Oon kirjoittanut samasta asiasta ennenkin. Kirjoitan silti taas. Yöllä jalka taas valvotti. Se sama jomotus, joka on niin tuttu. Jota aikuiset sanoivat kasvukivuksi kun oli lapsi. Joskus otan buranan lievittääkseni sitä (lapsena en ottanut, kaikilla lapsillahan kasvukipuja on, ne kuuluvat elämään, tai jotain), yleensä en. En usko, että mitään olisi tehtävissä joten lääkäriin tuon takia on ihan turha mennä. Tälläkin hetkellä koko oikeaa jalkaa särkee. Eniten siltä operoidun näköiseltä arpialueelta.
edit. 16:09
Jalkaa särkee edelleen, ehkä kohta turvaudun siihen buranaan?
Mutta se miksi aloin editoimaan tätä raapustusta oli se seikka kun Nemi tuli nuolemaan tuota arpi kohtaa nilkastani. Havahduin tajuamaan, että koirat ovat viime päivinä "hoitaneet" jalkaani. Mistä ne tietävät sen olevan kipeä? Toki ne siis yleensä pyrkivät "auttamaan" jos jossain on haava/laastari tms mutta tuossa nyt ei ole ollut sellaista vuosikymmeniin ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti