maanantai 18. maaliskuuta 2019

Kakkakriisi jatkuu

Kiki ei enää löröile. Nyt se ei kaki ollenkaan; noh aika varovaisella ruokavaliolla on vielä ollut, joten ehkei sen takia vielä pidä huolestua. Mutta sen kanssa (koiran, ei kakan) on raivostuttava ulkoilla, koska se yrittää syödä 90% kakoista mitkä löytää ulkona. Ja tietysti se käyttää kakkojen bongailuun nenäänsä, eli ei auta vaikka itse käyttäisin silmiäni siihen eli etten päästäisi koiraa paikkoihin missä näkyy paskaa. Koska jos Kiki menee kiinnostuneena normaalin näköiseen lumipenkkaan niin luultavasti se on vainunnut lumen alla läjän ...

Miksen anna sen vain nauttia luonnon antimista? Koska se on ällöä. Koska annan koiran pusutella mua kotona. Koska niistä toisten kakoista se voi saada ties mitä mahakierteitä. Kosken yksinkertaisesti vain tahdo sen syövän mitä sattuu.

Ei kommentteja: