16 viikkoa leikkauksesta ja päivä nro 112

Aamulla käytin Kikiä päiväkotilenkin. Kesken lenkin koira leikki hetken kepillä, sitten kun keppi rupesi kyllästyttämään mutta kierrokset oli vielä korkeella niin se keksi, että voisi purra myös mua kepin sijasta. Mulla olisi kyllä ihan tarpeeksi tekemistä ja kouluttamista tuossa koirassa ilman, että tarttis miettiä mitä voidaan tehdä ja mitä pitää vältellä koska kipeä koipi ja kuntoutus ... 

No jok tap, koira sai tarpeensa tehtyä, me päästiin kotiin, mä sain tehtyä aamutoimet ja mentyä töihin. Eetu käytti Nemin aamulenkillä ja pääsi hänkin töihin. Illalla Kiki pääsee vähän purkamaan energiaansa nosework-reeneihin.

edit. 23:31

Töitten jälkeen koirat pääsivät ensin pikapissalle ja sitten yhteiskävelylle (abc-lenkki). Olin, että "kääk, johan Kiki taas ontuu" että mitä kettua. Mutta kotiutuessa selvisi, että sillä oli aika paljon lumipaakkuja tassukarvoissa, joten ainakin osa ontumisesta saattoi hyvinkin johtua siitä lumesta eikä mistään muusta.
Ruuan jälkeen koirat saivat vain hengailla hetken - tunnin pari siis. Sitten ajelin Kikin kanssa Taskilaan reenimään. Siellä käytin koiran puolen tunnin lenkillä ennen harkkoja (kävi lenkillä kakalla ja pissasi pari kertaa). Reenien jälkeen ajelin Linnanmaan prisman parkkipaikalle ja lenkitin Kikin siellä. Jotenkin se hallin piha & ympäristö on ylihämärä (plus ne pelottelut myrkkysyöteistä, vaikka niitähän nyt voi olla missä vaan).
Kotiin tultuani käytin Nemin lenkillä (ei kakannut) ja annoin sitten Nemille yhden namijutun mikä Kikillä oli jäänyt reeneissä syömättä. 

Viikko alkaa Hundspalla. Päivä nro 111

Tänään Kikillä oli yhdeltä taas vesikävelyä kuntoutusohjelmassa. Hain Tuijan (kiitos!) kaverikseni ja ottamaan Kikistä kuvia & videoita. Tässä muutama kiva kuva, videot lataan ja linkittelen myöhemmin.

edit. 20:00

Filminpätkiä: 

Filmi 347

Filmi 349 (viimeinen osa tämän päivän vesikävelyvideoista)

Aamulla tein koirille hieman namien piilotusta / etsintää. Ihan aamuvarhain koirat käytettiin erikseen lenkeillä, Kikille pikkupäiväkotilenkki ja Nemi oli päässyt irtihumppailemaan parille pellolle ja pikkujoelle - kivaa oli "mummolla" ollut :-) 

Iltapäivällä Kiki sai tehdä nosework-kotiläksyjä eli pistin pariin laatikkoon hajua ja nameja ja sitten oli muutama laatikko ilman nameja ja hajua. Kiki oli tooosi innostunut harjoituksesta, en tiedä menikö se kaikkien taiteen sääntöjen mukaan ... mutta ainakin Kiki oli eniten kiinnostunut niistä hajunamilaatikoista (tuskin oli yllätys kellekään se). 

Ulkoilut ovat tänään olleet lyhyenlaisia. Aamuhumpan lisäksi Nemi on käynyt vain tosi pieniä pätkiä pihalla. Kikiä käytin minikävelyllä ennen vesikävelyä (kakkas), lisäksi se on käynyt lähinnä tienvarressa ja takapihalla (kakkas sinne alkuillasta). Takapihalla tuli Kikille kivasti jalkojen nostelua. Lisäksi on tehty pikkuisen jotain temppuja, tyyliin tassun antoa ja peruutusta. Ainakin Nemin kanssa pitää vielä tänään mennä kunnollisemmalle kävelylle, toki Kikikin pitää pissalla käyttää ennen nukkumaan menoa. Ainiinjoo, Kikillä oli BOTti päällä tunnin-pari Hundspa-keikan jälkeen.

edit. 21:40

Pitää kait se pitää muistiaikaan kertoa, koska jos en kerro niin taitaa jäädä kertomatta kokonaan ... eli siitä kun vesikävelykuntoutus aloitettiin niin Kiki on edistynyt ihan hirveästi. En osaa sanoa onko se kävely edistynyt kuinka paljon (toivottavasti sekin), mutta se miten Kiki käyttäytyy ko paikassa on mennyt kovasti eteenpäin. Enää Kikiä ei tarvitse väkipakolla retuuttaa allaspuolelle vaan se jonottaa oven takana, että "joko mennään". Se pistää vain nimellisesti jalat jarrulle ennen akvaarioon menoa, pikku pukkaus/kehoitus ja koira on laatikossa. Se ei enää haukkua räksytä koko varttia mitä on laatikossa. Lisäksi se ei koko aikaa nojaa seinään kävellessään. Tällä kertaa keskemmällä kävelyä tuli vieläkin enemmän kuin viikko sitten. Nyt Kiki käveli ensin kuus minuuttia, sitten pieni tauko ja sitten kuus-seitsemän minuuttia lisää.
Viikon päästä mennään taas, eli varasin jo uuden ajan :-)

Hyvä nosework -linkki

Nallemaista blogi

Päivä nro 110

Noukittiin koirat Oulunsalosta kyytiimme iltapäivällä.

Kohta lähdetään ulkoilemaan. Kun kotiuduttiin niin koirat kävivät tienvarressa pissalla. Syönnin aikaan Kiki pääsi haistelemaan monen päivän tauon jälkeen taas eucalyptys-tuoksuja.

Päivä nro 109

Lauantai. Koirat Raahessa.

Päivä nro 108

Perjantai. Aamulla Eetu käytti koirat pikaisesti pissalla ja ne saivat ruokansa. Sen jälkeen appivanhemmat lähtivät koirien kanssa aamukävelylle ja me ajeltiin (aamutoimien jälkeen) lentokentälle.
Koirien loppupäivän ohjelmasta en tiedä selontekoa tehdä.

Päivä nro 107

Se synttäripäivä siis eli torstai. Olin koirien kanssa kotona, kuten Koiteli kuvista olette voineet jo päätelläkin. Iltapäivällä/alkuillasta ajeltiin Linnanmaalle ja napattiin Eetu kyytiin, josta ajeltiin sitten Raaheen. Kun saavuttiin Raaheen käytin koiria tienvarressa pissalla ja sitten mentiin sisälle. Kiki tuli portaat (oisko niitä kolme tai neljä ulko-oven edessä) ihan hyvin ylöspäin. Illalla käytin koiria vuoron perään lenkeillä.

Kiki 12 kk

Kikillä on tänään syntymäpäivä <3

Pistin koiran pitkästä aikaa mittakepin alle, 42 sentin kohdalla tilaa jäi vielä reilusti kepin ja koiran väliin. Neidin oikeampi korkeus lienee 41 cm. Epämääräisellä sylitysmenetelmällä punnittuna Kiki painaa noin kymmenen kiloa.

Käytiin Koitelissa, yritin ottaa siellä jotain synttäriräpsyjä...

Koitelista ajettiin Hesen kautta kotiin ;)

Kikille juustoburgeri

Nemille tavis burgeri (se ei tykkää juustosta)

"Anna jo mun synttäriburgeri!"

Päivä nro 106

Ennen seiskaa ylös. Koirille ruoka ja sitten erillislenkit. Kikillä oli kova pissahätä ja melkein yhtä kova kakkahätä. Kierrettiin perinteinen pikkupäiväkotilenkki. Päiväkodinkulmalla tuli hetkellinen kiukkukohtaus mutta se oli onneksi nopeasti ohi. Ihan kokoaikaa Kiki ei yrittänyt syödä kakkoja. Omien aamutoimien jälkeen vietiin koirat koirahoitolaan, josta haen ne töiden jälkeen.

Ainiin, aamulla näkyi sisällä pientä epäpuhtautta Kikin liikkeessä, joten taisi olla aika rankka päivä se eilinen ...

edit. 18:14

Iltaruuan yhteydessä ehdin tekemään ensimmäisen kerran nosework -läksyn Kikille. Eli koiran pitäisi nyt syödä eucalyptys-hajupilvessä. Ainut vaan, että heti nousi esiin se ongelma minkä takia rlk-tapaamisen jälkeen ajattelin että tämä ei ole mun laji: mun käsien tärinä.
Ei mitään käsitystä montako tippaa sillä pipetillä tuli ja minne ne meni? Oliko ykskään tippa siinä topsypuikossa minkä teippasin Kikin ruokakuppiin. Todella ärsyttävää. 

Töiden jälkeen koirat on siis tietty haettu hoitolasta, Nemi taas söi lunta vaan kun kuljetin sen autolta kotiin. Kotona annoin sille marssilaisen hetkeksi ja Nemi meni sen kans intobanaanina asuntoa päästä päähän ja pisti matot ihan rullalle :D Sitten poimin lelun talteen ja menin hakemaan Kikin autosta. Käytin Kikin pikkukävelyllä, se kävi pissalla ja kakalla ja sitten tulinkin sen kanssa sisälle säätämään tuota nosework-läksyä. Jonkun ajan päästä ajellaan Karjasillalle lenkille ja sitten napataan Eetu kyytiin kielten tunneilta.

Nosework -kurssi, ensimmäinen treenikerta

Jep jep, eilen alkoi Kikin nosework kurssi Taskilassa KAS:n hallilla. Kurssin kouluttajana toimii Katja Koirakoulu Kismasta.

--- kaippa mä jotain sanon siitä tunnistakin jossain välissä.

Ryhmässä oli tällä kertaa viisi koirakkoa paikalla, yksi ei päässyt ekalle kerralle. Siellä oli lapinporokoirauros Edi, airedalenterrieri Tyrsky, vesikoira ja joku spanielityyppinen koira (ehkä Walesinspringerspanieli). Toisen näistä nimi saattoi olla Elli. Edi ja Tyrsky ovat mulle tuttuja koiria aiemmista yhteyksistä, Kikille kaikki olivat outoja.

---

edit.

No eipä kyllä tuon pikkuimurin kanssa paljon naurata tällainen:

Voisi nuo myrkynkylväjäsekopäät pysyä poissa niiltä alueilta missä me liikutaan. Mieluusti tietysti kaikkialta, mutta näin alkuun jos edes itse saisi olla erossa tuosta kuviosta. Onneksi eilen ennen treenejä käydyllä lenkillä en ainakaan huomannut Kikin syövän mitään maasta ...

---

edit. 28.02.17

No enpä sitten paljoa ole kerennyt / saanut aikaiseksi päivitellä sitä ekaa nosework-reenikertaa.

Ensin Katja kertoi teoriaa / alkeista noseworkista. Koirat odottivat autossa tuolloin (paitsi hiljaiset koirat jotka olivat omissa häkeissään hallissa). Sitten haettiin koirat sisälle ja tehtiin vuoronperään kolme harjoitusta. Koirat kävivät syömässä namuja pahvilaatikoista. Ainakin vikalla kierroksella muutamassa laatikossa oli myös sitä eucalyptys-hajua. Kiki oli ihan sairaan innokas enkä meinannut saada sitä rauhoittumaan sillä välin kun toiset olivat laatikkotehtävillään. Yritin sitä siinä toppuutella ja/tai temputtaa jotta se ei ois kiljunut tai muuten ollut häiriöksi.
Ainiin. Halliin kannoin Kikin rappusia, pois lähtiessä itselle iski porraskauhu - onneksi Katja kantoi Kikin alas niitä kamalia rautaportaita. Saas nähdä miten tänään selvitään :o

h_k 6/17

Maanantain vesikävelyn jälkeen olen hieman kampaillut/harjaillut Kikiä. Tällä kertaa homma ei sujunut niin hyvin kuin edellisellä harjauskerralla.

Päivä nro 105 / 15 viikkoa operaatiosta / nosework -kurssi alkaa

Perusaamu. Koirat ovat hoitolassa, me ollaan töissä. Tänään tuli viisitoista viikkoa Kikin leikkauksesta. Illalla menemme ensimmäistä kertaa koirakurssille sitten agilitynalkeisreenien ennen järkyttävää diagnoosia, leikkausta ja koko tätä hoito/kuntoutusrumbaa.

edit. 22.02.17 klo 11:55

Töiden jälkeen haettiin tietty koirat hoitolasta. Sitten kotiin; käytin Kikin tienvarressa ja se kävi pissalla ja kakalla. Nemi käytettiin kans tienvarressa, mutta se taisi keskittyä lumensyöntiin (se ei jostain syystä voi juoda koirahoitolan kupista vettä - tai siihen päätelmään ollaan tultu, että sillä on joku eroahdistusjutska tai mikä lie ettei se juo jos me -tai jotkut muut valitut henkilöt- ei olla läsnä). Sitten annettiin koirille ruuat ja hetken päästä lähdettiin käyttämään niitä lenkillä. Tehtiin uusialuevaltaus, siis Kikille uusi ja varsinkin uutta operaation jälkeen. Eli käytiin joen toisella puolella Ponnonmäellä mutka. Hieman mietitytti koiran jaksaminen, mutta se ei tod ollut ongelma. Lisäksi tietty oli se seikka, että kun illalla olisi vielä reenit, että jaksaako koira siellä jos käy alkuillasta inasen pidemmän lenkin kuin mihin on tottunut. No, reenit olivat sen verran myöhään ettei sen asian kanssa ollut kyllä mitään ongelmaa. Eikä se lenkki siis sinällään mikään superpitkä edes ollut (pitänee joskus mitata, ehkä pari km tjsp). 

Pari tuntia koirat saivat vaan ihan oleskella. Sitten pilkoin kasan lihapullia, pakkasin ne ja reeniliivin kassiin ja ajelin Kikin kanssa Taskilaan. Pihalla olikin tällä kertaa jopa kakskyt astetta pakkasta. Käytiin kuitenkin -kun ehdittiin ihan hyvin- pikkukävelyllä ja Kiki kävi pissalla ja kakalla. Reenien jälkeen käytin koiran vielä pissalla ja sitten ajeltiin kotio. Kun saavuttiin kotikadulle niin Eetu oli käyttämässä Nemiä lenkillä; vanhempi koira oli käynyt kiireellä kakkoshädällä ja sotkenut housukarvansa, joten pääsin vielä koirapyykille päivän lopuksi. 

Päivä nro 104

Vesikuntoilupäivä

edit.
16:18

Ostin koirille pari kaninkorvaa Hundspasta. Saivat ne kun kotiuduttiin:

edit 21:33

Nemi ja Eetu kävivät illalla juoksemassa (olikohan viis tai kuus kilometriä). Ylläolevassa videossa Kiki ryntää ovelle just kun lenkkeilijät kotiutuvat - näkyy siis hieman nopeampaa Kikin liikettä ilman, että se tuijottaisi samalla mua ... ;)

Päivä nro 103

Aamulla kun heräilin niin huomasin, että tyynyni viereen oli tuotu pehmokissa. Vähänkö suloista <3 Kiki oli tuonut mulle unilelun. Tai ehkä paremminkin yrittänyt herättää mua sillä, että oli tuonut mulle sen lelun ... :D

(en usko, että Nemi olisi sitä mulle kuskannut)

Aamulenkit tehtiin taas vaihteeksi niin, että mä lenkitin vain Kikin ja Eetu Nemin. Tahdoin, että Nemi pääsi humppailemaan ilman, että sen olisi pitänyt mennä Kikin tahtiin plus näin ollen Nemi pääsi humppailemaan vapaana mikä varmasti oli "mummon" mieleen :)

Mä kävelin Kikin kanssa 848-pyörätietä melkein grillille asti ja Vesaistentietä takaisin. Tosin paluumatkalla Kiki rupesi kiukuttelemaan, sen kiukuttelussa on selvä kaava. Kiekuttelu yltyy kun lähestytään kotia "yhyy, mä en tahdo mennä vielä kotiin, ulkona on kivempaa". Enivei, tarpeet tuli lenkillä hoideltua.

Päivällä Kiki kävi kertaalleen takapihalla - kakalla.

Virittelin koirille myös jumppatemppurataa niiden yksien keppien avulla eli Kikille jalkojen nostelureeniä, mutta mulla ja koirilla ei ihan ollut yhteneväiset ajatukset siitä, että mitä niillä mun systeemeillä kuuluisi tehdä. Homma ei siis mennyt ihan niin kuin olin suunnitellut, mutta jotain jumppasen tynkää saatiin jokatapauksessa tehtyä.

Iltapäivällä ajelin Kikin kanssa Nallikariin ja käytin sen vaihteluvirkistää -lenkillä siellä. Kiki pissas retken aikana pari kertaa ja kävi kakalla.

Eihän se ees mulle kuulu

Tänäänkin on puhututtanut lappalaiskoirapiireissä, ja muissakin piireissä, parin lappalaiskoirakasvattajan epäonnistunut kasvatustyö. Vähemmän nätisti sanottuna eläinrääkkäys. Viime syksystä lähtien nettilehdissä on ollut kyseisestä tapauksesta juttu jos toinenkin.  Tässä Itasanomissa olleessa jutussa kuvat kertovat karua kieltään kyseisten kennelien (sama paikka, kaksi kennelnimeä - siellä kasvatettiin molempia kotimaisia lappalaiskoirarotuja) viime vuosien koiraoloista. Luonnollisesti -nykyaikana- myös some on ollut pullollaan juttuja aiheesta. Ihmeekseni kyseisille ihmisille löytyy myös puolustelijoita, vaikka kukapa sitä ystävistään haluaisi uskoa puoleksikaan noin pahoja juttuja. Kasvattajat tuomittiin kolmeksi vuodeksi eläintenpitokieltoon ja koirat otettiin valtiolle, tosin siinä vaiheessa kun rangaistus laitettiin voimaan niin koiria oli huomattavasti vähemmän kuin pahimmillaan. Jonnekin koirat ovat vain kadonneet niinä viikkoina kun oikeusprosessi on ollut käynnissä. 

Mikäs siinä, jos koirat ovat saaneet hyvät kodit, paremmat elinolosuhteet kuin mitä niillä oli aiemmin. Mutta se miksi tätä aloin edes raapustamaan, koska oikeasti, eihän asia edes minulle kuulu, on se, että:

jossain on kirjoiteltu, että tuolta menee paljon lappalaiskoiramateriaalia hukkaan, jos kaikki heidän (plus miinus sata) koiransa joutuvat erilaisiin eläintenhuostaanottopaikkoihin, steriloitaviksi ja uusiin koteihin (ei en tiedä sterkataanko kaikkia koiria, mutta luultavasti aika monet kuitenkin). 

Materiaalia. Hukkaan.

Materiaalia?!?!?!?

Koiria on ollut ko paikassa kutakuinkin sata. Ne tuskin ovat saaneet yksilöllistä kohtelua, ihmisiltä ainakaan. Ennen valtiolle päätymistä ko kenneleistä on hävinnyt koiria jonnekin. Oletettavasti joillekin muille kasvattajille. Kermat on kuorittu päältä. FB:ssa on jo erään ruotsalaisen kennelin seinällä kuva kutakuinkin kymmenestä koirasta ko paikasta. Jos heille tarjotaan siellä paremmat olot loppuelämäkseen kuin alkuperäisessä kodissaan niin huippujuttu. Mutta jos ne odottavat kolme vuotta ja palaavat takaisin ensimmäiseen kotiinsa tai ovat

pennuntekomateriaalina. 

Niin. 

GRR. ↓  ei hyvä. 

Enkä mitään sille voi. Eihän se ees mulle kuulu. 

Päivä nro 102

Aamulla käytin koirat pissalla. Sitten nukuin vielä ... sitten annoin koirille ruuat ja siivoilin ja vasta sen jälkeen mentiin käymään kävelyllä. Koko lauma. Kierrettiin ns abc-lenkki, Kiki, tai itseasiassa Nemikin, on viime aikoina ollut ällöttävän kiinnostunut syömään (toisten koirien) kakkoja lumihangesta ja teidän varsilta. Kumpikin kävi kakalla.

Päivällä Eetu käytti koirat lenkillä, Kiki oli pissannut kerran ja Nemi usiammasti.
Päivällä koirat kävivät myös takapihalla pissalla.

Iltaruuan jälkeen käytettiin koirat taas yhteislenkillä. Laitoin Kikin pitkään remmiin niin se pääsi vähän vapaammin kävelemään. Halusin testata joko se jaksaisi kävellä ns mansikkamaanlenkin; hyvin jaksoi eikä alkanut kiukkuamaan missään vaiheessa lenkkiä, eikä edes yrittänyt syödä niin paljon kakkoja kuin joillain muilla viime aikaisilla lenkeillä (ehkä niitä ei vain tuolla päin ollut niin paljon tyrkyllä).

Tuon ulkoilun jälkeen temputeltiin vähän kalalla. Kun sillä leikitin hieman Kikiä niin Kiki toi / nosteli mulle jotain muita leluja/esineitä :)

Päivä nro 101

eli eilinen, kerron kohta ... (tai joskus kun jaksan)

edit. 22.02.17

Tuosta päivästä ei taida olla muuta maininnan ja muistamisen arvoista kuin se, että illalla tehtiin niin, että minä & Kiki ajeltiin Kimmokkeen pihalle ja käytiin sieltä lenkillä. Alkuun meni tosi kivasti ja sitten yhtäkkiä Kiki alkoi jumimaan eikä suostunut liikkumaan ja lopulta alkoi hyppimään ja puremaan ja loppupeleissä kannoin sen takaisin autolle, tai melkein sinne asti. Sillä välin kun me oltiin taisteltu menemään niin Eetu ja Nemi juoksivat kotoa tuonne, sitten kun nähtiin autolla niin Nemi hyppäsi takapenkille ja mä ajoin koirien kanssa kotiin ja Eetu tuli perästä päin juoksemalla.

Päivä nro 100

Jep jep. Sata päivää Kikin kyynäroperaatiosta. Ei mitään käsitystä mihin asti numerointi jatkuu.

Jos minulle olisi sata päivää sitten sanottu, että reilun kolmen kuukauden toipilasajan jälkeen ei vielä ole mitään käsitystä siitä, että milloin elämä voi palautua normaaliksi (mitä se normaalius ikinä onkaan) niin olisihan se tuntunut järjettömän uuvuttavalta. Kun tuntui jo ylipäätänsä sekin, että miten ihmeessä elohiiren saa pysymään rauhassa niin ettei se omalla vilkkaudellaan riko itseään lisää ja saa aikaan ties mitä takapakkeja toipumisessa. Ja muutenkin kaikki tuntui ylettömän musertavalta ja toivottomalta. 

Nyt on harrastusrintamalla päästy pahimmista pettymyksistä ja muutenkin tavoitteet ja ajatukset on ihan toiset kuin mitä aiemmin Kikin kohdalle olin asettanut. Tällä hetkellä haaveilen normaaleista koiralenkeistä - ja siitä, että Kiki ja Nemi voisivat juosta ja leikkiä vapaina yhdessä, mutta kuten jossain aiemmassa postauksessa mainitsin, niin siihen on vielä pitkä matka. Sekin olisi aika jees, että Kiki saisi hypätä jo alaspäin - toisinsanoen ei haittaisi jos se hyppäisi sohvalle/sänkyyn ja sieltä alas, mutta niin kauan kuin ontumista vielä on niin hyppimistäkin pitäisi vältellä. Joten erikoistoimenpiteet kotona jatkuvat edelleen ja ulkona pitää katsoa ettei Kiki leiki kukkulankuningasta ja kiipeä korkeimpien lumikasojen päälle (saati pompi sieltä alas). 

Päivä nro 99

Aamusella koirille ruuat. En tiiä milloin käännetään homma toisin päin kun joskus Kikin pikkupentuaikana koiraa piti käyttää usein ulkona ja usein syöttää niin jäi tavaksi antaa aamuruoka ennen aamulenkkiä. Iltaruuan kanssa menee välillä jo toisin päin eli ensin pikkulenkki ja vasta sitten ruoka. No enivei. 

Käytiin yhdessä abc-lenkki ja molemmat koirat kävivät kakalla. Kiki käveli ihan reippaasti. Tuossa taloyhtiön pihalla se hieman liukasteli kun se nyt vaan on ihan järkyssä kunnossa. 

Päivän koirat olivat taas hoitolassa ja hain ne sieltä hieman viiden jälkeen. Ensin vein Nemin sisälle ja sitten hain Kikin. Molempia käytin ennen sisälle tuloa pikkukävelyllä. Tosin Nemi vain kiehnäsi ja söi lunta. Kiki kävi pissalla ja kakalla. 

Sitten koirat saivat ruokansa ja hetken päästä siitä hieman temputin niitä. Kiki keskittyi enemmän kylläkin huutamiseen; oli "vähän" turhan innokas temppuilija. Aina kun -tai ei nyt aina, mutta usein- Kiki haukkuin niin hiljaa oleva Nemi sai namin vaikkei mitään sen erityisempää tehnytkään. No, sain mä hieman Kikiä peruuttamaan tuolin päälliselle ja siinä hieman tekemään painon siirtoja (etu)tassulta toiselle. 

Kohta me lähdetään ulkoilemaan ja hakemaan Eetu kielten tunneilta Karjasillalta.

edit. 22:09

Käytin koirat tienvarressa pissalla ennen kuin laitoin autoon. Sitten ajeltiin Pohjankartanon parkkiin ja käytin koirat vuoronperään kävelyllä. Ensin Nemin, joka kävi kakalla pissaili/merkkaili monesti. Sitten Kikin, joka haisteli kaikenlaista, ihmetteli ohikulkevia pyöriä ja ihmisiä (ei huutanut tai kiskonut niiden perään).
Pitää oikein erityisesti mainita, että oli kiva kävelyttää Kikiä tuolla kun se kulki niin reippaasti (enkä edes huomannut sen ontuvan). Reippaudesta monta plussapalleroa ja peukkua. Välillä se kotikulmilla kun kulkee ihan älyttömän hitaasti. No hitautta on varmasti vielä luvassa useammallekin lenkille, mutta nautinto oli tuollainen about normaalisti kulkeva koira. Yks koira tuli vastaan ja Kiki sille pari kertaa haukahti, mutta kun mä en tehnyt asiasta numeroa millään tavalla niin Kiki unohti sen koiran tosi nopsaan :) (ja hiljeni siis kanssa)

Kun tultiin kotiin niin Eetu käytti koirat tienvarressa, Kiki pissas, Nemi ei. Sen jälkeen ei juuri mitään erikoista ole tapahtunut mistä voisi mainita.

Tässä päivänä eräänä, ehkä jopa tänään, oli kaverin kanssa puhettä tästä Kikin operaatiosta, toipuilusta, että kauankohan tässä menee. Ja sanoin sitten hänelle, että oon tosi tyyvyäinen, jos selvitään sillä neljällä kuukaudella. Ennustehan oli 2-4 kuukautta. Mutta että olen jo asennoitunut että kuusikin voi mennä. (samalla pieni pelko persiissä, että saanko "täysin terveen/toipuneen" pikkukoiran oikeesti muutaman kk:n päästä vai onko tämä ikuinen riesa - toki sitä nivelrikkoa tulee sitten joskus -ennemmin tai myöhemmin- ).

Kaveripäivä

Eilen oli virallinen kaveripäivä. Vaikka eiköhän se ole joka päivä 😊💓

Eilen koirablogini täytti myös vuosia (11), ei juhlia (tai no kakkua kyllä).

Päivä nro 98

Tästä pitäisi lähteä lenkille

Voi jeena näitä kelejä. Eilen oli plus viis, mitä muuta voi siis odottaa kun yllä olevan näköisiä kelejä.

Kotiuduttiin puoltoista tuntia sitten tämän viikkoiselta Hundspan reissulta. Laitoin sitten kummallekin koiralle BOTit niskaan nyt kotona. Jos se on vähääkään semmoinen taikaviitta kuin siitä puhutaan niin ei taida tehdä Nemillekään pahaa pitää omaa takkiaan välillä päällään. Autoon Kikille en enää sitä laittanut kun viime kerralla se oli askarrellut peräkontissa/häkissä takin pois itseltään kotimatkalla, parempi ettei pääse askartelemaan sen kanssa itsekseen ... ;)

Kiki nukkuu BOTti päällä. 

edit. 15.02.17
klo 22:19

Niin tosiaan varasin ens viikolle jo maanantaille vesijumpan kun tiistai-iltana meil alkaa se nosework kurssi ja loppuviikosta on muita suunnitelmia (koirat menevät Raaheen hoitoon).

edit. 16.02.17
klo 12:47

Muisti palaa pätkittäin:
kun mentiin Hundspahan niin ekan kerran Kiki käveli reippaasti uimalapuolelle ja oli innolla menossa lasiovista sisään, tähän saakka se on pitänyt kutakuinkin väkisten viedä siitä, että "asiasta ei neuvotella" -tyyliin. Muutenkin se oli paljon innokkaampi vesikävelijä kuin aiemmin. Toki välillä vähän jotain protestoi (ensin meni rampille ihan hyvin, mutta sitten hetken vastusti mutta melkein hyppäsi laatikkoon kävelemään jne. Tehtiin kävelyt kahdessa erässä. Ensin noin kuusi minuttia ja sitten about saman verran lisää. Kun otin koiran ts päästin pois vesilaatikosta niin palkkasin sen lihapullalla ja parilla nakkikikkareella mitkä oli pakattuna pakasterasiaan mukaan, aattelin josko tekisin tuosta sellaisen loppupalkka -tyyppisen "treenin" ;)

Tyrnikakku?

• 4 palaa tyrnimehua 
• 3 kananmunaa
• 2,5 dl maitoa
• 5 dl vehnäjauhoja
• 2 dl sokeria
• 2½ tl vanilliinisokeria
• 2½ tl leivinjauhetta
• 150 g voita

1. Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen
2. Sulata voi
3. Ota tyrnimehupalat pakkasesta ja pistä mikroon sulamaan
4. sekoita kuivat aineet keskenään
5. odota että rasva on sulanut ja anna sen sitten jäähtyä (tai käytä pullovoita)
6. Lisää loput ainekset taikinaan
7. Sekoita hyvin
8. Voitele kakkuvuoka
9. Lisää taikina vuokaan
10. Kypsennä kakkua 50-60 min
11. Odota kymmenen minuuttia ennen kuin kumoat jäähtynen kakun pois vuo'asta. 

Ööp, saas nähdä mitä tästä tulee. Kakku ei ole päässyt vielä uuniin, mutta halusin kokeilla tyrnimehun käyttöä jossain leivonnassa ... ;o

edit.

Laitoin kaakun päälle hieman tomusokeria, ajattelin koristella myös jäisillä tyrneillä, mutta ei se sitten tuntunutkaan niin hyvältä idealta, joten homma jäi puolitiehen (ja marjat joutuivat takaisin pakkaseen).

Ainakin ensimmäinen pala minkä söin oli kyllä varsin mehevä ja ihan kivan makuinen, mutta ei siinä kauheasti tyrni kyllä maistu. Tiiä sitten auttaako aika / jäähtyminen. Jos ei, niin jos jatkossa teen tätä niin enemmän tyrni taikinaan - ehkä niitä marjoja? Tai samalla ohjeella joku muu muunnelma eli tyrnimehun tilalta jotain? (sitten se ei siis tokikaan ole enää tyrnikakku ;) )

Päivä nro 97

Aamulla taas perinteiset lenkit. Koirat erikseen. Mä kiersin Kikin kanssa ns päiväkotilenkin. Koira kävi kakalla ja pissasi kaks kertaa. Kulkikin enimmäkseen ihan reippaasti. Jos ontu niin ei ainakaan hirmu selvästi. Nähtiin pariin otteeseen muita koiria, ensin tuli vastaan naapurikadun terrieri ja sitten saman kadun kolmen koiran lauma. Koska Kiki on aina kovin innoissaan toisista koirista niin totesin, että parempi vain pitää se paikoillaan, sillonkin se vähän hytkyy, mutta parempi se kuin säntäily liukkaalla tiellä. Jos yrittäisin kävelyttää koiran toisista ohi niin Kiki ei tod menisi suoraan ja nätisi. Jos muita häiritsee pysähtymisemme niin se on voivoi. 

Ennen kuin tultiin sisälle niin teetätin Kikille samanlaisia peruutusharjoituksia kuin eilisillan lenkilläkin. 

Koirat saivat toki aamupalansakin mussuttaa aamusella. Tekivät myös kotiaskareitaan joista saivat palkkionameja. Esim kertoivat mulle kun Eetu tuli suihkusta jne. Päivän koirat ovat koirahoitolassa kun me ollaan nyt töissä. Illalla lenkittelen niitä taas Karjasillan suunnalla samalla kun Eetu on japanintunnilla. Huomenna Kikin kuntoutusjatkuu vesijumpalla.

edit. 15.02.17 klo 18:42

No Karjasillan lenkit illalla vähän kutistuivat kun oli niin älyttömän liukasta, suuria lammikoita ja tuulista. Kikiä käytin kakkalenkillä ja Nemin kanssa etsin lumisemman paikan, koira kävi pissalla ja sen jälkeen keskittyi kiehnäämään.
Kun oltiin saatu Eetu kielten tunnilta kyytiin ja ajettiin kotiin niin kotonahan ne koirat piti vielä paremmin lenkitellä ennen iltatemppuja ja nukkumaan menoa. 

Päivä nro 96 ("kateellisten panettelua" ja "hyvää tarkoittavat ihmiset ovat paholaisen kätyreitä")

Ajatusten hattaroita.
Ylöskirjattuna ehkä typeriä tai sellaisia mitä maailman ei pitäisi nähdä.
Mutta
 ihan sama.

Vaikka rakastan Kikiä ihan älyttömästi enkä vaihtaisi sitä mihinkään muuhun koiraan niin ...

Olen ihan hemmetin kateellinen kaikille niille, jotka voivat normaalisti tehdä asioita koiriensa kanssa. Jokin aika sitten olin vielä kaikkein kateellisin agilityharrastajille. Nyt olen kateellinen muillekin. Kaikille niille, jotka eivät tajua kuinka etuoikeutettuja ne ovat. Kaikille niille, jotka väheksyvät tilannetta jossa olen Kikin kanssa. Kaikille niille, jotka eivät ole kokeneet kutakuinkin samaa.

Siihen nähden kuinka kateellinen olen roikun ihan liikaa sosiaalisessamediassa lukemassa ihmisten hehkutuksia koiraharrasteista. Ihan pienen pieninä hetkinä pystyn iloitsemaan heidän kanssaan, mutta enimmäkseen olen vain kateellinen. Tietenkään se ei ole heidän vikansa, että he voivat kisata ja harrastaa (ja minä en). 

Enää en edes harkitse, että menisin katsomaan agikisoja. Sellaiset olisi ollut taas tänä viikonloppuna Oulussa (okk:n kisat). Joitakin ihmisiä voisin ehkä nähdäkin, mutta en siinä ympäristössä / tilanteessa.

Kikipä on kuitenkin siitä kiitollinen -ja ihana- koira, että se kyllä innostuu mistä vain tekemisestä. Tuskin se ajattelee meidän menettäneen agilityharrastuksen. Inhimillistäen voin ajatella, että se on saattanut ehkä joskus vähän ihmetellä kun enää se ei pääse repimään leluja tai syöksymään heitetyn lelun perään. Eikä se ole nähnyt niitä telinejumppaesteitäkään aikoihin, ainakaan niin, että olisi päässyt tekemään niitä samoja temppusia niillä mitä teki joskus aiemmin.

Ainut vaan, että vaikka Kiki kyllä innostuu niin itse pitää olla varpaisillaan ja miettiä tarkkaan mitä ja miten temputellaan. Ja jos homma äityy vääränlaiseksi niin peli pitää viheltää poikki vaikka olisi kuinka kivaa.

edit. 21:55

Olen myös kateellinen kaikille niille, jotka voivat käyttää koiriaan normaalisti lenkeillä. Kaikille, jotka voivat tehdä ihan niin pitkiä lenkkejä kuin huvittaa. Kaikille, joiden ei tarvitse miettiä, että oliko tämä nyt liian pitkä vai liian lyhyt lenkki kuntoutuksen kannalta. Kaikille niille, jotka eivät kyttää koirien jalkoja - ontuuko se nyt vai nyt, ontuuko se enemmän kuin silloin ja tällöin.

Ennen iltalenkkejä (joista kohta jotain tuonne viivan alapuolelle) jaoin hetkeksi raapustuksen fabessa. Mutta koska tuli mieleen se yks kerta kun jaoin jonkun harrasteraapustuksen ja josta tuli kovastikin jotain kommentteja (keskustelua, jee, kiva. paitsi että ..), joista joistakin tuli vain paha mieli. Niin päätin, että ehkä on vain parempi olla jakamatta näitä. Koska. Ihmiset nyt vaan eivät ymmärrä.
(siitä siis otsikkoon lisäämäni paholaisenkätyri lainaus)

---

Tänään käytiin aamulla yhteislenkki koirien kanssa. Kuljettiin muun muassa pikkujoella/ojalla. Reippasti jaksoi Kikikin vaikka oli hieman pidempi lenkki kuin mitä normisti käydään. Päivällä kävin Kikin kanssa sitten hieman noita asuinalueemme omakotitalokatuja ja sitten mentiin leikkipuiston takapolkua ja päiväkodin ohi kotiin päin. Senkin lenkin Kiki kulki tosi hyvin. Aamulenkillä kakkas, päivälenkillä ei. 

Ollaan myös tehty hieman temppusia tänään. Ja koirat ovat tuhonneet pahvilaatikot mitkä oli teipattu kii ja sisällä oli kuivat leivänkannikat. Päivälenkillä Nemi ja Eetu kävivät juoksemassa seitsemän kilometriä.

Lisäksi koirat ovat käyneet pari kertaa pissalla takapihalla.

edit: 21:59

Ulkona tuulee. Käytin koirat just vuoronperään lenkeillä. Ensin Kikin ja sitten Nemin. Kiki vain pissas kerran ei kakannut. Se oli myös yltiörasittavalla tuulella. Yhdessä välissä sain sen lopettamaan hyppimispuremisensa kun seisoin vaan paikallani ja koitin olla välittämättä. Erehdyin luulemaan, että olisin keksinyt konstin tähän ongelmaamme. Mutta eikä mitä, kohta Kiki aloitti saman uudestaan. Lopulta se näki jotain mielenkiintoista jossain ja lähti sitä kohti ja lopetti sitä myöten ei-toivotun käytöksensä. Nemi kävi omalla lenkillään kakalla. Molemmille mukavat lenkkien loput eli vähän treenausta. Nemille myös kesken lenkin seuruun sivuaskelia. Ja Kikille ihan loppumetreillä liikkeestä maahanmenoa ja maista perusasentoon nousuja. Lisäksi molemmille pakkeja eli peruutusreenejä. Tein ne tuossa talomme edustalla niin, että joutuivat nostamaan takajalkoja betonireunukselle (joka on toki lumenpeitossa nyt). 

h_k 5/17

Harjailin eilen hieman Kikiä. Oli ehkä paras harjaussessioni pikkukoiran kanssa ikinä.

Päivä nro 95

Käytin koirat pissalla ehkä kasin aikaan. Tuntia myöhemmin Eetu käytti koirat lenkillä (saivat ensin aamupalansa), mä tein sillä välin vohveleita. En tiiä liittyykö se koiriin mitenkään, kunhan kerroin, tai no, saivat ne nuolla sitten jäätelö-hillo-vohveli -lautaset ;)

Nyt koirat uinuvat.

Mun (koira)elo on nykyään kyllä tyystin toisenlaista kuin mihin aiemmin ehdin tottua. Eilen kuitenkin maksoin nosework -kurssimaksun, joten kyllä tähän vetkuiluun jotain särmää kohta tulee kun vajaan kahden viikon päästä aletaan kulkemaan vaihteeksi reeneissäkin :)

edit. 19:22

Päivällä käytiin joenjäällä kävelyllä. Ajettiin ensin kirkon parkkikselle ja sieltä käveltiin jäälle ja jäällä jonku matkaa ja  teitä pitkin (ei samoja teitä mitä mentiin jäälle) sitten takaisin sinne parkkipaikalle. Kirkon kulmilla oli joku hässäkkä, kun mentiin parkkikselle niin siellä oli hevonen. Se oltiin vissiin just otettu jostain kuljetusvaunusta. Kävin niiltä ukkeleilta kysymässä, että säikkyykö se hepo koiria, että jos säikkyy niin ei oteta koiria autosta vaan mennään jonnekin muualle. Ukot oli vähän sen oloisia, että mitä tuo edes kyselee tommosta ;) No, koirat eivät kiusanneet hevosta eikä heponen koiria. Lähdettiin eri suuntaan kävelemään kuin missä se hevonen oli. Kun tultiin takaisin autolle niin se hevonen rekiajelutti jotain lapsia ja parkkipaikka oli täynnä autoja. En tiedä mikä laskiaisrieha siellä oli.

Jääretkellä Kiki sai olla pidemmässä hihnassa kuin mitä viimeisimmät kolme kuukautta se on ulkoillut. Jotenkin se haki kävelyrytminsä paremmin pidemmässä hihnassa kuin mitä lyhyemmässä eli eli näyttänyt epämääräiseltä se liike. Paitsi tuo video ei nyt ole mitenkään ihanteellinen, toisaalta siinä toki näkyy tuota Kikin kiskomista ja kallellaan kulkemista mitä se harrastaa. Harrasti jo ennen leikkausta. Ei tervettä ts toivottavaa liikuntaa luonnollisestikaan. Mutta sitten kun se jotain metsästää jotain syötävää tai mitä lie niin ihan kelvollisesti se ehkä kävelee. Tai ei ainakaan yliselvästi onnu. Mutta on kyllä huomannut kotona tuon jälkeen, että olihan se rasittava lenkki pikkukoiralle. Eli ontumista on ilmennyt. Mutta voi olla että olisi ontunut muutenkin. 

edit.
12.02.17 klo 20:25

Koirat pääsivät illalla myös erillislenkeille ja sitten iltamyöhällä käytin ne vielä pikaisesti pissalla.

Päivä nro 94

Eilen. En jaksanut mennä illalla lappalaistreeneihin. Vaihteeksi Eetu oli koirien kanssa päivän kotona ja mä kävin töissä (ja kaupoissa). Aamulla käytettiin kuitenkin yhdessä koiria lenkillä. Tekivät tarpeensa. Saivat aamuruokansa. Päivän aikana koirat pääsivät sekä lenkille että takapihalle pissalle. Olivat kuulemma nukkuneet paljon päivällä. Illalla käytin koiria erikseen lenkeillä, Kiki alkoi kesken oman lenkkinsä taas kiukuttelemaan - lauleskelin sille sitten känkkäränkkä -laulua niin se rauhoittui :D Ehkä sitä rupesi hävettämään tai jotain ;)

Hieman tehtiin jumppatemppusia illalla. Ja ennen nukkumaan menoa käytin koirat vielä pissalla. Nemi ei saanut iltanappuloitansa (muttei onneksi yrjönnyt seur. aamuna)

3 kk

Unohdin eilen hehkuttaa, että Kikin leikkauksesta on kulunut aikaa jo kolme kuukautta.

Ehkä olisin kuvitellut, että tässä vaiheessa tilanne olisi jo parempi. Välillä se on hyvä ja välillä koira ontuu selvästi pitkän aikaa. Sisällä ja takapihalla eli pienemmissä kohtuu rauhallisissa tassutteluissa Kiki kävelee jo melko kivasti. Mutta ei tod voi sanoa että oireilu / ontuminen olisi loppunut.

Koiraahan saisi pitää jo irti, mutta siinä on jotain pikkuongelma kohtia:

• koiran luoksetulo ei ole luotettavalla tolalla.
  eikä sitä ole voinut oikein harjoitella viime aikoina, koska on pitänyt vältellä äkkinäisiä ja ryntääviä liikkeitä, nopea liike ja äkkipysähdys. Ei hyvä.
• Ohjeen mukaan koira voisi olla pieniä hetkiä hallitusti irti, ei niitä äkkinäisiä liikkeitä. Ei riehumistä. Tässä on selvä epäkohta, en ymmärrä miten koira voi olla irti tekemättä äkkinäisiä liikkeitä.
  Varsinkaan koira joka on pakannut itseensä energiaa kuukausikaupalla
• Paikka. Irtiolo harjoitukset pitäisi aloittaa turvallisessa paikassa. Ei karkaamismahdollisuutta (liinassa?) eikä koira tai muitakaan kavereita. Meillä on vielä pitkä matka siihen, että Kiki voisi vapaasti leikkiä toisten koirien kanssa. 

Päivä nro 93

Aamu normisti (erillislenkit, koirat kakkas ja söi (ei kakkaa)). Sitten vein Eetun töihin. Sitten ajoin kotiin, käytin koirat pissalla. Sitten olin tunnin-kaks kotona ja sitten ajoin koirien kanssa Juurussuolle. Käytin Kikin pissalla ja mentiin sitten sinne osteopaatille (aiempi bloggaus). Sen jälkeen puin Kikille BOTin päälle, käytin pissalla (koira halusi tosin kiehnätä paljon hangessa, kävi se lopulta pissallakin). Sitten ajoin lipastolle, käytin Nemin pikkukävelyllä ja pistin takas autoon ja menin kuuntelemaan yhden palaverin. Sitten koirien kanssa takaisin kotiin. Kun otin Kikin pois autohäkistä niin kun laskin sen maahan niin BOT tippui sen päältä, sirkuskoira oli sitten häkissä ujertanut itsensä pois tyhmästä verkkoloimesta ... Käytin koirat pissalla ja mentiin sisälle. Oltiin kotona pari tuntia (tein etätöitä, koirat nukkuivat). Sitten ajelin lipastolle hakemaan Eetun töistä. Sitten ruokin koirat, odotettiin ehkä tunteroinen. Sitten käytin Kikin kävelyllä, erehdyin ajattelemaan, että Kikin kanssa on lenkkeilyt viime aikoina sujunut ihan kivasti, siis, että se ei ole riehunut. Krääkkrääk. Väärä ajatus. Kiki alkoi hillittömän puremisen ja riehumisen, mutta rauhoittui kohtuu ajan päästä. Käveltiin muutama kymmen metriä ja koira meni kakalle. Luulin sitten että se riehu mulle kun paskatti. No kohta se alkoi riehumaan uudestaan. Kokeilin sitten sitä versiota konstikokoelmastani, että annoin sille jotain käskyjä ja kehuin kun se totteli. Muuten ihan hyvä, mutta kun lopetin käskyttämisen ja kehumisen niin koira riehaantui uudestaan. Ja kyllä, mä kielsinkin sitä siitä riehumisesta mutta pontevammin sitä kiellän niin sen enemmän se innostuu riehumaan. Päädyin kantamaan koiraa seuraavat viiskyt metriä. Sitten kun laskin koiran alas niin loppumatkan se kulki ihan ok:sti. Seuraavaksi lenkitin sitten Nemin, sen lenkkeilystä ei ole paljoa raportoitavaa (ei edes kakannut). 

Kolme kertaa osteopaatilla

Käytin tänään Kikin Uusiolossa. Uutta aikaa ei nyt varattu, kattellaan millon soittelen sitten taas ajan. Koska mun muisti on mitä on niin pyysin lapulle löydökset mitä hän on Kikistä korjaillut.

1. 10.01.17
   - lantio kipannu taakse
   - oikea si-nivel lukossa
   - vasen etu jäykkä liike
   - kallopohja
2. 25.01.17
   - lanneranka kiertynyt vasen
   - oikea si-nivel lukko
   - vasen lapa taakse kiertynyt
   - kallonpohja
3. 09.02.17
   - lanneranka kiertynyt vasen
   - kaularanka mutkalla
   - kallonpohja

Päivänä eräänä

Tein tuohon oikealle laatikot mihin länttäsin kuvat Kikistä ja Nemistä. Lisätietoja koirista löytyy edelleen menusta löytyvien linkkien takaa. Harkinnassa on teenkö vai olenko tekemättä Merristäkin vastaavanlaisen ruudun.

Päivä nro 92

Pihalla on paljon pakkasta. Aamulla etupihan mittari näytti -20 ja takapihan -24. Etätyöpäivä.

Koirille yhteinen aamulenkki, kierrettiin Acb-lenkura. Sujui ihan ok:sti, molemmat koirat tekivät tarpeensa.

Sittemmin ovat syöneet aamupäivä puruluunsa ja lähinnä pötkötelleet.

Se on pitänyt jo aiemmin sanoa, mutta syystä tai toiseta jäänyt kertomatta, että Kiki venyttelee nykyään tosi hyvin. Syksyllä oli huonompi venyttelijä tai ei niin selvästi/paljon venytellyt kuin nyt tämän vuoden puolella.

edit. 21:57

Pari videoo Kikistä tältä päivää: hanskatemppu ja liikettä. Liikevideolle piti tulla muun muassa peruutusta myös, mutta kameran akku oli hyytynyt keskenkaiken enkä jaksanut sitten ottaa temppuilua uusiksi. Tuommoisen kontaktikävelyn videoinnissahan on toki vähän sitä vikaa, että kun koira kujottaa niska vinossa mua kohti niin sen liikkeetkään ei ole enää puhtaat, edes siinä määrin kuin ne kuntoutujalla voisivat olla. Siispä videosta parhainta liikettä koira esittää ensimmäisessä kuudessa sekunnissa. Tuo ei tietenkään ole se miten koira kokoajan liikkuu eli välillä linkuttaa etujalkaansa vähemmän ja välillä enemmän, ja joskus ei (juuri) yhtään.

Tänään on ollut koirilla aika vaisu päivä eli en ole tuota pientä tempputuokiota lukuunottamtta hirveästi touhunnut niiden kanssa. Molemmat kävivät päivällä/alkuillasta pari kertaa pissalla, kertaalleen takapihalla ja kumpikin tietä myöden hetken matkaa, Kiki kävi myös kakalla silloin. Käytin niitä siis erikseen ulkona/tienvarressa. 

Kun Eetu tuli töistä niin Nemi pääsi käymään pellolla humppailemassa. Hetki sitten käytin Kikin kävelylenkillä jolloin se söi kasan nameja (yks kerrallaan erinäisistä syistä ja mulla jääty sormet) ja kävi pissalla ja kakalla.

edit. 9.2.17 klo 19:47

Illan päätteeksi temputin vielä Kikiä, käytin koirat pissalla ja annoin Nemille iltanappulansa. 

Päivä -jolloin Kiki oli haukkumatta vesikävelyaltaassa. Myös nro 91 ja kolmetoista viikkoa leikkauksesta

Aamulla koirille yhteislenkki, mentiin eka lähipellolle ja sitten teitten kautta kotiin. Molemmat koirat kävivät kakalla. Alkumatka meni Kikin osalta hyvin, puolivälin jälkeen tahti hieman hidastui, mutta ihan hyvin se silti kotiin asti kipitti. 

Sitten jotain aamutoimia, joiden jälkeen heitin Eetun töihin. Takaisin kotiin koirien kanssa. Annoin niille aamupäivällä yhden poronkylkirimpsuluut pakkasesta. Aamupäivällä ei tehty oikein mitään. Kahdentoista tienoilla pakkasin reppuun muutaman pyyhkeen, hieman lihapullia, kukkaron ja Kikin BOTin. Ajettiin Hundspahan. Käytin Kikin kävelyllä, jolloin se pissas pari kertaa ja kävi kakalla. 

Kun mentiin sisälle Hundspahan niin Kiki oli hiljaa. Varmaan ensimmäistä kertaa. En vielä nuolassu. Sitten mentiin sinne akvaarion likelle (siis se koirien vesilaatikossa oleva juoksumatto). Vaihdoin koiralle uimalan pannan ja hihnan ettei kastella omia. Ja laitoin takkini kaappiin ja otin lihapullia (minigrippussissa) taskuun. Kiki oli hiljaa ja utelias eli tutki paikkoja. Kävi jopa vesikävelylaatikkoon menevillä rampeilla muutamaan otteeseen ihan vapaaehtoisesti. Tällä kertaa Kikille ei laitettu uimaliivejä ollenkaan. Kun sinne altaaseen lopulta piti olla menossa niin vähän Kiki vastusti, mutta huomattavasti vähemmän kuin aiemmin. Lihapullalla sain koiran houkuteltua laatikkoon. Kävelyssä se edelleen nojaa liikaa siihen lasiseinään, mutta ei nojannut enää niin paljon kuin aiemmilla kerroilla. Jossain kohtaa rupesi jopa itse irtoamaan siitä. Alussa vikisi tai muuten äänteli muttei haukkunut. Jossain välissä yritin ohjata sitä lihapullilla eri kohtaan, mutta oli niin jännää ettei voinut syödä. Jossain vaiheessa koira rentoutui, askellus muuttui paremmaksi ja koira myös hiljeni. Sitten alkoi lihapullatkin maistumaan. Kun stoppasin laitteen ja oltiin laskettu vettä pois niin koira pääsi pois altaasta. Annoin sille pari extranamia, kuivasin hieman ja laitoin sille sen botin päälle. Niin ja otin tietty ne uimalan vermeet (pannan ja hihnan) pois ja vaihdoin omat vastaavat koiralle. 

Sitten puin itselle ulkokamppeet, keräsin kamat kassiin ja vein koiran ulos. Se ryntäsi lumihankeen kiehnäämään ... sitten vein sen autoon ja menin sisälle maksamaan. Tai ostin yhden pussin Mush pyöryköitä ja maksoi vesikävelyn ja varasin viikon päähän uuden kuntoiluajan koiralle. 

Sitten ajoin kotiin. Käytin Nemin pissalla ja vein sisälle. Hain Kikin, käytin pissalla (pystyi pissimään bot päällä) ja toin sisälle. Sitten koira uinuivat pari tuntia ja sitten haettiin Eetu töistä. 

Kun tultiin takaisin niin Eetu ja Nemi tulivat sisälle ja mä ajoin Kikin kanssa kirkon parkkikselle. Käytin Kikin kävelyllä, se pissi pari kertaa muttei kakannut. Käveli ihan reippaasti vaikkei ollut mitään vetokohdetta edellä / missään. Kun olin ehtinyt laittaa koiran autohäkkiinsä ja istua autossa tovin niin Eetu ja Nemi juoksivat paikalle, menin niitä ulos vastaan. Otin Eetulta Nemin (joka oli käynyt kakalla ja pissaillu muutaman kerran) ja palkkasin sen ja kävelytin hieman ja laitoin autoon. Eetu jatkoi juoksemista ja tuli juoksemalla kotiin. Mä ajoin koirien kanssa kotiin, jossa annoin niille iltaruuan.

edit. 9.2.17 klo 19:48

Illalla käytin vielä koirat erikseen lenkeillä, temputin hieman Kikiä ja annoin Nemille iltanappulansa. 

Päivä nro 90

Jei, ihan pakko kirjoittaa ylös. Kerrankin sellainen lenkki Kikin kanssa, että mun ei tarvinnut houkutella sitä (lahjoa/temputtaa) eikä se roikkunut mun lahkeessa/remmissä eikä se kävellyt tipuaskelein. Eikä se seurannut mitään muuta koiraa (tai ihmistä tai mitään) - ainakaan niin, että mä olisin nähnyt (eli saattoi toki haistaa jonkun). Eikä mennyt siis Nemin perässä vaan olin sen kanssa kahdestaan kävelyllä, mutta se silti käveli reippasti koko lenkin. 

Tuo oli siis aamulenkki tänään. Kiki kävi kakalla ja pissas kaks kertaa. Pari koiraa tuli vastaan, Kiki oli kyllä niistä kiinnostunut muttei haukkunut eikä ylettömästi riekkunut niitä kohti.

edit. 9.2.17 klo 19:50

Loputkin päivän lenkit sujuivat Kikin kanssa kivasti. Töiden jälkeen hain koirat koirahoitolasta. Ajelin kotiin, ruokin koirat. Ajelin Karjasillalle. Käytin ensin Kikin kävelyllä, se kakkas ja sitten Nemin (ei tainnut kakata). Sitten hain Eetun japanintunnilta. Ajettiin kotiin.
Myöhemmin illalla lenkitin koirat vielä uudestaan, sitten Nemikin suostu jo käymään kakalla. Illalla koirille vielä temppusia ja nameja. 

i have a dream

(tässä postauksessa käsittelen rotuun liittyviä asioita, ja yhdistystoimintaan, jos ei kiinnosta niin hyppää yli / jätä lukematta)

On ollut jo pitkään. En vain yhtään tiedä, että miten saisin sen fiksusti muotoiltua ja ajettua läpi jonkun yleis(syys tai kevät)kokouksen. 

Totuushan on se, että vaikka jotkut muuta sanovat niin ruotsinlapinkoiria dissataan rotuyhdistyksessämme tämän tästä. Vaikka missä yhteyksissä. Se, että ruotsinlapinkoiria on huomattavasti vähemmän kuin suomalaisia lappalaiskoiria ei muuta sitä tilannetta mihinkään, että ruotsinlapinkoiria kuitenkin on Suomessa. Ja etenkään sitä, että ruotsinlapinkoira on yksi kolmesta lappalaiskoirarodusta, jotka kaikki kuuluvat samaan rotuyhdistykseen. Siksipä periaatteellisella tasolla, ja joissain asioissa myös käytännössä, yhdistyksen pitäisi kohdella kaikkia kolmea rotua samallalailla, pitää niitä saman arvoisina. 

Entäpä sitten se mun unelma. No, se on niinkin utopistinen kuin, että pitäisi saada säännös, että hallituksesssa (varsinaisjäsenenä tai varajäsenenä) pitäisi olla kiintiöt kullekin rodulle. Eli jos minkä tahansa rodun edustaja olisi ehdolla hallitukseeen niin se valittaisiin vaikka joku muu saisi enemmän ääniä. Kiintiö äänillä voisi sujahtaa sisään ylimpään hiekkalaatikkoelimeen vain yksi kyseisen rodun edustaja. 

Mutta niin kauan kuin ruotsinlapinkoiraihmisissä ei ole innokkaita hallitustyöläisiä, niin en tietenkään voi huudella tämänkään asian puolesta, kun turha sitä olisi piipittää, että jokainen rotu pitäisi olla edustettuna yhdistyksen eri elimissä jos vapaaehtoisia ei kuitenkaan ole. 

(tähän liittyen olisi just nyt yks toinenkin juttu, mutta jätän sen toistaiseksi vielä bloggausvapaaksi aiheeksi ts en siitä julkisesti jaarittele)

Päivä nro 89

Nemi  ja Eetu ovat juoksemassa. Kikin käytin just takapihalla pissalla

sai se pikkukoira myös hetken aikaa touhuta lumessa, etsiä sieltä namipaloja ja muuten vaan tohottaa. Sisälle kun tultiin niin annoin koiralle vielä pahvilaatikon ajanvietteeksi, siis laatikon jonka sisään laitoin puolikkaan rouhetikun ja suljin laatikon teipillä. Nyt Kiki on jo laatikon askarrellut auki ja nukkuu eteisessä (odottaen juoksijoita takaisin kotiin).

Aamulla käytiin yhteislenkki: Jaarikselta peltojen kautta kotiin. Lenkki meni ihan kivasti. Mitä nyt itselle oli hieman hankala kulkea pelloilla vaikka siellä moottorikelkka ja mönkijäjälkiä olikin, mutta jalat silti upposivat hieman lumeen (pehmeä tai ei-tasainen alusta ei tee gudaa mun jaloille). Molemmat koirat kävivät kakalla tuolla lenkillä.

Aamupäivällä kävin myös Kikin kanssa takapihalla, silloinkin koira kävi pissalla ja olisi halunnut viihtyillä pihalla pitempäänkin: se on pikkukoiran puuhamaa jossa saa aina olla liian vähän aikaa.

edit. 9.2.17 klo 19:53

Eetu ja Nemi juoksivat yli kahdeksan kilometriä. Olivat osan matkasta juosseet joen jäällä mikä oli ilmeisesti Nemistä ollut kivaa.

Illasta/päivästä en muuta erikoista enää muistakaan ...

h_n 3/17

Tänään oli sitten sunnuntaihuvina selän kipeyttämistä eli toisinsanoen koiran harjausta. Nemillä olikin takku jos toinenkin siellä sun täällä plus irtovillaa löytyi karvan seasta. Kiki siinä sitten häiriköi ympärillä parhaan kykynsä mukaan yrittäen syödä -jälleen kerran- kaikki Nemistä irtoavat karvat ...

Päivä nro 88

Jotenkin tämä elo on ilmeisesti valunut ei niin tarkkaavaiseen, koska Kiki ontuu nyt jo sisälläkin. Toisaalta eilinen esim oli rankempi päivä kun Kiki kävi pari lenkkiä Nemin kanssa ja siellä lappalaistreeneissäkin. Sinällään ne reenit eivät olleet rankat Kiki ei säntäillyt toisten koirien perään, kukaan ei tullut sitä kohti moikkailumielessä ja harjoituksetkin olivat hyvin maltilliset.

En tiedä missä mennään. Joku ehdotti naamiksessa, että ehkä se siks ontuu nyt taas enemmän kun käyttää jalkaansa enemmän ja se kipeytyy sen takia. Hankala sanoa onko näin vai noin. Enkä tiedä kuinka paljon mun pitäisi yrittää sen tekemisiä rajoittaa kun kyllähän sen vähitellen just pitäisi käyttää kaikkia tassujaan ja tehdä asioita (joilla tarkoitan siis lenkkeilyä (lyhyessä hihnassa, hallitusti), pikkutemppuja/jumppia yms mitä tässä on tehtykin). Joo rajoittaa hyppimistä ja kaikkea semmosta tokikin. 

Aamulenkin käytin Kikiä yksinäni, kierrettiin vesaistentie-välipyörätie-lenkki. Kiki käveli enimmäkseen hitaahkosti, nuuskutteli, kantoi jotain roskaa pätkän matkaa, pissas pari kertaa ja kävi kakalla. Loppumatkasta näin, kun siltä tippui joku paska suusta. Poimin sen kakan sitten pussiin viedäkseni roskikseen, niin siitäkös pikkukoira suivaantui; homma loppui sitten siihen että kannoin koiran kotiin. Kotona se sitten oli taas pikkuenkeli eikä se pikkupiru mikä oli ollut ulkona. 

Päivän mittaan Kiki on käynyt jo kaks kertaa takapihalla pissalla ja Nemi kerran. Nemi pääsi aamulenkillä taas irtihumppailemaan pelloille ja sillä oli ilmeisesti ollut, jälleen, sikakivaa. 

edit. 18:33

Pari tuntia sitten kävin iltapäivälenkin Kikin kanssa. Oletin, että sillä olisi kakkahätä, no eihän se mitään kakkinut. Mentiin kuitenkin siis metsään, siellä polkuja koira kulki innostuneesti. Päädyttiin sitten yhdelle pellolle, moottorikelkkareiteille. En ollut kyseisessä paikassa käynyt vuosiin kun paikkaan mistä sieltä pääsi läpi takaisin sivistykseen eli autotielle niin on rakennettu taloja. No, ajattelin ,että josko sieltä kuitenkin pääsisi läpi kun kerta oli ne kelkkareititkin. No, ei tietenkään päässyt vaan kelkkaurat menivät joidenkin pihoihin. Ei muuta kuin täyskäännös ja takaisin kutakuinkin samaa reittiä mitä oltiin tultu. Jossain kohtaa Kikillä sitten paloi käämit ja se hyökkäs puremaan mua. Eikä se kuunnellut minkäänlaisia torumisia aiheesta. Lopulta se hetken sinkoili minkä lyhyestä narustaan pääsi hullunkiilto silmissään ees taas, kiersi jonkun puun, kiersi takaisin (ei jäänyt jumiin, fiksu koira) juoksi taas puremaan mua ja näin jatkui hetken kunnes sain sen pysähtymään ja rauhoittumaan. Siinä sitten vähän aikaa vaan oltiin ja loppu matka sujui kohtuullisen kivuttomasti ts ilman vastaavanlaisia kohtauksia. Kun se osaisikin kohdistaa energiapuuskansa johonkin kuopan kaivamiseen tai muuhun luonnon ihmettelemiseen eikä kuvittelisi että meil on semmoinen yhteisleikki missä purraan kaisaa mistä kiinni saadaan ja äristään ja muristaan. Mutta siis kivaa kahluureeniä Kikille ja vähän vaihtelevaa maastoa kun metsäpoluilla ja moottorikelkkajäljillä kuljettiin. 

No, koirat saivat ruokansa tuossa viiden pintaan, jonku verran sen jälkeen. Kidutin koiria sen verran, että joutuivat tekemään puolen minuutin paikallaolot ennen kuin saivat syödä. 

Päivä nro 87 (sis lappalaistreenit)

Ei mun ahkerabloggaus nyt oikein edisty.

Tänään Kiki on päässyt kaks kertaa yhdessä Nemin kanssa lenkille, sekä aamulla että töitten jälkeen. Aamulenkillä molemmat koirat kävivät kakalla. Töitten jälkeen lenkillä Kiki ei kakkinut, mutta se pasko heti kun tultiin kotiin ja vein koiran pikaisesti ulos/tienvarteen. Päivän koirat olivat koirahoitolassa kun me oltiin töissä.

Illalla ajelin koirien kanssa Haukkukeitaalle lappalaiskoiratreeneihin. Ensin menin hallille ja tein -yhden kaverin avustuksella- Kikille jumppatreenin. Kun älysin, että saan paljon helpommin tehtyä sitä cavatreeniä hyppyesteiden avulla kuin mitä sillä keppi+matto -hässäkälläni. Eli laitoin kolme hyppyä kohtuu lähelle toisiaan ja rimat niin alas kuin mahdollista. Sitten hain Kikin autosta, käytin pissalla ja vein halliin. Kuljettiin niiden hyppyjen luo mitkä olin laittanut sinne kentän peränurkkaan. Sitten tein Kikin kanssa muutaman kerran hyppyjen yli kävelyn, hieman piti hillitä koiraa kun se olisi halunnut mennä paljon lujempaa. Yritti myös siivekkeiden kiertoja, mutta niille en koiraa päästänyt. Koira oli siis koko ajan hihnassa. Kun rimojen yli kävely sujui ihan kivasti niin tehtiin myös pari kertaa peruuttamalla koko sarja ja Kiki oli varsin pätevä <3 Lisäksi harkattiin venyttelyjä, istumista, maahanmenoa ja hanskan nostelua.
Sitten vein koiran pois, käytin ensin pikkukävelyllä (kakkas) ja sitten vein autoon ja menin Nemin kanssa halliin. Tein Nemille kaukoja, seuruuta eri variaatioin, tolpan kiertoa, pujottelua ja yritin myös samaa cava-treeniä kuin Kikin kanssakin. Nemin kanssa cavailut meni huonommin, varsinkin se peruuttaminen, sillä siivekkeet tippuivat eli onko sillä huonommat lihakset kuin Kikillä?
Nemin kanssa myös leikittiin siilen kanssa ja se tuntui olevan koirasta ihan parasta <3 niin hienoo kun saa koiran silmät sillä tavoin loistamaan.

Reenailun jälkeen purin meidän cavajumpan ja käytin Nemin lenkillä ja vein autoon ja ajeltiin kotiin. Ennen sisälle tuloa käytin Kikin pissalla. Sen jälkeen Kiki on vihjaillut, kuinka tylsää on, mutta kukaan ei ole silti alkanut sitä. Just nyt molemmat koirat taitavat nukkua.

edit. 23:17

Koirat käytetty iltapissalla. Nemi sai iltanappulansa ja Kiki on tehnyt myöhäisiltatemppunsa (lepoa lähinnä tehtiin). Nyt koirat vouhkaa, Nemi laulaa ja Kiki pörrää ympäriinsä kun niiden mielestä joku namirutiininami on vielä saamatta.

Päivä nro 86

Ookei. Tässähän on käynyt nyt sillä tavalla, että päivätarinat laahaavat jäljessä vaikka kuinka. Yritän käydä muistelemassa jotain edellisten päivien juttuja noihin aiempiin raapustuksiin ja vakaa aikomukseni on taas ryhdistäytyä tässä päivä kohtaisessa Kikin toipilaskertomuksessa ...

edit. 16:04

Aamulenkillä Nemi pääsi pörräämään pelloille vapaana, ilmeisesti sillä oli ollut sairaan kivaa ja oli juossut paljon. Kakallekin malttoi mennä vasta kun autotieosuus alkoi eli joutui olemaan hihnassa ...

Kikin kanssa kävin normaalin pikkupäiväkotilenkin, koira kävi kakalla ja jappasteli jotain - ihmetteli maailmaa kun ketään ei liiku missään. Kotiin kun tultiin niin pelattiin hanskan nostelupeliä. Laitoin hanskat ensin hieman korkeammalle (jotta Kiki ei turhautuneena haukkuisi kun en kehu ja palkkaile sitä hienoista nostoista sillä välin kun aukaisen kengännauhojani) ja sitten kun annon ne Kikille niin se alkoi heti nostelemaan niitä ihan tohkeissaan.

Ennen töihin lähtöä Kiki esitteli vielä Eetullekin hienoa nostelutemppuaan :-)

Yritin aiemmin tällä viikolla Nemille opettaa samaa temppua, mutta se katsoi mua kuin halpaa makkaraa ... ehkä se tuon oppisi, mutta en tiedä jaksanko panostaa asiaan (kun ei ole mikään tärkeä temppu kuitenkaan)

edit. 22:06

Vihdoinkin talvi, oikea talvi. Hetkeksi aikaa ainakin. Tällä viikolla on satanut muutavana päivänä uutta lunta iloksemme. Tänään myös sitä on tullut rutkasti lisää. :-)

Sitä paitsi mukavaa kun ulkona on höttölunta. Sitähän tässä on kaivattu, jotta Kikin kanssa voisi tehdä "rauhallista lumessa kahluutreeniä". Rauhallista? Niinpä niin. Tänään illan viimeisellä lenkillä se jopa onnistui yllättävän hyvin kun tultiin pellon poikki kotiin päin. 

Töitten jälkeen käytin Kikin pikkukävelyllä, oletin, että sillä olisi kakkahätä kun kello oli kuitenkin jo kutakuinkin viis. No, koira pissas kerran muttei kakannut. Annoin koirille ruuat ja hetken päästä Kiki oli levoton, joten lähdin sen kanssa lenkille. Eipä se kakannut vieläkään, pissalla silti kävi. Eetu ja Nemi lähtivät sillä välin juoksulenkille (jolla Nemi kakkasi), taisivat kipittää kutakuinkin seitsemän kilometriä (tai yli). Heidän juoksulenkin aikana aktivoin Kikiä temputtamalla sille muunmuassa tuolihässäkälle (eli tälle) peruuttamista, tosin Kikin mielestä sille piti enimmäkseen tehdä kaks-kakkosia. Lisäksi tehtiin semmosta, että Kiki laittoi etujalkansa siihen tasolle ja mä vaan odotutin hetken ja palkkasin sitten koiran, tai liikuin vähän itse, jotta koira olisi hieman vaihdellut painoaan etutassulta toiselle. Muutama istu-maahan -treeni tehtiin myös. 

Viimisellä kävelyretkellä  tehtiin myös molemmin puolen seuruita sekä liikkeestä maahanmenoja. 

Vikan Kiki -lenkin jälkeen käytin myös Nemin pikkukävelyllä, jonka aikana tein sille aktivoinniksi namien etsintää. 

Kaikkein vaikeinta

Kaverin kanssa face-yksäröinnin jälkeen käytin Kikiä iltakävelyllä, ja tämmöinen postaus kumpusi väkisten "ylös".

Ei missään tietyssä järjestyksessä olevia seikkoja asioista mitkä ovat tuntuneet minusta vaikeimmilta tässä Kikin toipilaskaudessa:

1. Estää koiraa ettei se liukastelisi. Sisällä on kaikki omistamamme matot käytössä, silti koira toisinaan liukastelee myös sisällä. Mutta tämä talvi on ollut kyllä jostain syvältä ja poikittain. Pihalla on näyttänyt monta kertaa jäiseltä ja tuntunut masentavan liukkaalta. Siellä nyt vain väkistenkin liukastelee jonkin verran, vaikka sitten pikkulenkit kulkisikin pientareilla, ojissa pyrkien pelloille, metsiin jne - mutta kun jotenkin niihin lumisiin -ei jäisiin- paikkoihinkin pitää kulkea. 
2. Estää koiraa ettei se tekisi äkkinäisiä liikkeitä. Lelut nyt pystyi keräämään pois, mutta kun Kiki nyt voi keksiä syöksyä mitä tahansa kohti. Äkkinäisiä liikkeitä se tekee myös ulkona kun se innostuu jostain esim näkee toisen koiran (tai ihmisen). Vaikka ei pääsisikään kohtaamaan ketään niin koira nytkyy ikävästi vaikka sitä kuinka yrittäisi hillitä. 
3. Estää muita ihmisiä etteivät ne päästä koiriaan Kikin luo. Yrittää viestittää niille, että vaikka niitä kuinka kiinnostaisi, niin en halua jäädä juttelemaan, koska siitä seuraa nuo Kikin äkkinäiset liikehdinnät. Aluksi onnistui ihan kohtuudella, kun Kikillä oli se side tai kauluri eli se näytti potilaalta. Toki silloinkin piti joillekin selitellä mistä on kyse (tosin monet silloinkin jäivät päivittelemään yms eikä itse voinut sanoa, että "painukaa nyt hittoon siitä"). Mutta nyt kun kauluri ja side ovat olleet kauan jo poissa ja jalkaankin on karvat kasvaneet takaisin niin ihmisten tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että koira on toipilas eikä sille tee hyvää suttailla ees-taas intona tervehtien (tai yrittäen tervehtiä) naapurikorttelin Sesseä. Ei, vaikka Kiki haluaisi ja Sessestäkin olisi kiva. 
4. Se etten voi tehdä koiran kanssa kivoja asioita. Ei rentoja lenkkejä, ei rentoja leikkejä, ei rentoja treenejä, ei rentoja tulevaisuudensuunnitelmia. 
5. Se ettei Kiki ja Nemi voi olla vapaasti yhdessä (sisällä tai ulkona, ilman että pitää kytätä mitä ne puuhaa ettei ne vaan vaikka ala leikkimään ...)
6. Muistaa kaikki ohjeet ja neuvot koko ajan - olla varpaillaan ja valppaana joka hetki. 

Päivä nro 85 sis. BOTin koeajo

Jatkoin sitten kuitenkin sitä kululaskentaa minkä tein takautuvasti viime vuodelta.

Tammikuussa Kikin kuntoutukseen meni 205 euroa.

Plus ostin sille BOT-verkkoloimen, mutta sen olisin varmaan ostanut joka tapauksessa jossain vaiheessa, joten sen hintaa en laskenut tuohon pariin sataan (ovat siis osteopaatti-, fyssari- ja vesikävelykuluja).

edit. 12:11

Eilen tosiaan ostin Hundspasta Kikille tuon Back on Trackin. Olisi ehkä ollut fiksua pitää takkia koiralla vesikuntoilun jälkeen, mutta märälle/kostealle koiralle en sitä sitten viitsinyt laittaa (miksi, en tiedä) ja sitten oli kaikenlaista hösötystä niin unohtui. Nyt koira nukkuu takki päällä, ennen kuin asettui nukkumaan niin otin siitä pari räpsyä. Pitää ottaa takki pois siltä jonku ajan päästä (viimeistään kun herää), kun ei sitä nyt tuntikausia ole tarkoitus sillä pitää.

Hämärä pikaräpsy seisovasta Kikistä takki päällä.

Kiki ja uus BOTti. kuvassa näkyy myös erikoisjärjestelyitä eli sohvalle pääsy estetty ...

Käyttöohjeet eläinten Back on Track -tuotteille 

Kaikkien Back on Track -tuotteiden käyttö tulee aloittaa vaiheittain. Käytä tuotetta enintään 2-4 tuntia ensimmäisten 2-3 päivän ajan. Näin eläimen keho saa mahdollisuuden tottua tuotteen vaikutukseen. Totuttelun jälkeen tuotetta on suositeltavaa käyttää useita tunteja parhaan mahdollisen hoitotuloksen saavuttamiseksi.
Lähde ja lisätietoja: backontrack.com/fi/kayttoohjeet/

edit. 02.02.17 klo 16:08

Eilen loppui Mush-sapuska, tein aiheesta bloggauksen Morrriin.