kirjoittaa se kauhee eepos pentuarjesta, sillä Kikistin oli varmaan käynyt kanssa lukemassa sen ;D koska eilinen oli kyllä melko hyvä päivä. Ei se pentu myöhäisillalla enää kyllä mikään enkeli ollut vaan aikalailla "pain in the ass", mutta päivä meni mukavissa merkeissä eikä yhdelläkään ulkoilukerralla tarvinnut edes harkita pennun kantamista ja sain tehtyä sen kanssa jotain pikkureenejäkin eikä se kilahdellut "normaaliin" tyyliinsä :)
Ihan kaikkein eniten pennun kanssa tulee harjoiteltua odottamista mikä on ehkä esiaste paikallaololle. Tuota odottamista reenataan monissa arkielämän tilanteissa, asento pennulla on joko istuminen tai seisominen (jota se ei tietenkään saa itse valita).
Ollaan reenitty myös peruuttamista [menee myös pikkukorokkeen (pihalla oleva asfaltin ja nurmikon välinen betonihässäkkä) yli, tosin vähän menee kieroon jonka luulen johtuvan jostain jumista], poispäinkäännöksiä (näissä riittää petrattavaa - ennen kuin edes kuvittelen sen yhdistyvän niihin esteisiin niin pitäisi saada nuo sujuvammiksi muutoin), ns näyttelyseisomista, seuraamista (molemmin puolin), liikkeestä pysähtymistä (pertsan ottoa) ja väliin tuloa. Noita nyt ainakin.
Aamulenkillä Kiki kakkasi kahdesti ja ainakin toinen jätös oli kuin tamperelaista maakuntaherkkua - vissiin puolukat vaikuttavat siihen mitä loppupäästä tulee ulos ... ;)
Kiki on ihan mahdoton puolukkahimoissaan, se bongailee meidän lenkkireittien varsilta metsäisiä paikkoja ja sen ajatukset on vaan, että "naaam!!". Eilen leivoin piirakkaa illalla ja kun laittelin marjoja piirakan päälle niin yks marja tippui lattialle. Nemi kävi katsomassa sitä, että "vähänkö tylsää" ja Kiki taas oli, että "jee, puolukka!" (ja söi sen). Samoin kun eilen tultiin sieltä metsästä ja pistin puolukka kipon asfaltille kun olin nostamassa pentua autosta, niin Kiki fokusoi sen puolukka-astian kyllä ja olisi niin mieluusti mennyt syömään hilloämpärissä olleita punaisia marjoja ... :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti