Tässä päivänä eräänä en kovin kauankaan sitten sellaiseen seikkaan, että enää Kiki ei ole niin hankala riiviö kuin se oli esim viime syksynä. Onhan sen koulutus vielä kovastikin kesken ja kaikenlaisia hankalia tapoja sillä on, mutta on se siltikin huomattavasti kätevämpi (joissain määrin jopa rauhallisempi) kaveri kuin alle vuotiaana.
Tähän kun sitten vielä yhdistetään se sellainen seikka, että mä en välitä. Siis en jaksa stressata siitä totuudesta ettei mun koirista koskaan tule yybernätisti olevia aina salonkikelpoisia otuksia. Harrasteita rohmutaan, kaikenlaista reenaillaan ja opetellaan muttei kisaamaankaan ole mikään kiire - jos nyt ees koskaan mihinkään osallistutaan. Tai sitten osallistutaan. Ei voi tietää. Eikä nyt tarvikaan. Hauska suunnitella mitä voitaisiin / voidaan opetella, mitä lajeja treenailla. Esim tuo haku, kiva kun päästiin porukkaan mukaan varsinkin kun Kikillä on silminnähden superkivaa siellä, mutta siitä lajista ei tarvitse ottaa minkäänlaista painetta - kunhan aktivoin koiraa tavalla joka on molemmille mieluisaa :-)
1 kommentti:
Ihana asenne :) ihan turhaa ottaa ylimääräisiä paineita kisaamisesta, kannattaa edetä niin kuin on mukavaa.
Lähetä kommentti