Ensin lauantaina, vain vähän rikki. Sillain että tuntui. Ja sitten sunnuntaina nilkkaan sattu niin että pidin yllä pientä jupinaa iltapäivällä/alkuillasta koko ajan jos liikuin. Paitsi agiradalla.. sillon ei ehtinyt jupisemaan. Merrin vikalla radalla kunto riitti ihan hyvin, kipua en tuntenut kun liideltiin menemään, mutta kun radalta tulin pois niin tuntu että jalat pettää alta. Oujee..
Kotiin ajaessa sattu koko ajan kun vähänkään käytti (liikutti jalkaterää hitusenkin) kaasupoljinta - ja tokihan sitä pitää käyttää kun ajelee.
Noi päivät on, jalan kannalta, oikeesti ihan kamalia. Siis kisapäivät, varsinkin jos erehdyn lupautumaan töihin. Tai vaik en lupautuisikaan, vaan olen paikalla koko päivän - esim tuo sunnuntai eli ensin Nemin startti ja sitten iltapäivällä Merrin startti. Plus koirien liikuttelua vähän sillon ja tällön. Ja eihän sitä paikallaan, tai ainakaan istuallaan paikallaan ole kaikkea sitä muuta aikaa.
Mutta kyllä tää tästä kohta taas lutviutuu. Ajan kanssa. Joten ens viikonloppuna ollaan valmiita kohti uusia taistoja - tosin en kipitä kuin yhen radan per päivä.. joten ehken ole sitten niin "kuollut". Ja toisaalta ei ole omat kisat, joten ei tarvi tehdä mitään.
Kotiin ajaessa sattu koko ajan kun vähänkään käytti (liikutti jalkaterää hitusenkin) kaasupoljinta - ja tokihan sitä pitää käyttää kun ajelee.
Noi päivät on, jalan kannalta, oikeesti ihan kamalia. Siis kisapäivät, varsinkin jos erehdyn lupautumaan töihin. Tai vaik en lupautuisikaan, vaan olen paikalla koko päivän - esim tuo sunnuntai eli ensin Nemin startti ja sitten iltapäivällä Merrin startti. Plus koirien liikuttelua vähän sillon ja tällön. Ja eihän sitä paikallaan, tai ainakaan istuallaan paikallaan ole kaikkea sitä muuta aikaa.
Mutta kyllä tää tästä kohta taas lutviutuu. Ajan kanssa. Joten ens viikonloppuna ollaan valmiita kohti uusia taistoja - tosin en kipitä kuin yhen radan per päivä.. joten ehken ole sitten niin "kuollut". Ja toisaalta ei ole omat kisat, joten ei tarvi tehdä mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti