Kävin eilen päivällä hallilla Nemin kanssa. Harkattiin enempi agia kuin tokoa. Taas oli isommalla puolella esteitä niin, että niistä sai hyvin hatusta vedettyjä harkkapätkäsiä aikaiseksi. Hyppyjen korkeudet vaihdellen Nemille 45-60 cm. Ei tiputellut rimoja eikä kieltäytynyt hypyiltä (paitsi kerran kun putken suulta suunta vietti hypyn ohi enkä tajunnu suoristaa sen liikettä oikeaan suuntaan). Kontaktit ja pujo hyvät. Jossain kohtaa kun mietin jotain näppärähköä ohjausta jollekin takaakierrolle niin Nemi tuli sen jo - ihan kuten olin halunnutkin siinä vielä kun mä raavin päätäni, että miten tämä nyt pitäs hoitaa :D
Sitten tehtiin takajalannostoläksyä. Ilman laatikkoa ei toivoakaan. Laatikon kanssa paljon avustetusti ihan jees.
Sitten yks nouto. Nyt en sanonut Nemille mitään "paikka, odota" tms tyyppistä käskyä. Ei varastanu kapulalle (eli ei ollut vaaraa että heittäsin koiraa kapulalla ;)). Hienosti meni kapulalle ja nosti sen ja lähti tuomaan mua kohti. En tohtinu hihkua ettei se koe sitä palkaksi ja luvaksi tiputtaa kapula. Tiputti silti. En sanonu mitään. Otti kapulan ja tuli sen kanssa mua kohti, kunnes puoltoista metriä ennen mua käänsi ittensä niin että selkä oli muhun päin ja kurkkasi sitten, että "häh, ekkö nää ookkaan täsä? mihin asti mun oikein täytyy peruuttaa?" ja rupesi sitten tyyräämään ittiään mun sivulle. Se on lievästi sanottuna huvittava/hauska/ihana... ja jottain pitäs tolle asialle nyt vissiin ruveta tekemään.
Lopuksi tehtiin vielä naksuttelua esteille. Nemi tekee mieluusti tuota. Toinen asia mitä se tarjoaa (jos ei ole sopivaa estettä lähettyvillä) on peruuttaminen. Sitä tehtiin vissiin kesällä niin paljon, että jos Nemi on vähän epävarma siitä mitä mahdan haluta sen tekevän niin se peruuttaa ja kattoo mua sen näköisenä, että "Enkös ollutkin taitava?". Tai se on myös sen tapa kerjätä "Peruutin! Anna nami!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti