Nemi suhtautuu kissoihin kuten koirien kuuluukin. Ne eivät ole kavereita keskenään (paitsi niissä korttien söpöissä asetelmissa, jotka poikkeuksina vahvistavat säännön). Jos Nemi näkee kadulla kissan, niin se haukkuu sille. Usein myös kiskoo (raivosta huutaen) sen perään, varsinkin siis jos kissa liikkuu - yleensä meistä pois päin. Nemillä ei ole positiivisia kokemuksia kissoista. On vain näitä kadulla juoksevia kissoja, joiden liike herättää saalisvietin (tai jotain) tai jotka möljöttävät jossakin ja Nemi suhtautuu niihin epäilevästi.
Tai sitten on se gotlantilainen kissa. Sillä muutaman vuoden takaisella kesälomareissullamme, jolloin käytiin Gotlannissa, Nemi kohtasi ilkeän kissan. Kissan joka hyppäsi kiviaidalta Nemin selkään, vähemmän ystävällisissä aikeissa. Kissat eivät siis ole kivoja.
Kesälomareissun viimeinen yö oltiin kaverin luona Morjärvellä. Kaverilla on kolme ruotsinlapinkoiraa ja kaksi koiriin tottunutta valkoista kissaa. Majotuimme sisälle, sinne missä nuo kaikki karvaiset eläimetkin asuvat. Mietin, että saas nähdä mitä tästä tulee. Siinä oli naurussa pitelemistä kun seurasi Nemin reaktioita. Nemi ei uskaltanut vaihtaa huonetta jos kissa makoili ovensuussa. Nemi haisteli uteliaana kissojen pyllyjä. Kissat puskivat itseään Nemiä vasten ja olisittepa nähneet Nemin ilmeen! :) Harmi kun näistä sisätilanteista en saanut ainuttakaan kuvaa. Pihalta kuitenkin tällainen sarjatulituksena otettu "Nemi ja kissa" -tarina. Huomatkaa, kuinka kissan katseesta Nemi väistää, mutta kun kissa jatkaa kulkuaan niin Nemi menee uteliaana perässä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti