Numerolappu

(en mää tiiä miks mää sellasia menin sanomaan joku viesti takaperin, että kun työt alko niin vähemmän tänne lätisisin. jos asiaa tulee ja on aikaa ne höpistä niin höpisen. niin kerta. ihan sama kuinka vasta ja kuinka paljon oon jo näppistä kuluttanut. niin kerta!)

Maailmanvoittajanäyttelyn kirje kolahti tänään postilaatikkoon. Onneksi muistin rustittaa ilmoittautumista tehdessäni sen kohdan, että en halua infoa/nrolappua sähköpostiin vaan ihan oikeaan vanhanaikaiseen postiin. Jos ja kun mä maksan x euroa (joka oli paljon) näyttelymaksua niin saa se showlink luvan tulostaa ja postittaa mulle ne laput. Etenkin kun meil ei ole tulostinta kotona vaan ne laput ois pitäny tulostella töissä. 

Jännä nähdä reilun viikon viikonpäästä, että kuinka monta vetsku narttua on ilmottu ruottinlapinkoiriin. Ja mitä kaikkia koiria (rlk'ia) sinne tulee ja mistä ne tulee :) Meiän kehä oli muistaakseni 59, muut lappalaiskoirat ovat ulkona, nähtäväksi jää ehtiikö sinne niitä ihmettelemään - tai maltanko lähtä meiän kehältä ulkona käymään. 

Helsingin näyttely on sitten kolmas maailmanvoittajanäyttely mihin Nemi osallistuu / missä me käymme.

Tyynyn möyhentäjä

Sitä tahtia kun ollaan ruvettu harkitsemaan, että ehkä ens vuonna, tai sitä seuraavana, voitaisiin ottaa/ostaa uus pentu... niin Nemi on alkanut yhä raivokkaammin käymään Ikeatyynyn (iso lattia/sisustus whatever -tyyny) kimppuun. Se jopa nyhtää täytettä (kun silmä välttää) sieltä tyynyn sisältä. Jep jep, tyyny on kohta entinen. Mutta Nemi selvästi "sanoo" jotta se voi kyllä tehdä tuhoja jos me semmosta meininkiä kotiin halutaan ;)

Kolmekymmentäyksi

Tuumailinpa sitten, että mikä syy se flunssa muka on ja kävin töitten jälkeen juoksemassa. Sää aurinkoinen ja pilvinen, hieman vähemmän asteita kuin mitä viime aikoina on ollut (kakskyt jotain?). Äkkiä tuo sairastaminen/flunssailu kyllä verottaa kuntoa, että ymmärtää niitä tosiurheilijoitakin kun ne selittää kisakaudenkunnonromahtamisia huonoon väliin ajottuneella flunssalla... ;) 

Matka: 5,3 km. Aika 43 min. 

Oho, Martsa

Joo. Kaiken sen kuumuuden keskellä, jahkailtuani aikani, kävin siis viime viikolla hallilla hieman harkkailemassa Nemin kanssa. 

Ensin tokotettiin. Tehtiin ruutua, noutoa, seuraamista ja luoksetuloja. 

Ruutuun irtosi hyvin vain kun siellä oli palkka. Pelkälle ruutualustalle lähti huonosti, vasta kun lähetin lähempää niin bongas sen alusen. Sitten kun oli alusella niin jäi kyllä siihen ihan hyvin ja käskystä pysyi seisomassa jotta sain palkattua sitä siihen. Pitäisi varmaan tehdä paljon kaukaa lähetyksiä niin että ruudussa odottaa palkka. 

Noutoa. Mitenkäs se meni? Ehkä inan huonommin kuin kotona. Ai niin. Eka kerralla meni hyvin ja tarttui kapulaan, mutta kun vapautin ja palkkasin kun tuli mua kohti niin seuraavalla kerralla tipautti itte sen kapulan ja sitten huusi mulle kun en riemuinnutkaan sen kanssa ja palkkaa ei tullutkaan. Sitä sitten jäin miettimään, että ehkä sille ei kannata enää tehdä sellaisia, että heti on bileet jos se tarttuu siihen. Ts aina pitäisi kapulan päätyä koiralta minulle eikä lattialle siinä välissä?! Tuon jälkeen pari semihyvää noutoa. Tosin koira kääntyy seliin minuun jo 2 metriä ennen kuin on mun luona ja alkaa pyörittämään itseään mun sivulle (aika huvittavan näköistä). 

Luoksaria. Ensin yritin heittää lelua. Eihän se onnistu. Lelu menee minne sattuu. Heitän väärällä hetkellä. Koira pysähtyy minne sattuu jne. Joten jos kuitenkin suullinen käsky? Otin sen merkkitörtön siihen likelle, muka merkiksi että siihen olen Nemiä pysäyttelemässä, mutta kumminkin se törppö sillain sivuun ettei koira vahingossakaan luule, että sen pitäs kiertää sitä tms. Seiso käsky toimi mielestäni tosi hyvin. Yritin ottaa etäisyyttä koiraan - pikkuhallin pituussuunnalla tehtiin sitä eli koira pysäs 1/3 matkasta. Muutamien pysäreiden jälkeen pari läpituloa jotka meni hyvin eli koira ei ennakoinut mitään. 

Sitten vähän sekalaista seurausta. Ja lopuksi aksailua, jossa oli hyppyjä (rengaskin) ja kepit. Keppien loppuun palkka ja 1++ esteeltä kohti pujoa (siis ensin pujo + palkkka, sitten yks hyppy + pujo jne). Tosi hyvin meni, keppikulma oli hiukka vino mutta N haki hienosti kepit. Toisella puolen oli joku muu joten enempää agia ei sitten tehtykään (eikä ollenkaan kontakteja). Mutta olihan sitä tossakin. Ainiin joo, hyppykorkeudet vaihtelevia 40-60 cm. 

Lomat on lusittu

Ja arki on alkanut. Koira on koirahoitolassa ja ihmiset töissä, tylsyys ;) Juoksemaan en jouda/pääse enää niin usein, varsinkaan kun on flunssa. Eikä blogikaan päivity niin paljoa / usein kuin lomalla. (pian kuitenkin pari sanaa viime viikkosista omatoimireeneistä)

Kursseille

Ilmoittauduin Katjan (koirakoulu Kisma) pitämään BH-koulutukseen. Se alkaa 12.8 ja kestää neljä kertaa. Meri on lyhyen ajan sisällä käynyt kahden koiransa kanssa BH-kokeessa ja nyt on vähän kutinaa siitä, että josko vihdoinkin saataisiin haettua ruotsinlapinkoirille pk-oikeudet takaisin (pitänee olla viisi (?) BH kokeen hyväksytysti suorittanutta koiraa - varmaan jonkun tietyn ajan sisällä). 

Vielä en lupaa mitään, siitä, että menisin kokeilemaan koetta. Mutta menen kuitenkin opettelemaan, että mitä ihmettä siellä beehookokeessa pitäisi osata. 

Joskus vuonna kukkalapio ja vaatekirstu kävin Merrin kanssa jollain BH-kurssilla. Ja totesin, että ei tule joulua (tai sitten kurssi oli huono / mulle jäi tunnelma, että me ei kuuluttu sinne / meitä ei haluttu sinne). 

Ingemarsson

Luin pokkarin, näköjään mun tämän kesän suosikkikirjailijalta. Eli ruotsalaisen Kajsa Ingemarssonin kirjan "Matkalaukkumorsian". Se oli ihan kiva kirja. 

Äf seiska

Eilen en juossut lainkaan vaan kävin Nemin kanssa martsailemassa pitkästä aikaa - siitä lisää tuonnenpana. Tänäänkään en (ole) juossut, vaan kävin vaihteeksi pyöräilemässä. 

Sää: lämmin, aurinkoinen ja tuulinen. 

Pyöräilin sen Koiteli-Puro -lenkin, jonka viimeksi mittasin 17 km:n pituiseksi. Nyt matkaa saattoi tulla hieman vähemmän, koska tulin jo Jaarismäen kautta kotio enkä jatkanut ex-ässälle asti. Halusin polkea jaarismäen, mikä menikin ihan kivasti vitosvaihteella istuen ylös (mulla on seittemän vaihteinen pyörä). 

Välillä pyöräilin jonkun pätkän (katoin jonkun etapin eestä päin) niin lujaa kun jaloista lähti, sitten löysäsin hetken ja kohta taas uusiksi otin jaloista irti sen mitä sain. Tuuli haittaisi hieman tätä toimintatapaani. 

Ei mitään käsitystä kauanko meni aikaa lenkkiin, koska kotiin tultuani lähdin välittömästi Nemin kanssa kävelylle - veikeetä kun jalat (reidet etenkin) tuntuivat olevan ihan spagettia :D

Ainiin, mulla oli ½litran vesipullo mukanani pyöräilemässä. Join siitä kakskolmasosaa lenkin aikana. 

Nemin kanssa ulkoillessan joku kookas labradori ryykäsi yhen rivarin pihasta meidän tykö. Kovasti se koira raivosi ja mä koitin huuella sen hiiteen eli ajaa pois muttei se mihnkään lähteny. Siinä pyörittiin hetki ympyrää (mä vedin Nemiä pois sen labbiksen luota ja koirat huuteli toisilleen (tai N huusi ja se l rähisi). Onneksi joku täti tuli sen hakemaan pois, kesti hetken ennen kuin sai koiran kiinni. Ei siis sattunut mitään, mutta ärsyttäviä tuommoiset tilanteet kun ei eläimistä ikinä voi tietää... varsinkaan toisten koirista. 

Ja matot rullalle

koska maailmanvoittaja. Eli toistaiseksi vallitseva lääkkeettömyysaikakausi on taas alkanut.

Ei lapamato vaan lapatakku

Kaiken vedessä lääräämisen (niin pesun kuin uinninkin) jäljiltä koira oli taas kampaamisen tarpeessa. "Mää vaan vähän" venyi taas melkoiseksi harjaussessioksi takapihan varjoisalla nurmikolla alkuillasta. Lavoissa, (etenkin oikea lapa) oli jotain ihme takkuja ihan siellä ihon tietämillä joita sain selvitellä jonkun aikaa. Nemi on kyllä helppo harjattava - varsinkin kun vertaa Merriin, joka venkoili heti kun koki että siihen oli tilaisuus tiensä vapauteen. Nemiä ei tartte pidellä eikä sen kanssa tarvi taistella vaan se alistuu kohtaloonsa ja joskus jopa ynisee tyytyväisen oloisena kun harjailen sitä. Toki se lähtee heti kun vapautan sen - ja kipittää kiireesti kohti keittiön herkkuhyllyä ;)

Kolmekymmentä

Aamulla pistin kellon herättämään puol seitsemältä. En lähteäkseni juoksemaan, vaan aloittaakseni nestetankkauksen. Nousin siis ylös ja kävin juomassa lasin vettä (ja painuin takas pehkuihin). Seitsemältä sama juttu. Kahdeksalta pihalla oli jo 22 astetta lämmintä. Mulla oli huono olo, huonosti nukuttu yö takana; koko yön oli hirveän kuuma. Ja kurkkuun sattu lujaa kun ikkuna oli ollut auki koko yön. En siis lähtenytkään juoksemaan. 

Päivällä olotila parani, ja päätin, että juoksenpas. Vaikka lyhyemmän lenkin, mutta parempi sekin kuin ei lenkkiä ollenkaan. 

Jalka ei puutunut! 

Jalkapohjan omituisuus kipukohtaan ei sattunut!

Mutta... nyt sattu sitten selkään. Aina on jotain :/ 

Jalat kyllä jaksoivat. Vaikka oli ylämäkikin. Juoksin pitkästä aikaa Korkeamaanojan suunnalla. Ei tarvinnut edes töpöjuosta sitä mäkeä vaan pystyin juoksemaan sen samalla tahdilla kuin muunkin lenkin. 

Suuta kuivasi aikalailla pitkin lenkkiä. 

Lämpötila +30

Lenkin pituus 3,2 km

Aika 25 min (kait).

Vähän sinne päin mitattuna juoksureittini (en juossut toisten pihoilla ;)).

Lenkin jälkeen join hieman vettä/vichyä ja lähettiin porukalla joen rantaan lenkille. Nemi pääsi mielipuuhaansa eli vesileikkimään jokeen. Joessa on selvästi vähemmän vettä kuin yleensä joten päästiin hieman seikkailemaan eri paikkoihin kuin mitä normaalisti. Nemi sai siis nauttia vähän virtaavammasta vedestäkin. 

Helkutin helle

Liian kuuma. Kamala olo lähes koko ajan. Minulle ei tällaiset kelit sovi. Sisällä on kuuma, ulkona vielä kamalampi.

Porossa on taikaa

Se eilinen ällötys mitä paistelin paistinpannulla oli poroa. Pakkauksessa luki, että "jauhelihaa, vain koirille", mutta eipä se perinteiseltä jauhelihalta näyttänyt kun lopulta otin pakkauksen pakastimesta ja sulatin sen (olen ostanut kaksi tuommoista koirille tarkoitettua poronlihanpakkausta ehkä pari vuotta sitten, mutta ne on joko unohtunut tai aina on ollut ns huono hetki testata niitä koirille (epäilin, että se olisi melko tuhtia tavaraa joten aina on vaaransa että sellainen sekoittaa koiran vatsan)). 

Koska se liha osoittautuikin enemmän sellaiseksi sekavaksi palasydeemiksi, ihme lönteiksi. Niin päätinkin jatkaa valmistusprosessia ja pistin ne kypsennetyt "lihat" illalla uuniin kuivumaan. Eli palkkanamejahan niistä tulin eikä ruokaruokaa kuten olin luullut ostohetkellä. 

Tänäaamuna tein testin. Kutsuin koiran keittiöön ja annoin sille yhden palasen sitä poroa. Eli kerroin, että tällaista olisi luvassa (astia jossa kuivatetut lihat ovat oli/on hellan päällä, eli en pitänyt namusia käsissäni tai muuten koiran nenän tasolla). Sitten pistin noutokapulan lattialle. Odotin hetken. Ja sanoin sitten "pidä". Nemi otti kapulan suuhunsa ja tyyräs ittensä mun viekkuun (parempi sivuasento kuin alkukesästä/keväällä noutoa reenatessa eli nyt peffa ei mennyt ns yli). Sanoin "kiitos" ja otin kapulan ja kehuin koiraa runsainmitoin syöttäen sille samalla muutaman poropiitin. Toistin saman harjoitteen vielä kaksi kertaa, ja se toimi joka kerta yhtä hienosti! 

Koira oli jo kerennyt käymään aamulenkillä, aamukakalla ja syömään aamuruokansa (sen saamiseen vaadin helpon noutoreenin eli annoin koiralle kapulan, koira otti sen suuhunsa, kuljetti ja toi kapulan mun sivulle (kun olin kiiruhtanut sen edelle annettuani ensin koiralle kapulan)). Eli se ei ollut nälkänälkäinen, mutta poro houkutti silti kovin ja se teki vaatimani noutoharjoitteet - ilman mutinoita, ilman haukkumista <3

Kaksikymmentäyhdeksän

Juoksulenkki. 4,5 km. Aika: 34 min. Lähtiessä ulkolämpötila 20 astetta. Nätti kesäpäivä ts aamu, taas. Kello jokusen minuutin yli kahdeksan (kun lähdin lenkille). 

Juokseminen tuntui paremmalta kuin eilen. Tosin suuta kuivasi, en juonut kuin lasin vettä kun lähdin. Nesteytys ei oikein ole kohdillaan näillä "lenkille suurinpiirtein suoraan herättyäni". Se patti mistä kerroin alkukesästä/keväällä ei ole onneksi vaivannut enää, mutta. Tietysti on aina joku mutta. Sen vanhan känsän vieressä ihon alla on joku juttu, joku mikä tuntuu siellä vaikka iho päällisin puolin näyttää normaalilta. Ja siihen juttuun on alkanut taas sattumaan viime aikoina. Ärsyttävää. Noh, ainakaan jalka ei puutunut, jos jotain positiivista haluaa sanoa. 

Mulla on tähän mun juoksuharrastukseen vähän kuin pläni, mutta en siitä sen enempiä tänne lätise muuta kuin näitä toteutuneita juttuja. Aika näyttää miten plänin käy ;)

Etsi kake

Tänään Nemi on käyttänyt nenäänsä namien etsintään takapihalta ja tehnyt sekoituksena avo-voi kakeja. Voissa kestää jo neljän metrin etäisyydeltä, joojoo pitäs pidentää matkaa. Mutta tänään kakeilut menivät kumminkin hyvin, siis tosi vähän -tai ei ollenkaan- liikoja liikkumisia. Välillä koira meinasi tehdä väärin ts ottaa askeleen seisomisessa mutta älysi itse korjata asentoaan ryhdikkäämmäksi/takaisin päin siihen missä oli ollutkin (tuo oli siis vain puolittainen liike ts yhden etutassun liikahdus/puoliaskel). 

Päivällä Nemi myös dobotti pikkasen. 

Lisäksi olen tehnyt Nemille reeninameja (jos vaikka menisin pian muuallekin reenaamaan kuin kotipihalle/lenkkipoluille). Tästä (njaam?!?):

Vattumustikkapiiras

Toiset harrastaa tuoremarjapiiraita, minä herään tekemään pakastemarjoista piirakoita yleensä kesäaikaan tai joskus muulloin kun muistan, että pakkasessa on x rasiaa marjoja ja jotainhan niille pitäisi tehdä. Kesä herättää piirakkahimot siinä mielessä että se tuo vaihtelua jäätelön syöntiin. Siis kun jätski saa jonkin seuralaisen ;) Loppu kesästä yleensä käy niin, että joko äitiltä tai anopilta saa joko suoraan pakattuna tai kehoituksena "täällä nämä pensaat notkuvat marjoja..." pakkasen täytettä. 

Päädyin hieman erilaisempaan piiraaseen kuin mitä yleensä. Toivottavasti siitä tuli/tulee  (on vielä uunissa) kelvollista, ainakin sen jätskin kanssa ;)

Tällälailla se piiras synty:

1. Avasin pakastearkun kannen ja tutkin mitä kaikkea pakasteesta löytyykään. Päädyin ottamaan sekä rasian mustikoita että rasian vadelmia huoneen lämpöön sulamaan. 
2. Pistin uunin lämpiämään kahteensataan asteeseen. 
3. Otin  jääkaapista lopun voin (ehkä reilu 100g) ja laitoin sen pieneen kattilaan, pienelle lämmölle sulamaan
4. Otin taikinakulhon jonne laitoin 5ml (mulla on semmonen mitta, oisko noin 1tl) soodaa, yhden desin sokeria ja kaksi desiä vehnäjauhoja. Sekoitin ne ja lisäsin sulaneen voin sinne joukkoon, sekoitin lisää. 
5. Rikoin kananmunan ja lisäsin sen (ilman kuoria) taikinaan. Sekoitin sen sinne joukkoon
6. Lisäsin taikinaan desihkön (loput mitä puolen litran purkissani oli jäljellä) maustamatonta jugurttia. Sekoitin lisää. 
7. Taikina näytti lirulta. Lisäsin vielä jonkin verran vehnäjauhoja (ehkä desin) ja hieman hienoa sokeria. Sekoitin taas lisää.
8. Otin piirakkavuo'an ja voitelin sen (se voi loppu, joten käytin ruokaöljyä). Kaadoin ja kaavin taikinan vuokaan ja levittelin sen suht tasaiseksi (tai  ainakin yltämään about kaikkialle).
9. Laitoin marjat puhtaaseen kulhoon ja totesin että niitä on liikaa. Sekoitin marjat ja otin puhtaaseen pakasterasiaan osan marjoista ja laitoin ne jääkaappiin (syönen ne huomisaamuna puuron kanssa). 
10. Sekoitin marjojen joukkoon jonkin verran sokeria (puol desiä?) ja 1½ desiä kaurahiutaleita. 
11. Kaadoin marjaseoksen piirakan päälle ja levittelin sen siihen kohtuu tasaisesti. 
12. Otin kaapista fariinisokeripakkauksen ja murustelin siitä/sitä piirakan päälle (sinne tänne jonnin verran)
13. Laitoin piirakan uuniin.

Kypsennysaika lienee jotain puolen tunnin paikkeilla, hieman yli tai hieman alle.

Värikkäät marjat (ja kaurahiutaleet). 

Piirakka just ennen uuniin menoa.

Kypsä, vasta uunista otettu piirakka. Ei kovin kaunis, mutta maku korvaa puutteet näiltä osin ;)

Njam, njam. Piirakka oli syötävää myös ilman jätskiä ;)

Koska koulu

alkaa ens viikolla. Siis toko-oppitunnit taas :) Niin kaivoin noutokapulan pois pölyttymästä ja vaadin Nemiltä  noutharjoitteen ennen kuin se sai aamupalansa. Olipa sutjakka kapulan kuljetus ja sen tuonti mun sivulle! :)

Kaksikymmentäkahdeksan

Eilen otti päähän, kun en saanut aikaiseksi yhtä pientä juoksulenkkiä. Leikkasin sentään nurmikon ja käytin toki koiraa lenkillä, jotta en täysin laiskamatona ollut, mutta silti, jäi kaivelemaan. Jotenka tänäaamuna juoksin heti kun sängystä ylös pääsin (kuta kuinkin). Nemi pääsi vain takapihalle pikapissalle ennen sitä (ja Eetun kanssa normille aamulenkille kun mä olin tullut juoksemasta). Aattelin, että ei olisi niin kuuma jos juoksen jo aamulla. Noh, yhdeksältä oli jo kakskytkolme astetta - joten se siitä haaveesta. 

Oikeenjalan kärki eli varpaat ja osa jalkapöydästä tuntui turtuneelta puolivälin kieppeillä. Tai siis siitä etiäpäin. Ei varsinaisesti puutunut pökkelöksi asti muttei ollut hyväkään. Alkulenkistä pähkäilin, että teenkö Sammalojan-mutkan, mutta sekä tuon jalan takia että siksi kun suuta kuivasi kuumuus niin jätin sen lisämutkan tekemättä. Matkaa kertyi siis se tuttavallinen 4,5 km ja aikaa tähän lenkkiin kului 35 minuuttia. 

Tiesittekö, että

koira joka on uinut ja lätrännyt mutapohjaisessa järvessä pari päivää haisee aika pahalle? Pestähän se siis piti, taas. Semmonen on vettä rakastavan koiran kohtalo. Siis liikkuvaa vettä, luonnon vesistöjä. Ei sitä mikä tulee hanasta.

Nemi kuivumassa takapihalla - koira tosin odottaa eniten, että se saisi tulla sisälle. Reppana pihalle hyljättynä... ;)

Tokoa tiedossa

Reissun aikana oon saanut mailin. Nemi saapi jatkaa tokottamistaan :)

-------------------------------------------------------------
KURSSITIEDOT:
Koiran nimi:      Nemi
Kurssi:           TOKO:n valmennusryhmä
Päivämäärät:      ke 30.7. / ke 6.8. / ke 13.8. / ke 27.8. / ke 3.9. / ke 10.9. / ke 17.9. / ke 24.9. / ke 1.10. / ke 8.10.

Kellonaika:       18:00-19:00
Kouluttaja:       Jenni Ojala

------------------------------------------------------------- 

Kaksikymmentäseitsemän

Tänään aamupäivällä porukoiden mökillä Keski-Suomessa. Lenkki hieman eri reittejä kuin eilen, matka kuitenkin sama eli 2,4 km. Nemin ja Eetun kanssa (Eetu tosin juoksi vähän enemmän kuin minä & Nemi). Taas oli lämmin. Nemi juoksi innokkaammin kuin mitä kotikaduilla. Aikaa ei otettu. 

Kaksikymmentäkuusi

Porukoiden mökillä Keski-Suomessa. Hillitön helle. Hiekka/sorakimpaletie (paikoitellen melko hankala). 2,4 km. Oisko siihen mennyt 18 minuuttia. Tämän lenkin juoksin eilen (19.7) aamupäivällä. 

Mainostusta sanoista ilman minun lupaa / tietämättä

Ärräpäitä ja kirosanoja, miksi alla olevaan postaukseeni (poistin ko sanan josta lähti joku mainosteksti linkkaus) on tullut joku mainos joka ei liity minuun / Nemiin millään tavalla ja ei ole minun tekemäni?!?!?! Ihan pyllystä tämä blogi jos se alkaa nykyään sellaisia tekemään mistä tahansa sanasta minun tietämättäni. 

Tekeekö se/blogi automaattisesti muillekin samaa? Onko tietoa miten sen voi estää? Pitääkö vaihtaa takaisin Vuodatukseen / johonkin muuhun blogijärjestemään? 

ARRRGGHH!!!

Kaksikymmentäviisi (plussat ja miinukset)

- Mahaan pisti alkumatkasta tosi pahasti eikä  lenkillä ollut siltä osin kunnolla hyvä olla

- Kävin melko lyhyen lenkin (lenkkien pituudella ei pitäisi olla minulle merkitystä, koska nyt tällä juoksen usein -lenkkeilyllä pointtina on nimenomaan se, että juoksen usein, ei se että juoksisin pitkiä lenkkejä. Silti parin kilsan lenkki tuntuu nöhväilyltä)

+ Sain lopulta kuitenkin aikaiseksi juosta tänäänkin (lasken juoksemisen tapahtuneen tiistaina 15.7 koska juoksin ennen kuin menin/menen nukkumaan)

+ Jalat toimivat/jaksoivat hyvin

+ Nemi juoksi nätisti (mitä nyt yhdessä kohtaa intoili sinne tänne kun selvästi jäljesti jotain, ehkä jäniksen jälkiä)

+ Nemi kävi kakalla

+ Loppumatkasta satoi ripsutellen vettä eli ei ollut ylettömän kuuma

+ Jalka ei puutunut 

Juostiin 2,6 km. Eli Jaarikselle, sieltä keskustan läpi kirjastolle ja sieltä kotio.

Kuin kissat ja koirat

Nemi suhtautuu kissoihin kuten koirien kuuluukin. Ne eivät ole kavereita keskenään (paitsi niissä korttien söpöissä asetelmissa, jotka poikkeuksina vahvistavat säännön). Jos Nemi näkee kadulla kissan, niin se haukkuu sille. Usein myös kiskoo (raivosta huutaen) sen perään, varsinkin siis jos kissa liikkuu - yleensä meistä pois päin. Nemillä ei ole positiivisia kokemuksia kissoista. On vain näitä kadulla juoksevia kissoja, joiden liike herättää saalisvietin (tai jotain) tai jotka möljöttävät jossakin ja Nemi suhtautuu niihin epäilevästi. 

Tai sitten on se gotlantilainen kissa. Sillä muutaman vuoden takaisella kesälomareissullamme, jolloin käytiin Gotlannissa, Nemi kohtasi ilkeän kissan. Kissan joka hyppäsi kiviaidalta Nemin selkään, vähemmän ystävällisissä aikeissa. Kissat eivät siis ole kivoja. 

Kesälomareissun viimeinen yö oltiin kaverin luona Morjärvellä. Kaverilla on kolme ruotsinlapinkoiraa ja kaksi koiriin tottunutta valkoista kissaa. Majotuimme sisälle, sinne missä nuo kaikki karvaiset eläimetkin asuvat. Mietin, että saas nähdä mitä tästä tulee. Siinä oli naurussa pitelemistä kun seurasi Nemin reaktioita. Nemi ei uskaltanut vaihtaa huonetta jos kissa makoili ovensuussa. Nemi haisteli uteliaana kissojen pyllyjä. Kissat puskivat itseään Nemiä vasten ja olisittepa nähneet Nemin ilmeen! :) Harmi kun näistä sisätilanteista en saanut ainuttakaan kuvaa. Pihalta kuitenkin tällainen sarjatulituksena otettu "Nemi ja kissa" -tarina. Huomatkaa, kuinka kissan katseesta Nemi väistää, mutta kun kissa jatkaa kulkuaan niin Nemi menee uteliaana perässä :)

Kalenterin kunnostus

Kattelin vähän menoja mulle ja Nemille loppukesälle/syksylle. Saas nähä mitä sitten lopulta tehään...

Enpä tiedä kenelle suosittelisin tätä kirjaa

Tai tiedänpä. Sellaisille, jotka lukevat mitä vain Italiasta kertovaa. Koska kertoihan se Italiasta. Ja eläimistä. Mutta tippaakaan mukaansatempaava se ei ollut. Kirjassa on kolmisensataa sivua ja minulla meni aikaa sen lukemiseen parttiarallaa vuosi. Kyseessä on Eija Wagerin teos Vuorten valo.

Ilmeisesti tämä Eija on kirjoittanut enemmänkin kirjoja, eli jos jota kuta kiinnostaa eläin- ja historia-aiheiset Italiatarinat niin tuolta löytynee lisätietoja: http://www.eijawager.fi/

Kaksikymmentäneljä (yöjuoksu)

Kuten sanottua, tänään ollut hurjan kuuma päivä. Juoksulenkki meni yöjuoksuksi. Lähdin hölkkäilemään vasta puol kahentoista aikaan. Otin Nemin mukaan (näillä viime aikaisilla kesälenkeillä se ei ole ollut mukana lainkaan kun on ollut niin lämmin), kun sitä olisi joka tapauksessa pitänyt vielä käyttää ilta/yölenkillä. 

Tänään onneksi jopa satoi jossain välissä illalla. Tiet olivat vielä osittain märät. Olisi voinut luulla, että olisi ollut viileää. Mutta kissankontit. Lämmin siellä oli/tuli edelleen. Taisi mittari näyttää kahtakymmentä astetta. 

Nemi ravasi tosi nätisti mukana, ei kiskonut eikä mitään semmosta. Paitsi yhdessä kohtaa kun nähtiin joku myyräntapainen pieneläin... Muutamia kertoja pysähtelin (pari kertaa pysähdyin ihan kokonaan ja muilla kerroilla juoksin pölijän näkösenä paikallani) jotta Nemi sai pissata/nuuskia (ei käyny kakalla), mutta heti kun se enemmän alko viettään aikaansa ojassa tai jossain niin ziljardi hyttystä hyökkäsi mun kimppuun :/ 

Juoksu sinällään sujui ihan hyvin. Jalat toimivat. Ei sattunut mihinkään, kuten aamulla. Eikä jalka puutunut. Mietin tuossa tovi sitten, että johtuukohan se ettei jalat ole puutuneet nyt muutamaan lenkkiin siitä, että juoksen tarpeeksi usein vai siitä että on niin turkasen lämmin... 

Ainiinjoo. Käytiin se sama lenkki minkä juoksin eilen eli 4,5 km. 

Päiväuinnilla

Tänään oli pahimmillaan +31 astetta. Turhan kuuma meille.Aamusella vielä harkitsin reenaamaan menoa, mutta en mennyt kun lähdettiinkin porukalla käymään hiekkakuopilla uimassa (kaikki ui, jopa minä). Oikeesti ois pitänyt kuvata nuo varpaat siellä hiekkakuopilla (se on vissiin joku somejuttu), mutta unhotin (eikä mulla ole edes lakatut varpaankynnet).

Aamupäivällä oikeenjalan alatakareisi oli melko kipiä ja kun se hellitti niin oikeen jalan nilkkaan/jalkapöytään sattu tovin niin paljon ettei sillä voinut kunnolla astua. Sekin kipu meni sitten aikanaan ohitte. Ettei tämä mun juoksuharrastus nyt aivan ongelmatonta ole... 

Kaksikymmentäkolme

Juoksulenkki parin päivän tauon jälkeen. Juoksin vasta illalla (yheksän aikaan lähin juoksemaan) kun päivällä olin raviradalla koiranäyttelyssä kameraa heiluttelemassa. Lämmin keli oli silti, vaikka kello oli jo monta. Juoksu tuntui harvinaisen hyvältä, mitä nyt kaksikolmasosaa lenkistä juostuani tuli karmee jano ja oli taas liian kuuma. Yritin olla antamatta sen pahasti olla häiritsemättä ja vikan kilsan lopussa kiristin vauhtiani. Kaikkiaan lenkkiin meni 37 minuuttia. Juoksin muunnelman siitä kivemmasta nelosen lenkistä. Matkaa kertyi näinollen 4,5 km. 

Iltauinnilla

Loppukesän tokot

Mitenkään en myöhässä edes ollut. Huomenna kuulemma päättyy ilmoittautuminen loppukesästä alkaville kursseille. Aika näyttää, että huolitaanko meitä sinne. 

Kaksikymmentäkaksi (mantrat)

Aamupäivä. Ei läheskään niin kuuma kuin mitä viime päivinä on ollut, mutta lämmin kesäpäivä silti. Eilen illalla oli oikea jalka tosiaan rikki ja se vanha kovettuma jalkapohjassa alkaa muistuttamaan itsestään, joten epäilytti kovasti, että mitähän tästä tulee. Siksipä lähdin taas tylsälle maaseutulenkille. Ajattelin, että jos alkaa tuntumaan epämieluisalta niin voin helposti muutella lenkin pituutta (3, 4 tai 5 kilsaa). 

Alkumatkasta ihan kohtuullista tasaista menoa. Tunnustelin olotilaani. Lämpötilakin oli vielä melko sopiva, eli ei tuntunut ylilämpymältä. 848:n ylitettyäni päätin kokeilla kiristää hieman tahtia, että miltäs se sitten tuntuisi. Toistin päässäni seuraavia lauseita / mantroja

"Nosta itseäsi. Muista selkä. Suorista selkä"

"Jaksat kyllä. Suorista selkä"

"Juokse, juokse. Jaksat tämän lenkin. Jos jaksat nopeammalla tahdilla maaseututien, niin ei tarvitse juosta kuin neljä kilometriä"

"Suorista selkä. Jaksat juosta."

"Eihän tunnu pahalta. Juokse!"

Jaarista lähestyttäessä hiljensin tahtia kun epäilin etten jaksa puuskutustahdilla edessä odottavaa ylämäkeä. Tarkoitus oli mäen jälkeen nostaa taas vauhtia mutten enää pystynytkään siihen. Joten juoksin perustasavauhtia loppumatkan kotiin. Olin kuitenkin tyytyväinen, että olin haastanut itseäni välillä juoksemaan jotain muuta kuin ppp (pitää pystyä puhumaan) vauhtia ja että jaksoin sillä tavoin juosta kohtuullisen pitkästi (1km?).

Matka 4km, aika 33 min.
Jalka ei puutunut! Kovettumaan ei sattunut! :)

Aamujumppaa Nemin kanssa (osa2)

Havaintoja: tulee tunne, että kohta vetää suonta vasemman jalan nilkasta / jalkapöydästä kun seison tarpeeksi kauan ufon päällä ja samaan aikaan on ikävähkö tunne oikean jalan pohkeessa (vai akillesjänteessä). Seisoskelin siis ufon päällä ja tein samalla jotain käsipunttiliikkeitä. Puntteilut ovat tarkkaan harkittuja ja hidastettuja kun pääasia on yrittää säilyttää tasapaino siinä ufolla oleskeluun. Aika rankkaa sanoisinpa jopa, joten paljoa en tehnyt (2*10 liikettä puntein). 

Nemille sitten kaikenlaista ufolla temputusta kuten sivulle tuloa, kakeja ja jotain muuta sekalaista ufolla teputusta. (sisällä ufotettiin, tulin vaan noi kuvat ottaan ulos kun oli parempi valo tietty siellä)

Kaksikymmentäyksi

Päivällä lähdin juoksemaan vesisateeseen. Sade tuli just sopivalla hetkellä, paljon mieluummin juoksen sateessa kuin lähes 30 asteen helteessä. Noh, eihän sitä sadetta (ja ukkosta) kestänyt kuin ensimmäisen kilometrin verran. Hetken aikaa meni kuivatellessa (siis edelleen juosten). Olotila tuntui aika nihkulta. Viitanmäen kulmilla tuli uudestaan pari pisaraa vettä, toiveistani huolimatta sade ei yltynyt vaan päinvastoin hiipui pois. Sammalojalla kohtasin hyttysen, onneksi niitä ei sen enempää ollut menoani häiritsemässä ja pesäpallokentän kulmilla kuumuus oli... jotain todella häiritsevää. Kun matkaa oli puolisen kilometriä enää jäljellä niin kiristin hieman vauhtiani. Silti matkaan (5,3km) taisi kulua jopa 47 (?) minuuttia ei aika hitaasti menin vaikka luulin meneväni tasaisen kohtuullisen hyvää (omaa) vauhtia. Noh, jaksoinpahan taas kuitenkin juoksennella :)

Jalka ei puutunut! mutta oikeassa jalassa olevaa vanhaa kovettumaa / känsäpaikkaa alkoi särkeä ehkä 2km ennen kuin saavuin kotiin. Se kyllä häiritsi menoa. Tänäiltana on oikeen jalan nilkan seutu ollut tuttavallisen kipeä, sillain kun mulla jalka  tapaa olla rasituksen jäljiltä. 

Koirametsä

Kesälomareissun aikana Nemi pääsi kolme kertaa ulkoilemaan ilman narua. 

Ensimmäinen kerta oli Cattlinin ja Matsin luona Rimbossa (kennel Herding Instict's), jossa Nemi oleili synnyinkotinsa isolla aidatulla pihalla jokusen tunnin yhdessä muutaman muun koiran kanssa. 

Toinen kerta oli tanskalaisessa koirapuistossa tai kuten sikäläiset sitä kutsuivat "koirametsässä". Kivasti löytyi mainos ko paikasta alueen mainoslehtisestä. Nemi viuhtoi innoissaan metsikössä ees-taas :)

Kolmas kerta (joita oli sinällään useita vuorokauden aikana) oli Morjärvellä Anna-Marin (kennel Korpikartanon) kotona :) jossa Nemillä oli ulkoilukaverina kolme ruotsinlapinkoiraa - siskopuoli Friidun kanssa piti välillä vähän keskustella, mutta enimmäkseen koirat tulivat ihan hyvin toimeen keskenään. 

Nemi koirametsän portilla  Rømøssä, Tanskassa.

Tauon jälkeinen nouto

Niin. Sillä mun martsakeikalla sillon pari päivää sitten ... aloitettiin noudolla. Reeni meni kuta kuinkin näin: 

1. Heitin kapulan. Käskin koiran hakea sen eli sanoin "pidä". Nemi juoksi haukkuen kapulalle, otti sen suuhunsa, lähti mua kohti - hihkaisin jokun kehumisjutun, koira tiputti kapulan. Palkkasin koiran
2. Heitin kapulan, koira ryntäsi kapulalle (luojan kiitos kapula ei törmönnyt koiraan vaikka koira liikkui jo ennen kuin kapula oli pysähtynyt). Koira ei nostanut kapulaa vaan haukkui sille, tuli mua kohti, haukkui. En sanonut mitään. Koira palasi kapulalle, otti sen suuhunsa, toi sitä mua kohti muutaman metrin, tiputti kapulan. Protestoi lisää. En edelleenkään sanonut sille mitään. Koira nosti kapulan ja toi sen mulle (hieman outoon sivu asentoon, mutta se nyt edelleen on asia jota työstän joskus).
3. Viimeisessä harjoituksessa oli edelleen ääntä, mutta se haki sen! ja toi mulle :)

Joka noutoharkan jälkeen siilipileet. 

Sitten myös peruuteltiin. 

Ja agista tehtiin kontakteja pujoa (myös vähän kulmia) ja naksuttelua eli tarjoamista. 

Häiriökoiran lenkitys

Tiedättekö, se hetki, kun koira pyörii pusikossa etsien kakkapaikkaa. Asettuu kakalle ja sitten vaihtaa paikkaa kun ne ruohonkorret onkin vääränlaisia tai kutittavat pyllyä. Tai lähellä on mehevämpiä ruohoja; kyllä Nemi toisinaan popsii samalla heinää kun on kakalla... Nemillä voi olla tziljoonia syitä miksi sen tarpeiden teko häiriintyy eikä se voikkaan suoriutua tuosta tarpeellisesta joka päiväisestä (ei ihan joka lenkillisestä) tehtävästä. 

Kesäiltaisella lenkillä ollessa, kun kulkee hiljaisia katuja koiran kanssa, pukeutuneena kesäisesti lyhyisiin housuihin ja teepaitaan. Melkein voisi olla mukavan leppoisaa lenkkeillä, vihdoinkin kun ei ole tuskastuttavan kuuma, mutta tarkenee tosiaan puolilta öin edelleen kesävaatetuksessa. Sitten huomaat, että säärtä kutittaa. *läiskis* Tapat hyttysen ja samalla hetkellä muistat / tajuat, että niitä öttiäisiä on eikä se kesäinen yö enää olekaan niin mukava. 

Toisaalta Nemi on myös niin Rantaplan, että yleensä se menee yrittämään kakkailua jos sen sille oikein sanoo. Siis käskee sen kakalle. Mutta se käskykään ei vielä riitä, kun sitten saattaa tulla ne häiriintymisasiat. Äskeisellä lenkillä x kappaletta inisijää eli hyttystä oli kimpussani samaan aikaan kun  Nemi pyöri puskissä etsien sitä just oikeaa kohtaa tehdä ne kakkelit. Ja siinä kohtaa en saanut enkä voinut tappaa niitä öttiäisiä jottei koiruus olisi häiriintynyt (jos oisin alkanut hätistelemään hyttysiä niin luultavasti lenkki olisi pitkittynyt ja olisin joutunut olemaan kauemmin ilkeiden verenimijöiden armoilla).

Tehopesu ja vahaus

Reissun jälkeen on ollut melkoista pyykkiurakkaa. Tänään oli sitten Nemin vuoro joutua shamppoopesun uhriksi. Johan se olikin melko tuhnun tuntuinen kaikesta tiepölystä ja kevään aikana kertyneestä hienojakoisesta töhnästä. Vielä kun jaksaisin mennä sen kanssa takapihalle, tuonne paahteeseen, ja harjata pestyn koiran (pesin sen aamupäivällä, alkaisi olla jo kohtuu kuivana).

Ennemmin Nemi tykkää kastella itseään oma-aloitteisesti luonnonvesissä. Esim aamulenkillä (ja millä tahansa lenkillä, joka suuntautuu vesistön lähelle) Nemin mielestä sen kuuluu päästä käymään Kiiminkijoessa. Näillä helteillä se on aika monesti sinne päässytkin.

Kaksikymmentä + äf kuus

Ja joo. Edelleen on liian kuuma, itseasiassa vielä kuumempi kuin eilen. Lähellä kolmiakymmentä pyörii takapihan varjoisampi lämpömittari. Päätin, että juoksen tänään lyhyemmästi, vain kolmisen kilsaa (3,3 km jos tarkempia ollaan). Eli kipitin maaseutulenkin ilman plussaa ja ilman jaarista. Alkumatkan, ehkä kilometrin tai reilun verran juoksu tuntui hyvältä - jos vain olisi ollut viileämpi keli niin a'vot :) Maaseututielle tullessani helle iski tajuntaani ja oli niiin jano ja ties mitä kaikkea. Sain kuitenkin sitkuteltua itseni kotiin asti, enkä tod harkinnut Jaariksen mäellä jatkevani siitä muualla päin kuin kotiin. 

Kotiin päästyäni join pari desiä vettä,  hengähdin muutaman minuutin ja lähdin fillaroimaan. Otin aloittamani juomapullon (½ litraa vettä) mukaan, vaikka pyörässäni ei ole pullotelinettä. Hyvin sitä juomapulloa pystyi silti pitämään käsissä ja käsiä ohjaustangossa samalla kun pyöräili. Töyssy paikoissa vesi vähän pisaroi pullosta yli (kun olin avannut korkin enkä tod alkanut sitä sulkemaan joka välissä), mikä ei haitannut yhtään - ei kyllä varsinaisesti viilentänytkään. 

Välillä hieman löysäilin, mutta yritin olla olematta sunnuntai-pyöräretkellä vaan ihan ottaa sen kuntoilun kannalta ja kyllä jaloissa välillä tuntuikin siltä, että jotain "jumppaa" niillä koko ajan tein. Tulinpa miettineeksi sellaistakin seikkaa, että ehkä jaloissani on vähän enemmän voimaa kuin joskus aiemmin, kun ylämäissä ei tarvitse nousta seisaalleen vaan voi istualtaan polkea. 

Kävin kiertämässä Jäälin, Ouka-mittauksella sain matkaksi 18,7 km. 

Aikaa kuntoilu-urakkaani meni 1h 45min (juoksu+pyöräily) mikä sisältää kotona välillä käymisen ja Jäälin ärrältä juomapullon osto välissä ja siinä sähellystä poppilaitteen ja pyöränavainten kanssa (plus aiemmin pysäys roskiksen luona laittamasas ed tyhjä juomapullo sinne ja stoppi liikennevaloissa).

Ai niin. Jalka ei puutunut lainkaan juoksulenkillä (!) eikä alaselkään sattunut pyöräillessä :)

Yhdeksäntoista

Niin. Kuuma. Kotona varjoisa takapihan mittari näytti +28. Aurinkoista, jotain pilviä joo, mutta ei juurikaan varjopaikkoja. Eikä tuulenvirettäkään. Kävin tuossa kahentoista-yhen  tienoilla juoksemassa. 

puolen kilometrin jälkeen sattui hetken aikaa oikeanjalan nilkkaan - se kun otti itseensä eilisellä Martsa-keikalla. Onneksi kipu häipyi hetken päästä. Oli siis kuuma, liian kuuma. Mutta jotenkin ne jalat silti toimi. Tällä kertaa juoksin maaseutu-lenkin, siinä kun on vähemmän mäkiä kuin sillä toisella (viimeks juoksemallani) reitillä. Jossain kohtaa maaseututietä irtosi toinen korvanappi (kun kuuntelin poppia) mikä ärsytti ja pilasi rytmiä kun yritin tunkea sitä takaisin hikiseen korvaani. Lippiksen olin unohtanut kotiin (mikä tuskin liittyy poppisvehjeongelmaan, mutta kerrottakoon nyt kuitenkin). 

Oikea jalka turtui aiemmin kuin yleensä, mutta sillai lievemmästi ja ylempää eli jo nilkasta lähtien tuntui oudolta (varpaisiin asti), mutta ei ollut niin puutunut missään vaiheessa kuin mitä silloin kun tuo jalkapöytä puutuu (se on siis yleensä jalkapöydän alue mikä mulla puutuu juostessa). 

Koska oli hiki ja ällön kuuma ja kidutin itseäni juoksemalla niin aattelin, että sama sitten juosta se Jaariksen lisämutkakin eli matkaa kertyi viisi kilometriä. Aikaa meni 39 minuuttia. 

Aamujumpat (Nemin kanssa)

Nemille ufolla pyörimistä, seisomista (etutassut) ja sivulle kääntymistä niin että tassut on ufolla. Mulle ihan vaan ufolla tasapainoilua. Nemin mielestä uforeenit on sen eikä se tajua miks käsken sen välillä pois siltä. Kaketin sitä sitten vähän samalla kun itse yritin tasapainoilla ufolla... Vasen jalkani selvästi on enemmän ufolla kuin oikea, vaikka seison siinä molemmilla jaloilla. Liekkö tarkoittavan sitä, että vasen on ns varmempi tassu - mikä ei tietysti ole kellekään mikään yllätys. Jotenkin en silti usko, että sellainen toimisi että vain oikea jalka ois ufolla... kait?!

Vko 27, omatoimimartsailut

Äf viis

Juoksemisen sijasta kävin pyöräilemässä. Nätti kesäpäivä. Asteita 26 (liikaa siis). Koiteliin asti poljin melko rivakasti, mikä tuntui reisissä. Hyvä niin, tarkoitus olikin että polkeminen tuntuisi eikä olisi pelkkä huviretki. Tassutörmällä näytti olevan jokin koe tai muu tapahtuma meneillään ja hetken haihattelin, että miksei mulla ole kamera mukana, kunnes älysin, että mitä siitä vaikka olisi, koska ei tässä ole aikaa jäädä räpsimään... Noin seitsemäntoista kilometrin lenkkiin meni aikaa vajaa tunti.

Ai niin, jalka ei puutunut koko lenkin aikana eikä edes selkään sattunut (yleensä alaselkään sattuu kun fillaroin).

Yksi tylsimmistä asioista

on tehdä vatsalihasliikkeitä. Mutta. Nekin muuttumat mukavimmiksi kun ottaa mukaan koiran [aluksi yritin tehdä asioita / vatsalihasliikkeitä esim lankkua ilman koiraa. Koira oli eri mieltä ja lipsutti mua naamasta ja tunki mukaan toimintaan, mikä "hivenen" hankaloitti asioita]. Ensin dobotusta pelkästään koiralle ja sitten yhteisdobotusta: mun jalat dobolla niin että olin käsien varassa "ilmassa" ja odotin niin kauan että koira pisti etutassunsa dobolle ja anto mulle pusun ja sitten sain lysäyttää pyllyni maahan ja annoin Nemille namin. Nemi oppi tempun melko nopeasti. Tosin välillä se oli kärsimätön ja kiersi mua = jouduin kauemmin kököttämään / tekemään käsi & vatsajumppaa. 

Pari kertaa, Nemin yksilöosuudella, sain koiran tulemaan kokonaan dobopallon päälle. Yleensähän se vain nostaa siihen etutassunsa. Kun se oli kokonaan sen päällä niin namitin sitä ja kehuin kovasti. 

Matoa koukkuun (vinkki vitonen)

Kätevää, on omistaa sellainen koira, joka syö lääkkeet ilman taistelua. Suorastaan kerjää niitä. Jee! Syötävää - anna lisää! 

Vinkiksi muillekin Haaparannan kautta ulkomaille matkaaville, koirallisille (tai kissallisille, paitsi, että madotussääntö ei tainnut koskea kissoja), että Kalixin eläinlääkäriasemalla on viikossa kaksi puolen tunnin ajankohtaa, jolloin paikalle voi mennä ilman ajanvarausta. Ottaa jonotusnumeron ja sitten vain venttailla omaa vuoroa. Varsinaisesti nuo drop-in ajat ovat tarkoitettu rokotuksille, mutta ainakin nyt ottivat meidät vastaan matolääkkeiden syötätykseen ja eiköhän se onnistu jatkossakin (myös muilta kuin meiltä). Sanoisinpa jopa, että todella kätevää. Ei tarvitse varailla madotusaikaa eläinlääkäriltä. Tai ressata asiaa sen enempää. Ainuthan tässä on se, että Suomeen saa palata vasta kahdenkymmenenneljän tunnin kuluttua (siis 1-5 vuorokauden päästä) madotuksesta. 

Puujalka (ei vitsi)

Googletus-selvityksiä:
Juoksufoorumi
Pakkotoisto
Pakkotoisto 2
Kiloklubi
Fillarifoorumi
http://www.hoitonetti.fi/oireet/puutuminen/
http://www.cosmopolitan.fi/keskustelu/15248/ketju/ylipronaatio


En muuten taida tulla hullua hurskaammaksi tässä kuukletellessani.

"Venyttele"
"Hanki paremmat kengät"
"Mene lääkäriin"
"Mene kiropraktikolle"
"Sido kenkäsi nauhat toisin"
"Juokse paremmalla tekniikalla"
"Älä juokse kovalla alustalla"


Joo mä juoksen asfaltilla. "Kääk! Onko se hullu?" No mun mielestä on parasta juosta mahdollisimman tasaisella alustalla niin ei nilkat vääntyile, en astu linttaan, ei ole pelkoa että astuisin linttaan ja uskallan liikkua. Jotain jalkajumppaa (Nemin ufo, esim) voisin toki harjoituttaa ja katsoa olisiko siitä mitään iloa.

Kahdeksantoista

Eri lenkki kuin eilen. Lähti sulavammin liikkeelle, liekkö johtu maisemanvaihdoksesta vai siitä, että on parina päivänä käynyt juoksemassa. Vesipedon likellä teki vähän tiukkaa ja sen jälkeen alkoi kuumuus ottamaan voimille. Pihalla on siis varjossa kakskytastetta ja poutainen nätti kesäpäivä. Kirjaston kulmilla alkoi jalka puutumaan - sille tarttis tehdä jotain. Siis selvittää asiaa ja miettiä auttasko joku juttu. Ideoita?

Juoksureitti mittailtuna Oukan kartasta. Eli matkaa kertyi noin 4,2 km.