tiistai 6. syyskuuta 2016

Hajut tuo, hajut vie

Se mikä vaivasi Merriä ja sittemmin Nemiä ja liekkö joskus Kikiäkin. Se että ulkoillessa koira voi huudella kirosanoja johonkin suuntaan kun se vain haistaa jotain mistä ei tykkää. Olettamukseni on aina ollut, että koira haistaa jonkun koiran joko jossain siinä suunnassa tai että siitä kohdin missä ollaan on joskus lähimenneisyydessä kulkenut joku ei-tykätty-tyyppi. 

Niin. Sitäpä vaan. Että tuota asiaa en voi vastaehdollistaa, namittaa tai naksutella pois. En voi ennakoida tilanteita koska mun nenä ei ole niin tarkka kuin koiran. Ja vaikka olisikin niin en mä voi tietää mikä niistä tsiljardeista hajuista on se mihin koira milloinkin reagoi niin, että sen ärsytyskynnys on noussut sen verran korkealle, että sen pitää mölistä (tai jos ei mölistä niin muuten vain käyttäytyä eri tavoin). 

Ei kommentteja: