Kävin eilen töitten jälkeen Nemin kanssa paikallisessa Mustissa & Mirrissä ostamassa kasan puruluita, kun niitä tosiaan nykyään kuluu ihan tajuttomia määriä. Yleensä käyn lemmikkitarvikemyymälöissä ilman koiria, mutta tänäkesänä muutaman kerran on ollut Kiki mukana (koska pennun kanssa sitä tätä ja tuota ...). Nyt sitten aattelin, että otanpa kerrankin vanhan koirankin mukaan erilaisiin juttuihin.
No, olihan se helppo siellä kaupassa. Onneksi siellä ei ollut muita koiria (paitsi takahuoneessa jotain kauppiaiden omia koiria), mutta muita asiakkaita oli. Siinä kun mietin, että mitä puruluita ostaisin, niin jätin Nemin metrin päähän herkkulaareista istumaan paikallaoloon ja siinähän se sitten pysyi :-) Joku pikkutyttö kävi hyllyn päädystä välillä kurkkimassa, en tiedä mikä sitä erityisesti kiinnosti enkä kysynyt.
Puruluiden osto on hankalaa puuhaa, kun pitäisi olla sellaisia mitkä kiinnostavat koiria, mutta kestävät kuitenkin jonkun aikaa. Ja sellaisia mitä koirat eivät ahneuksissaan syö liian vauhdikkaasti ja sitä myöten ahmi liian suurina palasina niitä kitusiinsa. Peruspuristeluiden lisäksi ostin pari pussukkaan jotain nameja ja sitten kun käveltiin siansaparo/korva jne hyllyn ohi niin Nemi jumittui siihen kohtaan ja tökkäsi kuonollaan hyvin vakuuttavan oloisesti yhtä siankorvapussia niin pakkohan se oli sitten ostaa ;-)
No eipä siinä mitään. Monta kymppiä köyhempänä poistuttiin kaupasta. Kotona iltaruuan (sanon sitä iltaruuaksi vaikka se annetaan n klo 17 - eilen tais kello siinä vaiheessa toki olla jo kuus) ja iltalenkin jälkeen annoin koirille yhdet niistä ostamistani puruluista. Olin siinä tekemässä samalla lähtöä Kikin pentureeneihin ja ajattelin, että jätän Nemille puruluun iltapuhteeksi (on muka helpompi jättää se useammaksi tunniksi yksin kun sille jättää "jotain tekemistä"). No eikä mitä, Nemi ehti syödä oman luunsa jo ennen kuin minä & Kiki ehdittiin poistua kotoa. Eikait se auttanut sitten muuta kuin antaa sille uus luu ... Tällä kertaa annoin isomman (jonkun hirvennahka räyh järkäleen) puruluun.
Eipä sitä toista luuta oltu paljoa syöty kun tulin Kikin reeneistä takaisin kotiin. Mutta. Yöllä Nemi herätti oikein ulvonnalla tai millä lie ääntelyllä ja mietin, että "apua, mikä hätä tolla vanhalla koiralla nyt on" - päästin sen pois makkarista ja olin valmiina ryntäämään ulos tai mitä nyt olikaan tarpeen tehdä koiran kanssa, jolla oli selvästi HÄTÄ. No mitä tekee Nemi? Ryntää sinne minne Se Puruluu oli jäänyt. Voi hyväntähen sitä eläintä ... Käytin mä sitten koirat takapihalla pissalla kun kerta olin ylös noussut. Ja sitten vielä muutamaksi tunniksi takaisin nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti