Saalisvietti

Tilasin jokunen aika sitten Salme Mujusen uutuuskirjan Saalisvietti koiraharrastuksessa. Kirja tipahti postilaatikkoomme toissapäivänä, olen vasta selaillut kirjaa, mutta se vaikuttaa ihan hyvältä.

Mutta. Kirjassa on rotuaiheisia taulukoita. Saalisviettiset koirat <-> sohvaperunat (=seurakoirat), joissa järkiään ruotsinlapinkoira sijoittuu enemmin niihin pottuihin kuin vietikkäisiin koiriin. Ahdistaa. Ts en tunnista noita omiani noista kuvauksista ollenkaan. Toisaalta mulla on sellainen olo, että olisin joskus vastannut Netissä Salmen kyselyyn aiheesta. Että mitä kettua mä oon mahtanut sellaiseen raapustaa. Jos mun vastausten perusteella rlk on sijoitettu taulukoissa moisille sijoille NIIN VOI HYVÄÄ PÄIVÄÄ.

Esimerkiksi ihan vaan perus-saalisvietti. Lähteekö koira perään jos jotain liikkuu edessä. Tätähän testataan MH-kuvauksessa. Kunnon perustesti aiheesta. Molemmat koiramme, sekä Merri että Nemi, saivat tuosta osiosta nelosen "Startar med hög fart, målinriktad - bromsar in vid bytet." Eli juoksee vauhdilla perään, mutta kohteen (ns jänis/hiiri/whatever) saavuttaessaan jättivät tapporavistuksen tekemättä, nuuskaisivat vaan sitä "hilleriä".

Tuo nyt on ihan "faktaa" niitten vietistä, mitä kyllä näkee ihan harva se päivä muutoinkin. Mitään korkiantason saalisviettiä niiltä ei toki löydy, mutta mutta. Ahdistus iski silti.

Ja sitten taas. Miksi mun pitää aina ahdistua jos ruotsinlapinkoira-rotu mainitaan jossain mun mielessä huonossa valossa?!? Tai ollaan mainitsematta paikoissa missä mun mielestä se kuuluisi mainita (yleisin esimerkki lienee se puhe kahdesta lappalaiskoirarodusta - kun niitä kerran on oikeesti kolme. Tätähän tapahtuu ihan älyttömän paljon). Tästä typerästä(kin) ahdistuneisuudesta olen kyllä yrittänyt päästä ihan tietoisestikin eroon. Mutta aina ei vaan onnistu.

Mutta joo. Mitä itse kirjaan tulee, niin toive olisi että oppisin palkkaamaan Nemiä enemmän leluilla. Onhan se aina enemmän ollut "repivä koira" kuin mitä Merri. Tai Merrin repivyys meni yli kun yritin sitä siten palkkailla joskus harrastustaipaleemme alkumetreillä. Kyllähän tuo toisinaan vieläkin tykkää riekkua. Mutta kun ne namit on silti ylitse muiden. Mutta että voisiko lappalaiskoirasta saada sellaista koiraa, jolle se joku repimislelu olisi vielä fantsumpi juttu kuin lihapulla?!? Sitä tässä haen, mutta epäilen. Hyvin vahvasti