Se eilinen ällötys mitä paistelin paistinpannulla oli poroa. Pakkauksessa luki, että "jauhelihaa, vain koirille", mutta eipä se perinteiseltä jauhelihalta näyttänyt kun lopulta otin pakkauksen pakastimesta ja sulatin sen (olen ostanut kaksi tuommoista koirille tarkoitettua poronlihanpakkausta ehkä pari vuotta sitten, mutta ne on joko unohtunut tai aina on ollut ns huono hetki testata niitä koirille (epäilin, että se olisi melko tuhtia tavaraa joten aina on vaaransa että sellainen sekoittaa koiran vatsan)).
Koska se liha osoittautuikin enemmän sellaiseksi sekavaksi palasydeemiksi, ihme lönteiksi. Niin päätinkin jatkaa valmistusprosessia ja pistin ne kypsennetyt "lihat" illalla uuniin kuivumaan. Eli palkkanamejahan niistä tulin eikä ruokaruokaa kuten olin luullut ostohetkellä.
Tänäaamuna tein testin. Kutsuin koiran keittiöön ja annoin sille yhden palasen sitä poroa. Eli kerroin, että tällaista olisi luvassa (astia jossa kuivatetut lihat ovat oli/on hellan päällä, eli en pitänyt namusia käsissäni tai muuten koiran nenän tasolla). Sitten pistin noutokapulan lattialle. Odotin hetken. Ja sanoin sitten "pidä". Nemi otti kapulan suuhunsa ja tyyräs ittensä mun viekkuun (parempi sivuasento kuin alkukesästä/keväällä noutoa reenatessa eli nyt peffa ei mennyt ns yli). Sanoin "kiitos" ja otin kapulan ja kehuin koiraa runsainmitoin syöttäen sille samalla muutaman poropiitin. Toistin saman harjoitteen vielä kaksi kertaa, ja se toimi joka kerta yhtä hienosti!
Koira oli jo kerennyt käymään aamulenkillä, aamukakalla ja syömään aamuruokansa (sen saamiseen vaadin helpon noutoreenin eli annoin koiralle kapulan, koira otti sen suuhunsa, kuljetti ja toi kapulan mun sivulle (kun olin kiiruhtanut sen edelle annettuani ensin koiralle kapulan)). Eli se ei ollut nälkänälkäinen, mutta poro houkutti silti kovin ja se teki vaatimani noutoharjoitteet - ilman mutinoita, ilman haukkumista <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti