Aktiiviviikonloppu tarinointi jatkuu.
Sunnuntaina lappalaisharjoitusten jälkeen oli pieni tauko, ja sitten taas hallille tällä kertaa tokoilemaan Merrin kanssa. Ohjelmassa oli luoksepäästäväisyys, liikkeelle lähtö seuraamisessa, tiettyjen käskyjen kuuntelu & tottelu, paikallaolo (ei kisamainen) ja "valinnainen".
Harkat aloitettiin luoksepäästäväisyydellä, joka ei sujunut meiltä mitenkään kympin lailla. Merri liikkui paikaltaan, onneksi kuitenkin kohti "tuomaria" eikä siis väistellyt eikä mitään sen kaltaista.
Seuraavaksi otettiin paikallamakuun aloitus niin, että kouluttaja sanoi (ts näytti kädellään) milloin kukanenkin käski koiransa maahan. Eli koirien piti totella sitä oman ohjaajan käskyä eikä jonkun muun. Tämä sujui muuten ihan ok:sti, mutta Merrin mielestä oli über tylsää istua siinä perusasennossa. Maahan meni kyllä vasta sitten kun käskin (ja meni ekalla käskyllä).
Sitten taisimme harjoitella pareittain seuraamista, nimenomaan tuota liikkeelle lähtöä. Eli kommentoitiin vuorotellen toistemme suorituksia (siis sen parin). Kommenteiksi sain mm että Merrin kontakti on hyvä, mutta näyttää koko ajan siltä, että astun pian sen varpaille. Merri myös edistää ts kulkee hieman vinossa ja tavallaan mun edellä. Ei onneksi aina, mutta kovasti tuntui tuota tekevän eilisissä treeneissä.
Toisaalta oli toki kivaa, että kerrankin koiralla oli jonkinlaista intoa ja motivaatiota myös seuraamiseen - huolimatta siitä, että en imuttanut sitä tai ylipäänsäkään mulla ei ollut nami kädessä. Vaan koira sai palkan vasta suorituksen loppuvaiheessa. Toki koira tiesi, että multa lötyy taskusta läjäpäin niitä nameja ;)
Tuumailin itsekseni, että olen varmaan tehnyt tuota huonoa seuraamispaikkaa sillä, että olemme treenailleet viime aikoina pihalla seuraamista - pallo palkalla.
Huomasin myös positiivisena seikkana, että maltan olla tuijottamatta koiraa. Varmaan edelleen olin osittain vinossa (ainahan minä, ehheh), mutta edistymistä tuossakin on jo hitusen tapahtunut.
Sitten oli vuorossa paikallamakuu kahdessa erässä, tämä tehtiin niin että kouluttaja antoi vuoron perään yhdelle koirakolle luvan poistua rivistä ja tuo poistuminen tapahtui juosten. Ja muiden koirien piti edelleen maata paikallaan. Ohjaajat eivät ottaneet etäisyyttä koiriinsa muuta kuin remmin mitan verran. Tämä sujui meiltä ihan hyvin, Merri pysyi paikallaan tarpeeksi kauan. Kun meidän vuoro oli lähtä liikkeelle niin palkkasin koiran sinne maahan, en ottanut sitä istumaan vaan vapautin vaan ja lähdin juoksuttamaan pois päin.
Lopuksi saimme treeniä jotain haluamaamme juttua. Minä treenailin Merrin kanssa kosketusalusta matolla eli käskytin koiralle "ruutuun" ja kun sen joku tassuista koski mattoon niin heitin namin. Etäisyyttä matolle oli pari metriä. Merri oli ihan tohkeissaan ja steppaili maton luona ees-sun-taas.
Ihan lopuksi kaivoin vielä noutokapulan esiin ja heittelin sitä Merrille tovin. Vaatien pientä hetkeä kapulan pitoa - ihmeekseni Merri piti kapulaa niin kauan että otin sen siltä. Tosin pitkään en kyllä edes vaatinut, mutta mielestäni Merri on aiemmin herkemmin tiputtanut sen kapulan, nyt siis piti eikä tiputtanut vaan "antoi" mulle. :) Hivenen edistymistä siis tässäkin (kunhan vaan osaa tarkastella tarpeeksi tarkasti asiaa ;)).
Sunnuntaina lappalaisharjoitusten jälkeen oli pieni tauko, ja sitten taas hallille tällä kertaa tokoilemaan Merrin kanssa. Ohjelmassa oli luoksepäästäväisyys, liikkeelle lähtö seuraamisessa, tiettyjen käskyjen kuuntelu & tottelu, paikallaolo (ei kisamainen) ja "valinnainen".
Harkat aloitettiin luoksepäästäväisyydellä, joka ei sujunut meiltä mitenkään kympin lailla. Merri liikkui paikaltaan, onneksi kuitenkin kohti "tuomaria" eikä siis väistellyt eikä mitään sen kaltaista.
Seuraavaksi otettiin paikallamakuun aloitus niin, että kouluttaja sanoi (ts näytti kädellään) milloin kukanenkin käski koiransa maahan. Eli koirien piti totella sitä oman ohjaajan käskyä eikä jonkun muun. Tämä sujui muuten ihan ok:sti, mutta Merrin mielestä oli über tylsää istua siinä perusasennossa. Maahan meni kyllä vasta sitten kun käskin (ja meni ekalla käskyllä).
Sitten taisimme harjoitella pareittain seuraamista, nimenomaan tuota liikkeelle lähtöä. Eli kommentoitiin vuorotellen toistemme suorituksia (siis sen parin). Kommenteiksi sain mm että Merrin kontakti on hyvä, mutta näyttää koko ajan siltä, että astun pian sen varpaille. Merri myös edistää ts kulkee hieman vinossa ja tavallaan mun edellä. Ei onneksi aina, mutta kovasti tuntui tuota tekevän eilisissä treeneissä.
Toisaalta oli toki kivaa, että kerrankin koiralla oli jonkinlaista intoa ja motivaatiota myös seuraamiseen - huolimatta siitä, että en imuttanut sitä tai ylipäänsäkään mulla ei ollut nami kädessä. Vaan koira sai palkan vasta suorituksen loppuvaiheessa. Toki koira tiesi, että multa lötyy taskusta läjäpäin niitä nameja ;)
Tuumailin itsekseni, että olen varmaan tehnyt tuota huonoa seuraamispaikkaa sillä, että olemme treenailleet viime aikoina pihalla seuraamista - pallo palkalla.
Huomasin myös positiivisena seikkana, että maltan olla tuijottamatta koiraa. Varmaan edelleen olin osittain vinossa (ainahan minä, ehheh), mutta edistymistä tuossakin on jo hitusen tapahtunut.
Sitten oli vuorossa paikallamakuu kahdessa erässä, tämä tehtiin niin että kouluttaja antoi vuoron perään yhdelle koirakolle luvan poistua rivistä ja tuo poistuminen tapahtui juosten. Ja muiden koirien piti edelleen maata paikallaan. Ohjaajat eivät ottaneet etäisyyttä koiriinsa muuta kuin remmin mitan verran. Tämä sujui meiltä ihan hyvin, Merri pysyi paikallaan tarpeeksi kauan. Kun meidän vuoro oli lähtä liikkeelle niin palkkasin koiran sinne maahan, en ottanut sitä istumaan vaan vapautin vaan ja lähdin juoksuttamaan pois päin.
Lopuksi saimme treeniä jotain haluamaamme juttua. Minä treenailin Merrin kanssa kosketusalusta matolla eli käskytin koiralle "ruutuun" ja kun sen joku tassuista koski mattoon niin heitin namin. Etäisyyttä matolle oli pari metriä. Merri oli ihan tohkeissaan ja steppaili maton luona ees-sun-taas.
Ihan lopuksi kaivoin vielä noutokapulan esiin ja heittelin sitä Merrille tovin. Vaatien pientä hetkeä kapulan pitoa - ihmeekseni Merri piti kapulaa niin kauan että otin sen siltä. Tosin pitkään en kyllä edes vaatinut, mutta mielestäni Merri on aiemmin herkemmin tiputtanut sen kapulan, nyt siis piti eikä tiputtanut vaan "antoi" mulle. :) Hivenen edistymistä siis tässäkin (kunhan vaan osaa tarkastella tarpeeksi tarkasti asiaa ;)).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti