Tästäkin huolimatta olin siis ilmoittanut Kikin Okk:n järjestämään koiratanssikoulutukseen (kouluttajana Salla Haavisto) jossa jännitettävänä oli outo kouluttaja, kuinka paljon Kiki häiriöityy pitkästä hallireenistä, itselle uuden lajin koulutuspäivä (ei käsitystä mitä tuleman pitää, onko ihan liian vaikeaa meille). Kuinka paljon lie katsomassa on guruja ja muita harrastajia ...
Tämä kirjoitus on antanut odottaa itseään, kun koiratanssikurssipäivästä on jo reilu viikko aikaa. Jospa nyt tarttuisin härkää sarvista ja tainnuttaisin jutun tänne blogiin. Luultavastihan mä kirjoittelen tänne tästä lajista (k-tanssi) asioita mitkä ovat lajia pidempään harrastaneille (tai muillekin) itsestäänselvyyksiä, mutta koska itsestä tuntuu -ehkä kenties- että olen koiramaailmassa uuden kynnyksellä ja muka oivallan jotain asioita jotka vahvasti liittyvät just tähän lajiin tai mä tajuan ne tämän lajin harrastamisen kautta niin ... kerronpa sitten jotain mikä ei muille kuin itselleni ole ns lampun syttymistä ;-D
Tähän kirjoitukseen tulee muitakin juttuja kuin sitä, mitä siellä kurssilla tehtiin, vaikka toki yritän niitäkin asioita tähän muistella. Oivalsin tosiaan kuitenkin muutamia asioita ko päivänä. Aloitetaan kuitenkin kertomalla treenien kulusta.
Saavuin paikalle hyvissa ajoin, edellisen ryhmän treenit olivat vielä menossa kun raahasin Kikin häkin (sen metallihäkin missä K matkustaa autossa) halliin. Sen jälkeen käytin Kikin lenkillä ja vasta kun ed ryhmä oli lopettanut reenimisensä toin Kikin halliin. Reenit olivat ns ykköskentällä (normisti tanssireenit ovat kolmoskentällä, eli tuolla kentällä Kiki ei juurikaan ole reeninyt - liekkö joskus on käynyt kuitenkin sillä puolen hallia). Laitoin Kikin häkkiin ollen itse kuulolla, että mitähän tässä oikein tehtäisiin - ainoa mitä tiesin etukäteen reeneistä oli se, että palkkaa ja palkkapurkkeja piti tuoda paljon mukana, jotain spessunameja runsaasti koiralle.
Kauhukseni reenit aloitettiin yhteiskoreolla. Eli kouluttaja kertoi mitä liikkeitä tehdään milläkin hetkellä ja sitten sitä kuivaharjoiteltiin ringissä (siis ilman koiria ns rataantutustumista, mitä nyt samalla opeteltiin kuviokelluntaa eli mitä liikkeitä milläkin hetkellä kuinkakin pitkään). Musiikkina oli Forrest Gump -biisi. Kun oli pari kolme kertaa reenitty ilman koiria niin otettiin koirat matkaan. Että ei pelkästään pitänyt muistaa (okei, kouluttaja saneli aina välillä mitä kuuluisi tehdä - muttei se kokoaikaa niitä papattanut) mitä liikkeitä milloinkin, vaan piti myös tietysti ohjata sitä koiraa, pitää koira matkassa eli olla koiran kanssa kontaktissa, liikkua oikeaan aikaan oikeaan suuntaan, olla olematta toisten jaloissa, saada koira tekemään ne temput mitä koreoon kuului ja olla sekä itse ja varsinkin koira ottamatta häiriötä toisista koirakoista.
Koreo alkoi siitä, että ihminen oli kontallaan maassa ja koira makuulla siinä edessä. Noh, eihän Kiki siinä kauaa pysynyt kun se rupesi tarjoamaan mulle jo muita toimintoja. Kun sitä sitten yritin saada pysymään maassa niin jo myöhästyin seuraavasta toiminnosta, joka taisi olla kevyttä liikettä eteenpäin (oltiin siis ringissä, jollen sitä jo sanonut). En enää tarkkaan muista missä järjestyksessä tehtiin mitäkin, mutta koreoon kuului koiran pyörähdyksiä sekä itsensä että ihmisen ympäri, pujottelua, hieman sivuun menoa ja siellä kasin tekemistä, ihmisen peruuttamista ja itse piti liikkua kevyesti ja ... mikähänsanatähänpassaisi jotain erikoista liikkumista oli jossain välissä ja koiran olisi samalla pitänyt tehdä jotain temppuja - ihan autuaasti olen tuon kohdan unohtanut, koska olen halunnut unohtaa, koska vedin siitä kauheat stressit.
Kun tajusin jääväni toisten jalkoihin. Tajusin, että nyt tehdään jotain mihin minä en kykene. Tajuten myös samalla, että kaikkien muiden häiriötekijöiden ja opetettavien asioiden lisäksi yksi merkittävä asia mitä mun pitää Kikille opettaa on se, että ihan sama miten minä liikun niin se pitää olla Kikille ok. Eli se ei saa kiihtyä siitä eikä myöskään hermostua (se ei saa olla asia mikä Kikistä on liian jännää, pelottavaa, hämmentävää, riehakasta jne jne). Tätä mä olen sitten jauhanut viime aikoina Kikin kanssa ulkona, yrittänyt keksiä eri tapoja liikkua ja yrittänyt totuttaa Kikiä siihen.
Joskus aikoinaan kun harrastin tokoa niin koirilleni oli selvä kynnyskysymys ja koettelemus siinä vaiheessa kun aloin opettamaan niille, että seuraamista voi tapahtua niinkin että juoksen. Kikin kanssa juokseminen on pienin murheista - ehkä. Tai ainakin sitä totutan kaikenlaiseen muuhunkin heilumiseen.
Takaisin niihin reeneihin. Oltaisiinko kolme kertaa tehty ryhmissä sitä koreota, jollain kerralla oltiin vaan puolikkaalla ryhmällä tekemässä sitä. Viimeiseksi jäänyt kerta meni meiltä parhaiten, Kiki oli mun kanssa mukana tekemässä sitä ohjelmaa kokoajan eli lopulta siitä jäi ihan hyvä fiilis vaikka sitä vauhdikkaampaa liikettä en saanutkaan tehtyä siten kuten olisi pitänyt.
Seuraavaksi jokainen sai tehdä vuorollaan jotain. Kaikki tekivät jotain häiriötreeniä, kenelle häiriönä oli ihmiset (seisovat, liikkuvat, makaavat, istuvat) ja kenelle lelut, äänet jne. Kikistä sanoin, että sille hallissa ylipäänsä treeniminen voi olla häiriöreeniä - totta kait se ottaa häiriötä ihmisistä, koirista ja äänistä - mutta että en niitä nyt erityisesti halua ottaa mukaan, kun Kiki ottaa / otti häiriötä myös viereisellä kentällä reenaavista (pari haukkuvaa koiraa, muutama äänekäs ihminen - en muista mitä reenasivat, liekkö edes niin tiesin sitä kun yritin olla kiinnittämättä heihin huomiota (olivat jotain vapaavuorolaisia)). Kerroin Kikin kartiotörppö pelosta, sekä liikkuvien lelujen pelosta (joka toki ilmenee vaihtelevasti - kartiot eivät ehkä enää ole niin paha, mutta liikkuvat lelut ovat).
Tällaisia reenejä tehtiin (tuossa yhdessä kohtaa lattialla oli jotain tosi mielenkiintoista kun muutkin koirat olivat siinä mieluusti nuohuamassa).
Filmauksesta kiitokset Saaralle :-)
Jos et jaksa katsoa filmejä, tai vaikka jaksaisitkin, niin kerrottakoon, että harjoitukset eivät sujuneet täydellisesti - mitä reenattavaa sitä olisi ollutkaan jos olisivat sujuneet ;-) Mutta olin kuitenkin ihan mahdottoman tyytyväinen Kikiin. Etenkin siksi, että se ei ottanut häiriötä niistä viereisen kentän reenijöistä - jotka kuitenkin olivat välillä varsin metelöiviä (sellaisia mistä jossain muissa reeneissä Kiki on ottanut häiriötä). Lisäksi pikkukoira luopui noista kentällä olleista häiriöesineistä ja jopa siitä lelusta mitä heiluteltiin sen likellä :-)
Voihan sitä miettiä, että miten nämä nyt liittyvät koiratanssiin? Mutta liittyvät ne. Ja vaikkeivat liittyisikään niin reeni oli kyllä tosi hyvää meille eikä sitä aina tarvitse reenata lajilajijuttuja :-)
Päivän teema (mun korviin se lausahdus ainakin jäi) kuitenkin oli, että "Kontakti kuntoon ennen temppuja" toisinsanoen vaikka koira osaisi mitä hienoja temppuja niin niistä ei ole iloa jos
a)koira ei kestä häiriöitä
b)kontakti ei ole kunnossa
Hyvin vähän ehdin kirjoittelemaan muistiinpanoja reenimisten välissä, tällaisia juttuja olen kuitenkin kirjannut ylös:
- Häiriötreeni, kisaharjoittelu, motivaatio, kuplan rakennus
→ koirakohtaista kuinka vaikeaa
- ei tämä ole niin vakavaa
→ mikä on pahinta mitä voi tapahtua
- rotko esimerkki (menisitkö itse riippusiltaa pitkin rotkon yli jos kaveri pelkäisi hulluna ja epäilisi sillan pettävän vai jos kaveri olisi itsevarma ja rohkaiseva); jos itse pelkää niin mitä luulet mitä koira tekee
Kolmen tunnin reenisession lopuksi harjoiteltiin vielä uusia temppuja. Kouluttaja ensin kertoi mitä temppuja sillä oli mielessä ja kukin sitten valitsi niistä itselleen mieluisimman tempun, joita levittäydyttiin reenimään ympäri kenttää ja kouluttaja kävi kunkin luona katsomassa miten sujui.
Valitavat temput olivat (voi olla että olen unohtanut jonkun):
- moshaus / nyökkäys
- kurkkaus
- keppiin tarttuminen
- käsipujottelu
- koiran tassut jalkojen päällä ("agi" eli koira jalkojen väliin ja siitä ne koiran tassut ihmisen jalkojen päälle)
Minäpä sitten otin harjoittelun alle tuon käsipujottelun. Se kun on näyttänyt monissa videoissa niin kivalta tempulta. Kaduin kyllä heti asiaa kun kouluttaja yritti selittää mulle miten tempun alkuharjoittelu lähtee käyntiin. Että kädet näin ja toinen käsi sitten tekee noin ... Kuivaharjoittelin n kertaa ja sitten kun otin koiran siihen viereen niin ensin piti totuttaa Kiki siihen, että olin kontallani lattialla ja että koiran pitää malttaa pysyä paikallaan kun mä mietin miten mun pitää ohjata/käskeä koiraa, miten palkata ja miten ohjata taas lisää. Ja silti, kun alettiin käytännössä veivaamaan temppua niin tein sen lukuisia kertoja väärin. Kiki seurasi mun touhuja ja yritti tehdä asioita vaikka ohjaaja teki asiat päin peetä ;-D
Testailin siinä sitten joutessani sekä moshaus että tassut jalkojen päälle -temppuja. Moshaustempusta totesin, että mun pitäisi hommata kosketuskeppinaksuttimeeni isompi "pää" sinne kepin nokkaan, olisi ehkä helpompi kohde koskea. Kiki yritti nostaa sitä keppiä kokoajan ... tai kyllä se välillä koskikin keppiin mutta vähän mihin sattuu eikä pelkästään siihen päähän. Tuo temppu olisi silti opetettavissa.
Se tassut kenkien päälle temppu taas vaikutti hankalalta. Jo pelkästään se alkuasento missä / miten omien jalkojen pitäisi olla oli vaikea mulle, plus odottaa siinä kärsivällisesti että koira tarjoaa jalkojen laittoa kenkien päälle ...
Noh, lopulta kun Saara oli vissin katsonut tolskailujani niin ... ;-D hän huomautti, että tein sen käsipujon ihan miten sattuu. Saatiin sitten hänen vinkeillään muutama onnistunut reenikerta ja kun kouluttaja tuli vielä meidän luo niin saatiin vielä lisää onnistumsia aikaan. Kiki oli ihan uskomaton, siinä missä olisin olettanut sen tekevän tsiljardi asiaa samalla kun mä mietin että kumpi käsi ja mitä pitää tehdä niin Kiki odotti kärsivällisesti (katseli kun mä mietin, että mitä hittoa mun pitää tehdä) ja kun lopulta tajusin niin Kiki teki täsmälleen mitä sen oletettiin tekevän 💖
Jotta koirareenit olisivat itselle mielekkäitä niin pitää olla tavoitteita. Tällä hetkellä yksi omista tavoitteistani Kikin kanssa on, että pystyn harrastamaan koiratanssia - siksi miellän ihan hirvittävän määrän erinäisiä asioita lajiin liittyviksi ja lajia (sen harrastamista) edistäviksi asioiksi. Vaikka ne voisi liittää moniin muihinkin asioihin elämässä. Samalla olen oivaltanut, että Merrin ja Nemin kanssa jotkut asiat tulivat ns ilmaiseksi - kaikki koirat opettavat jotain ja tässä lienee yksi Kikin opetuksista ... Tokikaan en ehkä niin tiedostanut Merrin/Nemin kanssa tehneeni jotain häiriö tms harjoitteita. Eipä silti, eihän se nuoren Neminkään kanssa kilpaileminen/harrastaminen helppoa ollut, ottihan sekin häiriötä milloin mistäkin, muttei se koskaan näin herkkä ollut kuin mitä Kiki on (jonka kanssa tokikaan en ole koskaan kisannut, mutta tuskin kisatilanne nyt ainakaan sen helpompi on kuin reenitilanne).
Sen lisäksi, että minun pitää opettaa Kikille, että itse voin heilutella niin ylä- kuin alaraajojanikin kummallisesti niin mun pitää opettaa sille myös, että on ihan okei jos mä jännitän. Eli että me voidaan tehdä kivoja juttuja vaikka ohjaaja olisi epänormaali/jännittynyt. Tokikaan en voi niissä tilanteissa vaatia koiralta mahdottomia. Mutta jotta päästäisiin reenimään tätä niin mun pitää pystyä hyppimään pois sieltä omasta helposta neliöstä - ja tähän päästäkseni siis ilmoittelen meitä milloin minnekin -jänskillekin- kursseille. Jos me niistä selvitään edes semikunnialla niin uskon sen vahvistavan sekä meidän sidettä että parantavan sitä kontaktia mikä oli kaiken a ja o ;-)
[ympäristötekijät ja kaikki ne jutut mistä Kiki milloinkin ottaa häiriötä, niin osaa työstetään "jatkuvasti" ja osa nyt vain on sellaisia mihin se varmaan reagoi aina ts ei joka kerta mutta voi reagoida tekisinpä mä mitä tahansa. Tai sanotaan nyt vielä niin, että tottakait koira saa reagoida asioihin eihän se mikään nukke ole, mutta ei pidä muuttua toimintakyvyttömäksi --- ja Kikihän joskus muuttuu, enkä mä voi sille mitään. Mutta mä en anna sen ominaisuuden lamauttaa meidän tekemisiä kokonaan. Jollain kerralla koiran taivas tippuu niskaan ja toisilla kerroilla ei.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti