Matkalla agility-maassa

Tämä on sitten taas sellaista hörheilyä, että jos tällaisen huttu-kirjoituksen lukeminen ei kiinnosta, niin kannattaa jättää suosiolla väliin

Rupesin tuossa eilen, tahi, toissapäivänä pohdiskelemaan, että mitkä ne mahtaisivat olla ne mun tavoitteet Nemin kanssa agilityssä. Kun en ole päivittänyt -tai ylipäänsä kirjoittanut- mitään kovin kummoista tavoitteet-sivulle Nemille agiosioon. Pohdinnoista huolimatta en osaa edelleenkään vastata asettamaani kysymykseen. Ainakaan siten miten asia näissä piireissä yleensä mielletään.

Keskustelin mennä viikonloppuna Kemissä Kaamosrallin agilitykisoissa erään kanssakilpailijan kanssa, joka kertoi seuraavaa: "Tämän nykyisen agikoiran kanssa tavoitteena on vain SM-kisat, edellisen koiran kanssa tähtäimet olivat hieman korkeammalla kuten Karsinnoissa". Mitä siihenkin sanomaan? Hieno juttu jne.

Merrin kanssa oli tavoitteena oikeasti se 2-luokkaan nousu. Jonka muistan tuntuneen hyvin epätoivoiseltakin välillä. Kolmosiin noustuamme haaveilin hetken aikaa SM-kisoista, mutta lajista alkoi mennä hetkeksi maku kun ne ihanneajat olivat -ja ovat- liian tiukkoja meille. Kun lakkasin tavoittelemasta kuuta taivaalta niin pettymykset hitaudestamme häivenivät vähitellen. Ja sitä myöten rupesimme vain rallattelemaan. Mikä ei tarkoita sitä etteikö uusia asioita haluttaisi oppia ja tehdä töitä asioiden eteen. Mutta tulos/0-pakko on Merrin osalta taakse jäänyttä elämää.

Kyllähän se joskus pistää ihmetyttämään, miten ainakin ulkoisesti niin kovin helpolla toiset nousevat luokasta toiseen. Kuin heittämällä vaan. Että miten ne sen tekevät? Muutama -hassu- startti ja koirakot ovat seuraavassa luokassa - ja sitten jo siellä ylimmässä.



Toiset ne vaan hakkaavat päätänsä seinään. Tippuvat suohon, nousevat sieltä tippuakseen taas uudestaan johonkin hieman erilaiseen suosilmäkkeeseen. Ei puhettakaan siitä, että huipputuloksia (luokanvaihtonollia, voittonollia, whatever,..) tulisi heti kun kisailmon lähettää. Tai edes vähä-niinku-huippu-tuloksia.

Mutta, tiedättekö mitä? Minä en ajattele tavoitteitani agilityn saralla Nemin kanssa luokkanousuina, SM-kisoina, piirimestaruuksina, Karsintoina tai MM-kisoina. Vaan, haaveilen taidoista. Tavoitteena on kehittyä yhä paremmaksi ja paremmaksi koirakkona. Parempaa ohjausta, koiralle paremmat tekniset taidot. Kauempaa ohjausta. Kaikki tämä on aika pelottavaa kun sitä ajattelee, ja toisaalta hankalaakin toteuttaa käytännössä - kun ohjaaja osaa olla niin helkkerin nössö välillä. Tai aika useinkin, jos Eräät eivät patista muunlaiseen toimintaan. Hitusen ne taidot ovat vuosien mittaan jo kehittyneet ja antaneet välähdyksiä tulevasta, että mitä kaikkea siistiä sitä voikaan olla vielä edessä. Ei se päämäärä vaan se matka.

Tällä taitojen kehityksellä, huisien [itsensä ylittämistä - olipa ne tehty sitten treeneissä tai ehkä jonakin päivänä kisoissakin] ohjauksien teolla tavoitellaan sitä fiilistä mitä agiliitely parhaimmillaan voi olla. Se on se tavoite.