Hinkkausta ;)

Kävimme sunnuntai päivän aloittajaisiksi likkojen kanssa hallilla.

Merrin kanssa reenustelin:

• aan alastuloa


• niistoa


• jaakotusta


• twistiä


• pyöritystä


• eteenmenoa/irtoamista


• sivuohjausta/pirkotusta


• putkeen irtoamista (läheinen hyppy meinasi kiinnostaa koiraa enemmän)


• ja hyppy-putki -ilorallatusta

Nemin kanssa puolestaan tehtiin:

• keinua ja aata, vauhdista molempia. kumpainenkin sujui hienosti. 


• eteenmenoa


• hypyn jälkeen tiukkaa kääntymistä


• ihmisnuolta


• twistiä


• jaakotusta


• pyöritystä


• ja hömppärallatusta

Nemin ohjatut treenit vkolla 48

Keskiviikkona alkuillasta kävin Nemin kanssa treenimässä ns korvaavuusvuorolla (1.osa lokakuun juoksupoissaoloista). Harkat veti Mikko ja paikalla oli Nemiliinin lisäksi suursnautseri, westie ja shetlanninlammaskoira.

Teematreeninä samaa kuin tiistaina Merrin kanssa eli vekitys/pyöritystä ja jaakotusta. Plus viime viikkoista päällejuoksua.

• jaakotuksessa Nemi tuli "läpi" eli ei pysähtynyt mun käsiin. Kun sain pysättyä ei hypännyt (ainakaan oikein). Mikä lie oli pielessä. Kun laitettiin namiodottamaan niin koira tuli riman ali. Laskettiin rima medi-korkeuteen jolloin sujui paremmin. Kaippa sitä joku onnistunut suorituskin saatiin aikaan. En ymmärtänyt mikä siinä hommassa (jaakkoilussa) oli nyt niin vaikeeta, kun onhan sitä ennenkin jaakotettu.


• Pyörityksessä Nemi lähti takaakiertoon aikasta montaa kertaa. Koitin säätää ohjaustani oikiammaksi ja tässättää sarjatulella. Lopulta koira toimi jo hieman paremmin.


• Yhdistetreenissä koira irtosi huipusti esteille ja ohjaajakin pisti tassuja toisen eteen. Päällejuoksu-kohdassa ei ollut minkäänlaista ongelman tynkää.


• Vika treenissä koiran piti mennä putkeen mikä oli lähellä muita ja ovea. Nemiä rupesi ujostuttamaan ja putkesta tuli ongelma. Sain sen lopulta putkeen ja sitä myötä pyöritys & takaahyppyjen kautta pujotteluun. Näissä kolmessa vikassa esteessä ei ollut ongelmaa. Tosin koira ehkä oli hitusen hitaampi kuin yleensä - varmaan se alun putkijännäily vaikutti asiaan.

---

Torstaina oli sitten viikon normaalit treenit. Tosin eivät normaaliin aikaan, vaan tuntia myöhempään kuin yleensä. Kato oli käynyt treenaajissa. Nemi reenaili yhdessä kahden border collien kanssa. Nämä reenit veti Mari.

Ensin tehtiin jaakotusta yhdellä esteellä. Jotain oli vissiin hautunut yön yli joko mun tai Nemin päässä. Sillä nyt homma sujui!

Sitten tehtiin jaakotus pirkotuksella. Huisia ja hurjaa ja jännää ja ties mitä kaikkea!!! Eli harkka meni aita-rengas-aita-aita. Vikalle aidalle jaakotus. Ja sen vikan aidan luona olin pirkottamassa. Ekalta aidalta ois ollut suora linja puomille. Ekalla kerralla ohjaussäätely ei ollut ihan kohdillaan, joten Nemi lennähti väärälle hypylle neljäntenä eikä sinne mun tykö. Mutta. Mä olin jo siitäkin aikasta iloinen että rengas toimi vastaanotto-ohjauksena joka kerta. Plus ekan kerran jälkeen sain koiran sinne jaakotukseenkin asti superisti. Tämä toistettiin pari kertaa ettei ollut vaaraa että ois vahingossa toiminut. H u l u p p e e t a !!! Nää on niitä mitä mun pitäs oppia tekemään ja mistä tulee niitä superhienoja fiboja

Sitten kokeltiin sitä pyöritystä. Ensin vaan aita-aita ja siis kakkosaidalle se pyöritys. Kerroin Marille että ed päivänä ei oikein toiminut. Kuulema jokunen muukin koira oli lähtenyt takaakiertoon ko ohjauksessa. Mutta mitä kehveliä, nyt pyörityskin rullaili.

Sitten otettiin tämä vauhdista. Samaa kuin tiistaina Mersun kanssa. Eli aita-aita-putki-muuri (jolle päällejuoksu) - aita - aita (pyörityksellä) ja aita (jaakotuksella). Nemi irtosi hienosti alun esteet niin että mun ei tarvinnu saatella sitä eikä jäädä miettimään vaan juosta jolokottaa etiäpäin. Päällejuoksu toimi ja mä olin ajoissa pyörityksellä mikä myös toimi ja jaakotuskin toimi. Siis niinkuin s i i s t i ä !!!!

Kerrankin ohjauksessa oli ajoitus just eikä melkein kohdallaan.

Lopuksi tein vielä pujottelun pariin kertaa - hölkäten vierellä - ja Nemillä oli taas ihan hyvä vauhti. Heitin sille vasta lopussa palkan, ts palkka ei ollut odottamassa lopussa ja se tuli silti hyvällä "sykkeellä".

Olipas metkat treenit. Kiitos taas!

Ps. Tää tilasi Nemille "Pompan". Kaikkia sitä kanssa...

Putki ralli

Viikon ahdistus teemana. Ts kisoista ärsyyntyneenä. Kävin pikkumutkan Nemin kanssa hallilla tänään iltapäivällä. Kun että miksi se koira kieltäytyi niiltä putkilta niin monasti viime viikonlopun kisoissa?

Nyt sitten oli tarkoituksena että en tee mitään tekniikoita enkä erityisiä vääntelyitä vaan vain irrottelua ja putkilta palkkailuja. Joten lähetin koiraa putkeen yksittäisenä esteenä ja 1-3 hypyn takaa. Hienosti koira imi putkeen joka kerta. Ja vauhdilla.

Lisäksi teimme kerran pujottelun ja yhdesti puomin. Molemmat sujuivat hienosti. Puomilla en sanonut kirraata mutta juoksin esteen ohi ja koira teki nätit kaks-kakkoset

Eli onnistuneet pikkuharkat sain aikaiseksi. Eikä sillä mitään putkiongelmaa ole. Niin kerta. Jotain mun ohjausmokia nekin tietty olivat. Hyvä niin. Onneksi maltoin pitää tämän päivän reenin pienenä hauskana rallatteluna. Ei liikaa kerralla, hyvillä mielin jäähyttelylenkuralle...

Eri kivaa

Hitjat sentäs, kun oli taas kivat agiharkat. Koutsina Mikko.

Päivän teemoina oli vekitys ja jaakotus, joita harjoiteltiin ensin kolmen esteen avulla (muilla 4 eli loppu puomille, meillä putkeen). Samaan aikaan kun tehtiin valvotusti vekki/jaakko-reeniä sai käydä tekemässä muutaman esteen päällejuoksu harkkaa hallin toisessa päässä. Vekityksessä ongelmana oli ensin se, että Merri ei tullut käteen vaan irtosi lähimmälle muulle hypylle (maxi) ja sitten kun tuli käteen niin sitten ei meinannut irrota siitä pois. Mutta kun laitettiin palkka putken päähän niin johan rupesi irtoamaan! Itekseen tehty päällejuoksu reeni meni toosi hyvin

Sitten tehtiin rataa jossa yhdistettiin nämä kaikki kolme asiaa, ja loppuun vielä pujottelu vedätyksen kera. Sai tosiaan juosta, mutta oli kyl kivaa kun Merrillä oli hirrmuinen vauhti Pujokin meni tosi hyvin, ehdin muutamia metrejä koiran edelle (ja se kesti sen :))

ylylylylylHylhyl...

Niin. Itseäni olen nuijinut viikonlopun jälkeen/aikaan monta kertaa ja hakannut päätäni seinään. Se luokkanousu oli niii-iin lähellä, ihan kuin tarjottimella. Nemi liisi ja kiisi aivan ihanasti kunnes kartturi näki tilanteen väärin ja lakkasi ohjaamasta josta syystä saatiin hylsy. Tokavikalla esteellä. Että sitä voikin olla tyhymä. Vaikkka radalla ois tapahtunutkin se mitä kuvittelin tapahtuneen, niin pitääkö sitä silti lakata ohjaamasta sitä koiraa? Mikä kiire mulla sinne maalihypyn kohalle oli? Olisin odottanut koiraa kun se tulee putkesta - näyttänyt sille sen tokavikan hypyn(kin) niin oltas yhtä nollaa rikkaampia. Mutta kun ei niin ei.

Mä siis luulin, että koira tuli putkesta ulos väärin ts samasta päästä mistä oli mennyt sisäänkin. Josta syystä aattelin että se siitä sitten... Pahpah ja pah.

Mutta Nemiliini Se oli hiano! Rata alkoi aita-aita-pituus-pujottelu. Kaikki nämä suorassa linjassa. Pituuelta oli tosi pitkä matka pujoon, oisko ollu sen seittemän metriä. Otin koiran liikkeelle pituuen kohalta ja sitten käskytin pujoa jota kohti tietty ite liikuin myös. Nemi hakeutui hyvin pujoon -ja mä WAUuuu-huudahdin periaatteessa epäkaisamaisesti , mutta kuitenkin niin miten mä kannustan Nemiä sillon kun reenimme pujoa keskenään... tämä siis tosi epäkaisamaista kisatilanteissa - ja pujotteli loppuun asti. Se meni radan kontaktit (aa ja puomi) hienosti, haki esteitä hyvin. Olivatpa ne sitten hyppyjä tai putkia. Mun ei tod tarvinnut saatella sitä loppuun asti. Kakru teki siis ihan unelmarataa.

Viikonlopun loput radat olivatkin yhtä alamäkeä. Yks tulos saatiin - lauantain toiselta radalta. Olikohan kymppi plus yliaikaa - aikaa tuli reilusti kun koira tuli pujosta loppuvaiheessa pois - liikuin varmaan ite epämääräisesti / äkkinäisesti tms ja otin kepakot uusiksi ihan rauhallisesti joten aikaa paloi.

Sunnuntaina hyppärillä menin typeryyksissäni muuttamaan ratasuunnitelmaa yhdessä kohtaa. Josta seuras superkökkö ohjausta (=valssi), josta seuras että koira jätti yhen hyppelön hyppäämättä. Siitä pistin sen takaa-käskyllä hyppäämään, minkä homman se hoisi hienosti tiukalla käännöksellä. Sitten jostain syystä - varmaan mun joku ohjausmoka taas - ohitti yhen hypyn, mutta en jaksanut korjata sitä vaan käskytin koiran putkeen (mikä oli seuraava este). Sen jälkeen rata kulkikin ihan kivasti. Pujossa ei ongelmia. Loppurata hyvä. Ja loppuirtoaminen loistava.

Vika rata oli kaoottinen. Mikä johtui eniten siitä, että minä en tiennyt miten ohjaisin koiran puomilta pujotteluun (esteet olivat vierekkäin) - epävarma fiilikseni heijastui koiraan ja sitä myöten kaikki meni päin pyllyä. Noh, 2 ekaa estettä ok. Eli aita-keinu. Sitten olikin putki, jolta koira kieltäytäyi. Käskin sen sinne kuitenkin ja se viel ok samoin seuraavana ollut pussi. Mutta sitten koira taas kieltäytyi putkesta ja minä tauno käskin sen seuraavalle esteelle eli suomeksi sanottuna luovutin. Seuraavana oli hyppy-ympyrä mikä meni hyvin vaikka lähellä oli ansaesteinä puomi ja aa. Jotain esteitä ja sitten se puomi, josta koira tuli läpi. Pujottelu esteenä ok ts virheittä. Sitten joku hyppely ja aalle. Josta koira tuli läpi. Mietin hetken että mitä helkkeriä mä nyt teen ---tälle koiralle. Ja pyyläsin koiran takas aalle, että johan nyt prrkele!! Ja sitten Nemi istui kontaktilla kuin herranterttu Vapautin koiran kontaktilta "Saa! Eteen!" ja menihän se. Ne radan 2 vikaa hyppyä.

• Viikonlopun neljästä radasta kolmella kepit menivät hyvin. Jotain siis opittiin viime viikonlopun kisoista. Kaikilla neljällä radalla pujon alotuksessa ei ollut ongelmia.


• Kontakteja pitää vahvistaa. Hieman ehkä helpottaa reenejä.


• Putkilla on jotain ihme ongelmaa. Eli tiedossa putki harkkaa. Ihan vaan yksittäisiä putkia ja siitä palkkaa


• Hypyissä ei ollut ongelmia. Lauantaina rimat olivat 60cm:ssä, sunnuntaina 55cm:ssä.


• Joka radalla koira pysyi tosi hyvin lähdössä


• Ja aina jos lopussa oli jonkinlainen "eteen" -suora niin koira lähti niille hyvin (mitä tod osaan arvostaa kun "isosisko" ei niihin useinkaan lähde)

Viikonlopun kisat tuomaroi Jari Tienhaara. Lauantain radat olivat helpomman tuntuisia kuin sunnuntain. Ts su radoissa oli enemmän ansoja yms. La kontakteina vain a ja puomi. Su kaikki kolme.

Lappalaisharkat

Käytiin likkojen kanssa pe-iltana pitkästä aikaa Virpan hallilla.

Nemille:

- kontaktit muutamaan otteeseen ja pujottelu

Merrille

- aan alastuloa

- pujottelua - lopussa pallo ja nami palkkana (koira ei tienny/nähny namia). Mä jäin paikalleni ja koira pujotteli hienosti (hiljaa) loppuun asti :)

- pikkuratasta (putki & hyppyjä) - sellaista omasta päästä vedettyä rallattelua

sekä toko juttuina Merrille

- luoksetulon pysäyksiä, pallon heittelyllä. Hieno stoppi joka kerta

- ja hyppyä, mikä ok joka kerta.

Matkalla agility-maassa

Tämä on sitten taas sellaista hörheilyä, että jos tällaisen huttu-kirjoituksen lukeminen ei kiinnosta, niin kannattaa jättää suosiolla väliin

Rupesin tuossa eilen, tahi, toissapäivänä pohdiskelemaan, että mitkä ne mahtaisivat olla ne mun tavoitteet Nemin kanssa agilityssä. Kun en ole päivittänyt -tai ylipäänsä kirjoittanut- mitään kovin kummoista tavoitteet-sivulle Nemille agiosioon. Pohdinnoista huolimatta en osaa edelleenkään vastata asettamaani kysymykseen. Ainakaan siten miten asia näissä piireissä yleensä mielletään.

Keskustelin mennä viikonloppuna Kemissä Kaamosrallin agilitykisoissa erään kanssakilpailijan kanssa, joka kertoi seuraavaa: "Tämän nykyisen agikoiran kanssa tavoitteena on vain SM-kisat, edellisen koiran kanssa tähtäimet olivat hieman korkeammalla kuten Karsinnoissa". Mitä siihenkin sanomaan? Hieno juttu jne.

Merrin kanssa oli tavoitteena oikeasti se 2-luokkaan nousu. Jonka muistan tuntuneen hyvin epätoivoiseltakin välillä. Kolmosiin noustuamme haaveilin hetken aikaa SM-kisoista, mutta lajista alkoi mennä hetkeksi maku kun ne ihanneajat olivat -ja ovat- liian tiukkoja meille. Kun lakkasin tavoittelemasta kuuta taivaalta niin pettymykset hitaudestamme häivenivät vähitellen. Ja sitä myöten rupesimme vain rallattelemaan. Mikä ei tarkoita sitä etteikö uusia asioita haluttaisi oppia ja tehdä töitä asioiden eteen. Mutta tulos/0-pakko on Merrin osalta taakse jäänyttä elämää.

Kyllähän se joskus pistää ihmetyttämään, miten ainakin ulkoisesti niin kovin helpolla toiset nousevat luokasta toiseen. Kuin heittämällä vaan. Että miten ne sen tekevät? Muutama -hassu- startti ja koirakot ovat seuraavassa luokassa - ja sitten jo siellä ylimmässä.



Toiset ne vaan hakkaavat päätänsä seinään. Tippuvat suohon, nousevat sieltä tippuakseen taas uudestaan johonkin hieman erilaiseen suosilmäkkeeseen. Ei puhettakaan siitä, että huipputuloksia (luokanvaihtonollia, voittonollia, whatever,..) tulisi heti kun kisailmon lähettää. Tai edes vähä-niinku-huippu-tuloksia.

Mutta, tiedättekö mitä? Minä en ajattele tavoitteitani agilityn saralla Nemin kanssa luokkanousuina, SM-kisoina, piirimestaruuksina, Karsintoina tai MM-kisoina. Vaan, haaveilen taidoista. Tavoitteena on kehittyä yhä paremmaksi ja paremmaksi koirakkona. Parempaa ohjausta, koiralle paremmat tekniset taidot. Kauempaa ohjausta. Kaikki tämä on aika pelottavaa kun sitä ajattelee, ja toisaalta hankalaakin toteuttaa käytännössä - kun ohjaaja osaa olla niin helkkerin nössö välillä. Tai aika useinkin, jos Eräät eivät patista muunlaiseen toimintaan. Hitusen ne taidot ovat vuosien mittaan jo kehittyneet ja antaneet välähdyksiä tulevasta, että mitä kaikkea siistiä sitä voikaan olla vielä edessä. Ei se päämäärä vaan se matka.

Tällä taitojen kehityksellä, huisien [itsensä ylittämistä - olipa ne tehty sitten treeneissä tai ehkä jonakin päivänä kisoissakin] ohjauksien teolla tavoitellaan sitä fiilistä mitä agiliitely parhaimmillaan voi olla. Se on se tavoite.

Putkessa assuu mörkö

Nemillä oli eilen reenit, jokka veti Mikko.

Samat aiheet kuin tiistaisissa Merrin reeneissä, mutta pikkaisen eri kuvioin (osittain).

Päällejuoksu -harkka meni ensin sujuvasti. Liikuin rohkeemmin kuin mitä tiistaina. Mutta sitten kun ruvettiin hiomaan ja parantamaan suoritusta, niin oli säätämistä niin ohjaajan palkan heittokyvyissä kuin muussakin toiminnassa. Lopuksi Nemi päätti, että putkesta tullaan ulos sieltä päästä mistä sinne on menty sisäänkin (ja tuota ennen lelukin lakkasi kiinnostamasta), joten taisi Nestori väsyä jo ko treenin tekemiseen. Onneksi kuitenkin tosiaan aluksi saatiin "puhdas" suoritus aikaan.

edit: Pitkästä aikaa sain räpellettyä kuvasenkin reeneistä:

Toisena harjoituksena oli tuo 10-20 treeni mikä meni ekalla kerralla muutoin hyvin paitsi että en tehnyt elettäkään kunnon leikkauksen/kääntämisen suhteen 15:lle (en muka ehtinyt) ja aalla unohdin että koira pitää vapauttaakin esteeltä. Eli koira oli ihan nätisti siinä ensin, mutta kun lupaa ei kuulunut niin lähti siltä pois hiukkasta ennen kuin sanoin "saa". Tai sillä samalla hetkellä, eli sadasosa-varastus. En muista onnistuiko ekalle kerralla nuo 3 vikaa estettä. Olin kuitenkin hitsin tyytyväinen kun ppk onnistui vauhdista! Muutenkin Nemillä oli kivasti tekemisen meininkiä reenissä.

Vikana tehty i-nuoli -reenipätkä ei onnistunut mielestäni kauhian hyvin. Tuota putki+ihmisnuoli treeniä oltiin tehty aiemmin samalla tunnilla yksittäisenä harkkana. Tosin mä aloitin pelkällä ihmisnuoli treenillä ja laajensin sitten tuon putken mukaan kuvioon. Se sujui vielä ihan hyvin. Pidin riman melko matalana, jotta se ei olisi siinä se juttu. Tai vaikeus.

Ensinnäkin ppk & takaahyppy B:lle onnistui ihan hyvin, mutta leikkaus C:lle oli hankalampi. En tiedä mikä tyhjäaukko mun päähän tuli tuossa kohtaa. Koska tämä harkka sujui nyt paljon huonommin Nemin kanssa kuin mitä Merrin kanssa tiistaina. Mikä kuulostaa kyllä todella nurinkuriselta, sillä Nemihän niitä leikkauksia kestää eikä Merri!?! Kun laitettiin namipalkka C:n taakse niin rupesi luistamaan. I-nuoli ihan hyvä, samoin kuin takaahyppy. Mutta. Sitten peijooni koira otti ja tuli läpi aasta Koitin tuolla juosta reippaasti aan ohitte (eri kerroilla ku aata tehtiin), mutta eilen se ei sitä sitten kestänytkään. Sitten kun mä en nynnyile niin koira ei toimi. Hitto ku osaa olla vaikiaa löytää sopivaa tasoa ja sitä kautta onnistumisia, jotka eivät ole liian lälläreitä! Otin tietty vielä hypyn ja aan uusiksi, jolloin Nemi teki hienon aan alastulokontaktin. 

Ärrin murrin pujo

Merrin agiharkkojen loputtua en suinkaan sännännyt kotio (edes jäähyttelylenkuran jälkeen), vaan kulutin aikaa (käymällä kaupassa + ulkoilemalla koirien kanssa) jotta halli olisi taas vapaa. Oli meinaan jäänyt hivenen hampaankoloon vkonlopun kisoista Nemin pujottelu. Ts oma käytös ennen pujoa, josta seurasi koko ajan virheitä kyseisellä esteellä.

Retuutin puolikkaita keppejä ympäri hallia, jotta sain erilaisia harjoituksia aikaiseksi. Ja onnistuneita treenejä tulikin tehtyä monta. Ongelmaksi muodostui sellaiset harjoitukset missä minä jäin jälkeen koirasta ja sen pää kääntyi kysymään mitä sitten. Ja kun sitten sanoin "kierrä" niin se oli jo myöhäistä koska käsky ei tullut ajoissa ja kun käsky sitten tuli niin koira ei ehtinyt näkemään estettä kun eteni kohti pujoa mutta pää ei katsonut sinne päin niin ei se ehtinyt reagoimaan / näkemään koko pujoa. Vaan suoritti jonkun ihan muun esteen matkan varrelta/edestä.

Ajoitus tuon koiran kanssa tuleekin olemaan todella tärkeää. Kun saisi sen ittelle ajettua sisään niin sillä päästäisiin jo pitkälle.

Samalla tuli harkattua aata, pussia, rengasta, putkia ja hyppelöitä - nämä kaikki sujuivat kivasti. Oli tarkoitus tehdä myös ihmisnuolta, mutta seuraava reenaaja kolkutteli jo hallin ovea. Mutta olipahan sitä tuossakin.

Päällejuoksu

Tänään vietin taas koirien kanssa Haukipudas-päivää. Hallille saavuin vasta pikkasen yli 9, joten Merri sai ennen reenejä sellaisen 45 minuutin lämmittelylenkin. Kierreltiin ja kaarreltiin hiekkapohjaisessa männikössä.

Aamun treenin vetäjänä oli Mikko.

Aiheena päällejuoksut, poispäinkäännöt, leikkaukset ja ihmisnuoli. Kaikkea näitä tehtiin siis rataharjoitusten yhteydessä. Lisäksi reenin Merrin kanssa keinua ja höpötemputtelin koiraa väliajoilla. Oli varsin oivaltavat treenit, joissa taas piti uskaltaa liikkua ajoissa. Mutta mikä kannustavaa niin Merri toimi vaikka -tai juuri sen takia- liikuin (ns alta pois). Ihmisnuolessa piti muistaa pitää tassut oikiaan suuntaan.

Kerrassaan mainiot harkat. Taas kerran.

Kaamosralli

Pvm	Vuosi	Paikka	Tuomari	Lka	I.aika	S.aika	Virheet	Tulos	Sijoitus
15.11.	2009	Kemi	Rauno Virta	Maxi1/hr	37	43,33	k+k+aikaa	16,33	13/18
15.11.	2009	Kemi	Tuomo Pajari	Maxi1/a	54	-	k+k+k+hyl	hyl	-/21
15.11.	2009	Kemi	Rauno Virta	Maxi1/a	49	48,28	5	5	5/20
14.11.	2009	Kemi	Tuomo Pajari	Maxi1/hr	47	-	k+k+hyl	hyl	-/17
14.11.	2009	Kemi	Rauno Virta	Maxi1/a	46	45,47	5	5	8/20
14.11.	2009	Kemi	Tuomo Pajari	Maxi1/a	48	-	k+5+hyl	hyl	-/19

Siinäpä "faktat" viikonlopulta. Palailen luultavastikin monisanaisempena astialle myöhemmin. Rallattajana oli siis Nemi.

---

edit 17.11.09 klo 16.01

Kun tuota tuloslistaa katsoo niin jopa siitä näkyy se mikä kisoissa oli näkyvissä. Eli Pajarin radat olivat teknisempiä kuin Virran. Noh, meidän hylyt eivät kyllä johtuneet siitä - ihan muualla pitää katsoa. Eli peiliin, yllättäin.

Niin. Nämä olivat Nemin ensimmäiset agikisat sisätiloissa. Mikä hivenen arvelutti minua etukäteen. Varsinkin kun Torkk:n kisoissa yleensä "laulu raikaa" siis poppi soi ja meteli on sitä myöten melkoinen. Mutta pelkoni siitä miten kaikki tämä sählinki (meteli, halli, 2 rataa yhtäaikaa) vaikuttaa Nemiin oli turhaa. Ihan hyvin kakru pystyi keskittymään itse tekemiseen. Toinen juttu mitä pohdin oli mun ahneus eli kun olin ilmoittanut koiran kaikille kuudelle radalle, että miten se jaksaa. Varsinkin kun radat eivät ole putkeen vaan hallilla pitää olla koko päivä, toisaalta oli aikaa palautua edelliseltä radalta. Jäähytellä, levätä ja lämmitellä. Hyvin Nemi jaksoi. Mitä nyt sunnuntain keskimmäisellä radalla oli selvästi nähtävissä väsymystä.

A-rata. Kaikki kohellukset saivat alkunsa ensimmäiseltä radalta, jossa oletin joko liikaa koiran kisataidoista tai sitten samalla oletin ja lakkasin ohjaamasta. Tehtiin hienoa rataa aina kepeille asti, mutta siinä missä monet valssasivat keppien oikealle puolelle minä en kokenut sitä tarpeelliseksi. Mutta en näköjään ohjannut koiraa (vartalolla tai riittävän ajoissa olleilla suullisilla käskyillä) pujotteluun. Josta seurasi se, että se meni kepakoista ohitse. Sitten pakka oli tietysti hajonnut -väyväyväy- ja kiepsautin koiran kuitenkin pujotteluun niin että olin koiran/pujon oikealla puolella (jatkoa ajatellen parempi puoli). Kaikki meni hienosti 10-kepille asti, jossa erehdyin sanomaan "hyvä". Kun kerta olin niin iloinen että pujo kuitenkin luistaa. Noh, koirahan otti ja vapautui tuolla käskyllä ja tuli ulos kepeiltä. Siinä kun koitin saada sen mukaani niin heitin sen ilmeisesti lähellä olleeseen putkeen. Hyl siis siitä. Sitten otin vielä koiran uudestaan kepeille - muistaakseni. Hylyn aiheuttaneen putken jälkeen olin kuvitellut saavani aikaan lentokeinun. Keinulle meinaan tultiin melkoisen suoran kautta (hyppyjä ja suoraputki), mutta häslingistä johtuen koira ei tullutkaan sellaisella vauhdilla - ts pysyin koiran mukana - joten keikku suoritettiin ihan hyvin. Kun hyl oli alla niin pidin keinulla ja puomilla ehkä hivenen kauemmin kuin muuten olisin pitänyt. Loppuradalla ei ongelmia.

 B-rata. Taas virhe pujosta, nimenomaan sinne menosta. Kontaktit ok, kuten hyppelöt. Loppusuora loistava. Ei muita muistikuvia.

C-rata. Hyppäri. Onneksi juttelin Marin kanssa ennen rataa, enkä tehnyt sitä myöten leikkausta siinä kohtaa mihin olin sen suunnitellut. Tätä ennen koira kuitenkin kerkesi kieltäytymään renkaalta pari kertaa. En tajua mikä siinä kohtaa tuli. Ja tuon jälkeen parit hyppelyt ok:sti, mutta erään hypyn jälkeen oli mutkaputki ja putkesta olisi pitänyt mennä sisään eri päästä kuin mikä oli "nokan edessä". En ottanut koiraa yhtään haltuun kun siitä näki että se katteli jo innolla kohti putkea. Joten siitä siis hylsy. Kun koira oli pussissa jätin sen tekemään itte pussia ja liikuin tekemään valssin, mutta vaikka ensin olin muka rohkea niin sitten jäin kuitenkin odottamaan koiraa liikaa. Ja toisaalta taas persjättö olisi ollut tuohon kohtaan vielä sujuvampi. No ei siinä mitään. Mutta sitten kun koira irtoaa hienosti mun edessä ja menee niitä hyppelöitä niin sitten tämä tauno ottaa ja sanoo sen sanan. Taas. eli "hyvä" ja koira pyörähtää yhen ees olevan hypyn edessä että "mitä?" kun se olisi irronnut sen hypyn kohti sitä oikiaa putkea ihan hyvin ilman mun sähellystä. Loput esteet ihan ok, mutta voi mähmä mua. ai niin, ei mitään muistikuvaa miten tämän radan pujo meni.

D-kisa. Alussa kolme hyppyä suorassa linjassa, mutkaputki ja hyppelö. Teen onnistuneen vastaanottovalssin 5 esteen taakse kun koira on putkessa. Jee. Kiitos Kirsille vinkistä. Muuta en radasta just nyt muistakkaan. Kuin että kontaktit ok, pujosta vitonen.

E-kisa. Rata alkaa kolmella epätasaisesti olevalla hypyllä. Mietin rataantutustumisessa kovastikin eri juttuja ja ohjauksia. Myös sitä alkua, kummalta puolen lähteä liikkeelle. Lähden oikealta puolen. Mutta se osoittautuu ehkä virheelliseksi, koska mulla on kiire. Hätänen hoppu osoittautuu huonoksi asiaksi. En ohjaa koiraa putkeen kun oletan sen menevän ja kiirehdin itse omaa kulkuani. Josta seuraakin se, että koira ei mene putkeen. Siitä eka kielto. Sitten a ja hyppelöitä. Hyppelöiden lähellä on myös houkuttavasti puomi. Hyppelöille mietin ohjaussuunnitelmia ja päädyin johonkin ppk:n ja sylkkärin välimuotoon  [allekirjoittanut ei oikein ymmärrä niiden eroa, vaikka kaippa ne eriasioita on], mutta en tietenkään tee sitä räpellystäni huolellisesti. Josta seuraa kielto. Kun koiran saan taas mukaan niin hypyt ok, samoin se puomi. Ja sen jälkeiset jutut (mitä siellä ikinä olikaan). Sitten tullaan aika pahasta, tai ykkösiin pahasta, kulmasta pujoon. Hypyn kautta. En saa koiraa pujoon vaan se menee huutamaan Pajarille. Kun saan koiran takaisin ja pistän sen pujoon niin keppien kiertely sujuu taas tosi hyvin. Uskaltauduin jopa vedättämään ja koira kesti sen hyvin. Ja irtosi loppu hypyille loistavasti. Aiemmin mietin, että tällä radalla koira olisi osoittanut väsymisen merkkejä rankasta viikonlopusta. Mutta totuushan on kyllä siinä, että kun ohjaus oli huonosti suunniteltua niin koirakaan ei pystynyt sitä toteuttamaan. Ehkä väsymys olikin ohjaajassa eikä siinä koirassa.

F-kisa. Hyppäri. Tällä kertaa pujottelua kohti tultiin kaarre hypyiltä, sanoin liian myöhään pujo käskyn ja koira ei tod ehtinyt reagoimaan myöhemmin tulleeseen käskyyn. Lopussa 2 vikaa estettä olivat sellaisissa linjoissa, että kun Nemi oli hypännyt toisteksviimisen hypyn niin se oli jo ajautunut niin kauas että väkistenkin kiersi vikan esteen. Eikä kuitenkaan ole vielä niin estehakuinen että olisi osannut itse korjata liikerataansa ja hypätä sen vikan hypyn. Muutoin radalla tuli onnistuneita ohjauksia tai ainakin koira eteni sulavasti.

Rämä-ralli

Kaamosrallin jäljiltä lauantai-iltana jalka oli taas tuusan muuskana. Oikiastaan se oli jo rikki lauantaina hallissa. Kun eihän sitä _voi_ vaan istuskella niitä väliaikoja. Kun pitää kierrällä ympäriinsä, katsoa milloin kenenkin ratoja, raatata ihmisten kanssa jne. La-iltana käytiin Tuijan kanssa Kemissä pizzalla (yövyttiin siis Yöpuussa eikä ajettu yöksi kotiin) ja kaupungilla kipittäessä tuntui että pystyykö tuolla jalalla astumaan ollenkaan. Noh, jotenkin tuli ilta konkkastua. Yön yli nukkuessa jalka toipui hivenen. Ja sunnuntaina pakotin itseni istuskelemaan ne joutoajat (kun ei lämmitellyt tai jäähytellyt koiraa, tutustunut rataan tahi kipittänyt radalla).  Onneksi kisapaikka oli sinällänsä hyvä, kuplahalli tekonurmipohjalla. Eli alustan puoleen ei voi valittaa.

Ppk & leikkaukset

Niin. Eilen oli Nemin agiharkat. Koutsina tällä kertaa Mari.

Hallin nurkilla saavuimme reilua tuntia ennen harkkojen alkua. Sitä ennen olin käyttänyt koirat jo humppailemassa koirapuistossa, kun en kehannut ihan paria tuntia ennen reenejä saapua harkkapaikalle

Ensimmäinen leikkausharjoitus sujui todella hyvin. Radalla olleet kepakot menivät hyvin - koira haki kepit itsenäisesti ja mutkitteli ne vauhdilla loppuun asti ilman ongelmia - ja harkka loppui puomiin minkä Nemi juoksi hienosti loppuun asti ja muisti asettaa etutassunsakin maahan. Oi, kun olin tyytyväinen

Toisena reeninä tehtiin hankalampaa leikkaustreeniä, jossa ohjaajalle iski pupupöksyyn, josta luonnollisesti ei seurannut mitään hyvää. Koira teki kyllä töitä, mutta ohjaaja oli epävarma mikä näkyi heti koirassakin. Olisihan mun pitänyt jo oppia, että tuon koiran kanssa ei sovi yhtään löysäillä. Hassua sinällänsä, että koira tarjosi mulle nyt keppejen suoritusta - ts hakeutui kepeille (vaikka radalla ei menty kepakoita ollenkaan). Kun mun kroppa sinne näytti. Eli koira teki -tietty- oikein. Mutta ne ole tottunut siihen sitten alkuunkaan, että koira voisi itsenäisesti tarjota tuollaistakin vaihtoehtoa... Kun pistettiin namikuppi avittamaan vaikeimpiin kohtiin niin ohjaus oli rennompaa ja koira meni paremmin.

Viimisenä tehtiin poispäinkääntöjä, ja kuten tiistain Merrin treenistä ajattelinkin niin Nemi oli tässä hyvä. Ei tarvinnut mennä jankkauksen puolelle vaan kertalaakista oikein.

Saalisvietti

Tilasin jokunen aika sitten Salme Mujusen uutuuskirjan Saalisvietti koiraharrastuksessa. Kirja tipahti postilaatikkoomme toissapäivänä, olen vasta selaillut kirjaa, mutta se vaikuttaa ihan hyvältä.

Mutta. Kirjassa on rotuaiheisia taulukoita. Saalisviettiset koirat <-> sohvaperunat (=seurakoirat), joissa järkiään ruotsinlapinkoira sijoittuu enemmin niihin pottuihin kuin vietikkäisiin koiriin. Ahdistaa. Ts en tunnista noita omiani noista kuvauksista ollenkaan. Toisaalta mulla on sellainen olo, että olisin joskus vastannut Netissä Salmen kyselyyn aiheesta. Että mitä kettua mä oon mahtanut sellaiseen raapustaa. Jos mun vastausten perusteella rlk on sijoitettu taulukoissa moisille sijoille NIIN VOI HYVÄÄ PÄIVÄÄ.

Esimerkiksi ihan vaan perus-saalisvietti. Lähteekö koira perään jos jotain liikkuu edessä. Tätähän testataan MH-kuvauksessa. Kunnon perustesti aiheesta. Molemmat koiramme, sekä Merri että Nemi, saivat tuosta osiosta nelosen "Startar med hög fart, målinriktad - bromsar in vid bytet." Eli juoksee vauhdilla perään, mutta kohteen (ns jänis/hiiri/whatever) saavuttaessaan jättivät tapporavistuksen tekemättä, nuuskaisivat vaan sitä "hilleriä".

Tuo nyt on ihan "faktaa" niitten vietistä, mitä kyllä näkee ihan harva se päivä muutoinkin. Mitään korkiantason saalisviettiä niiltä ei toki löydy, mutta mutta. Ahdistus iski silti.

Ja sitten taas. Miksi mun pitää aina ahdistua jos ruotsinlapinkoira-rotu mainitaan jossain mun mielessä huonossa valossa?!? Tai ollaan mainitsematta paikoissa missä mun mielestä se kuuluisi mainita (yleisin esimerkki lienee se puhe kahdesta lappalaiskoirarodusta - kun niitä kerran on oikeesti kolme. Tätähän tapahtuu ihan älyttömän paljon). Tästä typerästä(kin) ahdistuneisuudesta olen kyllä yrittänyt päästä ihan tietoisestikin eroon. Mutta aina ei vaan onnistu.

Mutta joo. Mitä itse kirjaan tulee, niin toive olisi että oppisin palkkaamaan Nemiä enemmän leluilla. Onhan se aina enemmän ollut "repivä koira" kuin mitä Merri. Tai Merrin repivyys meni yli kun yritin sitä siten palkkailla joskus harrastustaipaleemme alkumetreillä. Kyllähän tuo toisinaan vieläkin tykkää riekkua. Mutta kun ne namit on silti ylitse muiden. Mutta että voisiko lappalaiskoirasta saada sellaista koiraa, jolle se joku repimislelu olisi vielä fantsumpi juttu kuin lihapulla?!? Sitä tässä haen, mutta epäilen. Hyvin vahvasti

Öninää

Nyt oli sitten Nemin vuoro päästä hierojan käsittelyyn. Tämähän viivästyi sen Nemin juoksun takia tämä Nemin hieronta-sessio. Samoin kuin Merrinkin niin myös Nemin kävi hieromassa Emma Pirilä. Alkuosuuden hierronnasta Nemi piti kummaa önisevää ääntä, hassu eläin. Kuten arvelinkin, niin Nemi ei ollut ollenkaan niin vastustava hieronnalle kuin mitä Merri. Tosin nytten Merrikin yritti tarjoutua aluksi hierottavaksi, mutta kun sitä ei siihen pedille huolittu niin veteli sikeitä aika onnellisen oloisena parin metrin päässä.

Nemissä ei ollut muuten mitään huomautettavaa, muuta kuin että sen selkä oli kuulemma hieman kova(na). Liian kovat lihakset? Menneet maitohapoille?



***Muista venytellä koiria treenien yhteydessä!

Ihmisnuolen alkeet

Kun kerran Annalankankaalla oltiin aloitettu aamun/aamupäivän/päivän vietto, niin jatkettiin sitten kanssa. Siis Merrin reenien jälkeen. Ensin lenkille ja sitten hetkeksi kauppaan, halliin kun ei päässyt ihan suoraan Mersun reenien perään - kun siellä oli jottain muuta toimintaa.

Mutta. Päästiin lopulta Neminkin kanssa hetkeksi halliin.

Ihan aluksi teimme alkuopetusta ihmisnuolelle, mitä Nemi ei ollut ennen tehnyt. Nemi oli tässä huomattavasti kyvykkäämpi kuin mitä Merri. Onneksi. Tein joitainkin kertoja molempiin suuntiin.

Sitten teimme puomia, missä tassut osuivat 2/3 kerroista "oikein". Ja keinua, missä myöskin oli paremmat tassuosumat kuin edellisenä iltana. Nyt juoksin keinulla kunnolla ohitse - mikä tuntui sopivan Nemille paremmin kun siihen viereen hissuttelemaan jääminen. Kun joskus kisoissakin uskaltaisi tehdä niin... Lisäksi teimme pari pujottelua ja hieman putkeen lähetyksiä.

Pois päin käänt

Taas oltiin ylivarhain liikenteessä. Coltti kaartoi hallin pihaan ennen kuin ykskään edellisryhmäläinen oli tullut Piti lämppärilenkkiä suunnitellessa miettiä mihin sitä suuntaisi kun aikaa sen tekemiseen oli melkein 2 tuntia. Onneksi maastoa riittää, joten laajensimme viime aikoina tutuksi tullutta pyörätie-pururata-metsä -lenkkiä taas hieman.

Tämän kertaisena koutsina meillä oli Mikko.

Treenin teemana oli tällä kertaa poispäinkääntö ja leikkaukset. Poispäinkääntöä harjoiteltiin ensin ilman esteitä, mikä oli meille tosi hyvä juttu. Sillä me ei osata noita käännöksiä. Siis Merri ei osaa, Nemi osaisi (tai on ainakin joskus osannut, ihan radankin yhteydessä). Meinasi olla melkoista väy-väy-väytä, kun Merri halusi kyllä sen namin ja yritti tehdä kaikkensa sen eteen. Mutta ei tietty sitä mitä piti. Mikko sitten neuvoi, mua ottamaan rauhallisemmin sen ohjauksen kanssa - niin johan se rupesi sujumaan. Jos ei nyt ihan loistavasti, niin ainakin paremmin. Muutaman kerran palkkasin koiraa ihan siitä, että se tuli niihin mun käsiin ja sitten siirrettiin homma esteille. Siis kahden hypyn avulla tehtiin pientä kuviota, jotta saatiin tehtyä ppk:t molempiin suuntiin.

Toisena harjoituksena oli siis leikkaukset. Rataharjoituksessa oli muistaakseni 7 estettä, joista viimeisenä keinu. Minen kuitenkaan aikonut ohjata koiraa keikulle asti (tästä uuesta kontakti-sulkeis-reenistä johtuen). Muilla oli palkka keinun jälkeen. Aluksi Merrin kanssa ei tod sujunut se leikkaus, väisti mua ja kipitti -huutaen- hypyn ohitse. Kun laitettiin nami hypyn taakse niin johan irtosi - ihan sama sille siinä vaiheessa oli mitä ja missä minä tein. Pari kertaa palkka-vahvistuksella ja sitten ilman palkkaa. Mikko tosin oli hypyn takana, joten vähänniinkuin huijattiin Merriä siinä kohtaa. Yhellä kertaa Merri meni sen keinunkin - aika nätin juoksu-kontaktin teki, ei siis lentokeinua. Harmi vaan, kun ne juoksukontaktitkaan eivät ole nyt tarkoituksena. Muilla kerroilla sain koiran kääntymään renkaan jälkeen ihan hyvin (siis ennen keinua).

Kolmantena harkkana oli pujottelun jälkeen valssin tekeminen. Siis pari hyppelöä ensin, niin että tuli pujoon lähetystä. Sitten irtaantuminen kun koira on pujossa ja valssi - pari hyppelöä ja puomi. Tosin me lopatimme siihen ennen puomia. Tuollainen onnistuu Merrin kanssa ihan hyvin, tosin Mersullekin tuli huomattavasti enemmän vauhtia kun pujottelun loppuun laitettiin palkka - tuolla kerralla tein persjätön.

Lisäksi tein ittekseen koiran kanssa puomin ja keinun alakontakteja.

Vihjeestä vaari

Viime aikoina pistänyt hieman harmittamaan, kun ei ole kerennyt reenimään niin usiasti kuin mitä tekisi mieli / olisi syytä. Joten, otimma PikkuMustien ja Partisten kanssa vinkistä toiminnaksi illan. Eli kun halli oli eilen vapaana koko päivän, niin kävimme reenimässä jotain pientä mutta aina niin kovin tarpeellista

Pikkaisenhan tuo meinasi väsyttää kun oli ollut aamusta asti liikenteessä ->töihin ->koirien haku->japanin oppitunnille (koirat pääsivät tähän siis mukaan, mutta eivät koe sitä kovin aktivoivana toimintana ) ->hallille reenimään ->Eetun noukkiminen töistä (jep jep, tekee tosi pitkiä työpäiviä) ->kotiin.

Merrin kanssa tein aan ja puomin alastuloja, joista tällä kertaa aa sujui paremmin. Sekä pujottelun pari kertaa.

Nemin kanssa piti päästä kokeilemaan kontaktit ja maxi-hyppelöt (vkonloppuna kisat!!!). Maxi-hypyissä ei ollut mitään ongelmaa. Testasin niin tavis-hyppelöt, muurin kuin renkaankin. Tosin mitään tiukkoja käännöksiä en maxi-hypyillä ottanut.

Lisäksi tein puomia ja keinua yksittäisinä. Ei tullut etutassut maahan, keinulla itseasiassa jäi melko ylös (kontaktilla kuitenkin). A oli priima, edelleen. Aata tein vauhdista ja juoksin kunnolla ohitse. Välillä tein myös sivuetäisyyttä. Otimme myös pujottelua, vähän putkia ja muutamaan otteeseen niistoja.

Kapulaa

Viikonloppuun ei kuulunut tällä kertaa ohjelmoitua koiraohjelmaa. Jotenka koirien aivokapasiteettia ei työllistetty kovasti. Hieman otin kapula treeniä Nemille. Ensin niin, että pidin kapulaa ja koira istui/seisoi mun edessä (mä istuin siis soffalla) ja palkkailin koiraa siitä että se otti kapulan suuhun. Ei siis kuitenkaan ottanut siitä otetta, kunhan vei suunsa kapulan luo. Toinen mitä tein oli se että pistin kapulat maahan ja palkkailin kun Nemi kävi tekemässä saman maassa olevalle kapulalle. Muutamia kertoja koira otti peeneksi hetkeksi kapulan suuhunsa.

Merrille tein myös kapulan pito treeniä. Koira sivulla kapula suussa ja minä kosketin kädellä kapulaa. Eli kapulan kestoasiedätystä.

Lisäksi jotain satunnaisia toko-temppu-naksuttelu leegailuja molempien koirien kera.

Yksin ryhmässä

Tarkemmat turinat myöhemmin, kun on aikaa, mutta piti vain tulla sanomahan että olipa huiput treenit tänään Nemin kanssa! Kiitos Mikolle "yksäristä".

[huippu meinaa tällä kertaa sitä ettei ollut täydellistä menoa, mutta opettavaista ja ennen kaikkea kivaa - luulenpa että sekä koiralla että ohjaajalla]

edit:

Siis. Olipas kiva liidella taas Nestorin kanssa. Saatiin tehtyä rauhassa viikon harjoitukset ja otettua aluksi niin niistoa, niisto-persjättöä kuin twistiäkin erillisinä. Koska twistissä en peruuttanut, niin tehtiin siinä niin että heitin oikialla kädellä namin hypyn taakse - jotta sain koiran tekemään sen hyppelön vaikka mun rintamasuunta oli eri suuntaan. Hieman oli itselläni hakusessa se namin heitto, miten huidotaan ja mihin päin namin kuuluisikaan lentää.

Niistossa piti säätää mun kättä, missä se on ja kuinka kauan. Eli ei hösötystä vaan ihan iisisti vaan Palkkaus riman yli, eikä riman päällä.

Valssikäännös oli kamala, siis koira lensi pitkälle kun se pujon päässä ollut palkka pikkasen houkutteli sitä.

Se on kyllä siistiiä, kun allekirjoittanut edelleenkään ei lakkaa ihmettelemästä kuinka hieno agikiituri Nemi on. Mikä osuus tulee luonnostaan, ja mikä tehdyn työn takaa? Muutaman viikon aikana kun on reeninyt Merrin kanssa pelkästään, ja nyt kun Nemi tuli takaisin geimeihin mukaan. Niin on se kyllä ihan eri meininkiä. Siis se irtoavuus. Esimerkiksi. Kun koiran vapautti aalta takaahypylle ja lähetti siitä renkaalle niin koiruus pinkoi/hyppeli kaikki edessä olevat esteet ilman että sanoin niistä mitään tai ees rynnin sen kummemmin mukana. Kunhan mun kroppa vaan sattui osoittamaan siihen suuntaan. Merri ei tod menisi - paitsi jos siellä jossain odottaisi ruokaa.

Ja toinen juttu tietty se a. Mikko taisi kysyä, että voinko ottaa sivuttaisetäisyyttä, jotta ehdin ohjaamaan takaahyppelön kunnalla. Oletin, että voin. Ja niinhän tuo onnistui. Siellä se Nemi napotti kun minä liikuin hypyn luo, siitä vapautus jne.

Entäpä sitten ne kepakot? Ekalla kerralla mun käsky oli huono ja koiralla kiire loppuun. Eli meni ohitte. Mutta sen jälkeen joka kerta pujoon (vaikka tuli vauhdilla ja hieman vinosta kulmastakin) ja vauhdilla loppuun asti. Otin sivuirtoamista hommaan mukaan kiertämällä yhen hypyn mikä ei tosiaan häirinnyt koiraa. Vasta kotimatkalla tajusin, että kaikki pujo kerrat olivat ns väärältä puolen (väärä=vaikeampi). Jossa missä ei kyllä Nemille ole mitään väliä.

Koska se yks valssi venyi aina niin pitkäksi niin yks kiekka tehtiin niin, että palkkasin sen valssin ja siitä hypyn kautta lähetin pujoon (palkalle), siinä tuli melkoinen u-käännös pujoon, mutta eipä siinäkään ollut koiruudella ingen probleemia sujahtaa kepeille.

Ps. paikalla ei ollut siis ketään muita ryhmäläisiä kuin me. Saatiin tiukkaa treeniä, puolisen tuntia - eikä kyllä enempää ois jaksettukkaan.

Tauko takana

Merrin agireenien jälkeen halli oli varattu parisen tuntia. Mutta eipä hätiä mitiä, Colttihan kulkee kun niin tahdotaan. Joten ajelin hallille uusiksi iltapäivällä ennen iltaryhmien alkua. Sillä, Nemin juoksu on jo taakse jäänyttä elämää.

Pistin rimat 40 senttiin, jottei juoksun jälkeen olisi ongelmia ainakaan hyppimisen suhteen. Nemin kanssahan en ole reenannut näitä uusia juttuja ollenkaan. Siis niistoa ja ihmisnuolta. Otin kokeiluluonteisesti samoja juttuja kuin muutama tunti aiemmin Merrin kanssa. Hohhoijaa!

Ensinnäkin. Kuvittelin tekeväni sivuohjauksen samoin kuin Merrin kanssa. Noh, ehkä teinkin. Mutta. Nemin kanssa ei toiminut. Aluksi siis. Nemi teki kolmosesteenä renkaan ennemmin kuin sen hypyn jolle yritin sitä kääntää... Ainakaan maxi-renkaan suorituksessa ei ollut mitään ongelmaa, jos jotain positiivista haluaa hakea. Ja koiralla oli irtoamishaluja ja radan lukutaito tallella juoksun jälkeenkin. Ohjaaja vaan.. joopa joo. Sain mä sen kääntymäänkin kolmoselle kun vähän hahmottelin ohjauksen ja käskytyksen ajoituksen kanssa. Niisto persjättökin toimi yllättävän hyvin!

Toisen treenin twisti ei tod toiminut. Sillä mä en ehtinyt asettumaan hypyn luo tekemään ohjausta. Sillä koira oli ehtinyt jo lukemaan sen esteen ja hyppäämään hypyn etiäpäin. Joten jätin radan teon väliin (putkeen irtoamisessa ei ongelmaa) ja keskityin siihen twistiin. Mikä sujui näin selvästi paremmin, mitään loistavia fiiliksiä tästä ei kuitenkaan jäänyt, joten ei tainnut olla mitenkään super sujuvaa.

Yritin myös tehdä 2-treenin niistoa. Mikä Nemistä oli käsittämättömän tyhmää. Ei hahmottanut sitä ollenkaan. Joten tein perustreeniä, jossa tosin siinäkin tuli ongelmaa. Eli en saanut koiraa ymmärtämään, että ei riitä että esteen eteen pysähtyy vaan siitä pitäisi myös hypätä esteen yli. Tulee siis "tässään" ihan kivasti, mutta eikös se riitä (tuumii Nemi).

Siten tein aata. Yksittäisenä esteenä niin että juoksin ohitte vierestä ja niin että olin keskemmällä kenttää sekä ottaen vauhtia parin esteen takaa (siis koira otti vauhtia, en minä ;)) Näissä Nemi oli ihan priima!

Sitten vielä muistutus pujottelusta, mikä sujui kanssa hyvin ja ihan loppuun vähän palloleikkiä

Kertausta radalla

(Reissu-)väsymyksestä viis. Tiistai aamupäivästä päästiin Merrin kanssa taas treenimään. Tällä kertaa tehtiin 2 eri rataharjoitusta, joissa kerrattiin edellisviikkojen tekniikoita. Lisäksi itsekseen sai harjoitella kontakteista keinua (meillä edelleen vain kontakti harkkaa) ja yhdellä hypyllä ihmisnuolta.

Ensimmäinen harjoitus koostui sivuohjauksesta ja niisto-persjätöstä. Ne olivat siis ne jutut. Itse harkassa oli 6 estettä. Siis meille, kun rata ois jatkunut vielä aalle ja siitä kolmen esteen verran. Mutta kun mä en vielä vie Merriä kontakteille...

Tuossa sivuohjauksessa piti muistaa suunnata askel ja kroppa 2-esteelle, jotta koira myös suoritti sen. Niisto-pers tuotti hieman ongelmia, joko sijoituin väärin (pitää olla ihan siivekkeen kohalla) tai en muistanut ohjata koiraa ensin koiran puoleisella kädellä takaakiertoon vaan olin jo heti niistämässä (tässä tap oikialla kädellä) eikä koira sitä ohjausta nähnyt eikä tehnyt sitten mitään. Jahka Mikko käytti kapulan vaihto termonologiaa ohjauksen selvittämiseen, niin asia meni jakeluun ja sitä myötä käytäntökin toimi

Toinen rata (11 estettä) alkoi sillä, että koiran piti irrota putkeen (aita-putki), ja sitten oltiinkin jo tekemässä twistiä! Tämäkin meni säätelyksi, koska allekirjoittanut ei tajunnut tehdä persjättöä putkella vaan yritti peruutella hypyn luo ... Tyhmempikin tajuaa ettei siitä mitään tule. Eli eniten oli säätöä siinä, että olin ajoissa hypyn luona ja vielä ns oikeassa paikassa (ei takaakierrettävän siivekkeen nurkilla), jotta ehdin alta pois koiran tullessa esteeltä eli twistaamaan. Ilmeisesti se itse twisti sujui, koska siitä ei tullut sen kummemmin noottia.

Sitten olikin valssi myöhässä seuraavalle hypylle. Pah, kun aattelin, että Merriä ei tarttis kääntää niin ajoissa. Noh tarttihan sen. Eh. Sitten hyppelö ja putkeen (leikaten). Tuonne putkeen Merri irtosi ihan hyvin, seuraavaan ei ihan niin loistavasti. Mutta kuitenkin niin, että mun ei tarttenut mennä mukana vaan pystyin oikomaan kohti seuraavaa estettä. Jonne mulle silti tuli hieman paniikkia. Kun piti näet olla niistämässä jälkimmäisen putken jälkeen olleen hypyn luona. Tästä kerkeenkö vai enkö -tunteesta johtuen en osannut sijoittaa itseäni täysin oikein hypyn luokse. Sitä siis säädöimme. Kun saatiin niisto onnistumaan tarpeeksi tiukasti ja oikeaan paikkaan niin sitten vielä putki-aita-pujottelu ja palkka. Kun jäin pujossa taakse niin koiralla ei ollut hirmu hyvää hinkua eteenpäin. Huolimatta siitä rasiasta.

Loppuun tehtiin vielä pari kertaa putki-aita-pujottelu niin, että Mikko oli kirittämässä koiraa lopussa - ja palkka odotti avonaisella alustalla. Ekalla kerralla jäi pujo tekemättä kun koiralla oli kiire loppuun. Mistä sitä ei toki palkattu. Seuraavaksi teki jo pujonkin. Hienosti korjasi itsensä pujoon kun ensin meinasi mennä ohitse.

Kuten näkyy niin säädettävää riitti, mutta meininki oli silti kivaa.

Kohtuullisen Huikeeta! CIBbiä ja RYPpiä pukkaa... :)

Joo. Meillä oli siis onnistunut reissu Latviaan kuten ylläolevasta kuvasta voinee päätellä

Lauantaina ruotsinlapparit arvosteli suomalainen tuomari Saija Juutilainen

Nemi AVO PN2 SERT CACIB -> Latvian valio & CIB (=kans mva)

Merri VET PN1 VET-SERT VET-ROP ROP

Sunnuntaina rlk:t arvosteli latvialainen Vija Klucniece ja 5-ryhmän Ovesneva Jaroslava (jonka kotimaata en just nyt muista).

Nemi AVO PN1 CACIB ROP RYP5

Merri VET VET-SERT ROP-VET

Luokkaa ei voinut vaihtaa, joten siksi Nemi oli sunnuntainakin avo-luokassa. Tuomari kuitenkin kysyi valioituiko koira jo ed päivänä.. josta syystä se ei enää turhaan saanut sertiä sunnuntaina.

Latviassa (kuten ilmeisesti muuallakin Baltian maissa) jaetaan erikseen sertejä sekä veteraani- että junioriluokissa. Koirista voi siis tulla junnu- tai vetskuvalioita. Mutta koska Merri ei ole entuudestaan minkään maan vet-valio, niin siitä ei tullut sitä tänäkään viikonloppuna. Moiseen titteliin tarvittaisiin vielä yksi vet-serti Latviasta.

Lauantaina minä estin Nemin rotu-kehässä ja Eetu Merrin sekä rotu- että ryhmäkilpailussa. Sunnuntaina halusin kokeilla toimiiko temputtelu (peruutus ja hännän selänpäälle nosto & heilutus) kehässä asti, joten esitin Merrin (ei se ei ole niin iloinen koira kehässä kuin mitä kehän ulkopuolella, tai sitten minä teen jotain erilailla - luultavasti juurikin niin) ja Eetu Nemin (myös siellä menestyksekkäässä jatkokehässä).

Latviassa oli aika mainio systeemi. Kun anoi valion arvoa ja maksoi diplomi & ruusuke -maksut niin sai ko vermeet jo samana päivänä!

Lauantain rop -sijoituksesta sai tuon pokaalin, sunnuntaina palkinto oli vaihtunut "mitalliin". Tuo vaaleanvihreä-valkoinen ruusuke tuli sieltä ryhmäkilpailusta (plus sateenvarjo, mitä ei pistetty kuvaan). Lilat ruusukkeet sai Merri, mahtoivatkohan tarkoittaa rop-vetskua.

Porras

Torstaina tapahtui jotain. En tiedä tarkkaan mitä. Mutta sen jälkeen sattui vasemman jalan polveen - varsinkin bussin rappusissa liikkuminen oli tosi hankalaa ja kivuliasta. Kerkesin jo pelkäämään, että pitääkö jäädä ties kuinka pitkäksi aikaa taas tauolle kaikesta kivasta. Mutta onneksi polvi oikutteli vain yhden päivän. Mutta tuo kyllä muistutti siitä, että kun on kerran polvensa telonut niin vaiva voi palautua takaisin ihan yhtäkkiä.