpäin, joten Suomen muotovalio listauksesta löytyy myös yksi ruotsinlapinkoira :-)
Vuoden näyttelykoira -sarjassa Kiki oli sijalla 9/16 ja Nemi sijalla 12/16.
Vuoden näyttelyveteraani -sarjassa Nemi voi sanoa että "hopee ei ole häpee" (ensimmäiseksi tulleella oli 78 pistettä kun Nemillä oli 39 pistettä :-)), Nemin sija siis 2/4 💖
Okk palkitsee valiot (käyttövaliot, Suomen muotovaliot, kv-valiot ja arvokisamenestyjät) ja sitten on erilaisia kategorioita joihin voi laskea pisteitänsä tiettyjen ennalta kerrottujen sääntöjen mukaisesti (jotka löytyivät okk:n sivuilta / foorumista).
Koska Kikistä tuli Fi Mva viime vuonna niin laitoin sen tiedot eteenpäin, joten Suomen muotovalio listauksesta löytyy myös yksi ruotsinlapinkoira :-)
Vuoden näyttelykoira -sarjassa Kiki oli sijalla 9/16 ja Nemi sijalla 12/16.
Vuoden näyttelyveteraani -sarjassa Nemi voi sanoa että "hopee ei ole häpee" (ensimmäiseksi tulleella oli 78 pistettä kun Nemillä oli 39 pistettä :-)), Nemin sija siis 2/4 💖
keskiviikko 6. maaliskuuta 2019
Vko 8, tanssireenit
Viime sunnuntaina ei ollut tanssitreenejä, mutta viikolla kahdeksan oli (eli samana viikonloppuna kun lauantaina oli ollut se koiratanssikurssipäivä niin sunnuntaina oli normaalit viikkotreenit).
Toisin kuin luulin, niin me ei katsottukaan sitä kotitehtävää eli ei jouduttu esittämään ~kolmea temppua siihen valittuun biisiin. Sen sijaan saatiin jatkokotitehtäväksi keksiä siihen muutama temppu lisää - jotka vissiin katsotaan kurssin viimeisissä treeneissä (jotka ovat tämän viikon sunnuntaina).
Sen sijaan saatiin valita läjästä erilaisia esineitä itsellemme yksi johon piti sitten kehitellä erilaisia temppuja. Itse hieman myöhästyin ryntäyksestä esineläjälle, joten ei hirveästi ollut valinnanvaraa. Päädyin ottamaan jonkun muovisaksofonin (tms joku puhallinsoitin) johon sitten kehittelin jotain temppusia. Kiki yllättävän hyvin nosti sitä epämääräisen mallista lelusoitinta. Sitten naksuttelin sen myös koskemaan sitä suuosiota soittimesta ja yritin saada koiran laittamaan etutassut siihen vähän kuin käsi-tempussa. Plus "soitin" sitä itse kun koira oli mun jalkojen välissä (agitemppu). Taidettiin kokeilla myös varjotemppua siihen muttei kovinkaan hyvin onnistuttu.
Kaikki sitten esittelivät omat ideansa harjoittelun kohteena olleesta esineestä. Ja kouluttajat kertoivat yleisiä juttuja ja joitain esimerkkejä esineiden käytöstä koiratanssikoreossa.
Mä inspiroiduin tuosta harjoituksesta ja sain idean Kikin ohjelmaan ;-)
Lisäksi kuunneltiin jotain biisejä ja "jammailtiin" niiden tahtiin. Mikä tosin oli taas tosi vaivaannuttavaa, koska veisut eivät menneet lainkaan mun jalan alle ...
Toisin kuin luulin, niin me ei katsottukaan sitä kotitehtävää eli ei jouduttu esittämään ~kolmea temppua siihen valittuun biisiin. Sen sijaan saatiin jatkokotitehtäväksi keksiä siihen muutama temppu lisää - jotka vissiin katsotaan kurssin viimeisissä treeneissä (jotka ovat tämän viikon sunnuntaina).
Sen sijaan saatiin valita läjästä erilaisia esineitä itsellemme yksi johon piti sitten kehitellä erilaisia temppuja. Itse hieman myöhästyin ryntäyksestä esineläjälle, joten ei hirveästi ollut valinnanvaraa. Päädyin ottamaan jonkun muovisaksofonin (tms joku puhallinsoitin) johon sitten kehittelin jotain temppusia. Kiki yllättävän hyvin nosti sitä epämääräisen mallista lelusoitinta. Sitten naksuttelin sen myös koskemaan sitä suuosiota soittimesta ja yritin saada koiran laittamaan etutassut siihen vähän kuin käsi-tempussa. Plus "soitin" sitä itse kun koira oli mun jalkojen välissä (agitemppu). Taidettiin kokeilla myös varjotemppua siihen muttei kovinkaan hyvin onnistuttu.
Kaikki sitten esittelivät omat ideansa harjoittelun kohteena olleesta esineestä. Ja kouluttajat kertoivat yleisiä juttuja ja joitain esimerkkejä esineiden käytöstä koiratanssikoreossa.
Mä inspiroiduin tuosta harjoituksesta ja sain idean Kikin ohjelmaan ;-)
Lisäksi kuunneltiin jotain biisejä ja "jammailtiin" niiden tahtiin. Mikä tosin oli taas tosi vaivaannuttavaa, koska veisut eivät menneet lainkaan mun jalan alle ...
Karvasammakko vm-05
Karvasammakko vuosimallia 2005. Voiko vanhat koirat maata sammakkona? Ainakin Nemi voi, onko Nemi vanha? Vastahan se on kolmetoista vuotta yksitoista kuukautta ja yhden viikon ikäinen💗
tiistai 5. maaliskuuta 2019
Se koiratanssikurssi
Olen aika pitkään vältellyt tällaisia ns ulkopuolisia koulutuspäiviä. Joskus sata vuotta sitten osallistuin Merrin kanssa Lentsun tokopäivään ja jännitin sitä esilläolemista ihan älyttömästi. Sen jälkeen päätin, että jos haluan vastaaviin osallistua niin saan huomattavasti enemmän niistä irti jos olen vain kuunteluoppilaana. Noh, aksa-aikoina toki osallistuin muutamiin erikoiskoulutuksiin - joista joitain stressasin niin paljon että reenit menivät epäolennaisuuksiin kun en osannut reenata sellaisen jännityksen vallassa.
Tästäkin huolimatta olin siis ilmoittanut Kikin Okk:n järjestämään koiratanssikoulutukseen (kouluttajana Salla Haavisto) jossa jännitettävänä oli outo kouluttaja, kuinka paljon Kiki häiriöityy pitkästä hallireenistä, itselle uuden lajin koulutuspäivä (ei käsitystä mitä tuleman pitää, onko ihan liian vaikeaa meille). Kuinka paljon lie katsomassa on guruja ja muita harrastajia ...
Tämä kirjoitus on antanut odottaa itseään, kun koiratanssikurssipäivästä on jo reilu viikko aikaa. Jospa nyt tarttuisin härkää sarvista ja tainnuttaisin jutun tänne blogiin. Luultavastihan mä kirjoittelen tänne tästä lajista (k-tanssi) asioita mitkä ovat lajia pidempään harrastaneille (tai muillekin) itsestäänselvyyksiä, mutta koska itsestä tuntuu -ehkä kenties- että olen koiramaailmassa uuden kynnyksellä ja muka oivallan jotain asioita jotka vahvasti liittyvät just tähän lajiin tai mä tajuan ne tämän lajin harrastamisen kautta niin ... kerronpa sitten jotain mikä ei muille kuin itselleni ole ns lampun syttymistä ;-D
Tähän kirjoitukseen tulee muitakin juttuja kuin sitä, mitä siellä kurssilla tehtiin, vaikka toki yritän niitäkin asioita tähän muistella. Oivalsin tosiaan kuitenkin muutamia asioita ko päivänä. Aloitetaan kuitenkin kertomalla treenien kulusta.
Saavuin paikalle hyvissa ajoin, edellisen ryhmän treenit olivat vielä menossa kun raahasin Kikin häkin (sen metallihäkin missä K matkustaa autossa) halliin. Sen jälkeen käytin Kikin lenkillä ja vasta kun ed ryhmä oli lopettanut reenimisensä toin Kikin halliin. Reenit olivat ns ykköskentällä (normisti tanssireenit ovat kolmoskentällä, eli tuolla kentällä Kiki ei juurikaan ole reeninyt - liekkö joskus on käynyt kuitenkin sillä puolen hallia). Laitoin Kikin häkkiin ollen itse kuulolla, että mitähän tässä oikein tehtäisiin - ainoa mitä tiesin etukäteen reeneistä oli se, että palkkaa ja palkkapurkkeja piti tuoda paljon mukana, jotain spessunameja runsaasti koiralle.
Kauhukseni reenit aloitettiin yhteiskoreolla. Eli kouluttaja kertoi mitä liikkeitä tehdään milläkin hetkellä ja sitten sitä kuivaharjoiteltiin ringissä (siis ilman koiria ns rataantutustumista, mitä nyt samalla opeteltiin kuviokelluntaa eli mitä liikkeitä milläkin hetkellä kuinkakin pitkään). Musiikkina oli Forrest Gump -biisi. Kun oli pari kolme kertaa reenitty ilman koiria niin otettiin koirat matkaan. Että ei pelkästään pitänyt muistaa (okei, kouluttaja saneli aina välillä mitä kuuluisi tehdä - muttei se kokoaikaa niitä papattanut) mitä liikkeitä milloinkin, vaan piti myös tietysti ohjata sitä koiraa, pitää koira matkassa eli olla koiran kanssa kontaktissa, liikkua oikeaan aikaan oikeaan suuntaan, olla olematta toisten jaloissa, saada koira tekemään ne temput mitä koreoon kuului ja olla sekä itse ja varsinkin koira ottamatta häiriötä toisista koirakoista.
Koreo alkoi siitä, että ihminen oli kontallaan maassa ja koira makuulla siinä edessä. Noh, eihän Kiki siinä kauaa pysynyt kun se rupesi tarjoamaan mulle jo muita toimintoja. Kun sitä sitten yritin saada pysymään maassa niin jo myöhästyin seuraavasta toiminnosta, joka taisi olla kevyttä liikettä eteenpäin (oltiin siis ringissä, jollen sitä jo sanonut). En enää tarkkaan muista missä järjestyksessä tehtiin mitäkin, mutta koreoon kuului koiran pyörähdyksiä sekä itsensä että ihmisen ympäri, pujottelua, hieman sivuun menoa ja siellä kasin tekemistä, ihmisen peruuttamista ja itse piti liikkua kevyesti ja ... mikähänsanatähänpassaisi jotain erikoista liikkumista oli jossain välissä ja koiran olisi samalla pitänyt tehdä jotain temppuja - ihan autuaasti olen tuon kohdan unohtanut, koska olen halunnut unohtaa, koska vedin siitä kauheat stressit.
Kun tajusin jääväni toisten jalkoihin. Tajusin, että nyt tehdään jotain mihin minä en kykene. Tajuten myös samalla, että kaikkien muiden häiriötekijöiden ja opetettavien asioiden lisäksi yksi merkittävä asia mitä mun pitää Kikille opettaa on se, että ihan sama miten minä liikun niin se pitää olla Kikille ok. Eli se ei saa kiihtyä siitä eikä myöskään hermostua (se ei saa olla asia mikä Kikistä on liian jännää, pelottavaa, hämmentävää, riehakasta jne jne). Tätä mä olen sitten jauhanut viime aikoina Kikin kanssa ulkona, yrittänyt keksiä eri tapoja liikkua ja yrittänyt totuttaa Kikiä siihen.
Joskus aikoinaan kun harrastin tokoa niin koirilleni oli selvä kynnyskysymys ja koettelemus siinä vaiheessa kun aloin opettamaan niille, että seuraamista voi tapahtua niinkin että juoksen. Kikin kanssa juokseminen on pienin murheista - ehkä. Tai ainakin sitä totutan kaikenlaiseen muuhunkin heilumiseen.
Takaisin niihin reeneihin. Oltaisiinko kolme kertaa tehty ryhmissä sitä koreota, jollain kerralla oltiin vaan puolikkaalla ryhmällä tekemässä sitä. Viimeiseksi jäänyt kerta meni meiltä parhaiten, Kiki oli mun kanssa mukana tekemässä sitä ohjelmaa kokoajan eli lopulta siitä jäi ihan hyvä fiilis vaikka sitä vauhdikkaampaa liikettä en saanutkaan tehtyä siten kuten olisi pitänyt.
Seuraavaksi jokainen sai tehdä vuorollaan jotain. Kaikki tekivät jotain häiriötreeniä, kenelle häiriönä oli ihmiset (seisovat, liikkuvat, makaavat, istuvat) ja kenelle lelut, äänet jne. Kikistä sanoin, että sille hallissa ylipäänsä treeniminen voi olla häiriöreeniä - totta kait se ottaa häiriötä ihmisistä, koirista ja äänistä - mutta että en niitä nyt erityisesti halua ottaa mukaan, kun Kiki ottaa / otti häiriötä myös viereisellä kentällä reenaavista (pari haukkuvaa koiraa, muutama äänekäs ihminen - en muista mitä reenasivat, liekkö edes niin tiesin sitä kun yritin olla kiinnittämättä heihin huomiota (olivat jotain vapaavuorolaisia)). Kerroin Kikin kartiotörppö pelosta, sekä liikkuvien lelujen pelosta (joka toki ilmenee vaihtelevasti - kartiot eivät ehkä enää ole niin paha, mutta liikkuvat lelut ovat).
Tällaisia reenejä tehtiin (tuossa yhdessä kohtaa lattialla oli jotain tosi mielenkiintoista kun muutkin koirat olivat siinä mieluusti nuohuamassa).
Filmauksesta kiitokset Saaralle :-)
Jos et jaksa katsoa filmejä, tai vaikka jaksaisitkin, niin kerrottakoon, että harjoitukset eivät sujuneet täydellisesti - mitä reenattavaa sitä olisi ollutkaan jos olisivat sujuneet ;-) Mutta olin kuitenkin ihan mahdottoman tyytyväinen Kikiin. Etenkin siksi, että se ei ottanut häiriötä niistä viereisen kentän reenijöistä - jotka kuitenkin olivat välillä varsin metelöiviä (sellaisia mistä jossain muissa reeneissä Kiki on ottanut häiriötä). Lisäksi pikkukoira luopui noista kentällä olleista häiriöesineistä ja jopa siitä lelusta mitä heiluteltiin sen likellä :-)
Voihan sitä miettiä, että miten nämä nyt liittyvät koiratanssiin? Mutta liittyvät ne. Ja vaikkeivat liittyisikään niin reeni oli kyllä tosi hyvää meille eikä sitä aina tarvitse reenata lajilajijuttuja :-)
Päivän teema (mun korviin se lausahdus ainakin jäi) kuitenkin oli, että "Kontakti kuntoon ennen temppuja" toisinsanoen vaikka koira osaisi mitä hienoja temppuja niin niistä ei ole iloa jos
a)koira ei kestä häiriöitä
b)kontakti ei ole kunnossa
Hyvin vähän ehdin kirjoittelemaan muistiinpanoja reenimisten välissä, tällaisia juttuja olen kuitenkin kirjannut ylös:
- Häiriötreeni, kisaharjoittelu, motivaatio, kuplan rakennus
→ koirakohtaista kuinka vaikeaa
- ei tämä ole niin vakavaa
→ mikä on pahinta mitä voi tapahtua
- rotko esimerkki (menisitkö itse riippusiltaa pitkin rotkon yli jos kaveri pelkäisi hulluna ja epäilisi sillan pettävän vai jos kaveri olisi itsevarma ja rohkaiseva); jos itse pelkää niin mitä luulet mitä koira tekee
Kolmen tunnin reenisession lopuksi harjoiteltiin vielä uusia temppuja. Kouluttaja ensin kertoi mitä temppuja sillä oli mielessä ja kukin sitten valitsi niistä itselleen mieluisimman tempun, joita levittäydyttiin reenimään ympäri kenttää ja kouluttaja kävi kunkin luona katsomassa miten sujui.
Valitavat temput olivat (voi olla että olen unohtanut jonkun):
- moshaus / nyökkäys
- kurkkaus
- keppiin tarttuminen
- käsipujottelu
- koiran tassut jalkojen päällä ("agi" eli koira jalkojen väliin ja siitä ne koiran tassut ihmisen jalkojen päälle)
Minäpä sitten otin harjoittelun alle tuon käsipujottelun. Se kun on näyttänyt monissa videoissa niin kivalta tempulta. Kaduin kyllä heti asiaa kun kouluttaja yritti selittää mulle miten tempun alkuharjoittelu lähtee käyntiin. Että kädet näin ja toinen käsi sitten tekee noin ... Kuivaharjoittelin n kertaa ja sitten kun otin koiran siihen viereen niin ensin piti totuttaa Kiki siihen, että olin kontallani lattialla ja että koiran pitää malttaa pysyä paikallaan kun mä mietin miten mun pitää ohjata/käskeä koiraa, miten palkata ja miten ohjata taas lisää. Ja silti, kun alettiin käytännössä veivaamaan temppua niin tein sen lukuisia kertoja väärin. Kiki seurasi mun touhuja ja yritti tehdä asioita vaikka ohjaaja teki asiat päin peetä ;-D
Testailin siinä sitten joutessani sekä moshaus että tassut jalkojen päälle -temppuja. Moshaustempusta totesin, että mun pitäisi hommata kosketuskeppinaksuttimeeni isompi "pää" sinne kepin nokkaan, olisi ehkä helpompi kohde koskea. Kiki yritti nostaa sitä keppiä kokoajan ... tai kyllä se välillä koskikin keppiin mutta vähän mihin sattuu eikä pelkästään siihen päähän. Tuo temppu olisi silti opetettavissa.
Se tassut kenkien päälle temppu taas vaikutti hankalalta. Jo pelkästään se alkuasento missä / miten omien jalkojen pitäisi olla oli vaikea mulle, plus odottaa siinä kärsivällisesti että koira tarjoaa jalkojen laittoa kenkien päälle ...
Noh, lopulta kun Saara oli vissin katsonut tolskailujani niin ... ;-D hän huomautti, että tein sen käsipujon ihan miten sattuu. Saatiin sitten hänen vinkeillään muutama onnistunut reenikerta ja kun kouluttaja tuli vielä meidän luo niin saatiin vielä lisää onnistumsia aikaan. Kiki oli ihan uskomaton, siinä missä olisin olettanut sen tekevän tsiljardi asiaa samalla kun mä mietin että kumpi käsi ja mitä pitää tehdä niin Kiki odotti kärsivällisesti (katseli kun mä mietin, että mitä hittoa mun pitää tehdä) ja kun lopulta tajusin niin Kiki teki täsmälleen mitä sen oletettiin tekevän 💖
Jotta koirareenit olisivat itselle mielekkäitä niin pitää olla tavoitteita. Tällä hetkellä yksi omista tavoitteistani Kikin kanssa on, että pystyn harrastamaan koiratanssia - siksi miellän ihan hirvittävän määrän erinäisiä asioita lajiin liittyviksi ja lajia (sen harrastamista) edistäviksi asioiksi. Vaikka ne voisi liittää moniin muihinkin asioihin elämässä. Samalla olen oivaltanut, että Merrin ja Nemin kanssa jotkut asiat tulivat ns ilmaiseksi - kaikki koirat opettavat jotain ja tässä lienee yksi Kikin opetuksista ... Tokikaan en ehkä niin tiedostanut Merrin/Nemin kanssa tehneeni jotain häiriö tms harjoitteita. Eipä silti, eihän se nuoren Neminkään kanssa kilpaileminen/harrastaminen helppoa ollut, ottihan sekin häiriötä milloin mistäkin, muttei se koskaan näin herkkä ollut kuin mitä Kiki on (jonka kanssa tokikaan en ole koskaan kisannut, mutta tuskin kisatilanne nyt ainakaan sen helpompi on kuin reenitilanne).
Sen lisäksi, että minun pitää opettaa Kikille, että itse voin heilutella niin ylä- kuin alaraajojanikin kummallisesti niin mun pitää opettaa sille myös, että on ihan okei jos mä jännitän. Eli että me voidaan tehdä kivoja juttuja vaikka ohjaaja olisi epänormaali/jännittynyt. Tokikaan en voi niissä tilanteissa vaatia koiralta mahdottomia. Mutta jotta päästäisiin reenimään tätä niin mun pitää pystyä hyppimään pois sieltä omasta helposta neliöstä - ja tähän päästäkseni siis ilmoittelen meitä milloin minnekin -jänskillekin- kursseille. Jos me niistä selvitään edes semikunnialla niin uskon sen vahvistavan sekä meidän sidettä että parantavan sitä kontaktia mikä oli kaiken a ja o ;-)
[ympäristötekijät ja kaikki ne jutut mistä Kiki milloinkin ottaa häiriötä, niin osaa työstetään "jatkuvasti" ja osa nyt vain on sellaisia mihin se varmaan reagoi aina ts ei joka kerta mutta voi reagoida tekisinpä mä mitä tahansa. Tai sanotaan nyt vielä niin, että tottakait koira saa reagoida asioihin eihän se mikään nukke ole, mutta ei pidä muuttua toimintakyvyttömäksi --- ja Kikihän joskus muuttuu, enkä mä voi sille mitään. Mutta mä en anna sen ominaisuuden lamauttaa meidän tekemisiä kokonaan. Jollain kerralla koiran taivas tippuu niskaan ja toisilla kerroilla ei.]
Tästäkin huolimatta olin siis ilmoittanut Kikin Okk:n järjestämään koiratanssikoulutukseen (kouluttajana Salla Haavisto) jossa jännitettävänä oli outo kouluttaja, kuinka paljon Kiki häiriöityy pitkästä hallireenistä, itselle uuden lajin koulutuspäivä (ei käsitystä mitä tuleman pitää, onko ihan liian vaikeaa meille). Kuinka paljon lie katsomassa on guruja ja muita harrastajia ...
Tämä kirjoitus on antanut odottaa itseään, kun koiratanssikurssipäivästä on jo reilu viikko aikaa. Jospa nyt tarttuisin härkää sarvista ja tainnuttaisin jutun tänne blogiin. Luultavastihan mä kirjoittelen tänne tästä lajista (k-tanssi) asioita mitkä ovat lajia pidempään harrastaneille (tai muillekin) itsestäänselvyyksiä, mutta koska itsestä tuntuu -ehkä kenties- että olen koiramaailmassa uuden kynnyksellä ja muka oivallan jotain asioita jotka vahvasti liittyvät just tähän lajiin tai mä tajuan ne tämän lajin harrastamisen kautta niin ... kerronpa sitten jotain mikä ei muille kuin itselleni ole ns lampun syttymistä ;-D
Tähän kirjoitukseen tulee muitakin juttuja kuin sitä, mitä siellä kurssilla tehtiin, vaikka toki yritän niitäkin asioita tähän muistella. Oivalsin tosiaan kuitenkin muutamia asioita ko päivänä. Aloitetaan kuitenkin kertomalla treenien kulusta.
Saavuin paikalle hyvissa ajoin, edellisen ryhmän treenit olivat vielä menossa kun raahasin Kikin häkin (sen metallihäkin missä K matkustaa autossa) halliin. Sen jälkeen käytin Kikin lenkillä ja vasta kun ed ryhmä oli lopettanut reenimisensä toin Kikin halliin. Reenit olivat ns ykköskentällä (normisti tanssireenit ovat kolmoskentällä, eli tuolla kentällä Kiki ei juurikaan ole reeninyt - liekkö joskus on käynyt kuitenkin sillä puolen hallia). Laitoin Kikin häkkiin ollen itse kuulolla, että mitähän tässä oikein tehtäisiin - ainoa mitä tiesin etukäteen reeneistä oli se, että palkkaa ja palkkapurkkeja piti tuoda paljon mukana, jotain spessunameja runsaasti koiralle.
Kauhukseni reenit aloitettiin yhteiskoreolla. Eli kouluttaja kertoi mitä liikkeitä tehdään milläkin hetkellä ja sitten sitä kuivaharjoiteltiin ringissä (siis ilman koiria ns rataantutustumista, mitä nyt samalla opeteltiin kuviokelluntaa eli mitä liikkeitä milläkin hetkellä kuinkakin pitkään). Musiikkina oli Forrest Gump -biisi. Kun oli pari kolme kertaa reenitty ilman koiria niin otettiin koirat matkaan. Että ei pelkästään pitänyt muistaa (okei, kouluttaja saneli aina välillä mitä kuuluisi tehdä - muttei se kokoaikaa niitä papattanut) mitä liikkeitä milloinkin, vaan piti myös tietysti ohjata sitä koiraa, pitää koira matkassa eli olla koiran kanssa kontaktissa, liikkua oikeaan aikaan oikeaan suuntaan, olla olematta toisten jaloissa, saada koira tekemään ne temput mitä koreoon kuului ja olla sekä itse ja varsinkin koira ottamatta häiriötä toisista koirakoista.
Koreo alkoi siitä, että ihminen oli kontallaan maassa ja koira makuulla siinä edessä. Noh, eihän Kiki siinä kauaa pysynyt kun se rupesi tarjoamaan mulle jo muita toimintoja. Kun sitä sitten yritin saada pysymään maassa niin jo myöhästyin seuraavasta toiminnosta, joka taisi olla kevyttä liikettä eteenpäin (oltiin siis ringissä, jollen sitä jo sanonut). En enää tarkkaan muista missä järjestyksessä tehtiin mitäkin, mutta koreoon kuului koiran pyörähdyksiä sekä itsensä että ihmisen ympäri, pujottelua, hieman sivuun menoa ja siellä kasin tekemistä, ihmisen peruuttamista ja itse piti liikkua kevyesti ja ... mikähänsanatähänpassaisi jotain erikoista liikkumista oli jossain välissä ja koiran olisi samalla pitänyt tehdä jotain temppuja - ihan autuaasti olen tuon kohdan unohtanut, koska olen halunnut unohtaa, koska vedin siitä kauheat stressit.
Kun tajusin jääväni toisten jalkoihin. Tajusin, että nyt tehdään jotain mihin minä en kykene. Tajuten myös samalla, että kaikkien muiden häiriötekijöiden ja opetettavien asioiden lisäksi yksi merkittävä asia mitä mun pitää Kikille opettaa on se, että ihan sama miten minä liikun niin se pitää olla Kikille ok. Eli se ei saa kiihtyä siitä eikä myöskään hermostua (se ei saa olla asia mikä Kikistä on liian jännää, pelottavaa, hämmentävää, riehakasta jne jne). Tätä mä olen sitten jauhanut viime aikoina Kikin kanssa ulkona, yrittänyt keksiä eri tapoja liikkua ja yrittänyt totuttaa Kikiä siihen.
Joskus aikoinaan kun harrastin tokoa niin koirilleni oli selvä kynnyskysymys ja koettelemus siinä vaiheessa kun aloin opettamaan niille, että seuraamista voi tapahtua niinkin että juoksen. Kikin kanssa juokseminen on pienin murheista - ehkä. Tai ainakin sitä totutan kaikenlaiseen muuhunkin heilumiseen.
Takaisin niihin reeneihin. Oltaisiinko kolme kertaa tehty ryhmissä sitä koreota, jollain kerralla oltiin vaan puolikkaalla ryhmällä tekemässä sitä. Viimeiseksi jäänyt kerta meni meiltä parhaiten, Kiki oli mun kanssa mukana tekemässä sitä ohjelmaa kokoajan eli lopulta siitä jäi ihan hyvä fiilis vaikka sitä vauhdikkaampaa liikettä en saanutkaan tehtyä siten kuten olisi pitänyt.
Seuraavaksi jokainen sai tehdä vuorollaan jotain. Kaikki tekivät jotain häiriötreeniä, kenelle häiriönä oli ihmiset (seisovat, liikkuvat, makaavat, istuvat) ja kenelle lelut, äänet jne. Kikistä sanoin, että sille hallissa ylipäänsä treeniminen voi olla häiriöreeniä - totta kait se ottaa häiriötä ihmisistä, koirista ja äänistä - mutta että en niitä nyt erityisesti halua ottaa mukaan, kun Kiki ottaa / otti häiriötä myös viereisellä kentällä reenaavista (pari haukkuvaa koiraa, muutama äänekäs ihminen - en muista mitä reenasivat, liekkö edes niin tiesin sitä kun yritin olla kiinnittämättä heihin huomiota (olivat jotain vapaavuorolaisia)). Kerroin Kikin kartiotörppö pelosta, sekä liikkuvien lelujen pelosta (joka toki ilmenee vaihtelevasti - kartiot eivät ehkä enää ole niin paha, mutta liikkuvat lelut ovat).
Tällaisia reenejä tehtiin (tuossa yhdessä kohtaa lattialla oli jotain tosi mielenkiintoista kun muutkin koirat olivat siinä mieluusti nuohuamassa).
Filmauksesta kiitokset Saaralle :-)
Jos et jaksa katsoa filmejä, tai vaikka jaksaisitkin, niin kerrottakoon, että harjoitukset eivät sujuneet täydellisesti - mitä reenattavaa sitä olisi ollutkaan jos olisivat sujuneet ;-) Mutta olin kuitenkin ihan mahdottoman tyytyväinen Kikiin. Etenkin siksi, että se ei ottanut häiriötä niistä viereisen kentän reenijöistä - jotka kuitenkin olivat välillä varsin metelöiviä (sellaisia mistä jossain muissa reeneissä Kiki on ottanut häiriötä). Lisäksi pikkukoira luopui noista kentällä olleista häiriöesineistä ja jopa siitä lelusta mitä heiluteltiin sen likellä :-)
Voihan sitä miettiä, että miten nämä nyt liittyvät koiratanssiin? Mutta liittyvät ne. Ja vaikkeivat liittyisikään niin reeni oli kyllä tosi hyvää meille eikä sitä aina tarvitse reenata lajilajijuttuja :-)
Päivän teema (mun korviin se lausahdus ainakin jäi) kuitenkin oli, että "Kontakti kuntoon ennen temppuja" toisinsanoen vaikka koira osaisi mitä hienoja temppuja niin niistä ei ole iloa jos
a)koira ei kestä häiriöitä
b)kontakti ei ole kunnossa
Hyvin vähän ehdin kirjoittelemaan muistiinpanoja reenimisten välissä, tällaisia juttuja olen kuitenkin kirjannut ylös:
- Häiriötreeni, kisaharjoittelu, motivaatio, kuplan rakennus
→ koirakohtaista kuinka vaikeaa
- ei tämä ole niin vakavaa
→ mikä on pahinta mitä voi tapahtua
- rotko esimerkki (menisitkö itse riippusiltaa pitkin rotkon yli jos kaveri pelkäisi hulluna ja epäilisi sillan pettävän vai jos kaveri olisi itsevarma ja rohkaiseva); jos itse pelkää niin mitä luulet mitä koira tekee
Kolmen tunnin reenisession lopuksi harjoiteltiin vielä uusia temppuja. Kouluttaja ensin kertoi mitä temppuja sillä oli mielessä ja kukin sitten valitsi niistä itselleen mieluisimman tempun, joita levittäydyttiin reenimään ympäri kenttää ja kouluttaja kävi kunkin luona katsomassa miten sujui.
Valitavat temput olivat (voi olla että olen unohtanut jonkun):
- moshaus / nyökkäys
- kurkkaus
- keppiin tarttuminen
- käsipujottelu
- koiran tassut jalkojen päällä ("agi" eli koira jalkojen väliin ja siitä ne koiran tassut ihmisen jalkojen päälle)
Minäpä sitten otin harjoittelun alle tuon käsipujottelun. Se kun on näyttänyt monissa videoissa niin kivalta tempulta. Kaduin kyllä heti asiaa kun kouluttaja yritti selittää mulle miten tempun alkuharjoittelu lähtee käyntiin. Että kädet näin ja toinen käsi sitten tekee noin ... Kuivaharjoittelin n kertaa ja sitten kun otin koiran siihen viereen niin ensin piti totuttaa Kiki siihen, että olin kontallani lattialla ja että koiran pitää malttaa pysyä paikallaan kun mä mietin miten mun pitää ohjata/käskeä koiraa, miten palkata ja miten ohjata taas lisää. Ja silti, kun alettiin käytännössä veivaamaan temppua niin tein sen lukuisia kertoja väärin. Kiki seurasi mun touhuja ja yritti tehdä asioita vaikka ohjaaja teki asiat päin peetä ;-D
Testailin siinä sitten joutessani sekä moshaus että tassut jalkojen päälle -temppuja. Moshaustempusta totesin, että mun pitäisi hommata kosketuskeppinaksuttimeeni isompi "pää" sinne kepin nokkaan, olisi ehkä helpompi kohde koskea. Kiki yritti nostaa sitä keppiä kokoajan ... tai kyllä se välillä koskikin keppiin mutta vähän mihin sattuu eikä pelkästään siihen päähän. Tuo temppu olisi silti opetettavissa.
Se tassut kenkien päälle temppu taas vaikutti hankalalta. Jo pelkästään se alkuasento missä / miten omien jalkojen pitäisi olla oli vaikea mulle, plus odottaa siinä kärsivällisesti että koira tarjoaa jalkojen laittoa kenkien päälle ...
Noh, lopulta kun Saara oli vissin katsonut tolskailujani niin ... ;-D hän huomautti, että tein sen käsipujon ihan miten sattuu. Saatiin sitten hänen vinkeillään muutama onnistunut reenikerta ja kun kouluttaja tuli vielä meidän luo niin saatiin vielä lisää onnistumsia aikaan. Kiki oli ihan uskomaton, siinä missä olisin olettanut sen tekevän tsiljardi asiaa samalla kun mä mietin että kumpi käsi ja mitä pitää tehdä niin Kiki odotti kärsivällisesti (katseli kun mä mietin, että mitä hittoa mun pitää tehdä) ja kun lopulta tajusin niin Kiki teki täsmälleen mitä sen oletettiin tekevän 💖
Jotta koirareenit olisivat itselle mielekkäitä niin pitää olla tavoitteita. Tällä hetkellä yksi omista tavoitteistani Kikin kanssa on, että pystyn harrastamaan koiratanssia - siksi miellän ihan hirvittävän määrän erinäisiä asioita lajiin liittyviksi ja lajia (sen harrastamista) edistäviksi asioiksi. Vaikka ne voisi liittää moniin muihinkin asioihin elämässä. Samalla olen oivaltanut, että Merrin ja Nemin kanssa jotkut asiat tulivat ns ilmaiseksi - kaikki koirat opettavat jotain ja tässä lienee yksi Kikin opetuksista ... Tokikaan en ehkä niin tiedostanut Merrin/Nemin kanssa tehneeni jotain häiriö tms harjoitteita. Eipä silti, eihän se nuoren Neminkään kanssa kilpaileminen/harrastaminen helppoa ollut, ottihan sekin häiriötä milloin mistäkin, muttei se koskaan näin herkkä ollut kuin mitä Kiki on (jonka kanssa tokikaan en ole koskaan kisannut, mutta tuskin kisatilanne nyt ainakaan sen helpompi on kuin reenitilanne).
Sen lisäksi, että minun pitää opettaa Kikille, että itse voin heilutella niin ylä- kuin alaraajojanikin kummallisesti niin mun pitää opettaa sille myös, että on ihan okei jos mä jännitän. Eli että me voidaan tehdä kivoja juttuja vaikka ohjaaja olisi epänormaali/jännittynyt. Tokikaan en voi niissä tilanteissa vaatia koiralta mahdottomia. Mutta jotta päästäisiin reenimään tätä niin mun pitää pystyä hyppimään pois sieltä omasta helposta neliöstä - ja tähän päästäkseni siis ilmoittelen meitä milloin minnekin -jänskillekin- kursseille. Jos me niistä selvitään edes semikunnialla niin uskon sen vahvistavan sekä meidän sidettä että parantavan sitä kontaktia mikä oli kaiken a ja o ;-)
[ympäristötekijät ja kaikki ne jutut mistä Kiki milloinkin ottaa häiriötä, niin osaa työstetään "jatkuvasti" ja osa nyt vain on sellaisia mihin se varmaan reagoi aina ts ei joka kerta mutta voi reagoida tekisinpä mä mitä tahansa. Tai sanotaan nyt vielä niin, että tottakait koira saa reagoida asioihin eihän se mikään nukke ole, mutta ei pidä muuttua toimintakyvyttömäksi --- ja Kikihän joskus muuttuu, enkä mä voi sille mitään. Mutta mä en anna sen ominaisuuden lamauttaa meidän tekemisiä kokonaan. Jollain kerralla koiran taivas tippuu niskaan ja toisilla kerroilla ei.]
Vatkuti-vatkuti
Huolimatta siitä, että eilen oli ihan mielettömän hyvät nose-treenit Kikin kanssa (joista ehkä myöhemmin lisää tarinaa), niin ilmoitin pikkukoiran just rallytoko-kurssille ... Eli pidetään ainakin ryhmäreeninoseilusta tauko keväällä. Nyt meneillään olevaa nosetusjatkokurssia on toki vielä jäljellä kolme kertaa.
TIISTAISIN 2.4. 9.4. 16.4. 23.4. 30.4. 7.5.
rally-tokon ALO-AVO ratatreeniä klo 19.00-20.00
Lähde
TIISTAISIN 2.4. 9.4. 16.4. 23.4. 30.4. 7.5.
rally-tokon ALO-AVO ratatreeniä klo 19.00-20.00
Lähde
ks 13/19
Heräsin aikaisin aikaisin aamulla niin ehdin käymään salilla ennen kuin Eetu lähti töihin. Nyt oli hyvä kuntoilukeikka ts pari edellistä on ollut vähän pakkopullanysväilyä mutta nyt "oli tekemisen meininki" ;-D
maanantai 4. maaliskuuta 2019
Vko 10 - omatoimitreenit
Käytin koirat aamulla Haukkiksella lenkillä ja sen jälkeen käytin niitä vuoronperään hallissa. Vain keskikenttä oli vapaana - sinne siis - molemmilla muilla kentillä reenittiin agia. Mikä oli Kikille aluksi ihan jees, mutta pikkuhiljaa se alkoi ottamaan yhä enemmän ja enemmän niistä häiriötä. Varsinkin kun likellä raja-aita joku reenasi puomia niin se oli ihan ylipaha häiriö Kikille. Oltaisiinko oltu hallissa jotain 5-10 minuuttia (jos sitäkään, vaikea arvioida aikaa). Tehtiin ihan vain kontaktitreeniä, seuraamista, pari pyörähdystä ja Kiki tarjoili mulle lapasten nostelua / tuontia.
Nemin kanssa tein seuraamista, sivulle tuloa ja tarjoamistemppusia (tassun antaminen, istuminen, peruutus taisi olla Nemin repertuaari).
Hankala kuvitella kyllä, että Kikistä olisi koskaan tullut agikoiraa vaikka sitä kyynärjuttua ei olisi ollutkaan. Kun se ottaa niin paljon häiriötä rämistelevistä ja kolistelista asioista. Toisaalta ehkä se olisi eri jos se olisi pienestä pitäen tottunut toimimaan siinä (meteli)ympäristössä. Tai enhän mä tiedä sitäkään, että vinksahtiko sillä jotain siellä leikkauksessa (yhdistääkö se jotkut äänet kipuun, jos vaikka leikkauksen aikana ei kokoaikaa ollut täysin rauhoitettuna ja kuuli samalla jotain ääniä. Joo tiedän, kaukaa haettu juttu, mutta joskus tullut mieleen kun se reagoi joihinkin kilinöihin selvästi jotka voivat kuulostaa vähän samalta kuin leikkausinstrumenttien kalahtelu toisiinsa).
Nemin kanssa tein seuraamista, sivulle tuloa ja tarjoamistemppusia (tassun antaminen, istuminen, peruutus taisi olla Nemin repertuaari).
Hankala kuvitella kyllä, että Kikistä olisi koskaan tullut agikoiraa vaikka sitä kyynärjuttua ei olisi ollutkaan. Kun se ottaa niin paljon häiriötä rämistelevistä ja kolistelista asioista. Toisaalta ehkä se olisi eri jos se olisi pienestä pitäen tottunut toimimaan siinä (meteli)ympäristössä. Tai enhän mä tiedä sitäkään, että vinksahtiko sillä jotain siellä leikkauksessa (yhdistääkö se jotkut äänet kipuun, jos vaikka leikkauksen aikana ei kokoaikaa ollut täysin rauhoitettuna ja kuuli samalla jotain ääniä. Joo tiedän, kaukaa haettu juttu, mutta joskus tullut mieleen kun se reagoi joihinkin kilinöihin selvästi jotka voivat kuulostaa vähän samalta kuin leikkausinstrumenttien kalahtelu toisiinsa).
Vko 9 - nosetreenit
Viime viikon nosetreeneissä Kiki paransi taas työskentelyään tehtävä tehtävältä ja viimisessä oli ihan sikahyvä <3
Kokeiltiin myös portaisiin menoa, kun kahviossa olisi ollut myös etsintäalue, mutta Kiki ei suostunut halunnut kavuta niitä portaita - joten ei tietenkään menty sinne ylös. Portaat ovat siis sellaiset avonaiset rautaportaat joihin askelmiin on laitettu kumi(tms)alustat eli jalkojen alla ei tunnu pahalta - mutta silti ne aukot näkyy. Kiki ei ole tainnut ikinä kivuta yksiäkään sellaisia portaita - ei se normiportaistakaan tykkää, mutta voi vaik jossain kerrostalossa kiivetä itse portaita.
Sellainen juttu vielä reeneistä mainittakoon, että Kiki otti innokkaasti seinässä ollutta lähtöhajua myös pois lähtiessä :-) Innokas toveri "löysin hajun - anna nami" :-)
Niin ja semmonen juttu, että saatiin tehdä vika reeni ekana kun toiset teki samalla sitä keittiötehtävää. Mutta eivät aloittaneet ennen kuin Kiki oli suoriutunut vikasta tehtävästä. Tämä oli sangen ystävällistä koska sieltä kuului melkoista kolinaa ja tömistelyä joten voip olla että Kiki olisi ottanut pahasti häiriötä ...
Kokeiltiin myös portaisiin menoa, kun kahviossa olisi ollut myös etsintäalue, mutta Kiki ei suostunut halunnut kavuta niitä portaita - joten ei tietenkään menty sinne ylös. Portaat ovat siis sellaiset avonaiset rautaportaat joihin askelmiin on laitettu kumi(tms)alustat eli jalkojen alla ei tunnu pahalta - mutta silti ne aukot näkyy. Kiki ei ole tainnut ikinä kivuta yksiäkään sellaisia portaita - ei se normiportaistakaan tykkää, mutta voi vaik jossain kerrostalossa kiivetä itse portaita.
Sellainen juttu vielä reeneistä mainittakoon, että Kiki otti innokkaasti seinässä ollutta lähtöhajua myös pois lähtiessä :-) Innokas toveri "löysin hajun - anna nami" :-)
Niin ja semmonen juttu, että saatiin tehdä vika reeni ekana kun toiset teki samalla sitä keittiötehtävää. Mutta eivät aloittaneet ennen kuin Kiki oli suoriutunut vikasta tehtävästä. Tämä oli sangen ystävällistä koska sieltä kuului melkoista kolinaa ja tömistelyä joten voip olla että Kiki olisi ottanut pahasti häiriötä ...
sunnuntai 3. maaliskuuta 2019
Luonteva liike - mitä se on?
Sen lisäksi, että liikuttelen käsiäni kuin idiootti kun olen kaksistaan Kikin kanssa ulkona, niin olen alkanut steppailemaan mitä kummallisemmin - tarkoituksena siis opettaa Kiki sietämään sitä, että voin liikkua eri tavoin eikä Kiki saa kiihtyä tai hämmentyä siitä. Kiki on kyllä ihana näissä harjoituksissa sitä enemmän se ottaa kontaktia muhun sivulla mitä ihmeempiä juttuja mä kehittelen. Tosin mä en kyllä osaa liikkua niin kuin haluaisin - mulla on päässä mielikuva kevyestä hypähtelystä, mutta mitä on todellisuus *tump TUMP tump* kun meitsi pomppii ja maa tärisee jalkojen alla :-D
ps. ilmoitin Kikin koreo-kurssille mikä olisi kuun lopussa (yks päivänen juttu), ei tietoa mahduttiinko mukaan. Sinällään monin tavoin (taas) pelottavaa jos ollaan ko kurssilla, itsensä likoon laittamista ja mukavuusalueen ulkopuolelle menoa oikein urakalla - mutta mitäpä olen alkanut harrastamaan tätä sangen pelottavaa lajia ;-)
ps. ilmoitin Kikin koreo-kurssille mikä olisi kuun lopussa (yks päivänen juttu), ei tietoa mahduttiinko mukaan. Sinällään monin tavoin (taas) pelottavaa jos ollaan ko kurssilla, itsensä likoon laittamista ja mukavuusalueen ulkopuolelle menoa oikein urakalla - mutta mitäpä olen alkanut harrastamaan tätä sangen pelottavaa lajia ;-)
Kevättalvi
Aamulla pakkasmittarit näyttivät -20 (etupiha) ja -23 (takapiha), mietin lenkille lähtiessä, että mahtaako kannattaa kameraa raahata mukana jos akut tyhjenee jo pelkästään ulkona olemisesta. Onneksi uudessa kamerassa on parempi kylmyydensieto kuin originaalissa (tai niissä akuissa).
Maaliskuu on parhaimmillaan tätä.
Nemi oli niin huvittava. Istua napotti paikallaan kun oli käsketty. Mutta entä sitten kun yritettiin vapauttaa se siitä (tulemaan mun luokse, että Eetu sai otettua tuon liikekuvan - tuo Kiki otos on mun ottama ja Nemi kuvat Eetun ottamia, kamerana siis SonyA900) niin koira ei liikahtanut mihinkään. Sanottiin kaikki mahdolliset kutsukäskyt ja vapautussanat, mä heiluttelin namia, Kiki huusi omiaan ja mummo vaan istui. En muista millä se sitten lopulta lähti liikkeelle ...
Maaliskuu on parhaimmillaan tätä.
Nemi oli niin huvittava. Istua napotti paikallaan kun oli käsketty. Mutta entä sitten kun yritettiin vapauttaa se siitä (tulemaan mun luokse, että Eetu sai otettua tuon liikekuvan - tuo Kiki otos on mun ottama ja Nemi kuvat Eetun ottamia, kamerana siis SonyA900) niin koira ei liikahtanut mihinkään. Sanottiin kaikki mahdolliset kutsukäskyt ja vapautussanat, mä heiluttelin namia, Kiki huusi omiaan ja mummo vaan istui. En muista millä se sitten lopulta lähti liikkeelle ...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)