Päivälenkillä Koitelissa

Melekonen härdelli oli Koitelissa tänään päivällä. Saakelin turistit ;) Eikun siis siellä oli tänään (tai on) joku häppeninki, niin vissiin siksi oli ihmiset liikenteessä. No, löysin pari rauhallisempaakin koloa missä ottaa muutama räpsy Nemistä. Ainut häiriö oli kuohuva joki jonne Nemi ois niiiiin halunnut mennä ;)

Rotumestaruudet kutsuvat

:)

Ja taas mennään

ilman lääkettä siis. 

Ainiin, kävin ostamassa uuden lääkepurkin joitakin päiviä sitten (alkuviikosta? viime viikon lopulla?). Mutta siis. Tästä aamusta lähtien Nemi saa ruokansa taas ilman pissalääkesiirappia. 

Neljäkymmentäkaksi

Kävin tänäiltana Nemin kanssa juoksemassa. Pilvinen keli (asteita 14), loppumatkasta pirskotteli vähän vettä, Juostiin maaseutulenkki eli 4 km. Aika hidas tahti, en katsonut aikaa. Mentiin Nemin tahtiin, paitsi sitten kun se alkoi laiduntamaan niin kiskoin sen matkaani ettei me nyt kyllä ihan niin hitaasti mennä ;)

Vko 35, toko

Eilenillalla oli ohjatut tokoreenit. Ne menivät ihan kivasti, vaikka oltiin aamulla käyty jo hallilla (aksailemassa). 

Tehtiin (ei välttämättä tässä järjestyksessä):

• Palkan ohitusreeniä. Eli namikippo (tms palkka, otin sen mikä houkuttaa eniten) koiran eteen jonkun matkan päähän ja itse hieman vinoon, koiran taakse ja muihin vaihteleviin paikkoihin, josta koira kutsuttiin sivulle, palkattiin siihen tai seurautettiin hieman, palkattiin ja vapautettiin sinne "ansapalkalle". Sujui yllättävänkin hyvin :)
• Tunnaria pareittain. Mä otin taas sen verkon avulla. Nemin nenä osui välillä myös oikeisiin kapuloihin ja siitä sitä sitten naksutuspalkkasin. En tiedä tajusko se mitä se teki. Ei sen nenästä ainakaan kuulunut "Nemi haistelee" ääntä joten ei se tosissaan joutunu töihin. 
• Hyppyä. Niin, että otettiin pelkkää paluuhyppyä niin, että koira oli mitä kummemmissa paikoissa. Nemi oli tässä oikeinkin erinomainen :)
• jalkojen ympäri peruuttamista. Pitäisi taas keksiä käskysana. Oli hankalahkoa. 
• Nemille pitkiä paikallaoloja; kun Jenni selitti jotain. Tosi hyvin Nemi pysyy paikallansa :)
• Yks metallikapulan pito. Tämä oli Nemistä jännää. 
• Kaukoja (sekaisin), noin neljän metrin matkalta. Ihan kivasti meni. 

Tehtiinköhän me muuta? 

Vko 35, omatoimireenit (osa2)

Kävin Nemin kanssa aamulla hallilla. Aksaryhmät ovat palautuneet taas talvikaudeksi hallireenijiksi eli siellä oli rata ja piirroksia... Lainasin yhtä piirrosta, jota reenasin pätkissä Nemin kanssa. Ensin rimat oli siinä missä ne oli ku tulin halliin eli 60cm mutta yhen jatkuvan tökköpaikan jälkeen laskin rimat 50 senttiin. Ainakaan siin ei enää tullu tökköjä mutten tiiä ohjasinko vaan paremmin vai auttoiko rimojen lasku. 

Ei omatoimitokotettu ollenkaan ku illalla on kuitenkin ohjatut reenit siitä lajista... 

BH-kurssi 3/4

Eilen tosiaan beehoiltiin taas Kempeleessä. Tällä kertaa harjoiteltiin kaupunkiosuutta.

Treenien kulusta kerron myöhemmin lisää.

Pihakoira

Tänään on kammattu koiraa (taas vaihteeksi), varattu aika hierontaan. Päivällä Nemi saa vieraan ja illalla mennään beehookurssin kolmososalle.

Vko 35, omatoimireenit

Kävin aamuvarhaisella hallilla. Aksattiin hieman. Jotain lennokasta ratapätkää (Nemi oli liekeissä!), pujoa ja kontakteja. Hyppykorkeudet enimmäkseen 50cm. 

Sitten tokoa, niin, että välillä hain tekemisee draivia pienestä aksapätkästä :)

Tehtiin paikkamakuuta lukuunottamatta kaikki avon liikkeet. Ei kokeenomaisesti, mutta kattelin vähän, että mikä nyt oikeesti niiden suhteen on tilanne. Tässäpä vähän raporttia aiheesta:

Seuraaminen

Jätättää. On epävarma. On mennyt bh-reenin takia huonompaan suuntaan :/ Olen siis vaatinut siltä liian pitkiä suoria pätkiä. Ollut itte epävarma tekemisestäni ja tartuttanut sen koiraan :(

Liikkeestä maahanmeno

Nyt ei ois tullut kymppiä kun katoin vähän taakseni kun sanoin käskyn. Täysin oma virhe. Osataan tämä kyllä.

Liikkeestä seisominen

Eka yrityksellä lässytin koiralle liikaa kun se seiso (kun kävelin sen ohi) joten se käänty. Otin uusiksi ja pidin turpani kiinni - koira osasi kyllä :)

Luoksetulo

Siinä on tekemistä. Mutta nyt meni ihan kivasti. Naksutin kun koira pysäs. Käytin törppöä ja annoin suullisen käskyn. Ei valunu kertaakaan :)

Nouto

Lähti noutamaan, mutta haukkui muutaman kerran matkalla kapulalle. Otti kapulan suuhunsa, toi sitä mua kohti, mutta hieman ennen kun oli mun luona niin alko pyörimään sitä sivulle tuloa joten avustin sen viereeni. Luovutus hyvä. Olen toiveikas :)

Kaukot

Toimii, toimi :)

Hyppy

Tätä veivattiinkin hieman. Koska Nemi hyppää äkkiä ja siirtyy seisomaan hieman esteen sivulle. Eli alo-opetuksessa en ole saanut sitä nopeesti käskytettyä seisomaan kohtisuoraan kohti hyppyestettä, joten sille on vahvistunut se vino paikka. Nyt sitten veivasin sitä niin, että käskin hyppäämään aika läheltä hyppyä ja kädellä ohjasin sen heti kääntymään hypyn takana ja istumaa, ja palkkasin siitä. En kutsunut takas mun sivulle vaan vaihoin puolta ja tein saman uusiksi. Toistin tämän ehkä viis kertaa ja sitten en enää yliavustanut vaan käskin ja kun koira toimi oikein niin palkkasin ruhtinaallisesti ja se oli sen reenikerran viimeinen harjoitus. 

Pitkässä kuusessa

Kaikkihetimulletännenyt. Ei onnistu. On muuten pitkässä kuusessa se Nemin bh:n seuruukaavio. Ts sen sujuvasti meneminen. Pitää kuulkasta ihan harjoitella. Voihan nenä! ;)

Tehtiin siis päivälenkin yhteydessä Halpahallin pihalla beehooreeniä.

Ja kotipihalla tokoa: takakautta viekkuun tuloa ja voi kakeja. Toko sentäs suju vaikka beehoo vaikuttikin epätoivoselta.

Neljäkymmentäyksi

Paluu peruslenkkeihin. Puolipilvinen keli, hieman tuulenvirettä. Asteita viitisentoista. Matka 4,5 km. Aika 33 min. 

Aloitin nopeammalla rytmillä. Parin kilometrin jälkeen oli pakko hidastaa tahtia. Yritin juosta suoremmassa asennossa (suorista selkä! suorista selkä!) onnistuen siinä vaihtelevasti. Pitäisi alkaa tekemään (enemmän) keskivartalon lihaksille jotain. Keskivaiheella lenkkiä päähän pyrki negatiivisia ajatuksia, ne eivät koskaan ole hyväksi. Juokseminen tuntui tylsältä. Loppu kiristä ei tullut mitään. Kunhan vain juoksin takaisin kotiin. 

Kotona olikin sitten fyysisesti huono olo. Nyt tiedän sitten senkin, että miltä tuntuu kun urheilee niin että yrjö lentää (onneksi vessan pönttöön). En tiedä mikä meni pieleen, miksi tuli niin paha olo, että oli pakko oksentaa. Tai joo. On mulla yksi arvaus siihen. Söin nimittäin yskäantibiootin ehkä vartti ennen kuin lähdin juoksemaan, ehkä se ei ollut viisasta. 

On eri asia

...sanoa ettei voi juosta pitkiä matkoja kuin tajuta se kivun kautta konkreettisesti. 

Toisaalta. Kivunkin kanssa voi elää. Pystyin siihen selvisin siitä. 

Ja jalkapöytä/nilkka ei ollut kipeä lenkin jälkeen tai seuraavana päivänä. (nyt puhun siis perjantain lenkin jälkeisistä kokemuksista) Ei siten kuten se oli alkukesän 12 kilometrin jälkeen. 

Tai.

Kuten se on ollut vuosia agilitykilpailuviikonloppujen jäljiltä. Niissä kisoissa, radalla, en ole tuntenut kipua (yleensä) kun adrenaliini on virrannut. Mutta jo joko jäähylenkeillä, autolla kotia ajaessa tai viimeistään illalla  kotona. Ja usein vielä pari päivää kisojen jälkeen. 

Toisinsanoen, tulen juoksemaan  vielä lisää lenkkejä jotka kipeyttävät jalkaani. Minkäs teet. ;) 

Kampurajalan juoksuharrastus

En päässytkään vielä nukkumaan. Tuli lisää "lennokkaita" ajatuksia ylöskirjattavaksi mieleen, kun käytin Nemin yölenkillä (pihalla on muuten melkoisen pimiää kun katulampuissa ei ole valoja). 

Ajatuslähtökohtia juoksemiselle, minun juoksemiselle ja kampurajalan juoksemiselle voidaan ajatella olevan monia. 

On se ajatus siitä, että opetellaan juoksemaan. Testataan, että jaksanko juosta kahta lyhtypylvään väliä putkeen. Tajutaan, että juokseminen ei ole sama asia kuin nopeasti juokseminen. Sitä jaksaa, kuka vain jaksaa, kun juoksee tarpeeksi hitaasti. 

Pystynkö minä juoksemaan? Kuinka paljon liikkumattomuuteni / juoksemattomuuteni on ollut kiinni korvien välistä ja kuinka paljon siinä on totuutta? Haittaako kampurajalka (en ole satavarma onko minun ongelmajalkani just puhtaasti diagnosivoitavissa kampurajalaksi vai ei, mutta siksi olen sitä kuullut joskus myös nimitettävän) liikkumista, jos niin missä määrin? 

Mistä alkaa kampurajalkaminä ja mistä minäminä. Milloin olen vain minä ja milloin olen se epäjalkainen. 

Kun näen itseni, tai itseni näköisen ihmisen, videolta, juoksemassa, niin en tunnista itseäni. Mielestäni  en näytä siltä. Videolla on se kampurajalka. En -yleensä- tunne oloani ja liikkumistani niin hankalaksi kuin miltä se videolla näyttää. Onneksi en näe itseäni, koska silloin en varmasti liikkuisi sitäkään vähää kuin nyt. 

Miksi mun pitäisi edes ajatella puolikkaan juoksemista? Aika harva varmaan suunnittelee sellaista. Siis keskiverrosti kaikkia ihmisiä kun ajattelee. Niistä, jotka juoksee säännöllisesti, jo ehkä useampi joskus edes ajattelee asiaa (tai sitä ultimate matkaa eli maratonia). 

Samalla tavoin kuin mulla on ollut ja on koiraharrastuksissa tavoitteita niin niitä on/olisi kiva asetella myös juoksuharrastukselle.  Se, että voi suunnitella ja kuvitella tavoittelevansa kolmosiin nousua tai bh-koetta tai maailmavoittajatitteliä tai teekookakkosta. Niin ihan samallatavoin muillekin harrastuksille, joiksi hölkkäilyn jo miellän, on mukava asetella jotain tavoitteita. 

Toki niitä juoksutavoitteita on jo ollut ja niitä on saavutettukin. 

Jaksoin juosta kaksi lyhtypylvään väliä putkeen.

Jaksoin juosta kilometrin putkeen. 

Jaksoin juosta kaksi kilometriä

Eräänä kesänä jaksoin juosta jo viisi kilometriä. 

Jaksoin juosta kahdeksan kilometriä.

Osallistuin ensimmäiseen juoksutapahtumaani (Huippukymppi).

Osallistuin toiseen juoksutapahtumaan (Kiiminkimaraton, varttimara).

Juoksin kaksitoista kilometriä. 

Uskaltauduin mukaan pikajuoksuharjoituksiin, joista toistaiseksi olen selvinnyt hengissä ja joissa olen pystynyt tekemäänkin jotain. 

Jalka estää minua harrastamasta (usein) pitkän matkan (pitkä on suhteellinen käsite, tiedän) juoksua. Pitänee harrastaa siis lyhyitä, tai jopa todella lyhyitä matkoja ;)

Pitää vain keksiä jotain (höpö)tavoitteita sitten sillekin saralle. Jotain itsensä voittamista, muiden voittamisesta en ole edelleenkään kiinnostunut. 

Lenkin 40 selite, sisältää itsesääliä

Josko mä nyt olisin energisempi kuin eilen? 

Oli ollut jo vähän pidempään mietinnässä, että pitäisi käydä hieman pidempi lenkki kuin se perus 4-5 kilometriä. Sitten keksittiin, että siitä yhdestä fillarilenkistä (blogissakin on mainintaa aiheesta) voisi tehdä juoksulenkkiversion jos juoksisi Koitelin läpi/kautta. Saisi pituutta lenkkiin kun kiertäisi Puron kautta Koiteliin ja kotiin (tai toisteks päin), mutta ei olisi kuitenkaan se about 17 km mitä se pyörälenkki on (kun ajaa viel Koitelista ohi ja menee sitten sen Huttukylän sillan kautta joen yli). Mittailin sitten Oulun kaupunginsivujen kartan avulla matkan ja liki 11km siitä tuli. Vähän pitkähkö lenkura. Enemmän matkaa kuin mitä olin ajatellut, että se "vähän pidempi" olisi. Otin puhelimen mukaan, että jos hyydyn niin voisin sitten soitella Eetun hakemaan. 

Eilinen sää oli ihan kelvollinen. Puolipilvistä ja jonku verran yli kymmenen astetta lämmintä. Töitten jälkeen lenkitin Ensin Nemin (mansikkamaanlenkki eli oisko se reilu 2,5km), ihan vaan kävelemällä. Ja juoksi lenkille lähdin 19.21.

Päädyin juoksemaan ensin kylille ja sieltä Kuusamontien yli sinne Purontielle. Olin kartasta katsonut, että sitten kun olen Palveluskoirien kentän kohilla niin hyvin pian tulee se Koiteliin johtava soratie. Jossain kohtaa sitä Purontietä hölkätessäni kuulin koiran haukkua, ja olin ihan, että "Jes!" oon jo siellä. Mutta katin kontit, se olikin vain joku koira joka haukkui jonkun omakotitalon pihalla. Tuosta oli vielä pitkähkö matka sinne Opkyn kentän vierelle asti. 

Sitten alkoi tuntumaan oikeanjalan varpaissa puutumista. Yritin liikutella niitä, vaikka tiesinkin, että toivotonta se on. Ei ne mun varpaat liiku normistikaan juuri yhtään, miten siis sukkien ja kenkien sisällä kesken juoksemisen.  Jonkun aikaa meni näillä eväin, vähän ikävähköä tunnelmaa muttei ylipaha kuitenkaan. Sitten jalka alkoi vähitellen puutumaan. Mietin, että mitä kettua? Kun se ei ole puutunut todella pitkään aikaan. Yhdelläkään nelosen tai vitosen lenkillä viikkoihin. Enkä mä tuossa vaiheessa nyt niin pitkästi ollut juossut. Päätin, että kun pääsen Koiteliin niin istahdan penkille ja otan kengän pois jalasta ja hieron hetken jalkapohjaa/jalkapöytää ja tuumailen asiaa. Voinko jatkaa vai en. 

Lopulta kun olin siinä kohdin mistä kääntyy sinne Koiteliin päin niin sain piristysruiskeen. Jes! Jo tässä. Entä jos en pysähtyisikään? Sitten tuumin, että olin sen jo itselleni luvannut, niin pysähdytään kuitenkin. Jos jaksan ja pystyn jatkamaan vielä siitä juoksua kotiin päin niin ei se pieni stoppi paljon muuta tilannetta mihinkään. Voin silti sanoa juosseeni sen verran kuin mitä lenkillä oli pituutta. Sitä paitsi Koitelin läpi juokseminen jokatapauksessa oli arveluttavaa (sillat, siltarakennustyömaat, turistiliikenne jne) eli jonkun matkaa siitä olisi jokatapauksessa pitänyt kävellä. 

Kun istahdin Koitelin penkille (joen eteläpuolelle) kello oli 20.14. Otin kengän pois jalasta, hieroin jalkapöytää hetken. Laitoin kengän jalkaani ja jatkoin matkaani 20.16. Fiilis oli hyvä. JES! Olen ohittanut Koitelin. Enää neljä kilometriä matkaa kotiin. Olen siis melkein jo perillä :)

Autotie osuus (ennen viimeistä pyörätiepätkää) jäljellä olevasta matkasta tuntui sujuvan jopa lentävällä askeleella. Kunnes hieman ennen pyörätielle pääsemistä jalka alkoi vaivaamaan taas. Kovinkaan pitkälle pyörätietä en päässyt, kun jalassa tuntui jo melkoisen ikävälle. En osaa sanoa oliko se puutunut vai ylirasittunut, mutta kipu senkun yltyi vain. Noin kilometri ennen kotia jalkaan sattui jo ihan saatanasti. Loppumatka kuluikin "rattoisasti" välillä kiroillen ja välillä mutisten "en luovuta. mä pystyn tähän, mä jaksan tän. au au au. vttu!" Viimeiset parisataa metriä olivat jo melkoista tahtojen taistelua. Mutta en luovuttanut. 

Autokatokselle päästessäni pysähdyin, ja kun pysähdyin niin en pystynytkään kävelemään heti kotiin. Istahdin asfaltille. Kello oli 20.48. Otin kengät pois jalasta. Istuin hetken. Nousin ylös, otin kengät käteeni ja kävelin sisälle. 

Rehellisesti sanottuna, mua vttaa olla minä. Tai tuo lenkki taas muistutti minua siitä, että vaikka kuinka kuntoilisin, kävisin hölkkälenkkejä. Niin jalka pistää kampoihin ja näyttää keskaria "lällää, et sä pysty, koska mä en anna". Teoriassa mä luulen, että mulla ois kuntoa juosta välillä pidempiä (kuin 6km?) lenkkejä, mutta mun jalka ei vain kestä niitä. Mua ketuttaa, että vaikka mä päälläni seisoisin, niin mä en voi edes haihatella mistään ... puolimaratoneista. Ei, en ole ajatellut juoksevani puolikasta. Mutta olisi jotenkin mieluisampaa jos voisi edes jossittella aiheella. Yhtä hyvin voisin jossitella osaavani lentää. Täysin utopistinen ajatus. 

Neljäkymmentä

Kootutselitykset tulee joskus hieman energisempänä hetkenä. Juoksin lenkin toisin päin kuin tämä oukamittaus on tehty eli ensin Purontie ja Koitelin kautta kotiin. 

Vko 34, Martsakeikka

Kävin eilen päivällä hallilla Nemin kanssa. Harkattiin enempi agia kuin tokoa. Taas oli isommalla puolella esteitä niin, että niistä sai hyvin hatusta vedettyjä harkkapätkäsiä aikaiseksi. Hyppyjen korkeudet vaihdellen Nemille 45-60 cm. Ei tiputellut rimoja eikä kieltäytynyt hypyiltä (paitsi kerran kun putken suulta suunta vietti hypyn ohi enkä tajunnu suoristaa sen liikettä oikeaan suuntaan). Kontaktit ja pujo hyvät. Jossain kohtaa kun mietin jotain näppärähköä ohjausta jollekin takaakierrolle niin Nemi tuli sen jo - ihan kuten olin halunnutkin siinä vielä kun mä raavin päätäni, että miten tämä nyt pitäs hoitaa :D 

Sitten tehtiin takajalannostoläksyä. Ilman laatikkoa ei toivoakaan. Laatikon kanssa paljon avustetusti ihan jees. 

Sitten yks nouto. Nyt en sanonut Nemille mitään "paikka, odota" tms tyyppistä käskyä. Ei varastanu kapulalle (eli ei ollut vaaraa että heittäsin koiraa kapulalla ;)). Hienosti meni kapulalle ja nosti sen ja lähti tuomaan mua kohti. En tohtinu hihkua ettei se koe sitä palkaksi ja luvaksi tiputtaa kapula. Tiputti silti. En sanonu mitään. Otti kapulan ja tuli sen kanssa mua kohti, kunnes puoltoista metriä ennen mua käänsi ittensä niin että selkä oli muhun päin ja kurkkasi sitten, että "häh, ekkö nää ookkaan täsä? mihin asti mun oikein täytyy peruuttaa?" ja rupesi sitten tyyräämään ittiään mun sivulle. Se on lievästi sanottuna huvittava/hauska/ihana... ja jottain pitäs tolle asialle nyt vissiin ruveta tekemään. 

Lopuksi tehtiin vielä naksuttelua esteille. Nemi tekee mieluusti tuota. Toinen asia mitä se tarjoaa (jos ei ole sopivaa estettä lähettyvillä) on peruuttaminen. Sitä tehtiin vissiin kesällä niin paljon, että jos Nemi on vähän epävarma siitä mitä mahdan haluta sen tekevän niin se peruuttaa ja kattoo mua sen näköisenä, että "Enkös ollutkin taitava?". Tai se on myös sen tapa kerjätä "Peruutin! Anna nami!" 

PJT22

Kaukaa piti kaivaa, jotta löytyi (mahdollisesti) oikea järjestysnumero pikajuoksutreeneille. 

Käytiin tänään neljän hengen köörillä jäähallilla reenailemassa (ilman koutsia, koutsillisien treenien ajankohtaa ei ole vielä sovittu jatkolle). 

Ensin oltiin portaissa. Tein reeniä niissä nurkkaportaissa. Mun sarja oli tällainen:

1. Jokaiselle portaalle astuen, kävellen ylös 
2. Jokatoiselle portaalle astuen, kävellen ylös. Kuitenkin niin, että jokatoiselle astuen aina samalla jalalla - toinen jalka teki sellasen töpöaskeleen siihen väliportaalle (nurkassa portaat on  rytmin kannalta vähän hassut. Siinä on jotain levennystä ja eri tyyppistä porrasta).
3. Jokatoiselle portaalle astuen, kävellen ylös. Kuitenkin niin, että jokatoiselle astuen aina samalla jalalla - toinen jalka teki sellasen töpöaskeleen siihen väliportaalle (eri jalka kuin aiempi. en nyt muista alotinko oikeella vai vasemmalla)
4. Tauko
5. Jokaiselle portaalle astuen, juosten ylös
6. Jokaiselle portaalle astuen, juosten ylös
7. Jokaiselle portaalle astuen, juosten ylös
8. Tauko
9. Jokaiselle portaalle astuen, kävellen ylös
10. Jokatoiselle portaalle astuen, kävellen ylös (ks kohta 2)
11. Jokatoiselle portaalle astuen, kävellen ylös (ks kohta 3)
12. Tauko
13. Jokaiselle portaalle astuen, juosten ylös
14. Jokaiselle portaalle astuen, juosten ylös
15. Jokaiselle portaalle astuen, juosten ylös
16. Tauko
17. Jokaiselle portaalle astuen, kävellen ylös
18. Jokatoiselle portaalle astuen, kävellen ylös (en muista kumpi jalka teki enemmän töitä)
19. Jokaiselle portaalle astuen, juosten ylös

Siihen päättyi porrassarja. Alas tulin siis aina kävellen, jokaiselle portaalle astuen. Välillä vaikeemmin kuin toisinaan. Eka kolmen satsi oli helppo, sen jälkeen alkoi tuntumaan... 

Sitten mentiin tekemään vähän tekniikkaa. Eli polvennostoja, kuopasuja ja iso- ja pikkuhyppelyitä (vai mikähän sen liikkeen termi nyt olikaan...). Sitten tehtiin kolme kiiharia (kiihdytysjuoksua) ja lopuksi juostiin jäähäriksi pari kiekkaa kevyellä hölkällä hallia ympäri. 

BH-kurssi 2/4

Tiistai-iltana oli taas sitä beehoota Kempeleessä sillä samaiselle ruohokentällä millä viimeksikin. Aluksi Katja kertoi ensin tottiksen jättävistä/luoksetulo liikkeistä ja sitten taas pareittain harjoiteltiin. Ensin ne toiset ja sitten mä & Nemi ja Eeva & Rane. 

Ilmoittautumisosio meni ihan kivasti (sitä ei muistettu reeniä viimeksi). Sitten Nemin kanssa ensin tehtiin seuruu kerran (hihnassa) ja sitten ne uudet liikekuviot. Aluksi sain koiran hyvään kontaktiin ja hienosti mukaan. Okei, avitin nakilla hieman (mutta silti, sujui ihan kivasti omasta mielestäni, myöhemmin ei se nakkikaan auttanut) eli melkeen se viiskytaskelta meni ihan hyvin. Sitten kun käännöksessä palkkasin koiran niin sitten meni pasmat hieman sekaisin. Jotenkin pääsin kuitenkaan takaisin päin ja tein välillä nopeeta seuruuta. Hidas seuruu ei ollu tarpeeksi hidasta. Sitten siinä jii-kuviossa tai kääntyilyissä siis meni pasmat ihan sekasten. Käännyin väärään suuntaan. Lopullinen niitti tuli siinä, että Nemi ei vaan suostunut etenemään. Olin ihan, että mitä kettua. Teki samalla tavoin kun sillon kun kauhustelee viemäreitä (talvellakin tekee sitä vaikkei ite nää ees koko viemärinritilää niin N ei suostu käveleen niitten päältä/vierestä). Olin ihan, että mikä ritilä tämmösella nurmikentällä nyt muka voisi olla. Mutta. Siinä oli paska. Daa! Se on tallonu niitä, se on syöny niitä,... eikä ois uskonu että se nyt saa jonkun prinsessakohtauksen, mutta niin vain kävi. Melko ällö kakkeli siis jopa Nemin mielestä, ja se on paljon se! 

Sitten vielä henkilöryhmäharjoitus mikä meni paremmin kuin viimeksi mutta ei edelleenkään yli hyvin. 

No, kun oltiin tuosta seuraamisepisodista selvitty niin tehtiin ne jäävät. Otin koiran pois hihnastaan. Näissä ei ollut mitään ihmeellistä. Siis ensin jokumäärä (pitää tarkistaa en muista paljonko) askeleita ja käskyllä koira istumaan. Sitten pitää jatkaa ite matkaa, koiralle ei saa sanoa paikkakäskyä. Kun on marssinut sen x määrä askelia niin käännytään ja palataan takaisin koiran luo (en muista oliko tää joku missä tuomari antaa ohjaajalle luvan palata takaisin). Sitten jatketaan matkaa ja jonkun askeleen päästä käsketään koira maihin. Tuo maihinmeno pitää tapahtua niin, että koira ensin pysähtyy (ei sais istahtaa..) ja sitten menee vasta maihin. Eli ei tokokokeen jättävänä liikkeenä prikulleen. Sitten kun koira makaa maassa niin ite kävellään about kolkytaskelta ja kutsutaan koira luokse. Tätäkään en muista, että antoiko se tuomari luvan tuohon kutsumiseen? Luoksarissa koiran pitäisi tulla ohjaajan eteen ja käskystä sitten vasta sivulle. Mutta ilmeisesti on parempi, että koria tulee suoraan sivulle kuin että sen lievällä käsimerkillä näyttäisi/käskyttäisi siihen eteen.
Tyhmää kun osa asioista pitää tehdä itsenäisesti ja osaan saa käskyn/luvan... 

Siitä sitten siirrytään paikkamakuu paikalle tai pois kentältä. 

Paikkamakuussa Nemi oli hyvä. Ei mitään huomautettavaa siihen asiaan. 

Kolmekymmentäyhdeksän

Ajelin eilen töitten jälkeen Nemin kanssa Kiekonmajalle - se olikin kauempana kuin mitä muistelin, mutta löysin lopulta perille vaikka alkoikin epäilyttää, että onko sen tontille rakennettu jo joku asuinalue tms...

Autosta kattelin, että "saas nähdä, kastutaankohan ihan kunnolla" koska  taivas näytti paikoitellen kovinkin uhkaavalta. 

Perillä Nemi oli ihan tohkeissaan. Jee! Uusia hajua, täällä ei olla oltu aikoihin. Se myös yritti ehdotella polkua jos toistakin mistä oltaisiin voitu kulkea. Alkumatkan Nemi juoksi hyvin, oli innoissaan ja meni nopeemmin, mutta kuitenkin enimmäkseen ravilla, kuin yleensä juoksulenkeillämme. Vaikka eteni niin ei kuitenkaan kiskonut, eli tosi hyvältä vaikutti ja ajattelin, että voitaisiin kiertää kaks kertaa se lenkura. Mutta kun oltiin juostu ehkä kakskolmasosaa lenkistä niin koira muuttui "mallia matkalaukku" olevaksi eli hölkkäili hieman mun takana. Joten päätin, että eiköhän se yks kiekka kuitenkin riitä. 

Matka 3,5km. Aika 35 min (sisältää stopin kun mulla meni kivi kenkään ja piti poistaa se sieltä. plus Nemin kakkatauko plus useita pissataukoja - kun koira tekee tarpeitaan niin mä "poljen hönön näköisesti paikallani" ;)).Asteita varmaankin vähän yli kymmenen. Ei satanut vettä. Alustana soratie? Eli tuolla oli oikeinkin hyvä ja tasainen alusta millä tallustaa/juosta. Ainiin ja reitti hyvin opastettu :)

Toisin kuin tänäaamuna kun käytin Nemin aamulenkillä Auranmajalla.  Olen monta kertaa ennenkin ulkoiluttanut Nemiä siellä ja yleensä reissujen kesto on aika pitkä, koska jos käännyn jostakin risteyksestä johonkin suuntaan niin luultavasti menen hetken päästä hukkaan. Siellä on kilometrin lenkki mikä on selkeä ja siihen se selkeys sitten päättyykin. Ensin aattelin tänään, että kävelen vartin tätä polkua eteenpäin ja käännyn sitten takaisin, että siten ainakin en eksy. No... aattelin nyt kuitenkin kokeilla. Tulin siihen samaan turkasen risteykseen missä olen pyörinyt monet kerrat ennenkin. Siinä on viitat, että 10km menee yhteen suuntaan ja 5 ja 3 km toiseen suuntaan. Kuitenkin ne vitonen ja kolmonen haarautuvat heti eikä siinä näy, että kumpi on kumpi. Muistelin, että olen monesti valinnut sen erin kuin mihin nyt menin ja koskaan en ole siitä sitten ottanut tolkkua. Joten valitsin (itsestäni katsottuna) oikeanpuolimmaisen tien. Noh. Eiköhän sekin sitten jossain välissä haarautunut. Oli kyllä viitta, että 3km mutta siinäkin olisi voinut valita vaikka minkä reitin. Olettaisin, että valitsin tällä kertaa oikein, koska aikani marsittuani päädyin  takaisin sinne missä auto oli. Sitä ennen olin liukastellut sillä polulla. Kävelylenkillä meni aikaa 50 minuuttia.

Nyt ovat siis olleet testissä Virpiniemi, Auranmaja ja Kiekonmaja, joista viimeisin oli ehdottomasti paras kävely/juoksualusta minulle. Auranmaja vaikutti ensin hyvältä, mutta sitten muuttui maa saviseksi joka oli märällä liukas. Väylällä oli myös kivikkoa ja kasvillisuutta eli epätasaisuutta. Virpiniemessä sitten taas on ehkä sellaista perinteistä pururatamaastoa, mutta myös  semmosta ihme haketta - ehkä se kuuluukin asiaan, mutta saa minut kävelemään muljumaisesti (= ei hyvä mun jaloille). 

Portaita ja mäkiä

Välillä vaan kyllästyttää. Lenkkeillä samoilla kaduilla uudestaan ja uudestaan. Meidän kulmilla kun ei mitenkään älyttömän montaa lenkkivaihtoehtoa ole. Jotenka ma-iltana ajelin Nemin kanssa töitten jälkeen Virpiniemeen lenkkeilemään. Satoi vettä. Mitäpä siitä, vesisateessakin koiraa pitää lenkittää. Virpassa on sinällään kiva kun reittejä (virallisia ja epävirallisia) on vaikka kuinka. Mutta jotten olisi koko iltaa siellä reippaillut niin päädyin pyörimään aikaliki sitä parkkisaluetta. Tunteroinen me siellä marssittiin. Sadekin ehti sinä aikana lakkaamaan. Mäkiä ylös ja alas, ylös välillä juosten. Myös "Pauliinan portaita" käytiin testaamassa - kahdesti juoksin ne ylös, tosin koska Nemi oli mukana ja flexissä niin se aiheutti hankaluuksia koska Nemi näki aina välillä jotain mielenkiintoista portaiden sivussa ja meni tutkimaan löydöksiään, tai jäi jälkeen tai muuten vaan hankaloitti menoa - joka ei muutenkaan ehkä ollut niin energistä, että siihen olisi soveltunut tällaiset yhtäkkiset jutut. Kiersin polkureittiä takaisin portaiden alkuun eli siinä tuli palautusverryttelyä. Kolme kertaa juoksin raput 20.portaalle asti (silloin kävelin portaat alas päin enkä mennyt polkuja takas alkuun kuin ylös asti kipittäessäni). Virppa sinällään on tosiaan muuten ulkoreippailijan paratiisi, mutta ne väylät. Ne eivät ole kovinkaan hyvät kävellä. Ainakaan minun. Ei ole tasaista se hake mitä siellä on. Nilkat muljuu. Eli mä en vois juosta siellä juoksulenkkejäni. 

Eilen illalla oli bh-reenit (joista myöhemmin lisää), mutta ennen reenejä käytin koiran lenkillä läheisessä maastossa. Ja juoksin yhden mäen ylös - joku kumma kukkula siellä siis on. Siellä oli joku naisporukka reenaamassa jotain (viikko sitten näin kun ne teki mäkireeniä sille kukkulalle ja eilen yks mies kans juoksi sen mäen ylös) sen mäen alaosassa. Aika rankka mäki, tai loppuosassa tuntu, että huhHUH. Kun oltiin 2/3 juostu niin Nemi koitti estää mun juoksemisen tai tuli siihen kujottelemaan, että "onko sulla joku hätänä? Lopettasit jo!" :D 

Agikisaturistit reeneissä

Sunnuntaina kävin Nemin kanssa katsomassa agilitykilpailuja (Virpiniemessä, kisat by KAS). Sen räpsintäkeikan jälkeen ajelimme Martsaan aksaamaan. Ja kylläpä meillä olikin mukavaa! Hyppyytin Nemiä 45 cm korkeuksista. Isommalla puolella oli esteitä siellä sun täällä joten sain niistä oivia harkkapätkiä aikaiseksi. 

Norjassa asuu maailman kaunein ruotsinlapinkoira

http://www.sagat.no/hovednyheter/2014/08/20/verdens-fineste-svenske-lapphund/

Lehtijutun/verkkolehden kuva on mun otos ;)
(lähetin koiran omistajalle mun kuvaräpsyjä - jokka on siis nähtävissä tuolla:
http://ruotsinlapparit.kuvat.fi/kuvat/Dog+shows/WDS+2014/

Kolmekymmentäkahdeksan

Kävin eilen aamupäivällä juoksemassa. Oli melko viileää jo. Jossain välissä lenkkiä (ehkä kilsat 2,5-3,5 tms) satoi vettä. Juoksin 5,5 km (peruslenkki + sammaloja). Melko hyvältä maistui meno. Ei sattunut jalkaan, selkään nyt kuitenkin hieman jottei liian auvoisaa olisi ollut. Loppumatkasta otin mehuja pois itsestäni tekemällä intervalliharjoituksia. 

Aikaa lenkkiin meni 41 min (kotiovelta kotiovelle, sisältäen sen, että kävelin ensin kotoa roskakatokselle viemään roskia ja sen jälkeen venyttelin hieman ennen kuin lähin juoksemaan). 

RYP4

Kyllä. Joskus kannattaa jäädä odottamaan ryhmiä ;) Tämä oli Nemi ensimmäinen jatkokehä sijoitus Suomessa (okei Lappalaiserkkareissa sijoittuu automaattisesti jos on ollut rop/ropvet) :) Ruotsissa ja Latviassa Nemi on kertaalleen sijoitettu ryhmässä (kv näyttelyssä). 

Käytiin eilen Iissä. Rotukehän tuomaroi Katja Korhonen

Nemi VET ERI1 SA PN1 ROP ROP-VET

Pörri AVO ERI1 SA PU1 SERT FI MVA VSP 

Ryp-kehän tuomaroi Tuula Pratt, sieltä tosiaan Nemille RYP4

Veteraanikehässä Nemi käteltiin pian ulos, kättelijänä oli Hannu Talvi

Selvittiin ilman suurempaa tulvaa

Lätäkkö kausi on nyt ohi (kunnes alkaa uudestaan). Matot voisi levitellä taas lattioille.. Tämä jakso meni sikälimikäli loistavasti että yhtään lätäkköä en joutunut siivoamaan. Lattialta toisinaan olen joutunut tosin pyyhkimään märkiä pisaroita mutta ne ovat voineet olla yhtä hyvin koiran kuolaa, pissatippoja kuin vettäkin (Nemillä on ihmeen vuotava tapa juoda, tai niin huono keskittymiskyky että lähtee monesti vesikupilta unohtaen että oli juomassa tai ei jaksa välittää nielasta sitä vettä, joten sen vesikupin ympäristöä saa olla jatkuvasti kuivaamassa).

Pieni yöreeni

Noni. Harjoittelin laskemista iltalenkillä ;) Totesin, että pitää harjotella seuraamista niin että opettelen laskemaan niitä askelia. Jotta ei tarvi niin paljon keskittyä koiraa niin paras tapa on harkata namu kädessä. Tehtiin siis sitä bh-kokeen seuruu kaaviota. Tosin erikseen sitä pitkä suora + täyskäännös + melkein yhtä pitkä suora ja sitten erikseen sitä ällää tai mikä lie viidentoista askeleen kääntyily harkka. Jälkimmäiselle ei oikein ollut tilaa - tai lenkin yhdessä mutkassa (päiväkodin parkkis) sille oli tilaa mutta tavallisella kadunpätkällä ei. 

Vko 33, toko

Keskiviikon tokoreenit. 

Aloitettiin sillä "takajalan nosto" reenillä mitä tehtiin viime viikollakin. Ensin tosin vängättiin aiheesta ;) koska meidän mielestä tämän kotiläksyn tarkistuksen ajankohta ei olisi ollut vielä :D Olin vain kovasti suunnitellut sen reenaamista tekemättä mitään asialle (mulla on siihen välinekin kotona... hyvä seinä tosin puuttuu, koska kaikilla seinillä suurinpiirtein on joku huonekalu...). No enivei. Hyvinhän se sujui. Nemi oli aika näppäränä <3

Sitten kaikilta katsottiin ohjattua. Merkille lähetystä ja siitä ohjatulle. Sillä välin kun yks teki sitä niin muut sai verhon takana harkata sitä merkille lähetystä tai jotain muuta. Ensin Nemi irtosi hypyille mitä oli siel toisel puolel kenttää. Se oli ihan intona tekemässä agia... kiva sinällään tietty, mutta kun ois pitänyt sinne merkille olla menossa ;) Lopulta annoin sen sitten tehdä agitokoa eli mennä agihypyn kautta merkille (sekoitetaanhan sitä muutenkin liikkeitä ... :P toisinaan). Sitten vaihdoin merkin paikkaa jotta koira ei niin bongailisi niitä agiesteitä. Lopulta Nemi alkoi tarjoamaan sitä merkkiäkin ja saatiin ihan hyviä harjoituksia aikaiseksi :)

Kunnes sitten mentiin tekemään sama Jennin valvovan silmän alla, eikä siitä sitten enää mitään tahtonut tulla. Kuulemma käsken koiran pysähtymään liian myöhään eli se ei sais tulla sen merkkikartion oikealle  (ts koiran näkövinkkelistä vasemmalle) puolelle/hitusen jo palata takas mua vastaan. Harmi homma, koska tuo kohta on iskostunut koiralle melko hyvin :/ Sitten tietysti olin myös myöhässä käskyissäni tai en tajunnut käskeä sitä jatkolle oikea-aikaisesti ja muuta perussäätöä. Koska koira ei vielä kovin innolla nouda niin ohjatulla ei ollut noutokapulaa vaan lelu. Mutta lelu oli menettänyt merkityksensä sillä kertaa koska me oltiin leikitty jo vinkusiilellä sille ilta... (käytä aina namia, se kun ei koe inflaatiota!). 

Itsekseni reenin pikkasen noutoa. Siinä annoin koiralle kapulan ja yritin ohjata / käskeä koiran tulemaan takakautta sivulleni. Voi Nemskua kun se yritti pyllistellä itsensä sivulle niin kuin se on oppinut sen tekemään. Mitä nyt että normi sivulle tulo on tietysti sujuvampi kun se sen kapula tyyräily joka on melkoisen suloista. Mutta siis teki se nyt sitä takakauttakin! Kun ohjasin kädellä/käskin - näistä palkaksi sitä vinkusiilileikkiä ja kehuja ja nakkeja. Niin ja kapula ei tippunut kertaakaan koiralta vaikka harjoite olikin vähintäänkin kummallinen varmasti koiran mielestä. Ihan hulluna pitää tietysti vahvistaa Nemille sitä ilman kapulaa tapahtuvaa takakautta sivulle tuloa jotta se hoksaisi tehdä sen sitten sen kapulankin kanssa automaattisesti. Pitää ottaa (ja otinkin esim paikkamakuu harkassa) tuo uus sivulle tulo reenaukseen muidenkin liikkeiden yhteyteen jotta siitä tulee koiralle tutumpi asia. 

Itsekseen reenittiin myös kaukoja ja seuruuta. Niin ja peruuttamista

Ohjatusti tehtiin vielä paikallaolot. Sekä istuen (toimi, ei moitittavaa) että maaten. Makuu oli muuten bueno, mutta kun palattiin piilosta takaisin niin piti mennä koiran taakse - jota N ei jostain syystä kestänytkään. Käskin sen uudestaan maihin ja sitten kävin hyppimässä sen takana muutamaan otteeseen (tämän se sitten jo taas kestikin). 

Toisella kentällä tein jossain välissä vähän enemmänkin niitä agiesteitä/hyppyjä. Kun pitäisi mennä harkkaamaan sitä agiakin välillä ja kun siinä aikaa oli niin käytin tilaisuuden hyväkseni :)

Kolmekymmentäseitsemän

Aamulla kello herätti kuudelta. Onko tämä nyt tosiaan hyvä idea? Väääsyttää... Mutta ylös vaan, pihalla ei sadakaan vettä. Lämpöasteista ei mitään käsitystä. Juoksushortsihousut jalkaan, juoksupaita päälle, juoksusukat jalkaan ja Brooksit kanssa ja eikun menoksi. Tänäaamuna juostiin kaupungissa, Pikisaaressa, Tuiran rantoja jne. Matkaa kertyi 5,3 km. 

Ei mikään kaikkien aikojen wau-olotila, mutta ihan ok lenkki kuitenkin. Mitä nyt lima liikkui enemmän kuin normisti (yöök, joo) ja räkätauti muistutti olemassaolostaan. Jospa ne pari päivää sitten aloitetut antibiootit joskus auttaisivat niin että flunssa/yskä vihdoinkin loppuisi. 

Jalka ei puutunut. Jalat jaksoivat. Vauhti oli vaihteleva. Lopussa otin loppukirin niin, että syke oli tihiä kun lenkki päättyi. 

Ainiin. Luontodokumenttina nähtiin Oulun torin nurkalla kun joku harakkavariswhatever söi rottaa. 

BH-kurssi 1/4

Eilen oli ensimmäinen kerta Koirakoulu Kisman BH-kurssista minne olin itteni ja Nemin ilmoittanut. Reenattiin Kempeleessä, jollain kentällä. Homma lähti heti alkuun hyvään suuntaan, koska eksyin 

parkkipaikan ja kentän välillä. Nokunoku en ollut ennen käynyt siellä ja parkkikselta lähti polkuja vaikka minne. Onneksi olin varannut hyvin aikaa, joten loppupeleillä eksyminen oli vain hyvä koiran kakatuslenkura. 

Katja kertoi BH-kokeen kulusta ja säännöistä ja pareittain harjoiteltiin seuraamiskaavio + henkilöryhmä (parin toinen koira oli paikallaolossa tuolloin). Seuruu+henkilöryhmä tehtiin vain kerran. 

Miten meillä sitten meni? Paikkamakuu meni muuten hyvin, mutta Nemi jäi hieman vinoon maahan, mikä oli täysin mun vika kun ymmärsin tehtävänannon hieman pieleen (se oli eka paikkamakuu koira). Paikallaan se kyllä pysyi hyvin, vaikka olin selin koiraan. 

Seuraaminen sujui ensin hyvin, mutta sitten koiran keskittyminen herppaantui ja kun mun piti komentaa sitä takas aisoihin niin mun askelten laskeminen hukkaantui. Olisi siis helpompaa jos joku muu tekisi kaavion ensin ja voisi pistää merkille minne asti se menee missäkin kohtaa jotta itse ei tarttis laskea vaan voisi keskittyä siihen koiraan. Henkilöryhmäily oli myös pikkasen haastavaa, Nemi kävi haistelemassa yhtä ihmistä ... että mitä ihmettä se tossa seisoo. Mutta haastavin oli tosiaan se pitkä pitkä seuruu. Sikshän mä en halua mennä sen kanssa enää alokasluokan tokokokeeseenkaan kun en jaksa kahta seuruuta putkeen - tossa beehoossa se ois taas edessä. Vielä suoraviivasta seuruuta = tylsempää (jopa) kuin normitokon seuruu. Saapa nähä mitä tästä vielä tulee... 

Kolmekymmentäkuusi

Kaivattu, ihana vesisade. Asteita kait kahdeksantoista. Vapaa päivä. Nemin kanssa kotosalla. ... eli ei muuta kuin hyödyntämään vesisateinen keli ja juoksemaan. Olipa heleppoa! Niin sitä palkittiin kaikki ne tuskastuttavat hikihellejuoksulenkit ;) Tätä on siis odotettu! 

Juostiin 5,3 km. Eli maaseutu + jaaris + keskustan/kirjaston kautta kotio. Ihan lopussa käveltiin, luultavasti pari sataa metriä (sitä en siis mitannut, mittasin vain juostun osuuden).

Lirittä

Reilu kaks viikkoa on mennyt lätäkkökautta ja yhtään pissaa ei ole tarvinnut vielä lattialta siivota! Olen miettinyt murphynlakeja ja jättänyt mainitsematta asiasta blogiin. Luultavasti siis heti aamulla ylös noustuani astun johonkin ällöön ja huomaan siivoavani melkoista laatokkaa... ;) 

(toiv. en!)

Kolmekymmentäviisi

Vaikka aamulla keli näytti lupaavalta, niin niin vain oli töitten jälkeen taas hieman yli 20 astetta lämmintä :/ No, johan niihin keleihin on periaatteessa totuttu, mutta kovasti jo odotan viileämpiä juoksukelejä. Varsinkin loppumatkasta oli taas tunkkasen kuuma..

Juoksu ei lähtenyt lupaavasti käyntiin; mahaan pisti ja rytmiä tuntui joutuvan kovastikin haeskelemaan. Siitä se silti taas jotenkin lutviutui melkeen jopa mukavaksi touhuksi. Kunnes päästiin auringonpaisteeseen... loppumatkasta rupesi taas pistämään vatsaan :/

Juostiin siis koirahoitolalle. Nyt mukana taass se yksi ylimääräinen Sammalojan mutka. Matkaa kertyi siis 5,2 km. Koirahoitolalta käveltiin Nemin kanssa kotio. Kävellessä sattui jonkin verran oikeanjalan jalkapohjaan. 

Wds 2014

Viisas koira. Hotellilla Riihimäellä. 

Ja niin Nemistä tuli veteraanimaailmanvoittaja 2014!

Nemi ja palkinnot kotipihalla 10.08.14

Kolmekymmentäneljä

Perjantaiaamuna, ennen kuin lähdettiin reissuun, kävin juoksemassa peruslenkin eli 4,5km. Se edellisen päivän turvotus ei enää tuntunut ts oli ilmeisesti laskeutunut. Lenkin aikana jalkoihin ei sattunut eikä ollut puutumisia tms. Aika tasatahtinen lenkki oli. 

Aika 33 min. Sää, poutapilvinen 20 astetta lämmintä. 

Veteraanimaailmanvoittaja 2014

Ei haitannut se, että harjasin Nemin vasta messuhallissa ;)
Otin jotain räpsyjä, jos ne onnistu niin lisäilen/latailen niitä tänne jahka ollaan kotiuduttu reissusta. Nyt ollaan vielä Riihimäellä majapaikassa, huomenna ajellaan kotio.

ruotsinlapinkoira / Swedish Lapphund				17
	Judge Foss Arne
		ROP	Loabala Cahppe (Gaup Ann-Brith)
		VSP	Herding Instinct's Famolas Faust (Marques Cattlin, Rimbo)
		CACIB-uros, MV-14	Herding Instinct's Famolas Faust (Marques Cattlin, Rimbo)
		CACIB-narttu, MV-14	Loabala Cahppe  (Gaup Ann-Brith)
		ROP-veteraani, MVV-14	Herding Instinct's Boazu Busig  (Marques Cattlin, Rimbo)
		VSP-veteraani, MVV-14	Herding Instinct's Divan Nemi  (Heikkinen Kaisa, Kiiminki)
		uros, JMV-14	Lappbergets Nemo (Ekberg Liselotte, Upplands väsby)
		narttu, JMV-14	Herding Instinct's Qlara Qlarvaken  (Marques Cattlin, Rimbo)
		ROP-pentu	Sjaunjas Arrax  (Godt Merete, Helsinki)
		ROP-kasvattaja	Herding Instinct's  (Marques Cattlin, Rimbo)

Wds reissussa

"Veloitamme seuraavista ylimääräisiä kuluja

 - lemmikistä aiheutunut vuodevaatteiden likaantuminen tai rikkoontuminen 150 € 

- lemmikistä aiheutunut pyyhkeiden likaantuminen 50 €

 - ulosteen siivous 55 € 

- lemmikin harjauksesta aiheutunut ylimääräinen siivous huoneessa 70 €

 - muista vahingoista veloitamme tapauskohtaisesti"

Terveisiä koiranäyttelyreissulta - huomenna MaailmanVoittajaan. Se onkin kolmas kerta kun osallistumme Suureen Näyttelyyn. Nemillekin tämä on jo kolmas MV-nly. 

Tuulee

En tiedä mistä suunnasta nyt tuulee, mutta mulla on vähän jalka turvoksissa. Siis oikean jalan jalkapöytä. Ei se kipeä ole, mutta lenkkariin/whatever kenkään jalan tunkeminen tuntuu ikävältä. Niin ja tuntuu se siis tympeältä eli turvonneelta (daa). 

Vko 32, toko

Olipa onnistuneet reenit tänään!
Ainakin osittain (liian positiivinen ei passaa olla ;))

Aluksi aloitettiin harkalla missä piti saada koiran takajalka korokkeelle. Epätoivo meinasi tulla, koska Nemin kanssa on tehty niin paljon sitä että se menee etupää edellä korokkeelle ja pistää etujalat maahan (takajalat kyllä siis korokkeella, mutta sen ois pitänyt peruuttaa sinne nyt) ja yritti tarjota sitä aina vaan. Kun en antanut sen toimia niin niin koira rupesi haukkumaan ja lopulta ei tehnyt mitään. 

Siirsin korokkeen seinän viereen josko se siinä olisi ollut helpompaa, mutta ei se onnistunut edelleenkään. Ja multa tuntu loppuvan kädet kun piti olla namia ja naksutinta ja ohjata koiraa ja pitää remmistä kiinni ja ja... 

Sitten se vasta toimi kun Jenni tuli viereen seisomaan - saatiin lopulta monta onnistunutta suoritusta aikaiseksi. Ohjasin koiraa kädellä peruuttamaan aka työnsin sitä taaksepäin. Korokkeen ja seinän välissä piti olla sen verran tilaa, että toinen jalka mahtu sinne eli koiran piti laittaa vain yksi jalka korokkeelle. Jossain vaiheessa koroke poistetaan ja itse mennään lattialle istumaan ja ohjataan/käsketään koira koskemaan takajalalla käteen - ja palkataan toisella kädellä (kuulemma näppärää ja kiva voimistelutemppu ja koira oppii äkkiä ja ja ...). 

(tästä tuli kotiläksy!)

Seuraavaksi reenattiin idaria eli nykystä zetaa. Tosin ei jääviä vaan vain sitä kulkemista siinä törttökaaviossa ja seuruuta siinä. Nemi oli bueno, siis oikeesti. Paitsi ihan lopussa kun pysättiin niin se väisti sitä kartioo eikä istunu mun sivulle. Otettiin lyhyt pätkä seuruuta ja taas sama homma, vasta kolmannella istahti viekkuuni. 

Eli reippaampi kävelytahti (muutin tahtia ku J käski ja seuruu oli vieläkin parempaa) ja harkkaa niin että on jotain rompetta lähellä kun pysätään ja koiran pitää olla välittämättä niistä. 

Tehtiin myös Jennin kattomana nouto. Ihan oikiana liikkeenä. Nemi ei meinannu lähtä kapulalle ts minnekään vaan rupes vaan huutaan, mun piti vähän tyrkätä sitä niin sitten se meni kapulalle ja haki sen ja toi mulle :)
Tästä asiaksi se, että mun ei passaa sanua Nemille mitään "odota, istu" tyyppistä kun heitän kapulan ettei es lukkiudu siihen. Vaan siihen pitää kehittää joku hetsaussana tyyliin "siistii! taas saat noutaa" joka olisi positiivisempi mielleyhtymä koiralle ko liikkeestä ja ylipäänsä se että se saa kohta lähtä siitä hakemaan sitä kapulata. Toinen juttu oli sitten semmonen, että koska Nemi jää kapulan kanssa vähän kauas tai saattaa alkaa kääntämään itseään muka mun sivulle jo kauempaa niin sille voisi kuulemma olla hyvä jos se kiertäisi sivulle mun takaa. 

Rupesin sitä toisenlaista sivulle tulotapaa sille siinä jo opettamaan ja ihan hyvin se alkoi menemään, tosin tietysti kovasti avustettuna (käsky "vierelle").
Ainiinjoo. Noudossa ei passaa ottaa pulttia koiran haukkumisesta ja ei kannata palkata koiraa niin että koira saisi tiputtaa kapulan. 

Itsekseni tein hyppyä. Joka ei sujunut tai piti pilkkoa kovasti osiin. Nemillä on ihan älyn vahvana se alon hyppy eli esteen takana seisominen. 

Sitten teimme myös luoksaria, eka yritys meni ihan pyllylleen. Toinen oli jo toimivampi.

Ja teimme kaukoja (avo-voi), jotka ensin sujuivat yllättävänkin hyvin ja sitten koira rupesi liikkumaan (etiäpäin) ja sitten myös peruuteltiin ja siihen tehtiin kaukoja myös.

Ps. Siksi tunnisteena myös aksa, koska välipalana annoin Nemin pujotella kertaalleen. Nemi niin tykkää siitä (aksailusta), vaikka kierroksiahan se nostaa kesken tokon ruveta ageilemaan... 

Jänöjä

On alkanut näkymään lähiössämme myöhäisillan lenkeillä. En tykkää! Nemi tykkää, siitä on ihan saiiiraaan kivaa kiskoa niiden perään, jälestää niiden jälkiä ja syödä niiden papanoita. Ja huutaa, tietysti, kun saa näköhavainnon... 

Kolmekymmentäkolme

Juostiin eilen töitten jälkeen kotoa koirahoitolaan. Jätin sen yhden lisämutkan tekemättä, joten matkaa kertyi hieman alle viisi kilometriä (4,9 km). Oli ihan järjettömän kuuma (28-31). Alkumatka kankea ennen kuin pääsin käyntiin, sitten löytyi rytmi ja pitkän aikaa ihan ok kunnes viiminen kilsa tai puol kilsaa alkoi olla jo aika uuvuttavaa. Mutta jaksoin silti, vähänkös olin sinnikäs! 

Hoitolalta taas käveltiin Nemin kanssa kotio. 

Ii aikkis

Näytti olevan Iin ryhmiksen aikataulu netissä. Siellä on joku toinenkin rlk :o :)

http://www.showlink.fi/showlink/iin_RN2014

Vko 31, tokon seliteosa

Pitäs kait selitellä jotain. 

Tehtiin kaksi paritehtävää:

1. Evl paikallaolon käskyttelyä ja häirönsietoa. Eli parin kanssa eri paikoissa oloa (vierekkäin, vastakkain, pyllykkäin, ..) ja siitä käskytystä istu / maahan niin että oma koira ei saa reagoida toisen käskyihin. Tässä Nemi oli hieno :)
2. Toinen koira paikkamakuussa kun toinen koira tekee vieressä luoksetuloja niin, että lopussa ja välissä on samanarvoinen palkka, mutta siihen välipalkkaan ei saa koskea. Suora luoksari. Nemille palkkoina vinkulelut (siili ja smurffi). Nemi vähän kiinnostu toisella otannalla välilelusta, mä olin hidas estämään sen kiinnostusta. Semi hyvin meni se toinen harjotus. Jenniltä silti noottia, mun reagointikykyyn ;)

Jotain sekalaisia jääviä tehtiin kanssa, koiraa piti käskyttää joko diipadaapalallatilaa -kävelystä tai tehdä joku temppu ja sitten käskeä. Otin mm putken kautta, kävelyttelin koiraa etuperin- ja takaperin, lisäksi yritin käskyttää sitä sillon kun on mun välissä mutta se vaati vielä paljon säätöä/apuja. 

Itekseni otin noutoa, joka meni semisti. Paljon siinä on hyvää, mutta on siinä kaikkea tekemistäkin vielä. 

Tehtiinköhän me muuta? 

Kelkasta tippunu

Tässä joku päivä tajusin, että oon tippunu kelkasta - mutta oon vielä ihan hengissä, en edes mustelmia ole hoksannut itsessäni ... 

Siis kun en aktiivisesti reenaa agia enkä kisaa, niin oon pihalla kun ruohonleikkuri. Välillä havahdun siihen agimaailmaan, tai lähinnä vaan kurkkaamaan sen maailman akkunoista sisälle kun luen jonkun kaverin jonkun fb-päivityksen. Onnittelun menestyksestä aksakisoissa tai peukutan hienosti menneille reeneille. Enkä koe suurta masennusta tai muutakaan harmitusta. 

Elämää todellakin on agilitykelkan ulkopuolella, uskokaa tai älkää!

Ehkä mä tulen vielä tulevaisuudessa takaisin siihen kelkkaan ja pidän sitten hetken matkaa tiukasti kiinni jalaksista ja laulelen muiden mukana rekiretkiä sen aikaa mitä matkan tekoon menee. 

Räpsytystä

Kävin tänään Kiimingin pesäpallostadionilla pidetyssä ryhmänäyttelyssä ottamassa jotain kuvasia..

Kolmekymmentäkaksi

Juostiin tänään 5,2 km. Siis kotoa koirahoitolaan (mutkan kautta). Alkumatka oli hankala, sitten pääsin hyvää juoksurytmiin, hieman ennen loppua tuli taas hieman huonompi vaihe. Jaksoi kuitenkin eikä tullut yskänpuuskia kesken lenkin (oon flunssasa). Hoitolalta käveltiin Nemin kanssa kotiin ja sen jälkeen kävin fillarilla kaupassa. 

Vko 31, toko

Ne tokot tosiaan jatkuivat taas. Uus päivä, kellon aika ja ryhmä. Tällä kertaa paikalla oli seuraavien rotujen edustajia: bullmastiffi, bordercollie, australianpaimenkoira, keeshond ja staffordshirenbullterrieri + tietysti ruotsinlapinkoira. Joku noista koirista oli ilmeisesti jonkun muun vuorolla, joten en tiedä mikä virallinen ryhmän kokoonpano on. 

---jatkuu, ?