Nyt kun tuli tehtyä ne häröilyt muualle, niin voin keskittyä kertomaan eilisistä treeneistä.
Se miten esteet oli hallissa ei luvannut hyvää, tuli mieleen eräät viime talviset (?) treenit kuplahallissa joissa meni ikä ja terveys kun koitin saada Nemiä taipumaan kyseisille hypyille. Pari meni ihan ok:sti mutta neljä... ei todellakaan!
Noh, pidin nämä mietteet ja mölyt mahassani ja kuuntelin mitä Mari meidän päänmenoksi oli suunnitellut. Ja mitä ihmettä, radalla piti liikkua koko ajan, eikä peruutella (mikä ois kyllä mun fysiikalla tyssäyttänyt vauhdin aika hyvin).
Kun ruvettiin tutustumaan rataan niin Nemi rupesi huutamaan hulluna, eihän siinä kukaan kuullut mitään Marin neuvoista. Hain Nemin sieltä minne olin sitonut sen kiinni (jee, palkaksi pääsi matkaan -fiksua) ja mietin mikä neuvoksi. Noh, ei muuta kuin vein sen keskelle hallia, seinän viereen, ja käskin istumaan (paikalleen). Ja Nemihän istui. Kehuin sitä välillä ja se istua törötti siellä häntä heiluen - on se outo koira
Aluksi tehtiin tuo harkka 1-6. Jätin koiran ykkösen taakse ja menin itse jonnekin tuonne 1-2 väliin (lähemmäs kakosta) ja lähin liikkeelle niin että menin ensin hieman kakosta kohti, jotta sain koiran hyppäämään sen hypyn.
Ekalla kerralla kävi vahinko, näytin kaikki hypyt koiran puoleisella kädellä ja se meni ne! Tää oli ihan liian vaikeeta mun pienen blondin aivoille - milloin mikäkin käsi, kroppa hivenen jonnekin suuntaan, koiralle käskyjä ja samalla liikkuen koko ajan vauhilla (tämä on toki suhteellista mikä kenellekin on vauhdikasta, mutta puhun nyt vauhdista oman subjektiivisen käsitykseni ja kykyni mukaan).
Jossain tossa kolmosen kohdalla (?) piti käyttää vastakkaista kättä, ja kun sitä käytti niin kroppakin tietty pikkaisen liikkui eri malliin vaikka samalla jatkettiin matkaa. Joten tuolla pienellä liikkeellä sai koiran tekemään nuo esteet 3 ja 4.
Sitten vaan koira väärään päähän putkea, vastakkaisella mielenkiinto pois ekasta putken päästä ja sinne toiseen.
Muutaman kerran tehtiin tuo treeni. Joka sujui ohjaajasta huolimatta joka kerran paljon paremmin kuin olisin ikinä voinut kuvitella. Voi äly!
Seuraavaksi tehtiin sitten sama homma toisin päin eli esteet 1*-6*. Tässä piti lähtä liikkeelle aika läheltä putkea ts heittää koira sinne ja ottaa se matkaan putken likeltä jotta koiran sai fiksusti ekalle hypylle. Ekalla kerralla en tietty taas muistanut sitä toisen käden käyttöä... ja rataantutustuttaessa meinasin ajautua liian lähelle 4 hyppyä. Toisella kerralla harkka meni jo tosi hyvin. On se Nestori vaan taitava
Sitten harkattiin yhellä hypyllä sellaista, että käännyttiin koiraa kohti just ennen hyppyä ja tässätettiin niin, että koira hyppäsi sen hypyn mutta kääntyi välittömästi ohjaajan mukaan. Eli se kaarros mahdollisimman pieneksi. Kuivatreeni sujui hyvin, mutta mitä tapahtuikaan sitten kun otettiin homma käytännössä eli vauhdista?
Kuvassa esteet A-C. Lähdin liikkeelle jostain Xien tienoilta. Ekalla kerralla unohdin sanoa koiralle yhtään mitään
pysäytyspaikassa, joten Nemihän hyppäsi aika kauas ja hakeutui pomppaamaan vielä sen viereisen hypyn ... (omituista kun on tuollainen irtoava, joskus jopa estehakuinenkin koira) Toisella kerralla sain sen pysähtymään ennen hyppyä, palkka siitä, ja sitten ohjaten hypyn yli.. pari askelta ja palkka vauhdista.
Hämmästyttävintä tässä treenikerrassa oli siis se, että kohtuu pienillä jutuilla saa koiran toimimaan aika vaikeankin oloisessa treenissä. Ja samalla voi itse liikkua ilman ihme kommervenkkejä.
Se miten esteet oli hallissa ei luvannut hyvää, tuli mieleen eräät viime talviset (?) treenit kuplahallissa joissa meni ikä ja terveys kun koitin saada Nemiä taipumaan kyseisille hypyille. Pari meni ihan ok:sti mutta neljä... ei todellakaan!
Noh, pidin nämä mietteet ja mölyt mahassani ja kuuntelin mitä Mari meidän päänmenoksi oli suunnitellut. Ja mitä ihmettä, radalla piti liikkua koko ajan, eikä peruutella (mikä ois kyllä mun fysiikalla tyssäyttänyt vauhdin aika hyvin).
Kun ruvettiin tutustumaan rataan niin Nemi rupesi huutamaan hulluna, eihän siinä kukaan kuullut mitään Marin neuvoista. Hain Nemin sieltä minne olin sitonut sen kiinni (jee, palkaksi pääsi matkaan -fiksua) ja mietin mikä neuvoksi. Noh, ei muuta kuin vein sen keskelle hallia, seinän viereen, ja käskin istumaan (paikalleen). Ja Nemihän istui. Kehuin sitä välillä ja se istua törötti siellä häntä heiluen - on se outo koira
Aluksi tehtiin tuo harkka 1-6. Jätin koiran ykkösen taakse ja menin itse jonnekin tuonne 1-2 väliin (lähemmäs kakosta) ja lähin liikkeelle niin että menin ensin hieman kakosta kohti, jotta sain koiran hyppäämään sen hypyn.
Ekalla kerralla kävi vahinko, näytin kaikki hypyt koiran puoleisella kädellä ja se meni ne! Tää oli ihan liian vaikeeta mun pienen blondin aivoille - milloin mikäkin käsi, kroppa hivenen jonnekin suuntaan, koiralle käskyjä ja samalla liikkuen koko ajan vauhilla (tämä on toki suhteellista mikä kenellekin on vauhdikasta, mutta puhun nyt vauhdista oman subjektiivisen käsitykseni ja kykyni mukaan).
Jossain tossa kolmosen kohdalla (?) piti käyttää vastakkaista kättä, ja kun sitä käytti niin kroppakin tietty pikkaisen liikkui eri malliin vaikka samalla jatkettiin matkaa. Joten tuolla pienellä liikkeellä sai koiran tekemään nuo esteet 3 ja 4.
Sitten vaan koira väärään päähän putkea, vastakkaisella mielenkiinto pois ekasta putken päästä ja sinne toiseen.
Muutaman kerran tehtiin tuo treeni. Joka sujui ohjaajasta huolimatta joka kerran paljon paremmin kuin olisin ikinä voinut kuvitella. Voi äly!
Seuraavaksi tehtiin sitten sama homma toisin päin eli esteet 1*-6*. Tässä piti lähtä liikkeelle aika läheltä putkea ts heittää koira sinne ja ottaa se matkaan putken likeltä jotta koiran sai fiksusti ekalle hypylle. Ekalla kerralla en tietty taas muistanut sitä toisen käden käyttöä... ja rataantutustuttaessa meinasin ajautua liian lähelle 4 hyppyä. Toisella kerralla harkka meni jo tosi hyvin. On se Nestori vaan taitava
Sitten harkattiin yhellä hypyllä sellaista, että käännyttiin koiraa kohti just ennen hyppyä ja tässätettiin niin, että koira hyppäsi sen hypyn mutta kääntyi välittömästi ohjaajan mukaan. Eli se kaarros mahdollisimman pieneksi. Kuivatreeni sujui hyvin, mutta mitä tapahtuikaan sitten kun otettiin homma käytännössä eli vauhdista?
Kuvassa esteet A-C. Lähdin liikkeelle jostain Xien tienoilta. Ekalla kerralla unohdin sanoa koiralle yhtään mitään
pysäytyspaikassa, joten Nemihän hyppäsi aika kauas ja hakeutui pomppaamaan vielä sen viereisen hypyn ... (omituista kun on tuollainen irtoava, joskus jopa estehakuinenkin koira) Toisella kerralla sain sen pysähtymään ennen hyppyä, palkka siitä, ja sitten ohjaten hypyn yli.. pari askelta ja palkka vauhdista. Hämmästyttävintä tässä treenikerrassa oli siis se, että kohtuu pienillä jutuilla saa koiran toimimaan aika vaikeankin oloisessa treenissä. Ja samalla voi itse liikkua ilman ihme kommervenkkejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti