h27/16

Wohoo, aivan mahtavia karvanlähtöpaikkoja löytyi Nemin turkista. eeh, ainut vaan, että viikon päästä pitäisi olla jotain muutakin kuin päällystakki päällä erkkarissa. No, minen ole niitä jotka jättävät irtokarvatuppoja koiranturkkiin näytelmiin. Eli jos ja kun harjailen koiraa useampaankin kertaan tässä ennen näyttelyä niin kyllä mä ne vastaantulevat irtotumput pois siitä kampaan. Pitää vielä harkita kuitenkin, että pesenkö koiran ennen näytelmää vai en. Periaatteessa syyspesu pitäisi tehdä, mutta ehkä pahimmat kurakelit eivät ole vielä alkaneet. Eikä ennenkään ole ollut tapana pestä koiraa nimenomaan näytelmiä ennen tai niiden takia. Varsinkaan kun Nemin turkin läpikäynti kunnon kastelun jälkeen on aika vaivalloista. 

Nemin kampaamista vaikeuttaa kaksi asiaa: koira itse yrittää luistella tilaisuuksien tullen paikalta tai ainakin vähintääkin vaihtaa asentoa just kun oon löytänyt jonkun "mehevän" paikan. Ja Kikiä kiinnostaa rasittavan paljon se kun harjaan Nemiä (plus se yrittää syödä ne karvat mitkä Nemistä irtoavat).

Pentukurssi, viidestoista kerta

Eiliset reenit.

Enää yksi kerta pentu/agilityyn valmistavaakurssia. Ensiviikolla.

edit. 

Hmm. Harkattiin niitä peruuttamisjuttuja. Jotain siellä fitnessnurkassa ja lisäksi sai käydä portailla kokeilemassa miten sinne peruuttaminen lähtee sujumaan. Ihmeekseni Kiki peruutti portaalle. Tehtiin muutama toisto ihan siihen alarappuselle. En tohtinut alkaa sitä ylemmäs peruuttamaan. Ne hallin portaat on mulle itsellenikin niin pelottavat, että miten mä tohdin pientä pentua sinne yrittää peruututtaa? Ite en ainakaan suostuisi niitä peruuttamalla kulkemaan :o

Sitten harkattiin pirkotusta. Ensin kolmella ja sitten neljällä esteellä. Esteet tarkoittivat tässä kohtaa siis hypyn siivekkeitä jotka olivat jonossa. Mari piti koiraa ja sitten piti itse ohjailla/kääntyillä niin, että koira pujotteli ne siivekkeet. Kääk, kun Kiki oli nopea. Hyvin se reagoi silti ohjauksiin kunhan minä reagoin. 

Tehtiin myös ohjausharjoitus kolmella siivekkeellä. Valsseja, sylkkäreitä ja poispäinkääntöjä. Tosin meillä homma jäi niihin valsseihin. Vien koiraa liian pitkälle, se irtoaisia kauempaakin kiertoon. Lisäksi en osaa kääntyä ajoissa vaan peruuttelen liikaa (hitaasti. peruuttaminen ei ole koskaan ollut minulle nopea tapa liikkua). 

Lisäksi muistan ajatelleeni, että miksi ihmeessä haluan harrastaa agia, kun se jo alussa on niin vaikeaa? En minä osaa ajatella, ts tiedostaa liikkuessani, että mitä tai kumpi jalkani tekee milloin mitäkin. Voe ahdistus. 

Sitten tehtiin jotain oravan lisäosaa. Ja varmaan jotain muutakin mitä en enää muista. 

Mikä maksaa, mitä maksaa

Joskus eri palstoilla ja ryhmissä jotkut alkavat pohtimaan sitä millaisen hintalapun harrastamiselle laittavat. Jotkut kertovat erittelevänsä exceliin kaikki menonsa, useimmat kertovat ettei todellakaan kannata laskea ja näinhän se todellakin onkin, koska heikompaa hirvittää kulut mitä koiraharrastamisesta kertyy.

Kerronpa silti jotain (vaikka ei kannattaisi). Joka kuukausi ei tietenkään ole samanlainen, mutta jollakin epämääräisellä ajanjaksolla suuntaa-antavia kulueriä.

1. Syksyn lappalaistreenit  35 euroa
2. Syys-joulukuun vapaavuoro Activen halliin 140 euroa
3. Kikille kymmenen tuntia treenejä Activellä 200 euroa
4. Kikille seitsemän tuntia treenejä Kismalla 120 euroa
5. Yks keikka fyssarilla / hieronassa (molemmat koirat) ~90 euroa
6. Koirahoitolamaksuja per kk ~ 200 euroa
7. Ruokasäkki ~ 50 euroa
8. Nemin virtsankarkailulääke muutaman kympin / pari kk
9. Jotain nivelainetta Nemille 70 e / pullo
10. Nutrolinit (omat putelit) molemmille koirille, reilu 20 e / pullo

Treeninameja, lenkkinameja, luita yms koirien herkkuja ostan varmastikin useiden kymppien edestä per kuukausi. 

1. Jos olisi agilitykilpailuikäinen koira niin kisamaksuihin menisi helposti sata euroa (vähintään) kuussa. Plus kaikki oheiskulut tyyliin bensat, syömiset, yöpymiset
2. Näyttelymaksut on n. 35 e / koira. Tosin Nemi pääsee välillä halvemmalla / ilmaiseksi. 
3. Eläinlääkäriin menee vaihtevasti rahaa. Tänä vuonna on käyty normaalia enemmän kun on tutkittu Nemin ontumista talvella ja Kikin ontumista kesällä - satasia on palanut ...
   Plus rokotuskäynnit. 
4. Kikin pentu-uinti 15 e / kerta. Siellä pitäisi käydä silloin ja tällöin

edit.

Maksoin just reilut 120 euroa Voittajanäyttelymaksuja ... 

ks 12/16

Koska Kikistimen pentureenit alkavat yhä enemmän ja enemmän olemaan lajireenejä eli agireenejä niin oli jo aika meikäläisen palata kunnonkohotuksen pariin. Niinpä piiiiitkän tauon jälkeen olin tänäaamuna hieman seiskan jälkeen kuntosalilla. Olin ko salin aikataulusta katsonut, että sali on varattu kasista ysiin eläkeläisille, mutta niitähän oli kuin puolukoita mättäillä jo silloin kun menin ja kokoajan tuli porukkaa lisää paikalle. No, sain mä kuitenkin tehtyä asioita koko sen ajan kuin siellä olin, mutta en tehnyt sitä ohjelmaa mikä mulle viimeks on tehty kun laitteet olivat niin ruuhkaiset niin piti mennä vähän sinne missä oli vapaata milloinkin. Tästä se kuitenkin, ehkä, taas lähtee. Korkea kynnys on ylitetty (eli sain sentäs aikaiseksi). 

Pelivälineiden välihuolto

Varasin likoille ens viikolle ajan FysiOtuksesta :)

Kiki ekaa kertaa näyttelytreeneissä

Kävin kuin kävinkin Kikin kanssa eilen illalla Okk:n nätö-treeneissä. Väkeä oli kuin pipoa. Onneksi oli kaksi kouluttajaa. Kenttä jaettiin kahtia: isot ja pienet koirat (pöydällä esitettävät ja ei-pöytäilijät). Tehtiin yhteisliikkeitä eli ringin kiertoa ja jokainen koira katsottiin yksitellen. Sain siinä ihan kivasti ohjeita. Sitten olisi ollut vielä jotain lisäliikutusta, mutta meidän piti lähteä jo pois. Reenit olisivat kestäneet siis kaksi tuntia. Oltiin kyllä paikalla puoltoista tuntia mikä oli pennulle ihan tarpeeksi. Ehdittiin reeniä samalla jotain omiammekin. 

Kiki movie

Kuvattu viime viikolla ja tänään.

Kulissien takana

Enpä olisi ikinä uskonut, että harmittomasta pikkublogiharrastuksestani olisi voinut olla jotain hyötyä. Mutta niin vain kävi, että Morrrista otettiin yhteyttä, että olisinko kiinnostunut yhteistyöbloggaukseen. Homma meni sitten niin, että Dysonilta lähetettiin meille kotiin (toimittivat ovelle asti) imuri ja sain aikataulun mihin mennessä minun pitää toimittaa aiheesta kirjoitus ja ottaa aiheeseen liittyviä kuvia. Kun tämän olin tehnyt niin piti odotella jonkin aikaa, jotta sain linkin mikä piti liittää siihen omaan bloggaukseen. Eli tämän. 

Se mitä kirjoitin pitää oikeasti paikkansa. Olen vuosia ollut ärsyyntynyt vanhaan imuriimme, mutta saamattomana (ja pihinä) ihmisenä en ole saanut ostettua uutta imuria. Joten ilmainen imuri oli todella jees juttu. Eihän tuokaan täydellinen ole, eikä minusta himo siivoojaa saa tekemälläkään, mutta ihan "ok" vekottimelta se vaikuttaa (jos mistään siivousvälineestä voi sellaista sanoa). 

Kiki oikeasti innostui siitä pahvilaatikosta. Ei varmaan ihmetytä ketään, joka on lukenut juttujani blogista tai facesta. Välillä tuntuu, että asumme pahvilaatikkomeressä kun Kikin aarteet eivät vaan pysy samassa läjässä kun Kiki pelailee niillä. Sinällään tietyti todella hyvä, että laatikot ajavat sen tarkoituksen mikä niiden takana on eli että se ennemmin vierittäisi tuhoamisvimmansa niihin kuin vaikka meidän huonekaluihin. Joten niin kauan kun pennulla on kiinnostusta moiseen puuhaan niin siedän sen että pahvilaatikoita on siellä täällä - tai että siivotessani joudun aloittamaan siitä, että kokoan Kiki-roinan johonkin läjään pois tieltä. 

Yksi idea bloggaukseen tai siihen liittyvään videoon oli, että koiria voisi imuroida, että mukana on jokin sellainen suutin mitä voisi käyttää koiran imurointiin. Öö, ei meidän koirien, ne kyllä pakeni paikalta. Sinällään ymmärrän idean, koska Merri oli jopa ihan häiriöksi asti tunkemassa iholle ts imurille silloin kun imuroitiin, koska sen mielestä oli tosi siistiä päästä imuroitavaksi. Mutta sen kummemmin Nemi kuin Kikikään eivät innostuneet aiheesta. Naksuttelin niille kuitenkin imuriin koskemista ja siitä tehtiin sen jälkeen kuvaussessio, mikä toimi miten toimi ... ;-) Lisäksi temputin Kikin olemaan siinä videolla lähellä imuria - siksi se nuolee huuliaan ;-) Mitähän muuta? Ainiin, tein myös videolle noutoja niin, että Nemi joutui kuskaamaan niitä imurin osia, mutta lopulta ne eivät päätyneet lopulliseen youtubeen menneeseen videoon. Koska sisällä on niin huono valaistus niin käytiin ulkona ottamassa Nemistä ne kuvat missä se pitää yhtä imurin osaa suussaan ja se missä se lukee manuaalia (ruotsiksi, tietty). 

Koko raapustus.

Vetokurssi, käytännönharjoitukset, osa 4 (/Kiki ekaa kertaa vetoreeneissä)

jep jep.

25.10 olleet reenit.

Kiki ekaa kertaa koiratanssikisoja katsomassa

Niin kerta. Koska Kiki on "koiratanssilinjainen" niin pitihän meidän mennä katsomaan koiratanssin SM-kilpailuja Haukkikselle lauantaina. Ensin menin itsekseni hallille ja kysyin, että saako sinne tulla pennun/turistikoiran kanssa. Koska siihen lupa irtosi niin hain Kikin autosta. Silloin oli just menossa joku tauko eli htm oli loppunut ja freestylen alkua odoteltiin niin ei tod häiritty kenenkään suoritusta. Hengailin Kikin kanssa hallilla, juttelin tuttujen kanssa (ne moikkaili Kikiä kanssa) ja reenin sen kanssa jotain pieniä pentukurssijuttuja (tai muuten vaan jotain pientä) - hyvin pentu keskittyi mun kans tekemiseen kunhan itsekin keskityin koiraani :-) 

Sitten vein Kikin autoon ja katsoin muutaman koiratanssiesitykset (ja otin pari räpsyä). Sitten ennen kuin tansselot loppuivat niin hain Kikin autosta (käytin pikkukävelyllä) ja mentiin takas halliin ja taas tehtiin jotain pikkuharjoituksia. Sitten ennen kuin kisat loppuivat niin mentiin jo pois hallista ja käytiin vähän kävelyllä ja otin Kikistä pari räpsyä siinä pihalla. 

Rlk haastattelu

Sain ilokseni haastatella Timoa & Helleä. Raapustus löytyy toisaalta.

Vko 38, lappalaistreenit

Kävin koirien kanssa perjantai-iltana ensimmäisen kerran tämän syksyn reenivuorolla, siis lappalaiskoirat tosiaan vuokrasivat Okk:n hallista. Reenailin ensin Nemin kanssa tokojuttuja ja sitten Kikin kanssa ihmeteltiin hieman hallia ja se moikkasi yhtä suomenlapinkoirapentua ja sitten reenittiin vähän fokusointijuttuja ja jotain muuta pientä. 

Kiki ekaa kertaa uimassa

Pentukurssi neljästoista kerta

Reenit 22.9

yritän inspiroitua näiden rästissä olevien bloggauksieni kanssa jossain välissä ;)

---

Eli joo.

Eteisessä ennen reenien alkua tehtiin venytyksiä mitä oli neuvottu viikko sitten. 

Tuplasylkkäreitä. Mitä kehveliä. Ohjasin välillä liikaa estettä, jos annoin koiran tehdä enkä ottanut liikaa askeleita, esim peruuttaen, meni paremmin. Kiki tarjosi kyllä kiertoa ihan hyvin. 

Peruuttamista niin, että vain toinen puoli nousee korokkeelle. Myöhemmin koira voi nostaa jalkansa vaikka minne. Ihan hyvin meni. Peruututin Kikiä ufolle. Voin jo vähän sitten nostaakin sitä tai ottaa jonku korkeenmman jutun tms. 

Sitten hypyn avulla fokusointia ja paikallaoloa. No ööö - olin tyytyväinen kuin pystyin menemään ehkä metrin päähän koirasta. Kiki oli hihnassa, koska ekalla kerralla kun päästin sen irti niin se karkasi palkalle. 

(kotona teen ruokakupilla odottamisen kestoa / paikallaoloa joka päivä ja vähitellen pikkukoira sietää enemmän ja enemmän, mutta ei me olla vielä läheskään semmosissa, että voisin mennä metrien päähän esim pentureeneissä niin että joku este jäis mun ja koiran väliin ... Edistymme kuitenkin ja pikkuhiljaa maltti koiralla kasvaa. toinen juttu missä kotona tuota reenataan on ulos lähtö, eli pennun pitää istahtaa ja joskus jopa oikeasti malttaa istua eteisessä ennen kuin lähdetään ulos. tänäaamuna se malttoi jo selvästi paremmin kuin joskus aiemmin :-) )

Testattiin myös millä tasolla oravareeni on. Öö, oravareeni?!? Joo tiedän mikä se on, mutta en ole pahemmin reenannut. Tai joskus joo, mutta tuntunut aika epätoivoiselta. Mari neuvoi, että Kikille voisi muutaman kerran ohjata ihan namilla, että se hoksaisi sen idean, koska nyt se pomppii turhan korkealle ... 

Sitten semmonen reeni, että yhdessä koiran kanssa vietiin lelu/palkka kauemmas. Sitten palattiin Marin luo. Jätin koiran Marille ja menin itse eteenpäin ja vapautin koiran ja koira sai juosta palkalle ja itsekin siis juoksin sinne päin. Sitten niin, että se lelu jätettiin sinne samaan paikkaan ja sitten vein koiran taas Marille, ja menin joitain metrejä eemmäs ja vapautin koiran ja sitten ois pitänyt saada koira vaihtamaan suuntaa / jarruttamaan / tulemaan omaan käteen kun itse kääntyi 180 astetta. Olin jättänyt ns kakkoslelun sitten kauemmas ja superlelu oli mulla kädessä. Noo... Kiki ampui musta välittämättä sinne hallin päätyyn. Toisella kerralla se jo hieman reagoi muhun mutta lipes kauas kuitenkin. Kolmannella kerralla Kiki olikin jo hihnassa ja Mari avitti niin ettei se päässyt enää menemään ns "läpi". Öö... vähän intoa lelulle/eteenpäin :D 

Pentukurssi, kolmastoista kerta

Reenit 15.9

yritän inspiroitua näiden rästissä olevien bloggauksieni kanssa jossain välissä ;)

---

No nyt.

Venytyksiä. Kroppajumppaa. "Kaikkihan tietää miten nämä tehdään?" Mitä siinä voi sanoa. Ei mitään. Koska kaikkihan tietää. Paitsi minä. Sivusilmällä olen joskus katsellut kun muut tekevät ja vähän ehkä matkinut. Mutta en muista, että yhdelläkään aiemmalla tunnilla olisi oikeasti näytetty, että miten ja mitä pitäisi treeniä. Ja olen kuitenkin aikamonella aksa(tai toksa)tunnilla vuosien varrella käynyt. Mutta venytyksethän ovat itsestään selvät mitä pitää koiralle tehdä ennen reenejä - jos ei aiemmin ole saanut avattua suutansa, että "mitä ja miten te teette" niin ei sitä enää tässä vaiheessa voi kysyä. Vai voiko?

Peruuttamista jonnekin missä piti tassuja hieman nostellakin. Meni semisti. Kaikki matalammat jutut hävisivät ennen kuin ehdin kissaa sanoa joten tuntui, että oli vähän turhan korkea se juttu mille mä / me tehtiin treenauksiamme.

Sylkkäreitä. Ei apukippoja. Tuskanhiki. Mutta mitä turhia, yllättävän hyvin meni. Siis esteen kanssa piti tehdä.

Vippauksia. Siivekkeen kanssa. Kait nekin jotenkin meni.

Jotain muuta? Ei voi muistaa.

Vetokurssi, käytännönharjoitukset, osa3

Reenit 18.9

yritän inspiroitua näiden rästissä olevien bloggauksieni kanssa jossain välissä ;)

Leikkitäti

Meil on semmonen peli, että toisinaan kun tullaan ulkoilemasta niin päästän Nemin vapaaksi (otan valjaatkin pois) ihan tuossa kotioven likellä. Sitten käsken sen juoksemaan semmoselle pikkuselle nurtsiläntille: se juoksee ympyrää ja Kiki innostuu kans. Loppupeleissä tämä ohjattu leikki menee niin, että Kiki juoksee edellä (hihnassa, koska sen tottelevaisuus on mitä on ja tuo on taloyhtiön pihan yks nurkka/osa) ja Nemi perässä ja kun Nemi saa Kikin kiinni niin Kiki alistuu välittömästi tai menee vähintäänkin maahan "mää oon näin pieni vaan" ja Nemi ärrää sille ja Kiki on ihan että "jee, ärrää vaan oon vain näin pieni, mutta siistiä kun pelaat mun kanssa". Sitten Nemi antaa Kikin nousta ja taas mennään ... Mä siinä sitten pyörin ja reagoin tilanteisiin ettei hihnasta ole haittaa ja rauhottelen sopivissa väleissä leikinsiimellystä. Plus semmosessa välissä kun siltä tuntuu niin vihellän pelin poikki eli keskeytän/lopetan leikin.

Nemi on näiden leikkipalvelutarjoilujen jälkeen sen näköinen, että sen kuuluisi saada palkkio tehdystä työstä :D 

(ei ole saanut)

Kiki 7 kk

Mittauksia & punnituksia pitäisi suorittaa mutta en ole vielä saanut aikaiseksi / ehtinyt. (jos teen sen lähipäivinä niin lisään tulokset tähän postaukseen + Kiki -sivulle)

edit. 24.09.16 klo 19:56

Punnitseminen on hankalaa kun puntari on vähän kuin rikki - lienee syytä (minun) aloittaa laihdutuskuuri kun puntari on räksähtänyt ;D Mittakepin alle Kikin kuitenkin sain, eikä korkeutta tarvinnut vieläkään nostaa eli alle 40 cm pentunen on yhä. 

Alkeiskursseja

Ilmoitin Kikin agilityn ja tokon alkeiskursseille. Ihan järkyttävää - oli siis se, että eilen pentureeneissä sanottiin, että pitäisi alkeisagilitykurssipaikkaa seuraavaksi olla hakemassa. Mun pieni <3 menee seuraavaksi (jos pääsee) jo ihan aksakurssille eikä enää minnekään vauvakerhoon. 

Tokosta jo kuulinkin, että mahduttiin ryhmään mukaan (jee!), ne reenit alkavat 8.11. 

Uimaan

Varasin Kikille huomiseksi uintiajan Hundspasta. En ole ennen siellä käynytkään, joten ollaan ekakertalaisia Kikin kanssa molemmat - tai oon mä kerran siinä kaupan puolella pyörähtänyt (silloin kun etsin koirajuoksuun sopivaa remmiä), mutta uimalassa en koskaan. 

Nemi on varmaan katkera, tai olisi jos tietäisi ;) (tai jos sitä inhimillistäisin ;D) Mutta haluan ainakin ekalla kerralla keskittyä vain yhteen koiraan.

Mörköroskis

Kiki pissasi lattialle, eilen matolle ja tänään ihan paljaalle lattialle. Kiki melkein 7 kk. Kerron tämän siksi kun ... no kunhan kerron. Viime aikoina se ei juurikaan ole lattialle lirutellut. Lisäksi se puree mua taas, okei onhan se riehunut välillä tämän tästä, mutta nyt mulla on ranteet taas kipeenä kun se ottaa taas oikein kunnon suuotteen. (joo joo kiellän sitten jne, mutta kun se tuolle päälle sattuu niin kyllä se ehtii muhun kiukkuansa purkaa ennen kuin saan puututtua sen  toimintaan)

Positiivisena asiana kerrottakoon, että reenattiin tänään maahanmenoja ja niiden tekemisessä penikka oli ihan innostunut reenari ja saatiin onnistumisia aikaan :-)

Yks tämänillan lenkeistä tehtiin Karjasillalla. Siellä yks koirankakkaroskis yritti hyökätä pimeydestä Kikin kimppuun. Tai ainakin väijy sitä. Kikin mielestä siis. Oli hurjan pelottava mörköroskis. Nemi ei sitten millään uskonut, että oikeesti ei ole mitään kauheeta missään vaan puolusti urheasti pikkusiskoaan "jotain pahaa" vastaan. Hohhoijaa. Eihän se Kiki meinannut rauhottua kun Nemi oli ihan myrskynmerkkinä mukana bissneksissä. Käveltiin sinne roskikselle ja Kiki oli sitten että "aijaa tämmöstä" ja rauhottu ja Nemi oli ... ei se varmaan ees tajunnu, että se roskis oli Se Juttu, mutta rauhottu sekin sitten aika pian.

Käännöksiä

Koska useimmilla lenkeillä reenin Kikin kanssa kontaktikävelyä / seuraamista (sekä vasemmalla että oikealla) niin eilen otettiin kuvioon mukaan myös käännökset. Hieman pentu oli kuutamolla, mutta lopulta alkoi ihan hyvin tulemaan niihinkin mukaan. Lisää reeniä siis vaan niin hyvä (tai jotain) siitä tulee. 

Lisäksi on reenitty (aina vaan) malttia eli istumista ja odottamista sekä peruuttamista pikku kynnyksen (ts pihalla asfaltilta nurmelle, siin on semmonen pikkanen korotusbetoni"kaide"hässäkkä) yli. Ehkä me muutakin on viime päivinä tehty... niin, rauhoittumista ainakin, enää ei ole niin kova taisto että saan koiran kyljelleen ku aiemmin - ja ihan hyvin se siinä sitten malttaa olla :-)

25/16

Töitten jälkeen kävin Nemin kanssa Kimmokkeen pururadalla juoksemassa sen kolmosen lenkin. Sillä välin kun me juostiin niin Eetu lenkitti Kikiä (kävellen) samassa maastossa.

Kun tietsikka hajosi taannoin niin menetin mun hienon tämän vuoden kuntoexcelin ... :( siellä olisi lukenut myös tismalleen minkä mittainen toi lenkki on, kun se ei ole tasan kolme kilsaa (vaan inan yli). Kaikki mun hienot tilastot, kilsamäärät ja kuinka hitaasti oon minkäkin lenkin juossut menetin sitten siinä samalla. Masentavaa. No pitää yrittää alkaa silti taas kuntoilemaan pikkuhiljaa vaikka mitään montako km vuodessa yms tilastoja ei olekaan tiedossa.

Kynsi

Kiki on koheltanut jotain päivällä ja sillä on nyt vasemman etujalan yks kynsi jotenkin ... en osaa sanoa mitä, mutta pentu ei halua että tassua kauhiasti tutkitaan. Pitää seurailla tilannetta. Voi kohelo, kun se ottaisi vähän rauhallisemmin niin ei tulisi mitään haavereita / ikävyyksiä :( <3


edit. tarkempi tutkiminen tuotti sellaista tulosta, että ei se kynsi siinä tassussa varmaan olekaan se ongelma.
Kiki antoi tänäaamuna ihan hyvin pestä ja kuivata kaikkia tassunsa aamulenkin jälkeen (kun pelkäsin vähän, että mitenkähän homman käy).

Toiselle tasolle

Kiki vie jutut ihan uudelle levelille. Aiemmin varsinkin Merri silppusi meillä servettejä ja nenäliinoja. Kikikin tykkää silputa, mutta se myös syö ne silput. Eilen vikalla lenkillä kerkesin sivusilmällä nähdä, että se pongasi nenäliinan tienvarresta - seuraavassa hetkessä tajusin, että se pässi oikeasti syö (pureskelee ja nielee) sitä jonkun likaista nessua. Siinä ei paljon sitten mietitä, että missä se paperi on joskus ollut, kun sitä tunkee sormensa koiranuorukaisen suuhun ja yrittää kaapia sieltä pois sen osan paperista mitä pentu ei ole vielä kerennyt nielasta. 

Nemikin syö lenkeillä toisinaan kaikenlaista. Ei kuitenkaan (thank god nyt kait sitten tästä) esineitä, papereita tms vaan jotain mitkä ilmeisesti on sen mielestä "herkkupaloja", mutta mitkä useimmiten ällöttävät minua. Kikikin toki syö myös näitä juttuja, mutta ei onneksi ihan kaikkea - jostain syystä koirilla valikoituu että vaikkapa mitkä paskat ovat houkuttavia ja mitkä taas eivät kiinnosta niitä ollenkaan - liekkö johtuvan siitä mitä se otus on syönyt joka tuotoksen on suolestaan pihalle työntänyt (mene ja tiedä). 

h26/16

Kampasin eilen kumpaakin koiraa kahteenkin otteeseen.

Kuka sanoi, että suolaisten piirakoiden tekeminen on nopeaa?

1. Ota pakkasesta kanaa sulamaan - tai kipaise kauppaan ostamaan lihaa (ts broileria)
2. marinoi kana (oli pari filettä - puhun kanasta vaikka se oli broileria)
3. paista kana
4. tee taikina
5. sillä välin kun taikina kohoaa pilko täytteet eli
   melkein täys paketillinen terttukirsikkatomaatteja
   koskenlaskija (maustamaton)
   paistettu kana ja
   pätkä chorizomakkaraa (unkarilaista chilipaprikamakkaraa)
6. kuori kasa valkosipulinkynsiä ja pilko ne
7. pistä uuni jossain välissä lämpenemään
8. kun taikina on kohonnut kaulitse se uuninpellille (ts pellillä olevalle paperille)
9. pistä kulhoon purkillinen kermaviiliä, pari kananmunaa ja mausteita (suolaa, chilijauhetta, valkopippurijauhetta) ja sekoita
10. laita pilkotut täytteet (+ pussillinen hernemaissipaprikaa) piirakan päälle ja kaada lopuksi kermaviiliseos teoksen päälle
11. pistä koko komeus uuniin ja odota sopiva aika ... nyt ollaan siinä vaiheessa menossa ;-)

Taikina:

• pari desiä vettä, viis desiä vehnäjauhoja, pikkasen suolaa, hieman kuivahiivaa ja jonku verran sulatettua voita

Ne, jotka haluavat päästä helpolla ostavat valmiin piirakkapohjan ja varmaan myös valmiiksi paistettuja ja pilkottuja kanakuutioita. Ehkä myös jotain kinkkusuikaleita tai muita valmistuotteita (joo, tuo hernemaissipaprika on omassakin versiossa vähän nolo, mutta kun kaapissa ei ollut muita tuorejuttuja/vihanneksia kuin ne tomaatit). 

edit. Oli ihan hyvää. Voi tehdä toistekin, muunneltuna (eri päällisin) tai näin :-)

Tomuksi ja tuhkaksi

Luin Particia Cornwellin kirjan "Tomuksi ja tuhkaksi". Jostain oli aiemmin lukenut, että Kay Scarpetta kertomukset eivät enää olisi niin hyviä kuin ennen. En halunnut uskoa moista hapatuskritiikkiä yhdestä lempikirjailijastani ts kirjasarjasta. Alku olikin ihan lupaava tai kirja oli siis todella hyvän oloinen ylipuolen välin ja sitten se jotenkin lässähti. Piti päästä äkkiä loppuun, ei itsellä vaan selvästi kirjailijalla.

Tassu

Viime reeneistä tuli kotiläksyksi tassunantamisen opettaminen. Ei nyt oikein välähtänyt niin käsky on niinkin tylsä kuin "tassu". Torstaina Kiki lähinnä tarjosi namista luopumista ja pitkän odottamisen jälkeen sain vissiin yhden tassunannon aikaan. Nyt homma sujui jo huomattavasti paremmin eli Kiki tuntui melko nopsastikin tajuavan mitä siltä haluan. Ensin tosin kun sen ei pitänyt enää huitoa nyrkkiä jossa oli nami vaan muuten vaan kättä niin meinasi pentu hermostua, mutta saatiin me tuossakin onnistumisia aikaan. Seuraava vaihe ehkä olisi vastakkaiset tassut (suora tassun ojennus on luuserihommaa, tassua pitää tarjota vähän vinoon niin tulee venytys samalla). 

Nemi teki samalla myös tassuilla heilutuksia ja antoi mulle aina välillä pusua, että irtoaisiko niillä namuja (ja irtosihan niillä :) ). 

Eilen en jaksanut lähteä lappalaisreeneihin kun töissä meni niin pitkään. Sen sijaan käytiin koko porukalla pitkähkö lenkki ja tytöt pääsivät jokeen kahlailemaan. Tosin Nemi oli ensin innolla menossa joelle mutta kun huomasi kuinka kylmää vesi oli niin ei se siellä viihtynytkään kauheesti. Kiki sen sijaan oli aika tohkeissaan kyseisestä aktiviteetista. Nemi pääsi myös joen likeiselle nurmialueelle hetkeksi irti ja juoksikin innoissaan ees-taas (ei veteen kuitenkaan). 

Tänään käytiin päivällä Jäälissä katselemassa Kiiminkimaratonia (Eetu osallistui varttimaralle). Tai koirien kanssa kävin vain likeisessä männikössä kävelyllä, kun en viitsinyt niitä viiä haukkumaan juoksijoille. 

 

Höppänä Nemi

Kävin eilen töitten jälkeen Nemin kanssa paikallisessa Mustissa & Mirrissä ostamassa kasan puruluita, kun niitä tosiaan nykyään kuluu ihan tajuttomia määriä. Yleensä käyn lemmikkitarvikemyymälöissä ilman koiria, mutta tänäkesänä muutaman kerran on ollut Kiki mukana (koska pennun kanssa sitä tätä ja tuota ...). Nyt sitten aattelin, että otanpa kerrankin vanhan koirankin mukaan erilaisiin juttuihin. 

No, olihan se helppo siellä kaupassa. Onneksi siellä ei ollut muita koiria (paitsi takahuoneessa jotain kauppiaiden omia koiria), mutta muita asiakkaita oli. Siinä kun mietin, että mitä puruluita ostaisin, niin jätin Nemin metrin päähän herkkulaareista istumaan paikallaoloon ja siinähän se sitten pysyi :-) Joku pikkutyttö kävi hyllyn päädystä välillä kurkkimassa, en tiedä mikä sitä erityisesti kiinnosti enkä kysynyt. 

Puruluiden osto on hankalaa puuhaa, kun pitäisi olla sellaisia mitkä kiinnostavat koiria, mutta kestävät kuitenkin jonkun aikaa. Ja sellaisia mitä koirat eivät ahneuksissaan syö liian vauhdikkaasti ja sitä myöten ahmi liian suurina palasina niitä kitusiinsa. Peruspuristeluiden lisäksi ostin pari pussukkaan jotain nameja ja sitten kun käveltiin siansaparo/korva jne hyllyn ohi niin Nemi jumittui siihen kohtaan ja tökkäsi kuonollaan hyvin vakuuttavan oloisesti yhtä siankorvapussia niin pakkohan se oli sitten ostaa ;-)

No eipä siinä mitään. Monta kymppiä köyhempänä poistuttiin kaupasta. Kotona iltaruuan (sanon sitä iltaruuaksi vaikka se annetaan n klo 17 - eilen tais kello siinä vaiheessa toki olla jo kuus) ja iltalenkin jälkeen annoin koirille yhdet niistä ostamistani puruluista. Olin siinä tekemässä samalla lähtöä Kikin pentureeneihin ja ajattelin, että jätän Nemille puruluun iltapuhteeksi (on muka helpompi jättää se useammaksi tunniksi yksin kun sille jättää "jotain tekemistä"). No eikä mitä, Nemi ehti syödä oman luunsa jo ennen kuin minä & Kiki ehdittiin poistua kotoa. Eikait se auttanut sitten muuta kuin antaa sille uus luu ... Tällä kertaa annoin isomman (jonkun hirvennahka räyh järkäleen) puruluun. 

Eipä sitä toista luuta oltu paljoa syöty kun tulin Kikin reeneistä takaisin kotiin. Mutta. Yöllä Nemi herätti oikein ulvonnalla tai millä lie ääntelyllä ja mietin, että "apua, mikä hätä tolla vanhalla koiralla nyt on" - päästin sen pois makkarista ja olin valmiina ryntäämään ulos tai mitä nyt olikaan tarpeen tehdä koiran kanssa, jolla oli selvästi HÄTÄ. No mitä tekee Nemi? Ryntää sinne minne Se Puruluu oli jäänyt. Voi hyväntähen sitä eläintä ... Käytin mä sitten koirat takapihalla pissalla kun kerta olin ylös noussut. Ja sitten vielä muutamaksi tunniksi takaisin nukkumaan. 

Pentukurssi, kahdestoista kerta

Kikin reenit viikko sitten. Koska OMD koutseja oli jonkinmoinen joukko jossain ulkomaanleirikomennuksella niin harkkamme piti tällä kertaa Minna. Hän oli/on mulle uus tuttavuus vaikka onkin jo jonkinaikaa ollut kouluttamassa Activella. 

Ensin tehtiin ohjausreenejä. Niin, että lelupalkka (tai joku muu palkka, mutta mieluiten lelu, Kikillä karvavinkupatukka) vietiin/jätettiin johonkin pisteeseen ja koira Minnalle ja sitten mentiin jonnekin suuntaan ite ja koira vapautettiin ja kutsuttiin (ohjattiin, otettiin käsiin) luokse ja siitä sitten käännettiin / vapautettiin sinne palkalle. Näitä oli kaks reeniä, erilaisia, menivät hyvin. 

Sitten tehtiin jahtaus reeni, eli taas koira Minnalle, ite joitain metrejä askelia eteenpäin sitten koira käskyllä vapaaksi, ite liikkeelle, lelun tiputus niin että oma liike jatkui ja koiran piti poimia se lelu siitä matkan varrelta eikä jahdata ihmistä. Kiki oli tässä(kin) ihan super <3 <3

No sitten siirryttiinkin tekemään sylkkäreitä siivekkeen avulla. No, ei mitään muistikuvaa oltiinko tehty kesällä joskus sylkkäreitä ylipäänsä? Ensin kuivaharkkasin niitä hieman, ja sitten piti siirtää homma esteille. Ei tullut mitään. Onneksi Minna tuli auttamaan, vahti namikuppia ja neuvoi muutenkin joten homma rupesi toimimaan. Ilman kuppipalkkaa ja sen vahtia homma ei kyllä pelitä alkuunkaan ... 

Sitten tehtiin laatikkoreeniä. Sain pari hyvää ohjetta: älä ole vinossa laatikkoon nähden eli koira menee vinoon kun katsoo mua ja sitten tulee jalkahutejakin. Ja toinen että naksuttele ja itseasiassa kolmaskin eli asenne ratkaisee eli ei ole niin vakavaa vaikka molemmat jalat eivät aina osu esteeseen/laatikkoon pääasia että asenne on oikea :-)

Sitten jossain välissä piti tehdä myös "käy siihen" harjoituksia, jotka meillä ... on tosiaan ihan erejä kuin muilla. Reenasin lähinnä maahanmenoa, joka sekin on vielä hyvin vaiheessa ja tarvii paljon apuja. En kehannu alkaa "tappelemaan" Kikin kanssa jotta oisin saanut sen "käymään siihen" ... 

En muista tehtiinkö me muuta. 

Sehän on sillä lailla

... etten ole tainnut sanoa halaistua sanaa niistä yksistä omatoimireeneistä mitkä kävin likkojen kanssa joku viikko takaperin. Kun otin koirat yksitellen autosta hallille reenimään. Molemmille tein ruutureeniä - lelupalkalla. Nemi irtosi hienosti ruutuun jossa ootti sen rakas vinkumunalelu. Tehtiin pari toistoa, joista ensimmäinen oli selvästi parempi. 

Sitten se teki myös tarjoamisagia matalilla esteillä ja leikittiin muuten vaan ja kait me jotain muutakin tehtiin, mutten muista enää että mitä. 

Sitten Kikille myös sitä ruutua. Yhdessä vietiin ruutuun karvavinkupatukka ja sitten menin sinne jonnekin ehkä viidentoista metrin päähän ja käskin koiran istumaan viereeni, irroitin sen hihnan ja vapautin koiran. Ja ai hurja että se meni lujaa! Suoraan ruutuun eli lelulle ja sitten villisti sen lelun kanssa juoksi ympäriinsä ja mä kehuin sitä ihan pöljänä. Pari tämmöistä reeniä sillekin. 

Sitten me tehtiin tasapainolautailua ja jotain muutakin mitä en enää muista että mitä ... ;-)

Kikin puuhia vaihteeksi videoituna

Lue lisää ...

Kolmastoista syyskuuta

Jos en ihan väärin laskenut, niin Kiki täytti tänään 29 viikkoa. Kiusasin sitä taas mittakepillä (=syötin sille nameja kun se seisoi mittakepin alla), siinä se on 40 sentissä se rima edelleen. Luulen kuitenkin, että likka on hitusen kasvanut eli enää ei jää selvää sormen paksuutta koiran ja riman väliin. 

Nemi pääsi töitten jälkeen Eetun kanssa juoksulenkille. Juoksivat mutkan (ns k-raudan) kautta Kimmokkeelle, missä minä & Kiki oltiin niitä vastassa. Juoksulenkin jälkeen Nemi pääsi mun ja Kikin kanssa Kimmokkeen pururadoille kävelylle ja marjamättäille syömään puolukoita. 

Parasta tässä maailmassa on ...

... kun kerrankin menet ajoissa nukkumaan, tai lukemaan ensin hyvää kirjaa peiton alle ja sitten voisit jo nukahtaa. Pentu hyppää sänkyyn myös, käy antamassa pusun ja sitten menee viereiselle patjalle kiepille nukkumaan. 

Kunnes, lukeminen keskeytyy yllättävällä tavalla: Kiki the riiviö kyykähtää pissalle pääsi viereen, osittain tyynylle. Mitä &(/&()%()%&W#¤%?!?!?  Koira aika vilkkaasti lattialle ja ei muuta kuin selvittämään mitkä kaikki petivaatteet se sotki pissallaan. 

Se siitä ajoissa nukkumaan menosta. Onneksi ei mennyt kuin lakana, tyyny ja tyynyliina pesuun. 

Kikillä on ikää (paria päivää vaille) 6 kk ja 3 vkoa. 

Pennun pokaali

Minun pitäisi ostaa Kikille kaksi kansiota, toiseen laittaisin sen passi, rekisteritodistuksen yms oleellista ja toiseen alkaisin keräämän näyttelyarvosteluita ja myöhemmin koetuloslappusia jne. Tällä hetkellä koirien paperit (passit yms) ovat samassa Kennelliiton näyttelykansiossa. Jossain näyttelyssä, olikohan Porissa, Showlinkin teltassa jo Kikille omaa kansiota katselin, mutta olivat niin tyhmän värisiä, että päätin malttaa mieleni ja ostaa myöhemmin sille sen ihan ikioman. 

Suoran päässä on palkka

Reenailin tänään pikkuisen Kikin kanssa laatikkojuttuja ja ufoa. 

Sillä välin Eetu ja Nemi olivat juoksemassa (~4km), ja Nemin iloiseksi yllätykseksi kun tulivat Ylikylästä päin 848:n pyörätietä niin koira huomasi jonkun tutun seistä töröttävän suoran päässä pyörätiellä. Se olin minä namien kanssa. Lopussa ts ennen kuin saavuttivat minut niin alkoi olla koiralla eri ääni tassuissa kuin normihölkkälenkillä. 

h25/16

Nemiä on tänään kampailtu.

Kikin ensimmäinen koiranäyttely (ROP-pentu)

Aamulla puhelin herätti klo 6. Hieman ennen kahdeksaa olin hakemassa Tuijaa ja hieman sen jälkeen Fannia ja omistajaansa (Kompiaisen f-pentu) Oulusta kyytiin ja yhdeksän aikoihin oltiin Ruukin hevosurheilukeskuksessa. "Leiri" pystyyn =kolme tuolia, yks kevythäkki, reppuja, vesikuppeja ja odottelemaan, että olisi Kikin vuoro esiintyä. 

5-ryhmäläiset (ja ainakin joitain 8-ryhmän koiriakin) arvosteli Katja Korhonen. Kiki seisoi taas ihan nätisti ja hampaiden katsominen ja muu kopelointi sujui ihan kivasti, mutta liikkeet menivät vähän vaihtelevasti. Onneksi siinä kohtaa kun Kiki päätti hyppiä ja purra hihnaa se jopa uskoi mun kieltoja eikä homma mennyt painiksi.

6,5kk. Erinomainen tyyppi. Hyvät mittasuhteet. Hyvä pää ja ilme. Purenta ok. Hyvänkokoiset korvat. Riittävä kaulan pituus. Ikäisekseen hyvä eturinta ja runko. Tasapainoiset kulmaukset. Kokonaisuuteen sopiva luusto. Hyvät käpälät. Runsas pentuturkki. Hyvä hännän asento. Aavistus kinnerahtautta takana. Tasapainoinen sivuliike, yhdensuuntainen etuliike. Rodunomainen luonne.
Suhtautuminen tuomariin: käsiteltävissä

PEN1 KP ROP-PENTU

Päivän aikana Kiki pääsi useasti ulkoilemaan, sai leikkiä niin gööttilasten kuin muutamien muidenkin koirien kanssa ja sai nukkua muutamat päikkärit Tuijan kevythäkissä :) Tuijan koirat pärjäsivät huipusti ollen BIS3-kas - Onnea hurjasti! :)

Kikin kanssa kävin isossa kehässä, jossa se esitti itseään tosi hienosti. Jaksoi seistä törröttää upeasti, toki liikkuttaminen voisi olla parempaa, mutta se ei huutanut, purrut eikä pomppinut joten olin ihan supertyytyväinen loppukehäkokemukseemme <3

Syyllistäjä

Tällä kadulla millä asumme, tai jossain muualla, asuu koira, joka kakkii tälle kadulle (ts pientareille). Eikä omistajansa kerää kakkoja, no ei monen muunkaan omistaja, erilaisia kikkareita on paljon tämänkin kadun varrella (omaa napaani kiillottaakseni täytyy sanoa, että hoidetuilta alueilta tulee kotikylällä kakat kerättyä ja kahden koiran taloudessa - vanhan ja pentukoiran kanssa kakkoja tulee päivässä ihan hyvä määrä). Mutta se tyyppi, ts se koira jonka jätöksistä nyt puhun niin tekee sellaisia Kikin pään kokoisia kakkoja. Epäilisin, että sille syötetän sertiä tai jotain vastaavaa ruokaa. Ne läjät ovat ikäviä niille, jotka yrittävät leikata nurtsia aidan ja tien väliseltä nurmikko-osuudelta ja varsinkin ne on ikäviä mulle kun Kiki on keksinyt ne tässä muutaman viikon aikana. Ne houkuttavat sitä - iltalenkillä se sitten yhdestä haukkasi jo palasen eli otti maistiaisen. Ällöö.

Ikoo

Mennä = ikimasu (japania)

Kikin kontaktikäsky tulee olemaan "ikoo". (kunhan nyt vain muistaisin :D )

Maahan menemisen vaikeus

Sain pari viikko sitten pentureeneissä Marilta vinkin miten Kikille voisi opettaa maahanmenoa, koska se ei inahda mihinkään ts maahan ainakaan perinteisillä houkutuksilla, tarjoamisella tai istumisesta (tai seisomisesta) ohjaamisella. Tai millään muullakaan konstilla mitä olen kesän aikana yrittänyt. No, se Marin vinkkihän toimii, mutta aika kauan tarvitsee varmaan hommaa toistaa, että liikettä voi alkaa yleistää muuallekin. Istun  maassa, jalat ensin suorana ja sitten vedän ne koukkuun ja houkuttelen koiran jalkojeni alle jolloin se huomaamattaan menee maate. Siitä sitten palkka ja kehuja ja ehkä joskus naksutteluakin josko vähitellen koira hoksaisi mistä sitä palkkaan. 

Tätä on reenitty eilen, tänään ja muutaman kerran aiemminkin.

Muistiin merkittäköön (note yourself: käyppä näissä joskus)

Teksti kopioitu Okk:n facebook-ryhmästä:

keskiviikko klo 18.30. – 20.30. Nätön kenttä on aina nro. 3. eli halliin tullaan suoraan B-ovesta sisälle.
Osallistujien maksu päikanpäällä kertamaksulla (mielellään tasaraha):
– OKK:n jäsenet 6 euroa
– Ei -jäsenet 7 euroa
– OKK:n kouluttajat 3 euroa
Tervetuloa!
SYYSKUU
14.9.
28.9.
LOKAKUU
12.10.
26.10.
MARRASKUU
9.11.
23.11.
JOULUKUU
7.12.
21.12.

Ominaisuus

Joku kerta kun reenailin Kikin kanssa jotain ja yritin häärätä naksuttimen, namien, käskyjen, kehujen ja ties minkä ajoituksen kanssa niin huomasin sellaisen seikan, että Kikille toimii ihan valtavan hyvin kunnon kehut. En tiedä onko sosiaalinen palkkaus tätä vai jotain ihan muuta, mutta jos mä oikeasti kehun koiraa oikeista toiminnoista niin sillä selvästi into kasvaa ja se on tiitterämpi. 

Varmaan aika itsestään selvää ja periaatteessa pitäisi olla näin kaikilla koirilla? Mutta joko en ole osannut aiemmin aidosti kehua koiriani tai sitten Merri ja Nemi ovat olleet tässä suhteessa erilaisempia. Koska kyllä mun kokemuksien tai tuntuman mukaan tämä nyt tuntuisi vähän erilaisemmalta tilanteelta ja koiran reaktiot toisenlaisia kuin noiden aiempien - joille ehkä olen enemmänkin opettanut, että se nami on se palkka (no joo on vanhempien koirienkin kanssa joissain tilanteissa leikitty leluilla, mutta se on taas toinen tarina se). Merri ainakin hämmentyi jos sitä kehui vuolaasti ... 

Liikaa jugurttia kaapissa (vohvelit)

Niin kerta. Mitä tehdä kaikelle sille jugurtille mitä on kertynyt jääkaappiin? Tai edes osalle siitä.

Jos vaikka vohveleita? Ei kait niitä voi pilata edes  jugurtilla?

taikina:
- reilu 2 dl jugurttia (purkin loppu)
- reilu 2 dl maitoa (purkin loppu)
- 2 kananmunaa
- pari teelusikallista vanilliinisokeria
- ripaus suola
- teelusikallinen leivinjauhetta
- pari desiä vehnäjauhoja
+ voita paistamiseen

Syksyn -16 lappalaistreenit

Reippaan alaosaston vetäjät ovat jälleen hankkineen lappalaiskoirille hallivuoron, jolle minäkin nyt sitten ilmoittauduin. Lappalaisreenejä olisi tiedossa perjantai-iltaisin Haukkiksella.

Tuumasta toimeen

Tänään aamulenkin jälkeen (ja tassupesun ja pikku huilitauon) ensin käytin Kikiä mittakepin alla syömässä nameja. Edelleenkään ei tarvinnut mittauslaitetta säätää eli nostaa ylemmäs eli Kiki on yhä alle 40cm. 

Sitten tein molempien koirien kanssa vähän uforeeniä. Nemille ufolla pyörimistä ja Kikille ihan vaan etujalkojen pitoa ufolla ja ihan pientä liikettä / kropan kääntöä vasemmalle ja oikealle. Lisäksi tutustutin Kikin doboon, eli se nosti etujalkansa / kroppansa dobon päälle - innokas reenari oli siinäkin. Myös Nemi pääsi tekemään samanlaista doboreeniä kuin Kikikin.

Keksin dobolle hyvän kolon asunnostamme pakastimen ja seinän välistä jossa se ei pääse liikkumaan pois koirien alta, toisaalta siinä ei ole kuin yks suunta mistä koirat voivat dobolle kiivetä kun pallero on keittiön nurkassa.

***
Aamupäivällä reenittiin ympäripyörimistä ja maahanmenoa (Marin neuvomalla metodilla).

***
Päivällä käytin Kikin lähimetsässä kävelyllä. Hysteerinen kun olen niin en päästänyt sitä siellä irti vaan se sai liikkua flexissä eli sai enemmän liikkumavaraa ja mä sain myös tasapainoreeniä kun kuljin perässä ja selvittelin flexinhihnaa milloin minkäkin puun tai pensaan ympäriltä ... ;D 

Makkaranpaistopuuhissa Koitelissa

Käytiin illalla Koitelissa.

Hajut tuo, hajut vie

Se mikä vaivasi Merriä ja sittemmin Nemiä ja liekkö joskus Kikiäkin. Se että ulkoillessa koira voi huudella kirosanoja johonkin suuntaan kun se vain haistaa jotain mistä ei tykkää. Olettamukseni on aina ollut, että koira haistaa jonkun koiran joko jossain siinä suunnassa tai että siitä kohdin missä ollaan on joskus lähimenneisyydessä kulkenut joku ei-tykätty-tyyppi. 

Niin. Sitäpä vaan. Että tuota asiaa en voi vastaehdollistaa, namittaa tai naksutella pois. En voi ennakoida tilanteita koska mun nenä ei ole niin tarkka kuin koiran. Ja vaikka olisikin niin en mä voi tietää mikä niistä tsiljardeista hajuista on se mihin koira milloinkin reagoi niin, että sen ärsytyskynnys on noussut sen verran korkealle, että sen pitää mölistä (tai jos ei mölistä niin muuten vain käyttäytyä eri tavoin). 

Suvilla

Varasin Suvilta koirilleni (seuraavan vapaan)ajan toukokuun puolivälissä, ihan vain sillä ajatuksella, että Kikikin olisi hyvä jossain vaiheessa totuttaa hierontakäsittelyihin. Se aika saatiin syyskuulle eli tälle päivälle. No, kuten "kaikki" (no, minä ainakin ja joku joka on ehkä joskus eksynyt blogiini) tietävät niin tässä vaiheessa pennuneloa Kiki on jo käynyt useita kertoja hierottavana.

Suvin toimipiste on Kiimingin keskustassa Evidenssian tiloissa, joten meiltä sinne on matkaa about kilometrin verran. Joten kävelimme hierontaan. Varasin hyvin aikaa kävelyy, koska noista nyt ei koskaan tiedä miten matka etenee. Oltiinkin hyvissä ajoin jo kirjastonkulmilla, joten kierrettiin sitten vielä lisämutka ja oltiin aika sopivasti pelipaikalla.

Nemi hierottiin ensin ja sitten Kiki. Nemi tuntui nauttivan hoidostaan :-) Kiki oli yllättävänkin rauhallisesti hoidettavana, mutta silloin kun Nemiä hoidettiin niin olihan se aika levoton. Haukkua mätkätti kun kuuli kun eläinlääkäriasemalla liikkui muita koiria (ja ihmisiä). 

(jos muistan niin kerron jossain välissä mitä koirista sanottiin)

Jatkohoidoksi / kotiläksyksi

- Nemille kunnonkohotusta

- Nemille nivelaineiden antoa

- molemmille metsälenkkejä (irtihumputusta)

- molemmille tasapainotreenejä

- Kikille huojutusta

- Kikille vastakkaistentassujen nostelua (tälle on joku hieno termi jota en nyt muista)

- Kikille rimojen yli kävelyä (vasen puoli lattia tasolla, oikea vähän korkeammalla)

Lopuksi käytin koirat puntarilla, Kiki ensin hätäsesti istumaan (panta kaulassa) puntarille. Painoi 9kg. Sitten Nemi (valjaat päällä), joka painoi 13,6 kg.

Kiki täytti/täyttää tänään muuten 6,5 kk.

Kotiin kävely sujuikin huomattavasti hitaammin kuin menomatka. Puoleen väliin päästiin kohtuu hyvin, mutta sitten Kiki seisastui tuijottelemaan Abc:lle päin eikä meinannut millään edetä. Aikani sitä siinä houkuttelin ja lopulta se onneksi rupesi liikuttamaan tassujaan ja päästiin kotiin asti ilman ylimääräisiä taisteluita. 

Voi hellunen (sydän)

Jos olisin tehnyt tämän bloggauksen muutama tunti aiemmin olisi se luultavasti sisältänyt kirosanoja. Tai voin mä aloittaa niistä kertomalla jok tap. Tänään ei ollut niin hyvä päivä/ilta kuin eilen. Tai siltä vaikutti. Töitten jälkeisellä lenkillä Kiki kiukutteli vähän. Seuraavalla se ensin oli ihan jees ja sitten hyökki Nemiä päin, Nemi pisti sen kenttään ja Kiki antautui kyllä, sitten Kiki hyökki uudestaan ja mä päätin kuljettaa koiria tiukasti eri puolilla loppulenkin (=hankalaa). Iltaruuan jälkeisellä lenkillä Kiki oli todella raivostuttava. Päätin kuitenkin, että en luovuta eli kanna sitä kotiin. Sehän ei usko mitään "ei" jne käskyjä kun riekkuu ja riehuu ja puree (se vaan innostuu kahta kauhiammin kun kiellän sitä), joten "heitin sen kenttään" ja pidin aloillaan hetken. Siellä mä naapurikadulla olin kontallani asfaltilla kun luin lakia koiralle ja sitten rauhoittelin sitä. No, kun päästin Kikin taas kulkemaan, että oltaisiin jatkettu muina naisina matkaa niin Kiki hyökkäs uudestaan mun kimppuun. Ei muuta kuin uus puhuttelu. Joka thank god auttoi ja kun siitä koiran päästin niin se puisteli ittensä ja päästiin melkein kotiovelle asti ennen kuin se aloitti taas, onneksi alkoi vain riehumaan hihnasa kanssa. Koska mulla oli kiire syömään niin en jaksanut alkaa säätämään eli komentamaan sitä siitä hihnariekunnasta. 

Kun päästiin sisälle ja mä olin syömässä niin Kiki kiljui mulle lattialla. Ei uskonut mitään kieltoja. Tai mitään huomaamattomuusjuttuja. Nousin sitten pöydästä ja kävin Sanomassa sille että "ootkos nyt". Joten hiljenihän se. Kunnes sitten taas aloitti, kun oli hetken hiljaa niin menin sen kanssa takapihalle. Pissas kahdesti ja kakkas. Se kakkahätä sillä oli varmaan ollut sillä hihnalenkilläkin, mutta kun jostain syystä yy tai zeta ei voinut mennä asioille niin piti sitten raivota mulle. (ehkä, tää on näitä mun analysointeja vaan sen riehumisen syistä)

Mutta. Sitten kun katottiin Eetun kanssa leffaa telkkarista niin Kikipä kiipesi meidän väliin sohvalle. Ja nukahti siihen ja nukku varmaan ainakin tunnin siinä viekussa. Ihan ylisöpöö ja liikkistä. Se on tehnyt tuommosta liki tulemista ihan älyttömän vähän. Sulattaa kyllä paatuneemmankin sydämen ja ärsyt käytökset ei ärsytä ollenkaan niin paljon <3

Metsäkuvia

Perjantailta ja sunnuntailta.

Nemin syksy

Lappalaiskoirien treenivuoro alkaa hahmottumaan, joten sittenpä pääsee Nemikin hieman reenimään muiden joukkoon. Hyvä homma, koska vanhus alkaa olla ku perseelle ammuttu karhu kun on ollut vähemmällä aktivoinnilla. 

Kannatti

kirjoittaa se kauhee eepos pentuarjesta, sillä Kikistin oli varmaan käynyt kanssa lukemassa sen ;D koska eilinen oli kyllä melko hyvä päivä. Ei se pentu myöhäisillalla enää kyllä mikään enkeli ollut vaan aikalailla "pain in the ass", mutta päivä meni mukavissa merkeissä eikä yhdelläkään ulkoilukerralla tarvinnut edes harkita pennun kantamista ja sain tehtyä sen kanssa jotain pikkureenejäkin eikä se kilahdellut "normaaliin" tyyliinsä :) 

Ihan kaikkein eniten pennun kanssa tulee harjoiteltua odottamista mikä on ehkä esiaste paikallaololle. Tuota odottamista reenataan monissa arkielämän tilanteissa, asento pennulla on joko istuminen tai seisominen (jota se ei tietenkään saa itse valita). 

Ollaan reenitty myös peruuttamista [menee myös pikkukorokkeen (pihalla oleva asfaltin ja nurmikon välinen betonihässäkkä) yli, tosin vähän menee kieroon jonka luulen johtuvan jostain jumista], poispäinkäännöksiä (näissä riittää petrattavaa - ennen kuin edes kuvittelen sen yhdistyvän niihin esteisiin niin pitäisi saada nuo sujuvammiksi muutoin), ns näyttelyseisomista, seuraamista (molemmin puolin), liikkeestä pysähtymistä (pertsan ottoa) ja väliin tuloa. Noita nyt ainakin. 

Aamulenkillä Kiki kakkasi kahdesti ja ainakin toinen jätös oli kuin tamperelaista maakuntaherkkua - vissiin puolukat vaikuttavat siihen mitä loppupäästä tulee ulos ... ;)

Kiki on ihan mahdoton puolukkahimoissaan, se bongailee meidän lenkkireittien varsilta metsäisiä paikkoja ja sen ajatukset on vaan, että "naaam!!". Eilen leivoin piirakkaa illalla ja kun laittelin marjoja piirakan päälle niin yks marja tippui lattialle. Nemi kävi katsomassa sitä, että "vähänkö tylsää" ja Kiki taas oli, että "jee, puolukka!" (ja söi sen). Samoin kun eilen tultiin sieltä metsästä ja pistin puolukka kipon asfaltille kun olin nostamassa pentua autosta, niin Kiki fokusoi sen puolukka-astian kyllä ja olisi niin mieluusti mennyt syömään hilloämpärissä olleita punaisia marjoja ... :P 

Nemi maastopuvussa

Sanoinko aiemmin jotain niistä Nemin "mahtavista" jalkakarvoista, jotka keräävät kaiken mukaansa?

Käytiin tänään metsäilemässä ... Hetken aikaa koirat saivat irtihumppailla. Kiki juoksee Nemin kanssa / perässä. Tuli mua kohti kun Nemi tuli kun kutsuin (Nemistä se on niin siistiä juosta ees taas ja hakea multa välillä nameja ja jatkaa taas humppailua. Kiki ei tullut niin lähelle, että sitä olisi voinut palkata), kovasti on siis luoksetulossa vielä työstettävää. Ei se kyllä kauas ollut menossa muutenkaan vaan seuraili joko Nemiä tai sitten jopa meitä ihmisiäkin, mutta luokseluokse se ei tule sillätavalla niin kuin minusta koiran kuuluisi. Mutta onhan se vielä melko pieni - ja varsinkin aika vallaton. 

Alakylän metsän puolukkapiirakka

Käytiin tänäänkin koirien kanssa metsässä, Alakylässä mutta eri paikassa missä on ennen oltu. Siellä oli paljon puolukoita .. mitä sitä ihminen sitten muuta voi kun kerätä niitä pikkupurnukkaan? Mun onni ettei sieniä löytynyt?

Niin paljoa ei marjoja kuitenkaan poimittu, että niitä kauheasti voisi talven varalle säilöä. Teinpä siis piirakan (joka on nyt uunissa).

Ohje:

1. Laita uuni lämpiämään, kahteensataan asteeseen
2. sulata 200g voita
3. vatkaa 4 kananmunaa
4. lisää vatkattavaksi 4 dl sokeria
5. lisäile taikinakulhoon (ja vatkaa) sulatettu rasva
6. ja 4 dl maitoa
7. sekoita erillisessä astiassa 6-7 dl vehnäjauhoja sekä
8. 4 tl leivinjauhetta ja 2 tl kardemummaa
9. lisää jauheseos muuhun taikinaan ja sekoita
10.  Levitä seos uunipellille (leivinpaperin päälle)
11. Ripottele puolukat taikinan päälle
12. Sulata 100 g voita
13. Pistä kulhoon 1dl sokeria
14. sekä 3 dl kaurahiutaleita
15. ja hieman (pari teelusikallista?) vanilliinisokeria
16. Sekoita kuiva-aineet ja lisää sulanut rasva joukkoon
17. Kaada & levittele seos piirakan päälle
18. Laita piiras uuniin ja odottele puolisen tuntia ?

edit. pari valokuvaa valmiista piirakasta ja piirakan tekovaiheesta

Pihakoiria