En päässytkään vielä nukkumaan. Tuli lisää "lennokkaita" ajatuksia ylöskirjattavaksi mieleen, kun käytin Nemin yölenkillä (pihalla on muuten melkoisen pimiää kun katulampuissa ei ole valoja).
Ajatuslähtökohtia juoksemiselle, minun juoksemiselle ja kampurajalan juoksemiselle voidaan ajatella olevan monia.
On se ajatus siitä, että opetellaan juoksemaan. Testataan, että jaksanko juosta kahta lyhtypylvään väliä putkeen. Tajutaan, että juokseminen ei ole sama asia kuin nopeasti juokseminen. Sitä jaksaa, kuka vain jaksaa, kun juoksee tarpeeksi hitaasti.
Pystynkö minä juoksemaan? Kuinka paljon liikkumattomuuteni / juoksemattomuuteni on ollut kiinni korvien välistä ja kuinka paljon siinä on totuutta? Haittaako kampurajalka (en ole satavarma onko minun ongelmajalkani just puhtaasti diagnosivoitavissa kampurajalaksi vai ei, mutta siksi olen sitä kuullut joskus myös nimitettävän) liikkumista, jos niin missä määrin?
Mistä alkaa kampurajalkaminä ja mistä minäminä. Milloin olen vain minä ja milloin olen se epäjalkainen.
Kun näen itseni, tai itseni näköisen ihmisen, videolta, juoksemassa, niin en tunnista itseäni. Mielestäni en näytä siltä. Videolla on se kampurajalka. En -yleensä- tunne oloani ja liikkumistani niin hankalaksi kuin miltä se videolla näyttää. Onneksi en näe itseäni, koska silloin en varmasti liikkuisi sitäkään vähää kuin nyt.
Miksi mun pitäisi edes ajatella puolikkaan juoksemista? Aika harva varmaan suunnittelee sellaista. Siis keskiverrosti kaikkia ihmisiä kun ajattelee. Niistä, jotka juoksee säännöllisesti, jo ehkä useampi joskus edes ajattelee asiaa (tai sitä ultimate matkaa eli maratonia).
Samalla tavoin kuin mulla on ollut ja on koiraharrastuksissa tavoitteita niin niitä on/olisi kiva asetella myös juoksuharrastukselle. Se, että voi suunnitella ja kuvitella tavoittelevansa kolmosiin nousua tai bh-koetta tai maailmavoittajatitteliä tai teekookakkosta. Niin ihan samallatavoin muillekin harrastuksille, joiksi hölkkäilyn jo miellän, on mukava asetella jotain tavoitteita.
Toki niitä juoksutavoitteita on jo ollut ja niitä on saavutettukin.
Jaksoin juosta kaksi lyhtypylvään väliä putkeen.
Jaksoin juosta kilometrin putkeen.
Jaksoin juosta kaksi kilometriä
Eräänä kesänä jaksoin juosta jo viisi kilometriä.
Jaksoin juosta kahdeksan kilometriä.
Osallistuin ensimmäiseen juoksutapahtumaani (Huippukymppi).
Osallistuin toiseen juoksutapahtumaan (Kiiminkimaraton, varttimara).
Juoksin kaksitoista kilometriä.
Uskaltauduin mukaan pikajuoksuharjoituksiin, joista toistaiseksi olen selvinnyt hengissä ja joissa olen pystynyt tekemäänkin jotain.
Jalka estää minua harrastamasta (usein) pitkän matkan (pitkä on suhteellinen käsite, tiedän) juoksua. Pitänee harrastaa siis lyhyitä, tai jopa todella lyhyitä matkoja ;)
Pitää vain keksiä jotain (höpö)tavoitteita sitten sillekin saralle. Jotain itsensä voittamista, muiden voittamisesta en ole edelleenkään kiinnostunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti