Jos olen kotona koirien kanssa ja on siedettävä ilma (ei sada) niin olen toisinaan koirien kanssa takapihalla. Joskus heittelen koirille namuja etsittäväksi nurmikolta. Tapa alkoi ehkä siitä, kun yritin saada Kikin olemaan takapihalla niin ettei se kiusaisi Nemiä ... jos molemmat keskittyvät nuuskuttamiseen ja namien etsimiseen niin ne eivät härpi toisiaan. Joskus taas koirat makoilevat, syövät ruohoa tai muuten vain oleilevat. Joskus Kiki leikkii itsekseen pihalla olevilla palloilla, vein sinne muutama päivä sitten toisenkin koirapallon (sinisen, vinkuvan) - koska lienee parempi, että noilla leikitään ulkona kuin sisällä.
Viime aikoina Kiki on pihalla tehnyt kaikkensa, jotta Nemi leikkisi sen kanssa. Sen maanitteluelekieltä on hauska seurata. Jos Nemi näyttää yhtään siltä, että olisi valmis hippasille Kikin kanssa niin vapautan sen pihanarusta (pannasta ja narusta). Jos Nemi alkaa hippasille niin annan koirien juosta / leikkiä jonkun aikaa ja vihellän sitten pelin poikki sopivaksi katsomallani hetkellä. Viime aikoina Nemi tosin ei ole vastannut Kikin hippakutsuihin myöntyvästi vaan on kääntänyt päätään sivuun ja lopulta jos Kiki ei ole uskonut sitä niin on ärähtänyt pikkukoiralle ja poistunut paikalta.
Jos jätän koirat kahdestaan takapihalle ja tulen itse sisälle niin tilanne on hyvin pian tämä:
 |
| Nemi odottaa sisälle pääsyä, kun taas Kiki ... |
Kiki on myös "keksinyt" petaamisen ihan tässä viimeaikoina. En osaa sanoa, että onko sillä valeraskaus (tokasta juoksusta on nyt parisen kuukautta) vai onko se vain muuten vain tullut siihen ikään, tai tajunnut ylipäätänsä, että koirien "kuuluu" petata. Muita valeraskauteen liittyviä oireita en ole (ainakaan vielä) Kikissä huomannut.
Nemillä on tapana mölähtää kun lähdetään lenkille. Sen ehkä saa pysymään hiljaisena ovelta autokatokselle, mutta kun päästää tielle eli pois taloyhtiön pihalta niin ihan sama mitä tiellä liikkuu niin pitää äännähtää. Tästä tavasta on yritetty opetella pois jo vuosia, ilman kovinkaan hyvää lopputulosta. Sitten on tietty se, että (ruotsin)lapinkoiralla on monia syitä äänenkäyttöön. Tiedän esim koirani tavasta olla / eleillä millon se on äänekäs siksi että kakattaa. Joskus sanoin jollekin naapurille joka oli sopivasti yhtäaikaa liikenteessä, että Nemi haukkuu kun sillä on kakkahätä. Seuraavalla kerralla kun nähtiin, niin naapuri kysyi, että "onko sillä taas hätä?" No ei ollut silloin, vaan joku muu syy y ;-) Tästä mölytavasta ei nyt ehkä kannata vetää ihan sellaista johtopäätöstä, että Nemi kokoajan aukoisi päätänsä, vaan vain, että sillä on tietyt tavat jolloin se mölähtää. Joskus tuntuu ettei se edes itse ehdi tajuta haukahtaneensa. Haukahtaa myös kun koiran päästää autosta ulos. Tätäkin on harjoiteltu miljoonasti, aika monta kertaa olen joko käskenyt koiran takaisin autoon tai laittanut sen takaisin autoon ja sitten on reenattu rauhassa autosta poistumista. Joskus siinä onnistuen ja toisinaan taas ei. Ja seuraavalla kerralla herranhaltuun, että tuleeko se mölähdys koiran suusta vai ei.
Tuosta Nemin kakkalevottomuusärsytysherkkyyshaukahtelusta tuli mieleen, että Kikistä taas olen huomannut jo aikaa sitten, että se toisinaan räkyttää just ennen kuin menee pissalle. Ehkä sitä ottaa pipoon, että kaikki kiva pihapuuhastelu (esim perhosten jahtailu mikä on taas yltynyt ihan mahdottomaksi) pitää lopettaa hetkeksi niinkin tylsän välttämättömän asian takia kuin pissalle pysähtymisen vuoksi?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti