Niin. Eilen oli Nemin agiharkat. Koutsina tällä kertaa Mari.
Hallin nurkilla saavuimme reilua tuntia ennen harkkojen alkua. Sitä ennen olin käyttänyt koirat jo humppailemassa koirapuistossa, kun en kehannut ihan paria tuntia ennen reenejä saapua harkkapaikalle 
Ensimmäinen leikkausharjoitus sujui todella hyvin. Radalla olleet kepakot menivät hyvin - koira haki kepit itsenäisesti ja mutkitteli ne vauhdilla loppuun asti ilman ongelmia - ja harkka loppui puomiin minkä Nemi juoksi hienosti loppuun asti ja muisti asettaa etutassunsakin maahan. Oi, kun olin tyytyväinen 
Toisena reeninä tehtiin hankalampaa leikkaustreeniä, jossa ohjaajalle iski pupupöksyyn, josta luonnollisesti ei seurannut mitään hyvää. Koira teki kyllä töitä, mutta ohjaaja oli epävarma mikä näkyi heti koirassakin. Olisihan mun pitänyt jo oppia, että tuon koiran kanssa ei sovi yhtään löysäillä. Hassua sinällänsä, että koira tarjosi mulle nyt keppejen suoritusta - ts hakeutui kepeille (vaikka radalla ei menty kepakoita ollenkaan). Kun mun kroppa sinne näytti. Eli koira teki -tietty- oikein. Mutta ne ole tottunut siihen sitten alkuunkaan, että koira voisi itsenäisesti tarjota tuollaistakin vaihtoehtoa... Kun pistettiin namikuppi avittamaan vaikeimpiin kohtiin niin ohjaus oli rennompaa ja koira meni paremmin.
Viimisenä tehtiin poispäinkääntöjä, ja kuten tiistain Merrin treenistä ajattelinkin niin Nemi oli tässä hyvä. Ei tarvinnut mennä jankkauksen puolelle vaan kertalaakista oikein. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti