Tiedättekö, se hetki, kun koira pyörii pusikossa etsien kakkapaikkaa. Asettuu kakalle ja sitten vaihtaa paikkaa kun ne ruohonkorret onkin vääränlaisia tai kutittavat pyllyä. Tai lähellä on mehevämpiä ruohoja; kyllä Nemi toisinaan popsii samalla heinää kun on kakalla... Nemillä voi olla tziljoonia syitä miksi sen tarpeiden teko häiriintyy eikä se voikkaan suoriutua tuosta tarpeellisesta joka päiväisestä (ei ihan joka lenkillisestä) tehtävästä.
Kesäiltaisella lenkillä ollessa, kun kulkee hiljaisia katuja koiran kanssa, pukeutuneena kesäisesti lyhyisiin housuihin ja teepaitaan. Melkein voisi olla mukavan leppoisaa lenkkeillä, vihdoinkin kun ei ole tuskastuttavan kuuma, mutta tarkenee tosiaan puolilta öin edelleen kesävaatetuksessa. Sitten huomaat, että säärtä kutittaa. *läiskis* Tapat hyttysen ja samalla hetkellä muistat / tajuat, että niitä öttiäisiä on eikä se kesäinen yö enää olekaan niin mukava.
Toisaalta Nemi on myös niin Rantaplan, että yleensä se menee yrittämään kakkailua jos sen sille oikein sanoo. Siis käskee sen kakalle. Mutta se käskykään ei vielä riitä, kun sitten saattaa tulla ne häiriintymisasiat. Äskeisellä lenkillä x kappaletta inisijää eli hyttystä oli kimpussani samaan aikaan kun Nemi pyöri puskissä etsien sitä just oikeaa kohtaa tehdä ne kakkelit. Ja siinä kohtaa en saanut enkä voinut tappaa niitä öttiäisiä jottei koiruus olisi häiriintynyt (jos oisin alkanut hätistelemään hyttysiä niin luultavasti lenkki olisi pitkittynyt ja olisin joutunut olemaan kauemmin ilkeiden verenimijöiden armoilla).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti