Vuosi sitten rlk-tapaamisessa Kiki kokeili noseworkkailua ensimmäisen kerran. Samoin kuin minäkin tutustelin lajiin ensimmäistä kertaa. Tippapullon kanssa säätely tuntui käsilleni haasteelliselta, se tippahan nyt voi tippua ihan minne vaan - eikä tod sinne minne pitäisi. Tämä ei ole meidän laji. Päätin.
Sitten tuli Kikin terveysongelmat ja aksa heitettiin romukoppaan. Jotain puuhaa Kikille, mutta mitä? Ilmoittauduin sitten kuitenkin noseilu-kurssille, jotain aivojumppaa Kikille edes ryhmätreeneissä kerran viikossa. Alkeiskurssilla meillä oli omat vaikeutemme, ei ehkä siinä hajun löytämisessä vaan väliaikoina kun Kiki ei meinannut malttaa odottaa omaa vuoroaan.
Kotona laitoin eucahajua ruokakupin reunalle ja tein jotain laatikkoharjoituksia. Reeneissä tuntui, että muut ovat harjoitelleet satakertaa enemmän kuin me. Ehkäpä siksi, koska Kikin noseharrastuksen alku oli paikoin kivikkoinen niin en vielä heitä kirvestä kaivoon Neminkään kanssa. Okei, sillä on vasta yksi treenikerta takana. Kotona se ei ainakaan tunnu tajuavan mitä siltä haluan ... tai mistä se palkka oikein tulee. Mutta kestihän se Kikilläkin hetken huomata mikä yhteys laatikolla, nakkikikkareilla ja hajutäpillä on.
Eräät ovat useasti kertoneet kuinka hyvä harrastus jäljestys on koirille. Vieläkään en ole päässyt siihen lajiin sisälle, mutta nykyisin ajattelen, että noseilu on laiskempi versio jäljestyksestä. Mutta molemmissa koira saa käyttää luontaista kykyään eli nenäänsä.
Kikille nosework tuntuu sopivan kuin nenäpäähän. Se tietää mitä tehdä, sen vietit ei nouse liian kiihkeiksi, se vaatii siltä keskittymistä. Selvästi vielä tarvitaan itsetunnon kehitystä eli vastoinkäymiset hieman lannistavat sen työskentelyä. Vastoinkäymisten syy olen yleensä minä eli minun pitää opetella paremmin lukemaan koiraa, onko se jo tehnyt löydön. Päättää ajoissa vaadinko siltä millaista näyttöä ts kuinka likelle hajulähdettä sen pitää työntää kuononsa.
ps. aamupalan (kupeissa oli hajutapät kiinni) jälkeen tein yhden piilon, Kiki etsi hienosti. Mainiota oli sen etsimisessä kuinka se käveli eteiskäytävää eteenpäin ja kun haju oli siivouskaapin seinässä, ts kulman takana niin koira käveli käytävää siitä ohi, mutta kun oli päässyt kulmasta ehkä viistoista senttiä ohi niin kääntyi ja meni hajuvanan vetämänä just sinne missä se hajumerkki oli. Nemi oli mukana bissneksissä, mutta ihan ulalla - kun odotin, että sekin huomaisin hajulähteen niin se teki tempun tulemalla mun jalkojen väliin ja katsoi ilmeellä "mä osaan tän, anna nakki" :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti