...sanoa ettei voi juosta pitkiä matkoja kuin tajuta se kivun kautta konkreettisesti.
Toisaalta. Kivunkin kanssa voi elää. Pystyin siihen selvisin siitä.
Ja jalkapöytä/nilkka ei ollut kipeä lenkin jälkeen tai seuraavana päivänä. (nyt puhun siis perjantain lenkin jälkeisistä kokemuksista) Ei siten kuten se oli alkukesän 12 kilometrin jälkeen.
Tai.
Kuten se on ollut vuosia agilitykilpailuviikonloppujen jäljiltä. Niissä kisoissa, radalla, en ole tuntenut kipua (yleensä) kun adrenaliini on virrannut. Mutta jo joko jäähylenkeillä, autolla kotia ajaessa tai viimeistään illalla kotona. Ja usein vielä pari päivää kisojen jälkeen.
Toisinsanoen, tulen juoksemaan vielä lisää lenkkejä jotka kipeyttävät jalkaani. Minkäs teet. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti