Jotenkin tämä elo on ilmeisesti valunut ei niin tarkkaavaiseen, koska Kiki ontuu nyt jo sisälläkin. Toisaalta eilinen esim oli rankempi päivä kun Kiki kävi pari lenkkiä Nemin kanssa ja siellä lappalaistreeneissäkin. Sinällään ne reenit eivät olleet rankat Kiki ei säntäillyt toisten koirien perään, kukaan ei tullut sitä kohti moikkailumielessä ja harjoituksetkin olivat hyvin maltilliset.
En tiedä missä mennään. Joku ehdotti naamiksessa, että ehkä se siks ontuu nyt taas enemmän kun käyttää jalkaansa enemmän ja se kipeytyy sen takia. Hankala sanoa onko näin vai noin. Enkä tiedä kuinka paljon mun pitäisi yrittää sen tekemisiä rajoittaa kun kyllähän sen vähitellen just pitäisi käyttää kaikkia tassujaan ja tehdä asioita (joilla tarkoitan siis lenkkeilyä (lyhyessä hihnassa, hallitusti), pikkutemppuja/jumppia yms mitä tässä on tehtykin). Joo rajoittaa hyppimistä ja kaikkea semmosta tokikin.
Aamulenkin käytin Kikiä yksinäni, kierrettiin vesaistentie-välipyörätie-lenkki. Kiki käveli enimmäkseen hitaahkosti, nuuskutteli, kantoi jotain roskaa pätkän matkaa, pissas pari kertaa ja kävi kakalla. Loppumatkasta näin, kun siltä tippui joku paska suusta. Poimin sen kakan sitten pussiin viedäkseni roskikseen, niin siitäkös pikkukoira suivaantui; homma loppui sitten siihen että kannoin koiran kotiin. Kotona se sitten oli taas pikkuenkeli eikä se pikkupiru mikä oli ollut ulkona.
Päivän mittaan Kiki on käynyt jo kaks kertaa takapihalla pissalla ja Nemi kerran. Nemi pääsi aamulenkillä taas irtihumppailemaan pelloille ja sillä oli ilmeisesti ollut, jälleen, sikakivaa.
edit. 18:33
Pari tuntia sitten kävin iltapäivälenkin Kikin kanssa. Oletin, että sillä olisi kakkahätä, no eihän se mitään kakkinut. Mentiin kuitenkin siis metsään, siellä polkuja koira kulki innostuneesti. Päädyttiin sitten yhdelle pellolle, moottorikelkkareiteille. En ollut kyseisessä paikassa käynyt vuosiin kun paikkaan mistä sieltä pääsi läpi takaisin sivistykseen eli autotielle niin on rakennettu taloja. No, ajattelin ,että josko sieltä kuitenkin pääsisi läpi kun kerta oli ne kelkkareititkin. No, ei tietenkään päässyt vaan kelkkaurat menivät joidenkin pihoihin. Ei muuta kuin täyskäännös ja takaisin kutakuinkin samaa reittiä mitä oltiin tultu. Jossain kohtaa Kikillä sitten paloi käämit ja se hyökkäs puremaan mua. Eikä se kuunnellut minkäänlaisia torumisia aiheesta. Lopulta se hetken sinkoili minkä lyhyestä narustaan pääsi hullunkiilto silmissään ees taas, kiersi jonkun puun, kiersi takaisin (ei jäänyt jumiin, fiksu koira) juoksi taas puremaan mua ja näin jatkui hetken kunnes sain sen pysähtymään ja rauhoittumaan. Siinä sitten vähän aikaa vaan oltiin ja loppu matka sujui kohtuullisen kivuttomasti ts ilman vastaavanlaisia kohtauksia. Kun se osaisikin kohdistaa energiapuuskansa johonkin kuopan kaivamiseen tai muuhun luonnon ihmettelemiseen eikä kuvittelisi että meil on semmoinen yhteisleikki missä purraan kaisaa mistä kiinni saadaan ja äristään ja muristaan. Mutta siis kivaa kahluureeniä Kikille ja vähän vaihtelevaa maastoa kun metsäpoluilla ja moottorikelkkajäljillä kuljettiin.
No, koirat saivat ruokansa tuossa viiden pintaan, jonku verran sen jälkeen. Kidutin koiria sen verran, että joutuivat tekemään puolen minuutin paikallaolot ennen kuin saivat syödä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti