Käytin koirat aamulla Haukkiksella lenkillä ja sen jälkeen käytin niitä vuoronperään hallissa. Vain keskikenttä oli vapaana - sinne siis - molemmilla muilla kentillä reenittiin agia. Mikä oli Kikille aluksi ihan jees, mutta pikkuhiljaa se alkoi ottamaan yhä enemmän ja enemmän niistä häiriötä. Varsinkin kun likellä raja-aita joku reenasi puomia niin se oli ihan ylipaha häiriö Kikille. Oltaisiinko oltu hallissa jotain 5-10 minuuttia (jos sitäkään, vaikea arvioida aikaa). Tehtiin ihan vain kontaktitreeniä, seuraamista, pari pyörähdystä ja Kiki tarjoili mulle lapasten nostelua / tuontia.
Nemin kanssa tein seuraamista, sivulle tuloa ja tarjoamistemppusia (tassun antaminen, istuminen, peruutus taisi olla Nemin repertuaari).
Hankala kuvitella kyllä, että Kikistä olisi koskaan tullut agikoiraa vaikka sitä kyynärjuttua ei olisi ollutkaan. Kun se ottaa niin paljon häiriötä rämistelevistä ja kolistelista asioista. Toisaalta ehkä se olisi eri jos se olisi pienestä pitäen tottunut toimimaan siinä (meteli)ympäristössä. Tai enhän mä tiedä sitäkään, että vinksahtiko sillä jotain siellä leikkauksessa (yhdistääkö se jotkut äänet kipuun, jos vaikka leikkauksen aikana ei kokoaikaa ollut täysin rauhoitettuna ja kuuli samalla jotain ääniä. Joo tiedän, kaukaa haettu juttu, mutta joskus tullut mieleen kun se reagoi joihinkin kilinöihin selvästi jotka voivat kuulostaa vähän samalta kuin leikkausinstrumenttien kalahtelu toisiinsa).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti