Ei ole todellista. Kiki tekee kaiken äärellisesti. Onhan se ennenkin valeraskauksien aikaan ollut -välillä- haluton liikkumaan, mutta nyt se on ihan mahdoton. Aamulenkillä ei ollut halunnut liikkua, vasta kuin sitten kun tajusi että ollaan kotitiellä kotiin päin menossa. Tänään kun käytin sitä sitten iltalenkillä (Eetu käytti koirat aamulenkillä) niin koira kiljui ja pisti hanttiin, että minähän en liiku mihinkään. Siis tuossa autokatoksen/tien kulmilla oli ihan tosissaan sitä mieltä, että en lähde lenkille. Kun en totellut sitä niin kyllä se sitten hetken päästä jollain lailla eteni, muttei todellakaan normisti. Kävi pissalla ja kakalla ja olisi halunnut kääntyä takaisin kotiin. Minä nyt olin kuitenkin päättänyt, että kävellään edes jonkinlainen lenkki - ihan hetkeksi koiria vähän rentotui/rauhoittui kunnes keksi lähteä kiskomaan vauhdilla takaisin kotiin.
Pari päivää sitten Kiki ajoi Nemin pois pediltä jossa oli jotain koirien leluja. Arvaatte varmaan, että lelut lähtivät siinä vaiheessa toiseen huoneeseen (suljetun oven taakse). Viime yönä heräsin kertaalleen siihen kun Kiki petasi, lattiaa, rapina vaan kävi kun koira yritti järjestää laminaattia parempaan järjestykseen.
Rupesinpa sitten tänään surffailemaan oululaisten eläinlääkärien sterilointihinnastoja. Voipi olla että tänä vuonna Kiki joutuu/pääsee sterkattavaksi ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti