Seuraaminen, osa2

Saamani neuvon mukaan kokeilin seuraamista Merrin kanssa kääntyillen vasemmalle. Tehden neliötä ja ympyrää. Ja kas kummaa, seuraamispaikka oli kuin olikin parempi. Nyt sitten vain käännöstreeniä enemmän. Josko se oikea paikka alkaisi pikkuhiljaa Merrillekin hahmottumaan.

Kiitoksia vaan vinkistä lapinkoira-tokoilijalle, Raaheen

Agilityn vapaavuoro / ti 27.2.

Kävimme taasen tutulla kokoonpanolla hallilla päiväreeneissä. Rakensimme mukaelman Nemin ma-illan ratatreenistä (lopetettiin rata hyppyyn ennen a:ta - ma-harkassa a-oli siis eripaikassa kuin tuossa "kartassa"). Rata meni siis about näin:


Nemin oli hyvin vaikea hahmottaa radalla ollutta rengasta. Joten aloitin tuon ratapätkän suoraan renkaalta. Aluksi sain Nemin irtoamaan todella hyvin renkaalta putkelle, jolloin jäin itse putken alkupäähän odottamaan, että koira tulee putkesta ulos ja sitten kutsuin koiraa ja ohjasin sen hypylle. Tässä vaiheessa piti olla tarkkana etten liikkunut liian aikaisin - jolloin vedin koiran hypyn ohi, jos siis säntäilin yhtään lähelle putkea.
Palkkasin koiran narupallolla, mistä se oli hyvin innoissaan Tosin vähän turhankin innoissaan, sillä lopulta sen keskittyminen itse tekemiseen herpaantui, kun se odotti (katsoi) milloin pallo lentää. Se kultainen keskitie Nemin palkkauksessa on edelleen löytämättä, mutta olin silti iloissani, että Nemiä kiinnosti hallissa myös lelupalkkaus.

Reenailin myös radasta vain osia, tai yhtä estettä. Rengasta otimme paljonkin yksittäisenä esteenä. Tai jatkettuna putkelle. Itse vaan ilmeisesti ohjailin Nemiä sinne putkeen vähän miten sattuu. Eikä koira sitten joka kerta sinne irronnutkaan. Rengasta otimme molemmilta puolilta, joista toinen on huomattavasti heikommalla tolalla.

Merkille pantavaa oli myös se, että Nemi ei edes katsonut a:n suuntaan. Vaikka se olisi ollut "melkein" radalla. Harhaesteenä siis vain. Ihan lopuksi otin tuon a:n vielä yksittäisenä - ihan hyvin Nemi jää istumaan a:n kontaktille.

Saimme hieman häiriötekijöitä treeneihin, kun jossain välissä harjoitteluamme halliin tuli muitakin. Hieman Nemillä meni pasmat sekaisin (haukkui paljon), mutta onneksi se ei kuitenkaan menettänyt työskentelyintoaan kokonaan. Hyvää treeniä Nepsulle, että edelleen pitää voida toimia vaikka ympärillä tapahtuisi muutakin.

Harjoittelimme myös hitusen verran pujottelua. Sekä putkesta tullessa että erikseen, ihan kivasti meni pujo-harkat.

Kiitoksia Pirkolle kommenteista, varsinkin Nemin kanssa treenaillessani. Enpä olisi itse hoksannut moniakaan erheistäni..

Merrin kanssa harjoittelin rataa hieman erillälailla. Eli 6 hypyn jälkeen renkaalle (esteet olivat varmaan oikeesti hieman toisin..) ja sitten loppuhyppy. Maassa oli joku törppö, jonka Merri huomasi ja luuli siellä olevan palkkaa. Laitoinkin sinne sitten namusia ja yritin treenailla eteen -menoa. Enemmän ja vähemmän hyvin tuloksin. Eli Merri kyllä irtosi, mutta välillä väärään aikaan - eli teki muutaman esteen ja varasti palkalle. Mutta irtosi kyllä ...

Lisäksi harjoittelimme itsenäistä pujottelua. Ensin putki - pujo, sitten rengas  - putki - pujo ja lopulta hyppy - rengas - putki - pujo. Ensin Merri oli hieman kysyvänä ennen pujottelua, mutta lähti kepeille kuitenkin käskystä. Sitten hieman napakampaa käskytystä kun koira oli putkessa, jolloin se tiesi putkesta ulos tullessaan jo minne mennä. Lopulta kun teimme koko pätkän niin jäin Merristä jälkeen, mutta ihmeen hyvin se silti meni pujoonkin. Tosin sitten vedätin sitä pujossa (kun sain koiran kiinni), vaikka tuossa pitäisi varmaan pyrkiä reenimään niin, että minä olisin jäljessä, mutta koiran pitäisi silti kyetä itsenäiseen ja nopeaan suoritukseen.
Toisaalta tässä on se ristiriita, että Merrin pujotteluunhan sain nopeutta sillä, että rupesin itse liikkumaan pujon aikana nopeammin. Mitenkähän käy, jos en olekaan ravaamassa siinä vierellä/edellä?

Epiksiä

Tulipa sitten samalla päivälle tietoa tulevista ja menevistä epävirallisista Okk-areenalla. Eli suunniteltu toko seura-cup on peruttu, tuo olisi ollut su 11.maaliskuuta. Mutta vastaavasti edellisenä päivänä 10.3 on samaisessa paikassa tarjolla ev-agiliitoa, jonne voisin ainakin suunnitella meneväni.

Kokkola 31.3

Ilmoitin Nemin tänään ensimmäiseen AVOimen luokan näyttelyynsä eli Kokkolan ryhmänäyttelyyn, mikä on samana päivänä kun Merri täyttää 6v. Eli 2 päivää Nemin 2v. synttäreiden jälkeen. Kokkolassa lappalaiskoirat tuomaroi Tuula Pratt. 

Keinua & keppejä

Nemin agilityharjoituksissa oli tällä kertaa runsas osanotto. Joten kävi niin ettemme kerenneet treenimään pitempää rataa oikeastaan ollenkaan. Tai otimme siitä alusta (seuraavan ryhmän rakennellessa jo rataansa) hyppyä, rengasta ja suoraa putkea. Tosin Nemi alkoi käydä levottomaksi kaikesta siitä ulkopuolella tapahtuvasta hyörinästä. Toisaalta tuli havaittua, että Nemi ei hypännyt rengasta, koska sillä oli liian kiire Niinan (lue:palkan) luo. Eli tuota, että joku on palkan kanssa vastaanottamassa / esteiden päässä pitää käyttää harkiten. Näyttää olevan välillä liiankin hyvä houkutin.

Harjoittelimme siis tällä kertaa vain pujottelua ja keinua. Erikseen siis. Keinulla Sanna oli avustamassa koirakkoja. Aluksi S hidasti/pehmensi keinun rämähdystä, mutta lopuksi tehtiin ihan rämähdyksen kanssa ja ihan hyvin se niinkin meni. Hieman Nemi reagoi rämähdykseen muttei kuitenkaan lakannut työskentelemästä eli hyppinyt pois esteeltä (keinua harjoittelimme siis koko ajan niin, että koira oli hihnassa - kaiken varalta)

Lisäksi harjoittelin muutaman suorituksen erissä, useaan otteeseen pujottelua. Se vääräkin puoli sujui, jahka sain meidät aseteltua niin (Nemin mielestä tuntuu olevan epäloogista, että se olisi minun oikealla puolellani). Välillä otimme pujoa myös puolikkailla kepeillä. Ihmeekseni onnistuimme muutaman kerran myös aita - pujottelu -yhdistelmässä eli Nemi haki hienosti pujottelun oikean välin hypättyään ensin sen hypyn, kunhan minä olin vain menossa mukana ja kerkesin käskyttämään koiraa.

Agiliidosta & kisaamisesta

Kääk! Agilityliiton sivuilta löytyy mainio kisakalenteri. Sieltä vaan kisoja bongailemaan  Keväällä / kesällä / syksyllä sitä sitten taas huristellaan  pitkin maata agikisojen perässä.

Pitäisi varmaan pikkuhiljaa hankkia myös agilitylisenssi, ettei sitten vaan toukokuun jälkeen kävisi niin hullusti ettei pääsisikään kisaamaan.

Toko-sunnuntai

Jätin tänään tarkoituksella lappalais-treenit väliin jottei oleskelustamme Virpiniemessä tulisi niin pitkää. Eli saavuimme Okk-areenan tuntumaan hieman ennen kuutta. Päätin myös kokeilla häkin tuomista sisälle halliin, eli retuutin vuoron perään halliin Merrin, sitten Nemin ja lopulta sen häkinkin. Nemi pääsi siis edelleen viettämään häkki-elämää, mutta tällä kertaa hallin sisällä. Samalla kuin minä tokoilin Merrin kanssa. Laitoin häkin päälle myös viltin, jottei koira näkisi ulos eikä sen tarvitsisi kommentoida kaikkea näkemäänsä. Hetken verran Nemi oli hieman levoton, mutta asettui lopulta olemaan ihan hiljaa. Joten sikäli mikäli kokeilu oli ihan onnistunut  - mielestäni Nemi oli myös paremmin kuulolla tokoharkoissa kuin aiemmin, joten ehkä tästä oli hyötyä. Ja saatetaan vekslata koko omaisuus halliin toistekin.

Merrin treeneissä teimme muutaman liikkeet liikkeenomaisesti. Ensin "kehään meno" ja paikallaolo kaikille yhteisenä osiona ja sitten jokainen sai ottaa kolme haluamaansa liikettä yksittäin. Kehään menossa Merri oli aika tuttavallinen..  mutta parempi kait se kuin pelokkuus.
Paikallamakuu meni ihan kivasti. Pysyi sen 2min paikallaan. Kun tulin takaisin niin palkkasin koiran etutassujen väliin. Mutta tullessani koiran vierelle niin se nousi istumaan. Eli se ennakointi.. Onneksi olin kuitenkin palkannut sen jo siitä paikallaolosta jo.

Paikallaolon jälkeen muutama muu koira suoritti omat liikkeensä ja mietin vielä viimeiseen asti mitkä kolme liikettä me tekisimme. Päädyin hihnassa seuraamiseen, liikkeestä maahanmenoon ja hyppyyn.

Seuraaminen. Merrin kontakti oli kuulemma ihan hyvä, hieman jossain kohtaa oli herppaantumista, mutta ihmeen vähän kuitenkin. Juoksuosuus ja käännökset menivät ihan hyvin. Hieman Merri myös edistää seuraamisessa, kuten tuossa jokin aika sitten tuli havaittua. Eli ei enää pallo palkkaa, ainakaan eteenpäin heitettynä seuraamisesta. Ja muutenkin pitää miettiä, että millainen palkkaus olisi Merrille parasta. Perusasennot olivat aika vinot. (muita Ammin kommentteja en nyt tähän hätään muista)

Liikkeestä maahanmeno. Muutoin hyvä, mutta Merrin makuuasento vino. Maahanmeno oli (kuulemma) kivan nopea. Mutta kun palasin koiran luo, niin se vanha tuttu ennakointi nosti taas päätään. Eli koira istui ennen kuin sain luvan käskytykseen.

Hyppy. Hyppäsi hyvin käskystä ja jäi seisomaan (muistin jopa käskeä). Sitten tuli itselle epävarmuus eli mennäänkö esteen taakse vasta luvan kanssa vai itsekseen. Eli liikahdin hieman, jolloin koirakin rupesi liikkumaan. Kun lupa tuli palasin koiran vierelle, tässä vaiheessa Merri vielä seisoi, mutta kun olin sen vieressä niin se istahti..
Eli tosi vähän liikkeiden tekoa loppuun asti. Treenatessa siis. Joskus toki niitä loppu-asentojakin ja osia, mutta enimmäkseen vapautusta ja palkkausta jo aiemmin.

Ihan kivasti silti nuo liikkeet mielestäni menivät Hiottavaa toki riittää, mutta riemuitaan silti hetki pienistä onnistumisista. Ja toisaalta mikäpä hioskellessa, sillä Merrille on jostain tullut ihan uutta intoa tokoiluun(kin). Innokkaan ja aktiivisen koiran kanssa on ilo touhuta.

Kun Merrin harjoitukset alkoivat olla lopullaan, niin siirsin tavararöykkiöni hallin toiselle puolelle ja vaihdoin Merrin Nemin sijasta häkkiin. Nemi oli into-piukkana kun pääsi ulos häkistä, ja Merri protestoi häkkiin joutumistaan. Nolona välillä kuuntelin, kun Merri haukkua paukutti häkissä (vaikka viltti oli peittona eli se ei nähnyt sieltä mitään) meidän treenatessa. Onneksi Mersukin sentään oli välillä ihan hiljaa, mutta selvästi se asettui Nemiä huonommin häkkielämäänsä.

Nemin harkat aloitettiin koiran kanssa kuljeskelulla (ei vars seuraamista) ja satunnaisilla seiso-käskyillä (Tiina sanoi milloin koiria piti käskyttää). Nemi keskittyi enemmänkin lattian haisteluun, joten meidän harjoittelu oli vähän sitä sun tätä.

Seuraavaksi oli vuorossa paikallamakuu, jonka minä mokasin. Otin kerrankin etäisyyttä kunnolla koiraan. Mutta "ohjeiden" vastaisesti pidensin samalla myös aikaa. Pieleenhän se meni Siis Nemi on kyllä kotona ollut paikoillaan ylikin 2min muttei aiemmin yhteistreeneissä tai muissa yhtä häiriöllisissä paikoissa. Hieman olin kyllä huolissani Nemin pysymisestä, koska se kuikuili ympäriinsä, haisteli maata sen mitä paikallaan makuultaan pystyi ja muutenkin "puuhasteli". Nostaen jopa pyllynsä ylos hetkiseksi, pysyen muutoin paikallaan. Siinä vaiheessa kun 2 minuutista olisi ollut jälellä n.15sek (tai jotain) niin Nemi nousi ylös ja jolkotteli verkkaisesti mua vastaan... Sinällään jos pientä lohtua hakee niin tuo oli pisin paikallaolo minkä Nemi on tehnyt yht.treeneissä tai vastaavassa tilanteessa.

Sitten oli vuorossa päivän teema eli liikkeestä seisominen, joka tehtiin vuoron perään muiden antaessa lopuksi kommentteja. Nemin kanssa tämäkin liike meni harakoille. Kun otin koiran irti taluttimesta, niin se lähti haahuilemaan. Sain sen luokseni. Mutta kun käskytin koiran seuraamiseen niin se ei lähtenytkään, vasta kun sanoin sen nimen niin se tuli mukaani. Seisomaan se jäi, kun näytin kädellä, pysähdyin ja käännyin koiraan päin. Nemi jäi ihan hyvin seisomaan. Kävelin tarvittavan matkan päähän ja käännyin koiraan päin. Meni pari sadasosa sekuntia ja Nemi kirmasi mun luo. Otettiin uusiksi ja lähes sama juttu. Ja taas uusiksi niin että palkkasin koiran jo siitä seisastumisesta enkä ottanut välimatkaa koiraan.

Kommenteiksi saimme mm sen, että käskytys voisi olla jämäkämpää/käskevämpää. Eli Nemi odottelee sitä viimeistä terävämpää käskyä ennen kuin toimii. Esim juuri seuraamisessa ja siinä liikkeelle lähdössä. Samoin takapakkia ko liikkeeseen ja toisaalta joku avuista pois, mieluiten koiraan päin kääntyminen.

Tuon jälkeen kun oli vapaampaa treenausta ja treenailin mm seuraamisen liikkeelle lähtöjä, pysähdyksiä ja sitä seisomista niin että pysäytin koiran namikädellä (palkka heti) ja sitten vapautus. Niin tuli pohdiskeltua, että ilmeisesti vanha (vanha ja vanha) esiintymiskammo nostaa päätään ja huomaan että tulee oma epävarmuus tokoilusta esille noissa "yksi kerrallaan, muut katsoo" -tilanteissa. Tuokin on sinällään jännä, että tuota ei nykyään ole niin paljon Merrin kanssa - mutta aiemmin kyllä muista sitä olleen senkin kanssa. Mutta nyt taas on Nemin kanssa. Eli kyseessä ei varsinaiseti ole "en tunne tokoa tarpeeksi hyvin" vaikka osittain sekin vaikuttaa (kuten aiemmin Merrin kanssa hypyn osalta), mutta myös se että Nemin kanssa touhuilu historia ei ole vielä niin pitä kuin Merrin (ei toki voi ollakaan), joten Nemin kanssa "esiintyessä" olo on epävarmempi kuin mitä Merrin kanssa.
Johon heti tulee näyttelyiden puolelta poikkeus, kun Nemi oli niissä heti alusta asti jotenkin niin rento ja tuntui tietävän jopa minuakin paremmin mitä siellä tehdään..

No, mutta takaisin Nemskun reeneihin. Lopuksi ottimme vielä tokohyppyä. Ilman mitään namilautasia, Nemi kun irtosi hypylle ihan hyvin ilman sitäkin. Pari kertaa piti yrittää ennen kuin olin tarpeeksi nopea antamaan palkan heti hyppyesteen yli toiselle puolelle koiralle. Ensin se nimittäin kääntyi heti (hah! oivallus, tämähän oli toisaalta hyvä asia, sillä agissa hypellessä Nemillä on aina pitkät kaarrokset, nyt sellaisesta ei ollut tietoakaan vaan koira kääntyi "mun käteen" hakemaan namia) esteen sivulle kiertäen takaisin mun luo ts palkan luo. Mutta mun käteen kuitennii. Tuossa Nemi oli nopea. Joten mun täytyi lähteä liikkeelle samalla kuin Nemikin ja työntää käsi & palkka lautojen yli toiselle puolelle, jotta Nemi ei kauheasti liikkuisi minnekään ja olisi suht keskellä hyppyestettä.

Jossain välissä otimme myös pujotteluun muutamaan kertaan, kun este oli jätetty niin sopivasti esille. Nemi pujotteli ihan kivalla nopeudella, ilman haukkumista

Kiitoksia taas Ammille & Tiinalle treeneistä ja neuvoista, koitamme ottaa opiksemme...

Hemmetin moottorikelkat

Tänään oli yksi niistä talven ensimmäisistä todella kauniista talvipäivistä. Siis sellaisista jolloin olisi ollut aikaa ja tilaisuutta mennä koirien kanssa telmimään ulos. Lähdinkin päivällä sillä asenteella ja mielellä koirien kanssa lenkille, että nyt tehdään mukava pitkä lenkura. Niin, että koirat saavat kirmailla irti tovin jos toisenkin. Varustauduin nameilla, varan vuoksi, jotta pystyisin kutsumaan koiria tarvittaessa ja välillä muutenkin luokseni.

Hetken matkaa kuljettuamme ihan normaalia hihnakävelyä kuulostelin, että moottorikelkkojen ääntä tms pärinää kuuluu jostain. Koitin paikallistaa äänen tulosuuntaa ja miettiä reittivaihtoehtoa sen mukaan. Kuvittelin päätelleeni oikeen mistä pärinä kuuluu ja lähdin about vastakkaiseen suuntaan eräälle metsäiselle polulle. Polku kulkee läheltä asutusta, joten päätin etten päästä koiria irti vasta kun olemme tulleet talojen ohi pelloille saakka. Koirat olivat ihan into-tohkeissaan - ko. reittiä en ollutkaan kulkenut sitten kuin viimeksi viime talvena. Mutta jotkut muut olivat, joten siellä meni ihan selkeä polku.

Kun pääsimme pellon laitaan, niin en onneksi kerennyt irroittaa koirien hihnoja, kun lähes vastakkaiselta puolelta peltoja, pienen kukkulan päältä alkoi kuulua moottorin pörinää. Ja eipä aikaakaan kun mäkeä alas kaahasi, ei moottorikelkka vaan mönkijä. Kun koirat huomasivat sen, niin alkoi raivoisa haukkuminen. Ja eikä mitä, mönkijä tuli tietysti juuri siitä kohtaa missä me olimme. Siirryin pari metriä polulta syrjään hankeen ja seisoin tukevasti kinoksessa pitäen tiukasti koirien remmeistä kiinni. Mönkijä toki hidasti hieman menoaan ajaessaan meidän ohitse, enkä minä onnekseni kaatunut vaikkei se kyllä kaukana ollut.

Tiedän, Merrin käyttäytyminen ei ollut ollenkaan kaunista. Nemi haukkui siinä missä Merrikin, mutta Merri oli ihan raivopäisenä. Tiedän myös sen, tietysti, että mönkijöillä ja moottorikelkkailijoilla on ihan yhtäläinen oikeus liikkua siellä - kauniina sunnuntaisena päivänä. Mutta silti minua tympäsi.

Pörinää kuului edelleen, joten en edelleenkään tohtinut päästää koiria irti. Kelkkoja tai mönkijöitä ei kuitenkaan näkynyt, joten kuljettuamme palan matkaa rauhallista tietä pitkin poikkesin taas pellolle (eri kuin se edellinen) ja päästin koirat irti. Merri & Nemi kinusivat, juoksivat, loikkivat ja touhusivat innoissaan hangessa. En kulkenut tallattuja reittejä vaan talloin pitkin peltoa. Kunnes, näin muutama sata metriä edessämme moottorikelkan tulevan kohti. Kiljuin koirat luokseni, onneksi ne tulivat (olin jo aiemmin "muistutellut" niitä taskussani olevista herkuista), annoin namia ja pistin koirat remmiin. M-kelkka ei kuitenkaan tullut sille pellolle vaan ajoi jonnekin muualle. Onneksi näin, mutta koiria en tohtinut enää päästää muutoinkin kuin remmin perässään hieman vapaammin nuuskuttamaan. Juuri kun olimme tulossa pois pellolta (pienen metsän läpi) niin ko pellolle oli menossa joku hiihtäjä, jolle Nemi "lausui muutaman valitun sanan". Se siis siitä "mukavasta sunnuntai-lenkistä".

Agi-lauantai

Liidettiin eilen Merrin kanssa kahden startin verran Okk-areenalla, Vesa Sivosen tuomaroimilla radoilla. Ihmeekseni huomasin, että nuo olivat vasta 3. ja 4. kerta meille Vesan radoilla. ->tilastot.

Näihin kisoihin liittyi kaikenlaista muutakin kuin se itse kisaaminen, toimitsijana toki olen ollut monta monituista kertaa ennenkin omissa kisoissa. Mutta nyt olin ensikertaa myös ilmoittautumisten vastaanottajana, joka ei tarkoittanutkaan vain sitä, että olisin kantanut selkä vääränä postilaatikostamme ilmoittautumiskirjeitä kotiin ja kirjannut ne koneelle ilmoittatuneiden joukkoon. (aluksi minulle melkein oli tuollainen käsitys ko toimeen kuuluvista tehtävistä ). Onneksi sain hyvät avut (kiitos Niina & kump.), joten taisin lopulta selviytyä kunnialla kaikista oleellista tehtävistäni.
Itse kisapäivänä olin myös 1-luokassa töissä, tällä kertaa tuomarin sihteerinä.

Siinä vaiheessa, kun 3-luokkien ensimmäinen rt oli ohitse ja olisi kohta ollut vuoro mennä radalle olo oli aika "tööt". Edellisenä iltana tuomarisihteerinlappujen järjestely yms puuhat ja turhan pitkä valvominen, aikainen herätys, aikaisin kisapaikalle tulo, tehdyt tehtävät jne alkoivat verottaa skarppiutta.

Tuosta huolimatta rata meni ihmeenkin hyvin. Vaikka ohjasin Merriä "puoli unessa" (juosten toki jne). Vasta kielto keinulta herätti minut, keinun jälkeen oli puomi, jonka alastulossa Merri pysähtyi kontaktin yläosaan. En huomannut koskettiko Merri kontaktiin vai ei, joten meni tovi että sain käskytettyä sen kunnolla alas asti. Lopuksi oli vielä kolme hyppyä, joista yhden ohi koira melkein juoksi, onneksi sain sen kuitenkin pelastettua.
Unisuudeta huolimatta radalla oli ihan hyviä pätkiä kuten esim yks persjättö jonka tajusin tehdä valssin sijaan ja pujoon meno oli hyvä ja se pujo muutenkin.
Tuloksena yks kielto + n.12sek yliaikaa.

Toisena ratana oli hyppäri, jossa oli melkoista kieputusta. Ja valssi-paikkoja riitti. Ja takaa-hyppyjä. Rata alkoi renkaalta, jonka jälkeen oli hyppy niin vinosti, että en tohtinut mennä vastaanottamaan kovinkaan kaukaa vaan menin vain about 1 ja 2 esteiden väliin ja sitten koira liikkeelle.
Koiran tullessa (toisesta) putkesta mun oli tarkoitus tehdä persjättö ennen pituutta, mutta suunnitelmaa piti muuttaa lennosta koska näytti etten ehtisikään tekemään sitä. Joten valssasin. En usko, että Merri olisi irronnut pituudelle leikkauksella. Valssi oli luultavasti hieman myöhässä ja/tai muuten vain hidas. Eli ei paras mahdollinen juttu, mutta.. Tälläkin radalla pujo mentiin "vaikeammalta" puolelta, ihan hyvin sujui mutta hirmu vedätystä en uskaltanut tehdä. Tosin tällä kertaa ennakoin mielestäni aika hyvin pujon jälkeisen valssin, joten se tuli suht' ajallaan.
Lopussa oli kieputus-hyppyjä (valsseja ja takaa-hyppyjä) joiden aikana omat jalkani meinasivat mennä solmuun (eli olin kaatua, eli ohjausrytmi varmaan hieman herppaantui). Tuo kohta ts ne viimeiset n.5  hyppyä olisivat voineet olla sujuvampiakin, mutta kohtuu hyvin se kuitenniin meni.

Hämmästyttävintä tuossa hyppärissä taisi olla se, että vaikka koko päivän (kaikissa luokissa) tuntui, että tuomarilla oli tiukat ihanneajat, niin Merri ei saanut yliaikaa kuin 4,79 sekuntia!
Sinällään, kun ajattelee että edellisissä kisoissa, kun Merri voitti luokkansa niin se tulos oli 6,08. Nyt siis hieman yli sekuntia parannusta. Tällä kertaa sijoitus oli 4/8.

Tyytyväisillä mielin voimme jäädä pienelle kisatauolle. Seuraavan kerran Merri agiliitää kisoissa siis huhtikuussa.

edit: kisoissa kuultuja kommentteja Merrin agiliitämisestä:
1)koira on nopeampi kuin kyseinen hlö luulikaan/muistelikaan aiemmin nähneensä, eli edistymistä on kuulemma tapahtunut ja
2)koiruus pomppii kovin korkealle hypyissä

Jatkoryhmän treeni 22.2.-07

Tällä kertaa teimme about tällaiset rataharjoitukset. Maksien kanssa kerkesimme tekemään molemmat, mini-medien kanssa vain tämän ylemmän.





Eli aiheena putkiin syötöt, muutamat ohjauskuviot ja puomi. Ryhmäläiset osaavat jo kivasti miettiä miten koiraa kannattaisi ohjata.
Ylemmässä kuvassa putki oli hieman lähempänä puomin ylösmenokontaktia. Tässä kohtaa putki osoittautui monista koirista todella kivasti -ees-taas leikkipaikaksi. Eli koiralle selkeemmin käskytystä ja haltuunotto ennen puomille menoa, sekä tilaa hahmottaa oikea este. Huomioitavaa myös muutamille koirakoille, eli se puomin ylösmeno yhtä huolella kuin alastulokin.

Hyvältä näytti, joillakin oli kadehdittavan ihailtavia ohjauksia - mainiota, jatketaan treenausta taas ensi torstaina :)

Seuraaminen

Jaahas, ja mitenkähän sitä Merrin seuraamispaikkaa saisi parannettua? Nyt jos on "ekkö nää huomaa, mähän seuraan jo, heitä se pallo/anna se nami jo" -innokasta työskentelyä koiralla niin sitten ei kyllä seuraamispaikka ole mitenkään priima. Jollei nyt täysin vinossa ja edessä ole niin ainakin se vaara että astun niille sen tassuille.. Ja tuosta asennosta kun sitten koira ehkä istuutuu pysähdyttäessä niin eipä ainakaan ole hyvässä perusasento paikassa.

*huoh*


Loppukevennys: Merri on alkanut tekemään nouto vaihtokauppoja. Eli tuo pehmonoutokapulan vaihtiksena kun haluaa jotain namia *wirn*. Jos nassutan vaikka leipää, niin toisinaan annan sille palasen jos se pitää kapulaa hetken eikä tiputtele sitä minne sattuu.

Parempaan päin

Tälläkään kertaa Nemin agilityharjoituksissa ei vältytty jonkinlaisilta konflikteilta tai rauhattomuuksilta. Mutta silti väittäisin, että Nemi oli jo enemmän työskentelevällä tuulella. Harjoittelimme viimisenä oven lähellä olevaa harjoitusta, mutta siinä kohtaa Nemi oli sen verran levoton (reagoi kaikkiin ovesta kulkeviin ja tuijotti epäileväisesti uusia "naamoja" eli seuraavan harkkaryhmän populaa), joten teimme harjoituksen helpotellusti kuin mitä muut olivat tehneet.
Kyseessä oli siis hyppyjä ja putki. Olisi pitänyt tehdä välistä vetoja ja valsseja hypyille, mutta jätimme ne siis suosiolla väliin. Kun Niina meni namin kanssa esteen taakse niin Nemi irtosi tosi hyvin, eikä vilkuillutkaan mun suuntaan. Teimme siis sellaisia hyppy-putki-hyppy -palkka, tai hyppy-putki-hyppy-hyppy -palkka -harjoituksia.

Pidemmässä rataharjoituksessa Sanna koitti saada mun puukäsiä toimimaan oikein, eli neuvoi miten Nemiä kannattaisi ohjata.. ;) Pari kertaa kakru karkasi puomille kun minä ohjasin koiran epävarmasti edellisille hypyille enkä ottanut sieltä heti sitä haltuun. Kovatkaan tässä huudot eivät auttaneet kun Nemi oli jo bongannut sen puomin. Nätisti kakru silti jäi odottamaan puomin alasmenolle, vaikka niin innolla sinne kirmaisikin ensin ja itsekseen.
Putkelta hypylle vientiä tahkottiin tovi. Tässä olikin sellainen "jännä" seikka, että jos Nemi oli/on hallussa putkeen mennessä niin se ei välttämättä ole sitä enää putkesta pois tultaessa. Eli hereillä oloa ja jämäkkyyttä siihenkin... Jos taas olin liian lähellä putken suuta ottamassa koiraa vastaan niin en millään kerennyt hyppäyttämään sitä sinne hypylle (sen verta matkaa) vaan jäin auttamattomasti jälkeen. Hypyn jälkeen Nemsku sujahti ihan kivasti putkeen ja lopuksi ollut pujottelukin sujui ihan näppärästi :)

Kakru innostui jopa pikkaisen pallosta muttei juurikaan lapasesta treenien aikana.

Lisäksi treenailtiin yksittäisinä a:ta, rengasta ja keinua (viimeisimmällä Niina oli avustamassa jottei keinu vaan rämähtäisi).

Niin ja se "välikohtaus" oli siis kun yksi koira tuli Nemiä kohti ts Nemin luo. Onneksi eivät alkaneet tappelemaan. Taisin keretä kirota jo tuossa vaiheessa.. aivan kuin Nemi ei muutenkin olisi ihan vauhkona hallissa treenimiseen... 
Samaten alussa ihmettelin kun Nemi odotti niin nätisti radan rakentumista ja mun rataantutustumista. Olin laittanut sen yhteen penkkiin kiinni. Nemi istui ja sitten makoili hiljaa paikoillaan. Penkin toisessa päässä haukkui joku koira. Tämä vieras koira ja Nemi eivät koskettaneet toisiaan, vaikka varmasti olisivat halutessaan voineet. Vasta kun hain koiran niin huomasin, että ei se mitään rennosti siinä ollut vaan "paska jäykkänä".

Mutta joo, itse agin suhteen pieniä onnistumisia ja ilon aiheita. Parempaan päin ollaan menossa :)

Week 7

Nemi's last week was quite activ.

First she has agility trainings on Monday, training place wasn't so terrible than before, so trainings went better than .. Then on Tuesday I drove again to training place, then there wasn't trainers or other in our group. So we just play and train a little and we have fun together 

On Saturday Nemi was tourist dog in Tornio group dog show and she visited in Sweden (Haparanda) with Eetu. I don't know which was so tiring (visited in old home country or be a tourist in dog show), but Nemi was very tired on the evening.

And finally on Sunday Nemi has in obedience trains in Virpiniemi. She was a little bit restless so half on hour she barked and.. be restless. But when she concentrated on her work we have a nice time together 

Merrin toko-ohjelma

Sain Merrin kouluttajalta loppukevään tokoiluun hieman ohjelmarunkoa. Suluissa päivämäärän ja ohjelman jälkeen omia kommentteja.

18.2.

• Seuraaminen (liikkeellelähdöt), pariharjoitus
• Paikallaolo, häiriötreeni
• Luoksepäästävyys

(Merri oli hieman äänekkäällä tuulella, muuten harjoitukset sujuivat ihan kivasti. Ainakin koira oli innostunut tekemisestä, mikä oleellisinta :))

25.2.

Seuracupiin kaksi viikkoa. Kokeenomainen treeni. Jokainen miettii itse kolme liikettä, jotka haluaa suorittaa kokeenomaisesti!

(Tätä pitääkin miettiä, äkkiseltään en kyllä osaa sanoa mitä ko liikkeet voisivat olla)

3.3. Virallinen TOKO-koe Virpiniemen hallilla.

(Ainakaan toistaiseksi tuolle päivälle ei ole muuta ohjelmaa, joten voisinpa vaikka tullakin katsomaan)

4.3.

Seuracupiin vain viikko. Ohjaajat suunnittelevat itse treeninsä. Tärkeintä on koiran ja ohjaajan väliseen yhteistyöhön satsaaminen, motivaation kasvattaminen. Treeni tehdään koiralle niin helpoksi, että se ei voi epäonnistua, ts. koira pystyy suorittamaan kaikki liikkeet oikein! Tämä kasvattaa etenkin ohjaajan luottamista koiran taitoihin → kokeeseen ei tarvi mennä peläten, että  koira tekee virheitä.

(Ei muita menoja, tietääkseni, joten tulossa ollaan. Liikkeet tosin vielä suunnittelematta.)

11.3. Seuracup

Vieläkö joku jaksaa treenata illalla? ;)

• Ruutu tai merkki
• Kaukokäskyt
• Nouto

(Ei muita menoja, tietääkseni, joten tulossa ollaan. Riippuen toki hieman siitä, että käynkö molempien vai toisen vai mitenkä kanssa epiksissä.)

18.3.

• Seuraaminen (käännökset)
• Nouto
• Vapaavalintainen koeliike liikkeenohjauksella (ts. liike, jonka jokaisen osan koira osaa niin hyvin, että osat voidaan ketjuttaa)

(Ollaan Latviassa eli en pääse harjoituksiin.)

25.3.

• Seuraaminen (vauhdinmuutokset)
• Nouto
• Vapaavalintainen liikkeenosan hiominen (esim. luoksetulosta sivulletulo-osuus, liikkeestä maahanmenon nopea maahanmeno, seisomisessa terävä pysähdys...)

(Ollaan Lappalaiskoirien erkkarissa Seinäjoella, joten tuskin ehditään (tai vaikka ehdittäisiinkin niin tuskin jaksetaan) harjoituksiin.)

1.4.

Seuracupiin kaksi viikkoa. Kokeenomainen treeni. Jokainen miettii itse kolme liikettä, jotka haluaa suorittaa kokeenomaisesti!

 (Ei muita menoja, tietääkseni, joten tulossa ollaan. Liikkeet tosin vielä suunnittelematta.)

8.4.

Pääsiäinen, ei treenejä.

Kotona jokainen tekee treenit kuten 4.3!

 (Mahdollisesti ollaan agikisoissa, joten taitaa jäädä kotitreenit tokon osalta aika vähälle.)

15.4. Seuracup

• Ohitus- ja kohtaamisharjoituksia.
• Kaukokäskyt
• Hyppyä, ruutua, merkkiä

(Vielä hieman epävarmaa olenko tuolloin agikisoissa tms, mutta siitä kuullaan sitten myöhemmin.)

22.4.

• Seuraaminen (pysähtyminen)
  

(Ei muita menoja, tietääkseni, joten tulossa ollaan.)

29.4.

Hallikausi lopuillaan, treenataan, jos hallilla vielä pystyy 

(Tällöin luultavasti olen agikisoissa.)

Äänen käheyttä ja levotonta menoa

Siinä vaiheessa iltaa, kun oli vuorossa Nemin tokoharkat, niin tulipa mieleen ettei tämä järjestelyni ole kovin hyvä noiden sunnuntai harjoitusten osalta. Siis aikataulu: 16-17 lappalaisharkat, 18-19 Merrin toko ja 19-20 Nemin toko. Varsinkaan kun lappalaisharkoissa vedin muille agiharkat ja lopuksi hain Merrin autosta ja tein sen kanssa pari pujottelu-vedätystä sekä muutaman satunnaisen hyppelyn Nemin odottaessa autossa. Sitten käytin Nemiä kävelyllä metsässä, autoilin hieman ja jätin Nemin autoon mennen Merrin kanssa tokoilemaan. Lopulta siinä vaiheessa kun kello oli n.19 ja hain Nemin autosta niin koira oli "häkki-hullu". Yritin kävelyttää sitä hieman, rauhoitella samalla, lopulta koira malttoi sentään käydä pissalla eikä vauhkonnut ylt ympäriinsä.

Hallissa ensimmäinen tehtävä asia olisi ollut pareittain (kommentoiden) liikkeestä maahanmeno, mutta Nemi oli vielä ihan liian levoton jotta olisi yhtään tajunnut mistä on kyse. Niinpä kommentoin muutaman kerran parini suorituksia samalla yrittäen pitää Nemin suht hiljaa ja asiallisesti ja sitten vaan käskytin sille yksinkertaisia juttuja - saaden sen voimistelemaan maahan - istu - seiso - istu - seiso - maahan jne. Ja väliin toki pienet tassulla huitomiset eli tassun annot.

Paikallamakuu tehtiin liikkeenomaisesti. Tuo alkoi ihan hyvin, tosin en mennyt kovin kauaksi koirasta. Mutta sitten Nemillä pyöri korvat ja pää ja nenä ja kohta se jo nousikin. Eli koira oli ihan liian levoton ko liikkeeseen.

Harjoittelimme myös luoksetuloa. Jokainen koirakko vuorollaan erikseen. Nemi jäi nätisti istumaan paikalleen muttei malttanut odottaa sitä että minä olisin käskenyt sen "tänne" vaan kirmasi todella iloisesti ja innokkaasti luokseni. Olin siis kerennyt menemään oikean etäisyyden päähän ja odottaa hetken, mutta ei sitten kuitenkaan jaksanut tarpeeksi kauan olla paikallaan. Sitten otimme tämän lyhyemmällä etäisyydellä, joista pari yritystä meni pieleen (Nemi lähti liikkeelle turhan varhain) ennen onnistumista.

Lopuksi harjoittelimme vielä seisomista muttei seuraamisesta seisomista. Ensin otin ns näyttelyseisontaa ja sitten tuota niin että koira jäi paikalleen ja liikuin muutaman askeleen päähän. Tuossa vaiheessa Nemi oli jo "työskentely" tuulella joten homma toimi ihan kivasti.

Aavistus edistystä

Aktiiviviikonloppu tarinointi jatkuu.
Sunnuntaina lappalaisharjoitusten jälkeen oli pieni tauko, ja sitten taas hallille tällä kertaa tokoilemaan Merrin kanssa. Ohjelmassa oli luoksepäästäväisyys, liikkeelle lähtö seuraamisessa, tiettyjen käskyjen kuuntelu & tottelu, paikallaolo (ei kisamainen) ja "valinnainen".

Harkat aloitettiin luoksepäästäväisyydellä, joka ei sujunut meiltä mitenkään kympin lailla. Merri liikkui paikaltaan, onneksi kuitenkin kohti "tuomaria" eikä siis väistellyt eikä mitään sen kaltaista.

Seuraavaksi otettiin paikallamakuun aloitus niin, että kouluttaja sanoi (ts näytti kädellään) milloin kukanenkin käski koiransa maahan. Eli koirien piti totella sitä oman ohjaajan käskyä eikä jonkun muun. Tämä sujui muuten ihan ok:sti, mutta Merrin mielestä oli über tylsää istua siinä perusasennossa. Maahan meni kyllä vasta sitten kun käskin (ja meni ekalla käskyllä).

Sitten taisimme harjoitella pareittain seuraamista, nimenomaan tuota liikkeelle lähtöä. Eli kommentoitiin vuorotellen toistemme suorituksia (siis sen parin). Kommenteiksi sain mm että Merrin kontakti on hyvä, mutta näyttää koko ajan siltä, että astun pian sen varpaille. Merri myös edistää ts kulkee hieman vinossa ja tavallaan mun edellä. Ei onneksi aina, mutta kovasti tuntui tuota tekevän eilisissä treeneissä.
Toisaalta oli toki kivaa, että kerrankin koiralla oli jonkinlaista intoa ja motivaatiota myös seuraamiseen - huolimatta siitä, että en imuttanut sitä tai ylipäänsäkään mulla ei ollut nami kädessä. Vaan koira sai palkan vasta suorituksen loppuvaiheessa. Toki koira tiesi, että multa lötyy taskusta läjäpäin niitä nameja ;)
Tuumailin itsekseni, että olen varmaan tehnyt tuota huonoa seuraamispaikkaa sillä, että olemme treenailleet viime aikoina pihalla seuraamista - pallo palkalla.
Huomasin myös positiivisena seikkana, että maltan olla tuijottamatta koiraa. Varmaan edelleen olin osittain vinossa (ainahan minä, ehheh), mutta edistymistä tuossakin on jo hitusen tapahtunut.

Sitten oli vuorossa paikallamakuu kahdessa erässä, tämä tehtiin niin että kouluttaja antoi vuoron perään yhdelle koirakolle luvan poistua rivistä ja tuo poistuminen tapahtui juosten. Ja muiden koirien piti edelleen maata paikallaan. Ohjaajat eivät ottaneet etäisyyttä koiriinsa muuta kuin remmin mitan verran. Tämä sujui meiltä ihan hyvin, Merri pysyi paikallaan tarpeeksi kauan. Kun meidän vuoro oli lähtä liikkeelle niin palkkasin koiran sinne maahan, en ottanut sitä istumaan vaan vapautin vaan ja lähdin juoksuttamaan pois päin.

Lopuksi saimme treeniä jotain haluamaamme juttua. Minä treenailin Merrin kanssa kosketusalusta matolla eli käskytin koiralle "ruutuun" ja kun sen joku tassuista koski mattoon niin heitin namin. Etäisyyttä matolle oli pari metriä. Merri oli ihan tohkeissaan ja steppaili maton luona ees-sun-taas.

Ihan lopuksi kaivoin vielä noutokapulan esiin ja heittelin sitä Merrille tovin. Vaatien pientä hetkeä kapulan pitoa - ihmeekseni Merri piti kapulaa niin kauan että otin sen siltä. Tosin pitkään en kyllä edes vaatinut, mutta mielestäni Merri on aiemmin herkemmin tiputtanut sen kapulan, nyt siis piti eikä tiputtanut vaan "antoi" mulle. :) Hivenen edistymistä siis tässäkin (kunhan vaan osaa tarkastella tarpeeksi tarkasti asiaa ;)).

Uusinta

Esitin Merrin ensimmäistä kertaa näyttelyssä Tornion ryhmänäyttelyssä talvella 2003. Tuo oli (luonnollisesti) ensimmäinen kertani ylipäätään näyttelykehässä. Hermostutti ihan sikana enkä oikein muutoinkaan ollut tuolloin niin tietoinen siitä mitä siellä kehässä pitääkään tehdä (eipä ne näyttelysäännöt vieläkään ole mulle silkkaa pässinlihaa, mutta hieman paremmin ne on hanskassa kuitenkin nyt kuin tuolloin). Lappalaiskoirat arvosteli tuolloin Marja Talvitie ja kehä oli sisällä. Esiintyminen on jäänyt elävästi mieleen; sillä niin penkin alle se meni. Arvostelusta on jäänyt parhaiten mieleen sana läski, ja Marjan kommentti "älä nyt enempää syötä sitä" (tms) kun yritin saada koiran seisomaan edes hetken aikaa syöttäen sille samalla maksapaloja (joita olin edellisenä iltana keittänyt, pilkkonut ja paistanut).

Neljä vuotta sitten Merri sai Marjalta tällaisen arvostelun: Hieman kevyesti esiintyvä. Tyyppi hyvä, mutta lihavassa kunnossa. Oikean pään malli, mutta liian alas kiinnittyneet korvat. Hyvät pyöreät silmät. Hyvä karva ja häntä. Oikeat etu- ja takakulmaukset. Liikkuu edestä kerien ja takaa liian ahtaasti. Tarvitsee lisää kehätottumusta ja laihdutuskuurin. NUO 2

Periaatteessahan Merriä on ihan "turha" nykyään käyttää ryhmänäyttelyissä, ilman painavaa syytä. Tai jotain muuta syytä minkä keksin, heh. Nytpä siis bongasin jossain vaiheessa syksyä, että Talvitie olisi tulossa Tornion ryhmikseen ja koska hänellä tunnetusti on "hieman" :) näkemystä ja käsitystä lappalaisroduista niin halusin Merrille toisen kokemuksen ja mielipiteen samalta tuomarilta. Varsinkin, kun sekä minulla että koiralla on jo hieman kehäkokemusta ja Merrikin on laihtunut tämän kuluneen kolmen vuoden aikana kolmisen kiloa (huolimatta siitä että nykyään se on steriloitu, mitä se 3v sitten ei vielä ollut, ja ruoka on nykyään todella tärkeää).

Tällä kertaa lappalaiskoirat arvosteltiin ulkona. Pakkasta ei onneksi ollut kuin noin 5 astetta, mutta kun monta tuntia vietti kehän laitamilla (olin paikalla jo kun suomenpystykorvia arvosteltiin, sitten oli vielä pohjanpystykorvat ja suomenlapinkoirat ennen meitä) niin kyllähän siinä kerkesi jähmettyä ja kylmettyä. (ja miettiä miksi olen täällä enkä agilityharjoituksissa) Onneksi seura oli mukavaa, joten aika kului suht rattoisasti. Välillä käytin Merriä lenkillä, kierrettin ravirata ja Merri nassutti kakkakikkareita pari desiä...

Lopulta päästiin kehään asti. Tällä kertaa Merri esitti seuraamis-liikuntaa, nysvöili hieman tutkintaprosessissa eikä olisi halunnut seistä. Seisotutin sitä ensin kyykyssä pitäen häntää ylhäällä ja lopun aikaa vapaasti, jolloin se seisoi hetken ja sitten tupsahti istumaan (toistettiin tuota n kertaa, eli kehoitin seisomaan.. seisoi, istahti jne).

Arvostelu (Tornio 17.02.07, tuom Marja Talvietie): Eritt. hyvä tyyppinen. Ujosti esiintyvä. Hyväpäinen narttu. Riittävät etu- ja takakulm. Hyvä häntä, oikea karvanlaatu. Tyypilliset liikkeet. Ei täydessä turkissa. VAL ERI1 PN1 ROP

Lappalaisagia

Kävin sunnuntaina pitkästä aikaa lappalaisharjoituksissa hallilla. Vedin agilitaajille (edistyneemmälle sakille) jonkinmoisen treenin. Rata oli kuta kuinkin tällainen:

Muutamia huomioita harjoituksesta:

• Aluksi radalta tehtiin esteet 1-16, jolloin nuo hypyt 6-18 (/14-16) olivat hieman enemmän "sikin sokin" kuin ovat tuossa kuvassa. Seuraavaksi otettiin hypyt 6-8 (tai 7-8) namikipon avulla eli harjoiteltiin eteen -menemistä / irtaantumista. Ja lopuksi esteet 1-8 niin, että lopussa odotti namikippo. Kaikille koirille nami taisi olla se paras palkka - yllätys yllätys kun lappalaiskoirista on kyse
• Ohjaukset olivat hieman ruosteessa, tai ohjaajat eivät tienneet miten koiria kannattaisi ohjata (oisaalta joillakin oli hyvinkin onnistuneita ohjauksia), jotta meno olisi mahdollisimman sujuvaa.
• Pujottelu sujui kaikilta koirilta hyvin, jotkut tarvitsivat vielä hieman ohjausta. Pujottelussa kannattaa muistaa alussa antaa koiralle tilaa hakeutua ensimmäiseen väliin ja toisaalta muistaa se käskytys, ei se koira muutoin tiedä mitä sen pitää tehdä (varsinkaan jos se on vielä yhtään epävarma ko esteen suhteen). Muistakaa myös käskyttää este loppuun asti!
• Enemmän käskyjä ja kehuja koirille (äänenkäyttöä) niin hyvää tulee :)

Olipas kivaa! Siis mukava oli vetää treenit myös tälle sakille - toivottavasti teilläkin oli mukavaa :)

Merrin agiliitelyt vkolla 7

Kävimme tiistaiaamupäivällä tekemässä lyhyttä hauskaa pujo-hyppy-putki (hyppyjä * n) harjoitusta. Merrillä meinasi mennä herne nenään kun harjoittelin Nemin kanssa ja vielä makupalakupin kanssa ;) Muutoin harjoittelu sujui oikein kivasti.

Torstai-illan ryhmätreeni-rata oli vaikea, paikka paikoin. Ja Merri hyppeli kontaktien yli ja komensi mua eikä muutenkaan ollut kovin hyvin läsnä.. Onneksi pari paikkaa radalla meni ihan nätisti esim pujottelusta putkeen meno eli leikaten putkeen ilman sen kummempia kommerverkkejä.

Vuosi- & ystävänpäivä

Tää Mersun & Nissanin, Nestorin & Mestarin, Naakan & Korpin ts Merrin & Nemin päiväkirja täyttää tänään vuoden! Raapustuksia ja turinoita tulossa jatkossakin, eli "pysykää kanavalla" rakhaat lukijat 

Hauskaa ystävänpäivää ja rapsutuksia & lipsutuksia koirakavereille!

Merri & Inez Haukkukeitaalla nuorina tyttöinä.


Lilli & Merri Peltolassa joku vuosi sitten.


Nemi & Merri viime syksynä.

Tuiketta silmissä

(koska blogi jumii hieman niin juttua Nemin agiliidoista enkuksi hieman myöhemmin)

Nemi oli hivenen reippaammalla tuulella maanantain agiharkoissa, siis reippaampi kuin aiemmin. Pihalla hallille tullessa se kyllä haras tuttuun tyyliinsä vastaan, joten raahasin sen "väkisten" halliin. Halli on siis Nemistä ahdistava paikka, tosin kyllä neidistä työskentelyintoa lopulta löytyi kun päästiin asiaan. Tosin väliajoilla pitää kommentoida jos ja vaikka mitä, kun ehtii katselemaan muiden menoa.

Menimme ekoina suorittamaan pidempää rataharjoitusta. Rata alkoi vinolla hypyllä, josta olisi pitänyt mennä pujotteluun. Mutta koska Nemi ei vielä oikein osaa vauhdikasta pujoon menoa niin aloitimme suoraan pujottelusta. Pujon jälkeen käännös oikealle ja hyppy, sitten koira käteen ja itse peruutusta (mulle hieman hidasta) ja koira käskyllä suoraan putkeen. Putken jälkeen hyppy eteenpäin ja "ohjaus käden vaihto" eli leikkaus ja kääntö hypylle vasemmalle päin. Jolla suunnalla A-este houkuttelikin jo, eli sitten sinne a:lle. Jolta kääntö vasemmalle pussiin, josta taas pujotteluun ja loppu hypylle. Väänsimme tovin pujo-hyppy-putki-hyppy-hyppy -kohtaa saaden sen onneksi jollekin mallille. Pussin jälkeen vääntäydin "helpommalle" puolelle pujoa, sitä toista puolta tulee treenattua luvattoman vähän, joten ei suju vielä radalla.
Sain neuvon ettei kannattaisi heilutella kättä niin paljon pujottelussa, Nemi ei enää tarvitse sitä. Eli voin siirtyä pitämään kättä vaan näyttönä (josta myöhemmin voi vääntäytyä tekemään valssin tai miten ikinä rata pujon jälkeen jatkuukaan).
Treenailimme pujoa puolikkaalla esteellä, molemmilta puolilta. Mikä sujuikin ihan hyvin.

Pienempänä harjoituksena oli rengas-putki -yhdistelmä (plus yks hyppy). Putkelta renkaalle meni ihan hyvin, jos otin putkelta vastaan ja ohjasin koiran niin että se oli mun vasemmalla puolella. Jos se taas oli oikealla niin koira kiersi esteen. Yksittäisenä esteenä meni onneksi renkaan kummalta puolelta vain ohjattaessa. Kokeilimme myös hyppy-rengas-putki yhdistelmää, mutta en kyllä enää muista toimiko tuo Nemille vai ei.. Jokatapauksessa Nemin työskentely oli maanantaina jo parempaa kuin aiemmin, joten eiköhän tämä tästä sutviinnu.

Kävimme myös tiistaina aamupäivästä hallilla. Tein muistinvaraisesti tuosta maanantain harjoitusradasta tuon aita-kepit-aita-putki-aita-aita -kohdan, jota treenailin Nemin kanssa. Jossa ilmeni ihan ihmeellinen ongelma, eli jos menin ekan hypyn taakse/etu viereen vastaanottamaan koiraa niin koira kiersi sen hypyn. Näin tapahtui vaikka kuinka monta kertaa. Jos taas lähdin about yhtäaikaa tai hyppysiivekkeen vierestä niin Nemi hyppäs riman yli ihan suit-sait ilman mitään ongelmaa.
Ennen pujottelua piti ottaa koira huolella haltuun. Tosin kerran tai kaksi kakru viuhahti suoraan pujoon, mutta tosin sitten alkoi pujotella hieman miten sattuu. Kenties johtuen siitä kun itse olin auttamattomasti myöhässä tahi en aivan asioiden tasalla.
Kokeilin putki-kohtaa ilman peruuttamista niin, että valssasin hypyn jälkeen ja otin koiran haltuun ja lähetin putkeen. Tosin tässä sitten ilmeni sellainen toko-koira -ongelma, kun koira tuli putkesta. Eli Nemin on ilmeisesti hankala hahmottaa kulkemista mun oikealla puolella. Vääntyili väkisten vasemmalle puolelleni. Teimme sitten pari kertaa niin, että putken jälkeisen hypyn takana oli namikuppi. Jolloin saatiin Nemi irtoamaan tosi hyvin sinne hypylle. Sitten vain mulla käskytystä seuraavalle hypylle, mutta kuitenkin niin etten kiirehdi asioiden edelle. Jos olin ohittanut hyppysiivekkeen niin myös Nemi ohitti sen -hyppäämättä sitä hyppyä. Tätä harjoitusta tehtiin hetki, sitten Nemi jäähylle ja kohta taas pikkasen uudestaan.

Lopuksi otin vielä rengasta yksittäisenä, edelleen tuon vasen/oikee puoli ongelman kanssa. Olin unhottanut lelut kotiin, joten tajusin vasta harkan loppumetreillä palkata Nemiä kinttaallani. Oi, sitä Nemin riemuilmettä ja säihkettä silmissä, kun se hyppäs renkaan läpi ja hanska lensi samalla Nemi toi mulle kinttaan ja mä käskin sen irrottaa ja otin sen siltä ja palkkasin vielä namilla ja/tai revitytin hetken kintasta ja käskin sitten antamaan sen mulle. Ja Nemi oli ihan tohkeissaan. Tein vielä pari muuta harjoitusta samalla kintas-palkkaus -systeemillä.

Olipa ihanaa nähdä se tuike kakrun silmissä, ja saada se noin "tarttumaan ja kiskomaan". Viimeksi se on tainnut repiä ja retuuttaa noin kesätreeneissä

Parasta A-luokkaa

Perjantaina saapui postien mukana ilmoitus, että postissa odotti jotain Kennelliitosta. Pikaisesti siis S-marketille (jonka yhteydessä paikallinen posti sijaitsee) tuloksia hakemaan, tietysti visaelectron temppuili vaikka kuinka juuri tuolloin. Mutta kärsivällisyys ja odottelu palkittiin kun avasin kuoren:
lonkat A/A ja kyynärät 0/0.

Nyt sitä sitten voi hyppyyttää Nemiä vaikka kuinka, ja niillä maksi-korkeuksillakin ;) Ei vaan edelleen vaihtelevia hyppykorkeuksia, mutta nyt ei pitäisi olla huolta ainakaan terveyden suhteen.

Muutoin viikonlopun treenailut menivät ihan käsille, sillä olin sunnuntaina kipeänä, joten en käynyt missään harjoituksissa koirien kanssa. Sitä vastoin pesin Nemin, jotta ainakin osa irtokarvoista lähtisi samalla pois - kakrulla kun on melkoinen karvanlähtö meneillään.. karvaa lähtee koiraa silittämällä & rapsuttamalla vaikka kuinka. Ja vaikka just ois imuroinut niin kohta karvoja leijailee joka paikassa.

edit: näköjään Koirannettiinkin on jo päivitetty nuo Nemi-Naakan terveystulokset. :)

Lihapulla-Pujo

Lyhyen treenien vedon jälkeen harkkasin hetken Merrin kanssa. Ensin puomi-hyppy (rima matalalla) - pujottelu yhdistelmää. Jossa puomi piti ottaa uusiksi kun Mersu hyppäs niin "hienosti" ylösmenokontaktin yli :/ ja puomin jälkeen rupesi haistelemaan maata eikä kuunnellut yhtään pujottelu-käskyä tai sitä hyppy-käskyä. Mutta jahka sain sen kiinnostumaan työskentelystä niin meni ihan kivasti. Keinun ja putken otin erillisenä, samoin a:n. Lopuksi treenimme vielä pujottelua puolikkaalla lihapullalla, eli kunnon nami-vedätystä. Ja "vauhdin hurmaa" ;)

Ainiin, treenasin hitusen myös tokohyppyä. Kivasti Merri jäi seisomaan hypyn taakse - tosin muistinkohan sanoa sille sitä seisomista, vai tekeekö se tuon automaattisesti? Sanotaanko sitä koiralle heti hypyn jälkeen se seiso-käsky, ilman että pitäisi kuunnella liikkeenohjaajan kehoitusta?

Koska hallin pihassa oli suht autiota, niin tohdin päästää Merrin pihalla irti ja menin hallin taakse heittelemään sille palloa kotvaksi lyhyenlännän treenimme jälkeen. Plus kävimme mutkan metsässä tarpeiden tekoreissulla.

Jatkoryhmän treeni 8.2.-07

Pureva pakkanen (n.-30 astetta, tai ei hallilla tainnut olla kuin -22 ja hallissa ehkä 0 tms) vähensi treenaajia ja harkka-aikaa. Eli pidimme lyhyen treenin parille koirakolle klo 18.00-18.30 (normaalisti alkaa siis 17.30), ajanmuutoksesta ilmoitettiin ryhmäläisille hyvissä ajoin päivällä tekstiviestillä.

Koirat harjoittelivat putkeen lähetystä ensin lähempää ja sitten kauempaa. Ensin yhdellä putkella ja sitten kaksi putkea peräkkäin (mutkalla molemmat, eikä siis kiinnikiinni-peräkkäin ;)). Lopuksi otettiin vielä hieman pujottelua ja pujo-putki ja putki-pujo yhdistelmiä.

Liian kylmää

Välillä epäilyttää, että onko pakkasmittarimme rikki, niin usein se nimittäin näyttää -35 astetta. Mutta ei, ei se varmaan ole rikki, sillä välillä lukema on myös -36,5 astetta. Tänään olisi Merrin agiharkat ja jatkoryhmän treenit, mutta saas nähdä miten treenien käy - ei se taida hallikaan lämmetä kovin hyvin näillä keleillä. Jos jatkoryhmän treenit perutaan, niin siitä ilmoitetaan kyllä ryhmäläisille asap.


5 vuorokauden sääennuste Ouluun. (ilmatieteenlaitos)

Erkkari - täältä tullaan :)

Ilmoitin Merrin ja Nemin tänään Seinäjoen erkkarin näyttelyyn (25.3.). Ruotsinlapinkoirat siellä tuomaroi Tuula Savolainen, jonka kehässä Merri on käynyt kerran. Eli Messarissa -02, nuoriso -luokassa. Ja Nemi ei siis kertaakaan. Se messarin arvostelu Merrillä oli siis tällainen:

Nuori
20kk:den ikäinen hyvä mittasuhteita
omaava nuori narttu. Hyvä pää
ja ilme. Hyvä asenteiset korvat.
Hyvä purenta. Hyvä häntä.
Kaunis ylälinja. Tasapainoisesti
kulmautunut edestä ja takaa. Hyvä
rungon tilavuus ikäisekseen. Hyvät
sivuliikkeet. Hyvät edestakaisliikkeet.
Hyvä turkin laatu. Ei esiinny tänään
ihan parhaimmillaan. Hyvä luonne.
Tarvitsee lisää kehätottumusta.
NUO 1/1-

Tavoitteiden asettamisesta (Merri/toko)

Merrin toko-kouluttaja pyysi miettimään tavoitteita... joten tässäpä turinaa ja tarinaa ja ehkäpä joku viisauskin jossakin välissä.

Taisipa olla juuri eilettäin kun mietiskelin, Merrin tyrkyttäessä tohkeissaan mulle leluja (enimmäkseen yhtä pehmolelu-vinkua (luun mallinen), jonka löysin jostain hyllystä, ja jonka avulla harjoiteltiin noutoa joku vuosi takaperin), että kun saisin sen seuraamisen mallilleen niin voisin mennäkin Merrin kanssa kokeeseen.

Ja jos näin olisi niin voitaisiin jo enemmän treeniä niitä avo-luokan juttuja. Kun alokkaan liikkeet ovat kutakuinkin kunnossa. Tottahan toki sitä viilailua pitäisi tehdä, esim sen perusasennon kanssa. Vaikka sitä on viime aikoina harjoiteltukin - ja palkattu vain niistä hyvistä suorituksista, niin siltikin se asento on liian usein vino. Ja Merrillä on sellainen ihme luulo, että siihen sivulle pitää pomppia. Ei aina, mutta välillä siis hyppelee sivulle.

Se ikuinen problematiikka liikkeestä seisomisen ja maahanmenon kanssa. Tässä olen ajatellut vähän niin, että tässä korostuu se, että ei pitäisi treeniä samankaltaisia ts eri juttuja samalla kertaa. Eli jos tänään treenataan seisomista niin maahanmenoa vasta ylihuomenna, tai jotenkin niin. Ja toisaalta myös niin, että sitä maahanmenoa ei juurikaan treenitä, kun sitä on harkattu niin paljon.. että välillä koira tarjoaa sitä ihan vaan jotain tarjotakseen - siis jos haluaa jotain.

edit: työt haittaa harrastusta, jatkan mahdollisesti myöhemmin.

Mersun to-treeni

Ekalla kerralla sain käännettyä Merri kohtuu hyvin a:lle. Tai kuvittelin homman menneen hyvin, työnsin koiran siis esteelle. Mutta sitten joku kertoi, että siinä mukamas olisi ollut joku 5-estekin välissä -pyh ja höh.

Siispä kokeilin 4 ja 5 esteiden välissä olanylitystä - joka ei tietenkään toiminut. Valssi siis tähän - taisi olla aika tökerö.

Puomille asti ihan ok.  Sitten renkaan ja hypyn välistä (siis oma kulku) eli 10-hyppy ihan hyvin mutta sen jälkeen taisi tulla tökköä ja huono työntö 11-hypylle. Ensin putkeen ihan hyvin, mutta itse liikuin lähelle rengasta (vai putkea?) jolloin tuli kiirus tehdä valssi 13 - 14 väliin.

Toisella kerralla Merri ampui pari kertaa putkeen puomilta (joku väitti, että oisin kädelläni ohjannut koiran sinne putkeen - kateellisten panettelua tuokin). Tällä kerralla olin päättänyt valssata puomin jälkeen. Joo, tuo sopi joillekin, muttei meille koska Merri ei pysy kontaktilla/esteellä joten en voi siirtyä kauemmaksi valssailemaan. Joten olin ihan liian myöhässä ja vedin koiran (viimeistään) 10-hypyn jälkeen putkeen. Tuolla kertaa en kertanut 10-hyppyä sen jälkeen kun koira oli mennyt putkeen, vaan luotin siihen hieman enemmän jolloin se tuli ittekseen putkesta kohti rengasta jonka takana (vierellä?) olin ja sitten hieman sujuvammin / sukkelammin se valssi.

Kolmannella kerralla oltiinkin sitten Mikon tarkkaavaisen silmän alla. Ja eiköhän Merri porhalla sille 7-hypylle 3-hypyn jälkeen... Eli koiralle käskyä (tässää) puomin jälkeen ja 3-hypyn jälkeen ja itse jalkaa toisen eteen ja parempaa (ajoituksellisesti) valssia kun koira on 4-hypyllä. Puomin jälkeen ei valssia, koska en sitä ehdi tekemään (kun mersu ei pysy siellä puomilla). Öö.. teinkös leikkauksen hyppyjen 10 ja 11 välissä? Taisin tehdä, koska siitä oli ainakin Mikon kanssa puhetta - siis siitä kun välttelen niitä (mä joskus jopa kuuntelen mitä meille sanotaan, ja vuonna miekka ja kypärä mulle on jotkut viisaammat sanoneet että leikkaukset eivät ole meidän juttu, mutta valssit ovat.. ;)) Sitten sinne putkeen ja renkaalle vastaanottamaan koiraa samalla valssaten ja sitten vielä pari hyppyä (lopetettiin esteelle 15).

Harkkasimme myös (puolikkaita) keppejä namikupin avulla.

Jatkoryhmän treeni 1.2.-07

Pirkon juoksuttaessa koirakkoja ratatreenissä hallin päädyssä harjoiteltiin renkaan, pujottelun ja muutaman hypyn avulla. Lähes kaikki koirat osasivat renkaan todella hyvin, paremmin kuin jokunen viikko takaisin olleessa rataharjoituksessa. Rengasta mentiin yksittäin ja ennen hyppyä ja hypyn jälkeen, ja kaikki onnistui hyvin. Osaltaan onnistumiseen vaikutti varmastikin ohjaajien rauhallisuus ja keskittyminen. Rengas kun ei ollut varsinaisella radalla, vaan hyvin lyhyessä harjoituksessa, joten kellään ei ollut kiire minnekään.

Samoin harjoiteltiin pujottelua yksittäin ja hypyn kautta, tai pujosta hypylle, tai pujo - hyppy - pujo tai pujo -hyppy - takaa - hyppy - pujo. Tai rengas - hyppy - hyppy - takaa - hyppy - pujo. Takaahypyt olivat ikävästi lähellä seinää, mutta hyvin koirat hyppelivät kohti seinääkin eivätkä häiriintyneet tuosta. Takaa-hyppy -treeni on alkanut tuottaa tulosta, ja koirat (ja ohjaajat) osaavat hakea sen toisen hypyn jo aika hyvin.
Pujottelussa on syytä kiinnittää huomiota omaan käskytykseen, jotkut koirat lakkaavat pujottelemasta jos ohjaajan käskytys (liike, näyttö, sanallinen opastus) muuttuu jotenkin. Toki kaikkeen koirien täytyy oppia, mutta alkuvaiheessa ei kannata vaatia koirilta liikoja - kepit kun ei ole kuitenkaan kaikkein helpoin este (koirillekaan). Muistakaa myös harjoitella pujoa molemmilta puolilta, siis niin että sillä ei ole väliä kummalla puolella itse olette (koira pujottelee aina samoin, eli eka keppi jää koiran vasemmalle puolelle).

Autoajelulla koiraharrastuksen nimissä

Enpä olisi varmaan joskus muinoin uskonut, jos joku olisi minulle sanonut, että kuinka paljon ajelen yksikseni (tai ylipäänsä niin, että minä ajan) "koiraharrastuksen" vuoksi / nimissä / takia. Eilen kävin "pikku" autoajelulla Jyväskylässä - kilometrejä kertyi lisää autonmittariin yli 700. Eikä koirat edes olleet mukana, kun kävin Keski-Suomessa kokoustelemassa.

Mutta olipa kyllä melkoinen myräkkä, lunta tuprutteli välillä kasoiksi asti tielle saakka, ja välillä kun rekkoja tuli vastaan niin hetkeen aikaan ei nähnyt yhtään mitään eteensä. Täytyi vain luottaa siihen, että kyllä se tie siellä jossain edessä päin on.

Rasittavia sellaiset autoilijat, jotka pitävät pitkiä valoja päällä ajaessaan jonkun toisen perässä. Arhg. Tai jotka vastaantullessa eivät sammuta niitä pitkiä.

Hieman Jyväskylästä pohjoiseen piti "seistä" tiellä tovi, sillä tiellä oli sattunut jonkinlainen onnettomuus jokin aika sitten - henkilöauton ja rekan/kuorma-auton tms muun isomman auton kolari. Paikalla oli useita hälytysajoneuvoja ja poliisi ohjaamassa liikennettä.

Löytyihän se uutinenkin onnettomuudesta pienellä guugletuksella. Eli "Nuoren miehen ohjaama henkilöauto törmäsi pysähtymässä olleen
täysperävaunurekan perään nelostiellä Äänekoskella Mämmenkylän
kohdalla. Onnettomuus tapahtui sunnuntai-iltana noin puoli seitsemän
aikaan. " .... "Nelostie oli poikki onnettomuuspaikalla reilun tunnin ajan. Sää oli
onnettomuushetkellä erittäin huono runsaan lumisateen vuoksi."

Ei kyllä tehnyt mieli tuon nähtyään (tahi sitä ennenkään) kauheasti kaahailla. Vaikka 4-tiellä tuossa matkan varrella onkin pätkä missä saa ajaa satasta, mutta oli tuohon keliin se satanen (ainakin mulle) liikaa. (tullessa kyllä ajoin sitä satasta, tai hieman yliäkin, kun oli kirkas hyvä ilma)

Tullessa pysähdyin Viitasaarella tankkaamassa ja syökäsemässä paninin (sekä ostamassa matka-mässytys -karamellejä) ja mennessä stoppasin Hirvaskarin Essolla (olikos se nyt sen niminen - se iso huoltsikka siinä Uuraisen tms kohdalla Äänekosken paikkeilla) aamupalalla.

Liikuntahallissa näytillä

Käväisin tänään Merrin kanssa Raahen ryhmänäyttelyssä Matti Palojärven kehässä. Tuomari taisi mitata kaikki koirat (useita suomenlapinkoiria ennen rlk'ia), mutta ilokseni ja ihmeekseni Merri ei korvaansa (isot tuomarin mielestä ;)) lotkauttanut moiselle tempaukselle (jipidipiduu). Eli koira sai pinkin nauhan, mutta oli turhan vähässä karvassa, joten hävisi haukiputaalaiselle Haldille eli oli VSP. Mikä kyllä on se paras arvostelu minkä voi saada, eli ei tarvinnut jäädä ryhmäkehään asti ;)

Paikalla oli siis kolme rlk:ta
Haldi AVO ERI1 SERT PU1 ROP
Mimmi JUN EH1
Merri VAL ERI1 PN1 VSP

PoroFeria

Osallistuin perjantaina Merrin ja Nemin kanssa Oulun Torilla PoroFeria tapahtumaan. Paikalla oli poroja, joikhaajia, flamenco-tanssijoita, myyjiä (mm poronlihaa), kotia, lappalaiskoiria ~ eli yhteistyössä Lappalaiskoirat ry, Paimensukuisen lapinkoiran seura, molempien alaosastot sekä  Porokoirakerho. Kodan luona kerrottiin lappalaiskoirista, katseltiin koirista kuvia eri toimissa (paimennuksessa, retkellä, harrasteissa), jaettiin esitteitä, rapsuteltiin koiria, turistiin ulkomaankieliä, napsittiin kuvia, höpistiin mukavia jne. Kiitoksia vaan tapahtuman puuhanaisille ja -miehille!




Kuvat Minna Väänänen.
Merri kerjäsi (onnistuneesti ;)) lihapullia. Niin kauan torilla meni hyvin, kunnes Merri tajusi/näki porot (tokan). Sitten oli aika viedä koira autolle... Nemi oli rapsuttelu & silittely -vuorossa ensin (ja olikin oikea lasten suosikki koira), Nemi hieman kummasteli flamenco-tanssijoiden kopsuttelua samoin porontaljoja joita oli kodassa ja esittelypöydällä. Muutoin molemmat koirat olivat enimmäkseen edukseen. Hienoa, että saatiin kaikkien lappalaiskoirarotujen edustusta paikalle. :)

Perjantain ylläritreeni

Yllätin sitten itseni ja Pirkon perjantai aamupäivänä ehdottamalla pientä harkka-hetkeä - eikä kauaa tarvinnut yllyttää, kun huristelimmekin jo kohti hallia. Otin vain Nemin mukaan, ja tein sen kanssa pientä ja yksinkertaista - mutta meille niin kovin vaikeaa - hyppy-harjoitusta. Miten ihmeessä opin ohjaamaan kakrua, sen kanssa kun ei saa liikkua liikaa, kun muutoin Nemsku on kilometrin päässä minusta... Paljon vaan lyhyitä -hauskoja- treenejä, niin eiköhän se siitä joskus taas. Otimme myös hieman pujottelua ja a:ta.