Ookei. Tässähän on käynyt nyt sillä tavalla, että päivätarinat laahaavat jäljessä vaikka kuinka. Yritän käydä muistelemassa jotain edellisten päivien juttuja noihin aiempiin raapustuksiin ja vakaa aikomukseni on taas ryhdistäytyä tässä päivä kohtaisessa Kikin toipilaskertomuksessa ...
edit. 16:04
Aamulenkillä Nemi pääsi pörräämään pelloille vapaana, ilmeisesti sillä oli ollut sairaan kivaa ja oli juossut paljon. Kakallekin malttoi mennä vasta kun autotieosuus alkoi eli joutui olemaan hihnassa ...
Kikin kanssa kävin normaalin pikkupäiväkotilenkin, koira kävi kakalla ja jappasteli jotain - ihmetteli maailmaa kun ketään ei liiku missään. Kotiin kun tultiin niin pelattiin hanskan nostelupeliä. Laitoin hanskat ensin hieman korkeammalle (jotta Kiki ei turhautuneena haukkuisi kun en kehu ja palkkaile sitä hienoista nostoista sillä välin kun aukaisen kengännauhojani) ja sitten kun annon ne Kikille niin se alkoi heti nostelemaan niitä ihan tohkeissaan.
Ennen töihin lähtöä Kiki esitteli vielä Eetullekin hienoa nostelutemppuaan :-)
Yritin aiemmin tällä viikolla Nemille opettaa samaa temppua, mutta se katsoi mua kuin halpaa makkaraa ... ehkä se tuon oppisi, mutta en tiedä jaksanko panostaa asiaan (kun ei ole mikään tärkeä temppu kuitenkaan)
edit. 22:06
Vihdoinkin talvi, oikea talvi. Hetkeksi aikaa ainakin. Tällä viikolla on satanut muutavana päivänä uutta lunta iloksemme. Tänään myös sitä on tullut rutkasti lisää. :-)
Sitä paitsi mukavaa kun ulkona on höttölunta. Sitähän tässä on kaivattu, jotta Kikin kanssa voisi tehdä "rauhallista lumessa kahluutreeniä". Rauhallista? Niinpä niin. Tänään illan viimeisellä lenkillä se jopa onnistui yllättävän hyvin kun tultiin pellon poikki kotiin päin.
Töitten jälkeen käytin Kikin pikkukävelyllä, oletin, että sillä olisi kakkahätä kun kello oli kuitenkin jo kutakuinkin viis. No, koira pissas kerran muttei kakannut. Annoin koirille ruuat ja hetken päästä Kiki oli levoton, joten lähdin sen kanssa lenkille. Eipä se kakannut vieläkään, pissalla silti kävi. Eetu ja Nemi lähtivät sillä välin juoksulenkille (jolla Nemi kakkasi), taisivat kipittää kutakuinkin seitsemän kilometriä (tai yli). Heidän juoksulenkin aikana aktivoin Kikiä temputtamalla sille muunmuassa tuolihässäkälle (eli tälle) peruuttamista, tosin Kikin mielestä sille piti enimmäkseen tehdä kaks-kakkosia. Lisäksi tehtiin semmosta, että Kiki laittoi etujalkansa siihen tasolle ja mä vaan odotutin hetken ja palkkasin sitten koiran, tai liikuin vähän itse, jotta koira olisi hieman vaihdellut painoaan etutassulta toiselle. Muutama istu-maahan -treeni tehtiin myös.
Viimisellä kävelyretkellä tehtiin myös molemmin puolen seuruita sekä liikkeestä maahanmenoja.
Vikan Kiki -lenkin jälkeen käytin myös Nemin pikkukävelyllä, jonka aikana tein sille aktivoinniksi namien etsintää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti